Nykymaailma on raivostuttavan, ja ahdistavan monimutkainen. Ainakaan minun päänupilla ei meinaa jaksaa pysytellä kaiken tieto- ja ohjetulvan mukana, ei vaikka olen suorittanut maisterin tutkinnon.
Olipa työssä tai poissa työelämästä, törmää karseisiin tietoteknisiin, lainsäädännöllisiisn sun muihin ongelmiin. Ei tartte kun marssia kauppaan niin info on monimutkaista ja epäselvää. Sitten kun pitää hoitaa pankkiasioita tai jopa nostaa Otosta rahaa, menee jo sormi suuhun.
Työelämässä työohjeet, lait ja atk-systeemit muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi, suoraan sanoen helvetillisen vaikeiksi. Ei ihme että työkyvyttömyyseläkkeelle ja kortistoon on ihan vapaaehtoista tunkua. Lopulta ollaan tilanteessa, ettei kukaan hallitse mitään kunnolla, ja tietty tieto kasautuu vain yhden-kahden työntekijän kontolle.
Kun tekniikka kaatuu, menee kaikki kaaokseen. Kun tietotulvasta ahdistunut työntekijä menettää loputkin hermonsa, työn jälki on sutta ja sekundaa, ja siitä kärsii sekä työntekijä, typnantaja että asiakkaat.
Ainoastaan uuden tiedon luominen ja tietotekninen kikkailu nähdään arvostettuna työnä. Vaikka talojen paskaputket hajoavat niin putkimiehiä ei enää löydy. Kunnon duunarityö ei ole seksikästä. Kasvatetaan ainoastaan insinöörin- ja nörtinplanttuja jotka tekevät elämästämme yhä monimutkaisempaa ja häiriöherkempää.
Monimutkaisuuden lisäksi myös alituinen kiire ja tulostavoitteet sairastuttavat, aiheuttavat huonoa laatua ja eristävät ihmiset kauas toisistaan.
Tästä paskasta pitäisi päästä ihmisen pois pysyäkseen tasapainoisena ja terveenä pidemmässä juoksussa. Itsekin olen alkanut kaivata erakko- ja pienviljelijäelämää, yksinkertaista yhteiskuntaa. Aikaa, jolloin ihminen vielä oli tunteva, elävä olento, eikä robotti ja atk-laitteen jatke.
Olipa työssä tai poissa työelämästä, törmää karseisiin tietoteknisiin, lainsäädännöllisiisn sun muihin ongelmiin. Ei tartte kun marssia kauppaan niin info on monimutkaista ja epäselvää. Sitten kun pitää hoitaa pankkiasioita tai jopa nostaa Otosta rahaa, menee jo sormi suuhun.
Työelämässä työohjeet, lait ja atk-systeemit muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi, suoraan sanoen helvetillisen vaikeiksi. Ei ihme että työkyvyttömyyseläkkeelle ja kortistoon on ihan vapaaehtoista tunkua. Lopulta ollaan tilanteessa, ettei kukaan hallitse mitään kunnolla, ja tietty tieto kasautuu vain yhden-kahden työntekijän kontolle.
Kun tekniikka kaatuu, menee kaikki kaaokseen. Kun tietotulvasta ahdistunut työntekijä menettää loputkin hermonsa, työn jälki on sutta ja sekundaa, ja siitä kärsii sekä työntekijä, typnantaja että asiakkaat.
Ainoastaan uuden tiedon luominen ja tietotekninen kikkailu nähdään arvostettuna työnä. Vaikka talojen paskaputket hajoavat niin putkimiehiä ei enää löydy. Kunnon duunarityö ei ole seksikästä. Kasvatetaan ainoastaan insinöörin- ja nörtinplanttuja jotka tekevät elämästämme yhä monimutkaisempaa ja häiriöherkempää.
Monimutkaisuuden lisäksi myös alituinen kiire ja tulostavoitteet sairastuttavat, aiheuttavat huonoa laatua ja eristävät ihmiset kauas toisistaan.
Tästä paskasta pitäisi päästä ihmisen pois pysyäkseen tasapainoisena ja terveenä pidemmässä juoksussa. Itsekin olen alkanut kaivata erakko- ja pienviljelijäelämää, yksinkertaista yhteiskuntaa. Aikaa, jolloin ihminen vielä oli tunteva, elävä olento, eikä robotti ja atk-laitteen jatke.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko nähnyt elokuvaa Brazil? Sen katsominen
lohduttaa vähän, unelmoinnin lomassa. Kannattaa pohdiskella missä asioissa ja millä tavoin voi olla vapaa, koskematon ja riippumaton, aidosti. Tsemiä!
Osta mersu..Ja rupee kyntää peltoa keskelle kaupunkia..Ps joku maanviljelijä kyllä kehää jonkun koukun äkkiä perä peiliin ja antaa jonkun vanhan laitteen lainaksi..