Oivallista tekstiä satraapilta aluepolitiikasta ja kasvukeskuksista...
Vahvat kasvukeskukset ovat pelastaneet Suomen - Erkki Laatikainen 31.12.2005 00:05
Suomalaisten vuosi vaihtuu luottavaisissa tunnelmissa. Kansantalous vaurastuu, ostovoima kasvaa, työllisyys kohenee hiljalleen, maan kansainvälinen asema on vakaa ja sisäinen ilmapiiri on rauhallinen. Tasavalta tunnetaan huipputeknologiastaan, jonka lippulaivana esiintyy Nokia.
Modernisoituminen jatkuu. Kisko- ja maantieliikenteeseen investoidaan tosissaan, samoin matkaamisen laatuun. Niinpä autokauppa odottaa aiheellisesti komeaa myyntivuotta 2006, sillä hyvinvoivan maan näkyviin ominaisuuksiin kuuluu autokannan nuorentuminen ja turvallistuminen.
Kokonaiskuvaa himmentävät tuloerojen suureneminen, pitkäaikaiseen työttömyyteen juuttuneiden ihmisten suuri joukko, useimpien maaseutupitäjien väen väheneminen ja monen maakunnan alinomainen näivettyminen. Kauniin saldon – plussien ja miinusten yhteistuloksen – taakse kätkeytyy monenlaista elonilmiötä.
Suomi on rakentumassa tasapainoisemmaksi maaksi kuin muutama vuosikymmen sitten perustellusti pelättiin. Tuolloin avautui ankea näky, jossa nuori ja ammattitaitoinen väki virtaa valtoimenaan eteläiseen Suomeen, jolla tarkoitetaan Helsingin, Tampereen ja Turun kolmiota, ja muu Suomi ikääntyy, alkaa kitua ja valittelee vaivojaan.
Nyt havaitaan Etelä-Suomen vankistuneen, mutta niin on tehnyt myös Väli-Suomen maakuntien valtakunnanosakeskus Jyväskylä ympäristöineen ja Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunki Oulu seutukuntineen. Suomen dynamiikan päänavat ovat Helsingin, Turun ja Tampereen akseli sekä Jyväskylä ja Oulu. Tasavallan kehitys on lohkaistavissa kolmeksi isoksi viipaleeksi. Niiden jokaisen sisältä löytyy paljon makeaa ja olennaista kielteistä. Näihin napoihin liittoutuminen avartaa hyötyjien joukkoa ja alueita.
Keskittyminen
on yleinen etu
Suomen muotoutuminen kuvatulla tavalla on kaupunkikeskuspolitiikan ja järjen komea voitto. Ilman sitä isänmaamme ontuisi tänään pahoin.
Jos olisi sokeasti jääty tuijottamaan vanhakantaiseen aluepolitiikkaan ja kylvetty varoja joka niemeen ja notkoon, mihin esiintyi paatoksellinen vaara vielä parikymmentä vuotta sitten, olisi tuhottu muutaman kaupunkikeskuksen nousun tie ja samalla niiltä olisi murtunut maakuntaansa patoava voima. Sen parhaat esimerkit löytyvät juuri Pohjois-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta, Oulusta ja Jyväskylästä.
Runsaan viiden miljoonan ihmisen maassa ei voi olla kaikki hajallaan, huiskin haiskin, vaan selkeä keskittyminen on yleinen etu. Ilmiö on tuttu myös runsasväestöisissä valtioissa. Niissä ovat johtavat keskukset ja väljästi asutut maaseutualueet, joista monilla on kosolti monipuolista menestyvää elinkeinotoimintaa. Lainalaisuudet ovat samoja valtion asukasmäärään katsomatta. Teknologia suosi kauan keskittymistä. Nyt se tarjoaa niin haluttaessa mahdollisuuden hajautukselle, mutta jälkimmäinen tuntuu supistuvan marginaaliseksi piirteeksi.
Kasvukeskusten
tukea avarrettava
Mikäli Suomea tahdotaan yhä tasapainottaa maksimaalisesti, kasvukeskusten tukea on avarrettava reippaasti. Muutamaan valtakunnanosakeskukseen on rakennettava niin laadukas tutkimuksellinen, opetuksellinen ja kulttuurinen palveluvarustus, että niiden vetovoima kohenee entisestään.
Helsinkiä on muistettu hyvin Suomen pääkaupunkina.
Valtio on osallistunut jatkuvilla ja tehokkailla panoksilla Helsingin taidekeskusten rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Kansallisooppera ja Musiikkitalo kelpaavat esimerkeiksi. Ajatuksena on, että nämä laitokset tuottavat mielihyvää, tietoa ja näkemystä paitsi pääkaupunkiseudun ihmisille myös kaikille muille halullisille suomalaisille. Käytännössä Helsingin taidelaitokset ovat valtaosaltaan lähialueen väen nautintakeitaita.
Kyse on koko
Suomen imagosta
Silti Helsingin tarpeiden tyydyttäminen on ollut mielekästä. Itsenäisellä maalla on oltava pääkaupunki, joka palveluiltaan luokittuu samalle tasolle muiden vastaavien valtioiden pääkaupunkien kanssa. Kyse ei ole vain kaupungin vaan koko valtion imagosta.
Valtion satsattava
myös Jyväskylään
Samaa ideologiaa on syytä käyttää lisäksi ainakin Jyväskylän ja Oulun kulttuurikeskusten varustamisessa. Nämä kaupungit palvelevat huomattavasti itseään suurempia tienoita. Ne ovat jopa monia maakuntia kattavia henkisiä ja palvelullisia pääkaupunkeja. Valtion kuuluisi tällöin osallistua normaalia voimakkaammin valtakunnanosakeskuskaupunkien teattereiden, musiikkitalojen ja muiden vastaavien toimintojen mahdollistamiseen ja edistämiseen. Tämä olisi tulevaisuuden viisasta kasvukeskuspolitiikkaa, joka sivutuotteena tukee kaikkia muita yhteiskuntaelämän sektoreita.
Ehkä tämä helpottaisi alueellistamista, valtion virastojen laitosten sijoittamista maakuntiin. Vastustus siirroille vähenisi, mikäli kohdekaupunkeina olisivat tasavallan ykköskeskukset, joiden dynamiikasta ja palveluista ei esiintyisi aiheellista erimielisyyttä. Mitä enemmän alueellistamisessa yritetään ruiskia, sitä harvemmissa tapauksissa onnistutaan.
Vahvat kasvukeskukset ovat pelastaneet Suomen - Erkki Laatikainen 31.12.2005 00:05
Suomalaisten vuosi vaihtuu luottavaisissa tunnelmissa. Kansantalous vaurastuu, ostovoima kasvaa, työllisyys kohenee hiljalleen, maan kansainvälinen asema on vakaa ja sisäinen ilmapiiri on rauhallinen. Tasavalta tunnetaan huipputeknologiastaan, jonka lippulaivana esiintyy Nokia.
Modernisoituminen jatkuu. Kisko- ja maantieliikenteeseen investoidaan tosissaan, samoin matkaamisen laatuun. Niinpä autokauppa odottaa aiheellisesti komeaa myyntivuotta 2006, sillä hyvinvoivan maan näkyviin ominaisuuksiin kuuluu autokannan nuorentuminen ja turvallistuminen.
Kokonaiskuvaa himmentävät tuloerojen suureneminen, pitkäaikaiseen työttömyyteen juuttuneiden ihmisten suuri joukko, useimpien maaseutupitäjien väen väheneminen ja monen maakunnan alinomainen näivettyminen. Kauniin saldon – plussien ja miinusten yhteistuloksen – taakse kätkeytyy monenlaista elonilmiötä.
Suomi on rakentumassa tasapainoisemmaksi maaksi kuin muutama vuosikymmen sitten perustellusti pelättiin. Tuolloin avautui ankea näky, jossa nuori ja ammattitaitoinen väki virtaa valtoimenaan eteläiseen Suomeen, jolla tarkoitetaan Helsingin, Tampereen ja Turun kolmiota, ja muu Suomi ikääntyy, alkaa kitua ja valittelee vaivojaan.
Nyt havaitaan Etelä-Suomen vankistuneen, mutta niin on tehnyt myös Väli-Suomen maakuntien valtakunnanosakeskus Jyväskylä ympäristöineen ja Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunki Oulu seutukuntineen. Suomen dynamiikan päänavat ovat Helsingin, Turun ja Tampereen akseli sekä Jyväskylä ja Oulu. Tasavallan kehitys on lohkaistavissa kolmeksi isoksi viipaleeksi. Niiden jokaisen sisältä löytyy paljon makeaa ja olennaista kielteistä. Näihin napoihin liittoutuminen avartaa hyötyjien joukkoa ja alueita.
Keskittyminen
on yleinen etu
Suomen muotoutuminen kuvatulla tavalla on kaupunkikeskuspolitiikan ja järjen komea voitto. Ilman sitä isänmaamme ontuisi tänään pahoin.
Jos olisi sokeasti jääty tuijottamaan vanhakantaiseen aluepolitiikkaan ja kylvetty varoja joka niemeen ja notkoon, mihin esiintyi paatoksellinen vaara vielä parikymmentä vuotta sitten, olisi tuhottu muutaman kaupunkikeskuksen nousun tie ja samalla niiltä olisi murtunut maakuntaansa patoava voima. Sen parhaat esimerkit löytyvät juuri Pohjois-Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta, Oulusta ja Jyväskylästä.
Runsaan viiden miljoonan ihmisen maassa ei voi olla kaikki hajallaan, huiskin haiskin, vaan selkeä keskittyminen on yleinen etu. Ilmiö on tuttu myös runsasväestöisissä valtioissa. Niissä ovat johtavat keskukset ja väljästi asutut maaseutualueet, joista monilla on kosolti monipuolista menestyvää elinkeinotoimintaa. Lainalaisuudet ovat samoja valtion asukasmäärään katsomatta. Teknologia suosi kauan keskittymistä. Nyt se tarjoaa niin haluttaessa mahdollisuuden hajautukselle, mutta jälkimmäinen tuntuu supistuvan marginaaliseksi piirteeksi.
Kasvukeskusten
tukea avarrettava
Mikäli Suomea tahdotaan yhä tasapainottaa maksimaalisesti, kasvukeskusten tukea on avarrettava reippaasti. Muutamaan valtakunnanosakeskukseen on rakennettava niin laadukas tutkimuksellinen, opetuksellinen ja kulttuurinen palveluvarustus, että niiden vetovoima kohenee entisestään.
Helsinkiä on muistettu hyvin Suomen pääkaupunkina.
Valtio on osallistunut jatkuvilla ja tehokkailla panoksilla Helsingin taidekeskusten rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Kansallisooppera ja Musiikkitalo kelpaavat esimerkeiksi. Ajatuksena on, että nämä laitokset tuottavat mielihyvää, tietoa ja näkemystä paitsi pääkaupunkiseudun ihmisille myös kaikille muille halullisille suomalaisille. Käytännössä Helsingin taidelaitokset ovat valtaosaltaan lähialueen väen nautintakeitaita.
Kyse on koko
Suomen imagosta
Silti Helsingin tarpeiden tyydyttäminen on ollut mielekästä. Itsenäisellä maalla on oltava pääkaupunki, joka palveluiltaan luokittuu samalle tasolle muiden vastaavien valtioiden pääkaupunkien kanssa. Kyse ei ole vain kaupungin vaan koko valtion imagosta.
Valtion satsattava
myös Jyväskylään
Samaa ideologiaa on syytä käyttää lisäksi ainakin Jyväskylän ja Oulun kulttuurikeskusten varustamisessa. Nämä kaupungit palvelevat huomattavasti itseään suurempia tienoita. Ne ovat jopa monia maakuntia kattavia henkisiä ja palvelullisia pääkaupunkeja. Valtion kuuluisi tällöin osallistua normaalia voimakkaammin valtakunnanosakeskuskaupunkien teattereiden, musiikkitalojen ja muiden vastaavien toimintojen mahdollistamiseen ja edistämiseen. Tämä olisi tulevaisuuden viisasta kasvukeskuspolitiikkaa, joka sivutuotteena tukee kaikkia muita yhteiskuntaelämän sektoreita.
Ehkä tämä helpottaisi alueellistamista, valtion virastojen laitosten sijoittamista maakuntiin. Vastustus siirroille vähenisi, mikäli kohdekaupunkeina olisivat tasavallan ykköskeskukset, joiden dynamiikasta ja palveluista ei esiintyisi aiheellista erimielisyyttä. Mitä enemmän alueellistamisessa yritetään ruiskia, sitä harvemmissa tapauksissa onnistutaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...on joku täällä ennenkin todennut. Mutta lukiessaan tuon kepulaisen Laatikaisen todellakin hyvän kirjoituksen Oiva varmaan pökertyy viimeistään kohdassa, jossa todetaan
>> Keskittyminen on yleinen etu
Suomen muotoutuminen kuvatulla tavalla on kaupunkikeskuspolitiikan ja järjen komea voitto. Ilman sitä isänmaamme ontuisi tänään pahoin.
Tuossa kirjoituksessa todellakin nähdään asiat oikein ja myös sanotaan ne suoraan. Kuten
>> Jos olisi sokeasti jääty tuijottamaan vanhakantaiseen aluepolitiikkaan ja kylvetty varoja joka niemeen ja notkoon, mihin esiintyi paatoksellinen vaara vielä parikymmentä vuotta sitten, olisi tuhottu muutaman kaupunkikeskuksen nousun tie ja samalla niiltä olisi murtunut maakuntaansa patoava voima.> Helsingin tarpeiden tyydyttäminen on ollut mielekästä. Itsenäisellä maalla on oltava pääkaupunki, joka palveluiltaan luokittuu samalle tasolle muiden vastaavien valtioiden pääkaupunkien kanssa. Kyse ei ole vain kaupungin vaan koko valtion imagosta.
Vajavampihenkinen = pitää lukea vakavampihenkinen! Vaikka voisihan se olla paikkansapitävä korjaamattomanakin.
Mutta heti huomenna menen kauppaan ja ostan uuden, valkopohjaisen näppäimistön, jos tähän koneeseen sopivia sellaisia on saatavissa. En totu tähän mustapohjaiseen, joka heijastelee lampun valossa niin, että näppäimen kirjain ei erotu juuri lainkaan. Uusi vehje, mutta susi jo syntyessään!
... on jo 7 avausta alempana otsakkeen Keskittämisen komea voitto. Siellä on minunkin vastaukseni, jota tosin jotkut ovat yrittäneet väheksyä, mutta on jäänyt yleiselle haukkumisen tasolle, kun eivät ole pystyneet sanomaan, mikä on kirjoituksessani väärin.
Keskustan ja sosialidemokraattien mallit siitä, millä tavalla kuntauudistusta lähdetään viemään eteenpäin ovat olleet aika kaukana toisistaan, minusta jopa sovittamattoman kaukana, jos johtopäätöksiä pitäisi tehdä muutaman kuukauden takaisten uutisten ja kannanottojen pohjalta. Täälläkin keskusteltiin silloin noista kahdesta mallista aika vilkkaasti.
Mitä mieltä sinä olet Laatikaisen kirjoituksesta? Edustaako se mielestäsi keskustan vai sosialidemokraattien linjausta, vai kenties jotain kompromissia niiden väliltä, jota ei ole vielä julkistettu?
Minun ensivaikutelmani - jonka jo ennätin avauksen alle kirjoittaakin - oli se, että nyt on kepussa tapahtunut täydellinen takinkääntö, omasta aiemmasta linjasta luopuminen ja totaalinen meno demareiden kelkkaan siinä, milklä tavalla kuntauudistusta lähdetään viemään eteenpäin.
Tämän johtopäätökseni tein toki täysin mutu-tuntumalta ja vain Laatikaisen kirjoituksen sävyn ja asenteen pewrusteella.
Mutta mitä mieltä sinä olet?
...tuolla toisessa, mainitsemassasi ketjussa. Jos et ole sattunut huomamaan, niin tässä se on:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012961782
Et osannut mitenkään argumentoida Laatikaisen kirjoitusta vastaan. Ainoa argumenttisi on "minä olen eri mieltä - ja siksi olen oikeassa". Lisäksi sorrut lapselliseen keinoon argumentissasi väittäessäsi Laatikaisen persoonaa ailahtelevaksi. Yhtä hyvin voisin väittää että Härkönen persoonana on omasta mielestään kaikkitietävä ja jankuttava - siksi hän on yleensä väärässä.
Eikö Oiva ole kumma asia, että kaikki sinun mielipidettäsi vastaan olevat henkilöt ovat aina jotenkin persoonina outoja tai koklipejä tai muuten alempiarvoisia. Ja sinun kanssasi samaa mieltä olevat henkilöt ovat mitä hienoinmpia ihmisiä?
Ja lopuksi: olethan sinäkin keskittänyt itsesi syrjäseudulta pääkaupunkiseudulle - etkä tietenkään näe siinä mitään väärää!
Wiljami
syntymäseutuuan ja sen ihmisiä.
Sen sijaan eräälle pohjanmaalla syntyneelle rautakauppiaan pojalle (Wiljami) tuntuu jääneen paha trauma. Hän pilkkaa ja ivaa lapsuutensa maisemaa ja sen asukkaita niin pahasti kuin ikinä osaa.
Toinen maalaiskylän rautakauppiaan poika, Bob Dylan on kuin Oiva, hänellä on vain hyviä muistoja. Hän ei parjaa eikä pilkkaa.
Oivallehan on ominaista keskustalainen oveluus. Hänhän vastustaa pääkaupunkiseudulle keskittämistä, mutta silti muutti itse pääkaupunkiseudulle.
Minä en ole kertaakaan parjannut pohjalaisia maisemia. Sen sijaan olen kritisoinut välinpitämättömiä ihmisiä, jotka kuljettivat navettojensa jätökset joen pois vietäväksi. Lisäksi kritsoin ihmisiä, jotka vastustivat joen pengertämistä sen vuoksi, että kevättulvien huutomista pelloista sai hyvät korvaukset. Lopputuloksena joki oli virtaavaa vihreää kuraa.
Toisekseen en kritisoi sellaisia kotiseutuni ihmisiä, jotka ymmärsivät kotiseutunsa parasta. Jos sellainen koetaan pilkaksi, kun kuntien työpaikat jaetaan ennemmin keskustan jäsenyyden ja sukuhaarojen mukaan kuin osaavuuden ja pätevyyden, olkoon se sitten pilkkaa. Jos sellainen koetaan kritiikiksi, kun kunnan kepulaiset kaavoittavat omakotitontit ennemmin sikaloiden viereen kuin joki tai järvimaiseman viereen, olkoon se sitten pilkkaa. Kun kritisoin sitä, että valtion tukena koulujen kunnostamiseen käytetyt määrärahat käytetään metsäautoteiden asfaltoimiseen, se koetaan pilkaksi, niin olkoon se pilkkaa.
Kyllä minulla hyviä muistoja on ihan riittämiin kotiseudustani. Asuu siellä hienojakin ihmisiä, joille kotiseutu menee suuren ja mahtavan keskustapuolueen edelle.
Wiljami
Satraapin kirjoitus ennakoi sitä, että keskusta antaa demareille periksi kuntien rakenneuudistuksessa, eli kuntauudistusta lähdetään toteuttamaan tämän eduskunnan aikana demareiden esittämän mallin mukaan.
Strategia on selvä, kun kepun lehdet lähtevät petaamaan lukijoittensa mielipiteitä siten, että hallituksen esitys julki tultuaan näyttää ikään kuin se olisi keskustan aikaansaama.
Viisas strategiahan tuo on, vaikka osoittaa toisaalta kepun nyt kyykistyvän tavallista syvempään SDP:n edessä. kepun oman, aluperäisen linjan vetäminenhän olisi tiennyt avonita riitaa kepun ja demareiden välille, mikä olisi ehkä pysäyttänyt kepun kannatuksen laskun 2007 eduskuntavaalissa, mutta johtanut vuoren varmasti kepun siirtämiseen oppositioon.
Nyt kepu varmistaa punamullan myös 2007 alkaen, eli asettuu aiempaa paljon selvemmin pelkäksi demareiden apupuolueeksi.
Samalla tulee todistetuksi sekin, että kepun lehdet, keskisuomalainen ja Ilkka, ovat satraappeineen erittäin luotettavia kepun linjanmuutosten ilmapuntareita. Juuri nämä lehdethän lähtivät ensimmäisinä vetämään mattoa Esko Ahon puheenjohtajuuden alta, kun oli selvää, ettei punamultaa synny koskaan Esko Ahon johtaessa keskustaa.
harmiksesi demaritkin voivat olla isänmaan ja kansalaisen kannalta oikeassa.
Odotamme Jäbältä lainausta miten Profeetta-Niinistö haluaa Jäbän ajattelevan kuntauudistuksesta. Annahan Jäbä linkkiä Niinistön sivuille, niin säästyt kirjoittamasta sitä omin käsin. Tiedämme Sinun olevan ylityöllistetty mainosmies näin lähellä vaalipäivää.
Laatikainen vanhana kehäkettuna (meinasi väkisin tulla ketkuna, sellaista se on kun kepulaisesta kirjoittaa) toki osaa politikan teon. Ja Kepussa on aina osattu manipuloida omaa kannattajakuntaa, milloin EU:n, milloin minkäkin hankkeen, vaikka kannattajille epämieluisankin, taakse.
Keskisuomalainen on siis laitettu asialle pehmentämään kuntapuolueelle niin kovin vaikeaa remonttia, asiaa joka on pakko saattaa alulle ja joka yhdessä Vanhasen katastrofaaliseksi muodostuvan presidentinvaalituloksen kanssa syöksee kepun veretseisauttavaan vaalitappioon. Ja se jos mikä on kansallemme onneksi.
Kyllä nyt on kyse siitä, että sinä näet pikku-ukkoja, vaikka jos minulta kysyt, niin demareiden kuntauudistusmallissa on paljon järkeä, kepun mallissa ei tippaakaan.
Hyvään suuntaan mennään, koska kokoomuskin lienee sitä mieltä, että kuntia on yhdistettävä ilman väliportaan hallintobyrokratiaa ja että uudet, isommat kunnat voivat ottaa isomman osan omasta veronkantovastuustaan, ettei rahaa tarvitse riidellen kierrättää kunnille valtionverotuksen kautta.
Tämä kai oli pääpiirteittäin demareidenkin malli, vai mitä?
Laatikainen on takinkäännön asialla.