Enhän minä sitä sinulle voi kertoa,
enhän voi sanoa sinulle...
vaikka minä nukun sinun vieressäsi.
vaikka vietän niin paljon aikaa kanssasi.
vaikka minä kiukuttelen sinulle.
vaikka itken olkaasi vasten.
vaikka nauran sinulle ja sinun kanssasi.
enhän minä silti voi sanoa..
Vaikka sinä olet ainoa joka ymmärtää
vaikka olet ainoa joka jaksaa kuunnella
vaikka olet ainoa joka jaksaa houkutella hymyn huulilleni
vaikka olet ainoa...
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä päivästä toiseen tulet minua puolitiehen vastaan
vaikka sinä päivästä toiseen huolehdit että syön
vaikka sinä päivästä toiseen hellit minua
vaikka sinä päivästä toiseen pyydät luoksesi
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä joka ilta silität hiukseni kasvoiltani
vaikka sinä pidät kädestäni
vaikka sinä vedät minut itseesi kiinni
vaikka sinä kätket kasvosi hiuksiini unta odotellessasi
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä aamulla herätät minut puhalluksella korvaan
vaikka sinä aamulla silität hiuksiani
vaikka sinä aamulla sanot minua pupuksi, possuksi
vaikka sinä aamulla vedät minut mukanasi suihkuun
enhän minä silti voi sanoa..
enhän minä voi sinulle sitä kertoa, että sinä olet se jonka kanssa minä haluaisin rakentaa jotain suurta, jonka kanssa minä haluaisin olla yksi.
Sinun puolestasi minä rukoilen. Sinulle pyydän enkeleitä suojaksi. Ja sinä nauraisit vain.. Ja silti minä tietäisin, että juuri siksi sinä jaksat.
mutta enhän minä voi sanoa..
että sinua minä rakastan.
enhän voi sanoa sinulle...
vaikka minä nukun sinun vieressäsi.
vaikka vietän niin paljon aikaa kanssasi.
vaikka minä kiukuttelen sinulle.
vaikka itken olkaasi vasten.
vaikka nauran sinulle ja sinun kanssasi.
enhän minä silti voi sanoa..
Vaikka sinä olet ainoa joka ymmärtää
vaikka olet ainoa joka jaksaa kuunnella
vaikka olet ainoa joka jaksaa houkutella hymyn huulilleni
vaikka olet ainoa...
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä päivästä toiseen tulet minua puolitiehen vastaan
vaikka sinä päivästä toiseen huolehdit että syön
vaikka sinä päivästä toiseen hellit minua
vaikka sinä päivästä toiseen pyydät luoksesi
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä joka ilta silität hiukseni kasvoiltani
vaikka sinä pidät kädestäni
vaikka sinä vedät minut itseesi kiinni
vaikka sinä kätket kasvosi hiuksiini unta odotellessasi
enhän minä silti voi sanoa...
vaikka sinä aamulla herätät minut puhalluksella korvaan
vaikka sinä aamulla silität hiuksiani
vaikka sinä aamulla sanot minua pupuksi, possuksi
vaikka sinä aamulla vedät minut mukanasi suihkuun
enhän minä silti voi sanoa..
enhän minä voi sinulle sitä kertoa, että sinä olet se jonka kanssa minä haluaisin rakentaa jotain suurta, jonka kanssa minä haluaisin olla yksi.
Sinun puolestasi minä rukoilen. Sinulle pyydän enkeleitä suojaksi. Ja sinä nauraisit vain.. Ja silti minä tietäisin, että juuri siksi sinä jaksat.
mutta enhän minä voi sanoa..
että sinua minä rakastan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi et? Juuri ne sanat haluaisin sinulta kuulla.
Et sinä tiedä.. et tiedä!!
Minä kerroin sinulle, etten minä koskaan rakastu.
Etkä sinä koskaan uskoisi, etten minä ole rakastunut..
Kasvoin vain sinuun kiinni.
Unohduin syliisi, vaikka minun piti vain käydä.
Ja sinä vedät minut salaa syliisi
julkisesti olemme vain, niin kavereita kai
Ja silti sinä huolehdit ja välität
silti sinä soitat, kysyt missä olen, tulenko
enkä minä osaa sanoa ei.
Paitsi niinä päivinä kun minä vain väsyn ja menen.
Ja senkin sinä ymmärrät.
Suukotat, vilkutat ja sanot: "nähdään illalla"
Tai vaikka minä sanoisin, että mene
vaikka sanoisin, että anna minun olla yksin
sinä ymmärrät
Kyllähän sinäkin väsyt.
Menet tai pyydät minua lähtemään
Miksi sinä et väsyisi, kun minäkin
Ja tiedänhän minä, että palaat tai pyydät minut takaisin
Sinä haet minut lenkille.
Naurat kun minä kiipeilen kivien yli
hyppelen polkua pitkin
ihmettelen kukkia ja marjoja
Sinä tiedät, että minä säikähdän ja sinä säikähdät kun minä säikähdän
sitten sinä hymyilet
sanot jotain
nauramme yhdessä
Ja sinä tiedät, että hälytysajoneuvojen sireenit saavat minut vapisemaan
otat vain kädestäni kiinni hiljaa
juttelet muuta
ja minä unohdan kauhuni
ja silti minä en osaa sanoa sitä
enhän minä voi sanoa...
että sinä olet kaikkeni
enhän minä voi sanoa
että sinua minä rakastan
sano se,
sano se silmälläsi,
kerro se kätesi kosketuksella,
kuiskaa se hiljaa korvaani -
eihän se ollutkaan niin vaikeaa.
Minäkin rakastan sinua
Et sinä ymmärrä, kuinka vaikeaa minun on tulla...
leikinlaskuni takaa pois
sinun lähellesi
sinun katsottavaksesi
Et sinä ymmärrä kuinka vaikea minun on olla siinä...
lähelläsi
katsottavanasi
kosketeltavanasi
kuiskauksen päässä siitä..
kuiskauksen päässä tunnustuksesta..
minä rakastan sinua.
vierain kirjaimin minä sen sinulle kirjoitin
sinä kysyit mitä se tarkoittaa
minä hymyilin.
Ymmärsitkö?
Luulen niin... hellästi silitit hiuksiani
en vaan voinut sanoa...
pelkään, että jos saat oikeasti tietää,
jotain menee rikki
että se ystävyys
että se läheisyys
että se luontevuus
että ne lentävät pois
ja jään
ihmettelemään
miten suuri onkaan rakkaus,
miten olet minulle kaikki
ja sinua ei ole.
tai sinä olet vieressäni tuhansien ikuisuuksien päässä minusta
en minä sitä halua
haluan olla sinun
Rakastatko sinä minua? oikeasti
Jään syliisi.
Olen.
Lähetän sinulle ajatuksen
kerron mielessäni sen
monella tavalla
ja oikeasti minä vain puhun muuta..
Ja sinun minä olen elämässä
sinun minä olen kuolemassa
mutta pelkään
siksi en voi sinulle sanoa
että olet minulle kaikki
siksi en voi sinulle sanoa
että rakastan
Huomasitko sinä tänäänkään..
että minä kyynelsilmin vierestäsi heräsin.
olisin niin halunnut sinulle kertoa sen.
Tunsitko, miten pettynyt olin, kun kerroit
että pojat tulee.
Minä keräsin tavarani, laitoin kenkäni jalkaani.
Hyvitykseksi siitä, halusit minulta sitä, minkä tein
nyyhkytyksiä, kyyneliä nieleskellen.
Sitten annoit minulle kaksi euroa,
käskit ostaa jätskin
ja sanoit heippa...
Oli nolo mennä kauppaan, kun kyyneeleet
valuivat poskille, tippuivat leualta rinnuksille
kompuroin pois...
Sinun lähellesin olisin halunnut jäädä
mutta eihän minua sinun kavereillesi ole...
onko kohta enää sinullekaan.
Mutta joka tapauksessa minä olen sinun elämässä
ja minä olen sinun kuolemassa.
Rakastan sinua...
Miten samanlaista voi olla monen eri ihmisen elämä. En muista milloin itkin viimeksi, mutta kuin luin tätä niin en voinut olla tunnistamatta omaa elämääni. Inhoan itseäni että en osaa enkä pysty olemaan rakastamatta.
Tänään,
sinä teit sen tahallasit
Ärsytit.
No tiedänhän minä,
itse aloitin,
mutta onko minulla muitakaan
kenelle kertoa.
Itkien minä lähdin
hammasta purren
koskin puhelimeen vain
katsoakseni kelloa
ja joka kerta oli pettymys
Et kai aikonutkaan pyytää anteeksi.
Viimein annoin periksi,
itselleni
sinulle.
Oliko sinun pakko ampua kovilla
ripotella suolaa haavoihin
sinä TIEDÄT miten minuun sattui
Kaikki eivät tiedä
eivät edes halua tietää
Et kai sinäkään haluaisi tietää.
Anteeksi pyyntöni oli kai turha
sinä näit sen tyhjänä
mutta et tiedä miten
minä kadun sitä
että vain lähdin.
Etkä tiedä miten paljon enemmän
kun sain illalla vastauksesi.
Et odota.
Kysyin, annatko joskus anteeksi
Et ymmärtänyt
Et tuntenut sitä hätää...
miten se nyt elottomassa viestissä välittyisikään
olin taas dramaattinen, sanoit.
Mutta minäkin olen nainen.
Mitä enempää odotit?
Että olisin mies naisen vartalossa
että kipu kuitataan olkaan läpsäyttämällä
"mitä jätkä?"
Ei minusta siihen ole.
Itken.
Itken. Ja rakastan...
Olen kai hullu, mutta
minä rakastan
etkä sinä näe, ymmärrä...
Enkä sitä sinulle voi sanoa...
enhän voi sanoa...
että rakastan
Et sinä tiedä miten minä itken
Mutta sinä tunnet minut
Tiedät etten nuku
En voi!!
Minun on niin ikävä
sinun luoksesi
sinun syliisi
sinä niin lähellä
niin kaukana.
karkasit sinne
tuhansien ikuisuuksien
päähän
etkä välittänyt siitä,
että minä jään
ja itken
tuhansien ikuisuuksien päässä
sinusta
ethän sinä sinne
viinan turruttamaan yksinäisyyteesi
kuule hiljaista pyyntöä
tulisit
olisit siinä
et sinä kuule sydämeni hätääntynyttä
sykettä
et tunne sitä, kuinka se joka kerta
pumpatessaan verta
pumppaa sinun nimeäsi
toistaa toistaa toistaa
et sinä kuule sitä kaikua
se kumisee tajunnassani
ei anna minun liukua unen
unohdukseen
se vain pumppaa sitä kaikua
uudelleen uudelleen uudelleen
välitätkö
en tiedä
ainakin torjuit
suolaa haavoihin
- jääpä ainakin arpi.
jota peitellä ja ujostella
niin kuin se siellä
sinähän tiedät missä…
ehkä pääsen jonain yönä takaisin…
minä kun rakastan sinua,
vaikka en voi sitä sinulle kertoa…
enhän voi sanoa…
Vihdoin minä sain
sinut sanomaan,
että olen sinulle jotain
olen sinulle muutakin kuin se joku
joka viettää yön tai pari vieressäsi
joka juttelee..
Kerroit minulle, että toin
sisältöä
sinun elämääsi,
mutta vasta sitten,
kun olin saanut kaikki rikki,
sirpaleiksi.
Kun olin saanut itseni itkemään
ja sinut.
Sitten sain sinut tunnustamaan...
Nyt sinä otat minua kädestä kiinni
kun kävelemme yhdessä
juttelet...
Olet siinä
Olet minun
ja kuitenkaan me ei puhuta
rakkaudesta
vaan niistä yhteisistä hetkistä
mitä kai tulee...
ja menee..
mutta niin,
sirpaleiksi kaikki pitää särkeä,
että mistään mitään ehjää tulisi...
Rakastan sinua