On olemassa kahdenlaisia aikomuksia:
1. Jumalan tahdon mukaiset aikomukset
2. Jumalan tahdon vastaiset aikomukset
Neutraaleja (sellaisia aikomuksia joista ei Jumala välitä) aikomuksia ei liene olemassa, sillä kaikella on tässä maailmassa seurauksensa. Jokainen tekemämme valinta merkitsee jotakin.
Jumalan tahdon vastaiset aikomukset ovat tottakai syntiä. (Ja Jumalan tahto vaikuttaa kaikkialla ja kaikessa, kaikkina aikoina.)
Toisaalta väitetään, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. (Ja tämän täytyy olla totta, muutenhan olisimme Jumalan pikku robotteja.)
Eikö tässä ole selvä ristiriita? Miten on mahdollista, että Jumala tuomitsee oman tahtonsa vastaiset aikomukset, vaikka itse on antanut meille vapaan tahdon?
Miksi Jumala sanoo meille: "Saat tehdä mitä vain, kunhan teet kaiken niinkuin minä käsken." ???
1. Jumalan tahdon mukaiset aikomukset
2. Jumalan tahdon vastaiset aikomukset
Neutraaleja (sellaisia aikomuksia joista ei Jumala välitä) aikomuksia ei liene olemassa, sillä kaikella on tässä maailmassa seurauksensa. Jokainen tekemämme valinta merkitsee jotakin.
Jumalan tahdon vastaiset aikomukset ovat tottakai syntiä. (Ja Jumalan tahto vaikuttaa kaikkialla ja kaikessa, kaikkina aikoina.)
Toisaalta väitetään, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. (Ja tämän täytyy olla totta, muutenhan olisimme Jumalan pikku robotteja.)
Eikö tässä ole selvä ristiriita? Miten on mahdollista, että Jumala tuomitsee oman tahtonsa vastaiset aikomukset, vaikka itse on antanut meille vapaan tahdon?
Miksi Jumala sanoo meille: "Saat tehdä mitä vain, kunhan teet kaiken niinkuin minä käsken." ???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinhän se on aina, myös ihmisten laatimien lakien suhteen. Ennen murhaa tappoaikeissa oleva voi joko tappaa tai olla tappamatta. Hän on vapaa, hän voi valita vapaasti. Ei se, että yhteiskunta tuomitsee hänet toisesta valinnasta rajoita hänen vapauttaan.
Vapauden määritelmä olisi nimittäin sangen arvoton ja käyttökelvoton, jos se tarkoittaisi, että ihminen saisi ilman seuraamuksia tehdä mitä tahtoo.
Jos minä haluaisin pettää puolisoani, voisin sen tehdä: minulla on vapaus valita, petänkö vain en. Mutta jos petän, teen väärin ja olen ansainnut vähintään puolisoni ja muidenkin vihat. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen vapaa valitsemaan.
Jumala on antanut ihmiselle mahdollisuuden valita hyvän ja pahan välillä. Kaikki valinnat eivät tietenkään ole hyviä. Sen varmasti tunnustaa jokainen ateistikin: edes Jumalan kieltäjän valinnat eivät ole vapaita hyvän ja pahan problematiikasta.
Suomen laki ja tällaiset yleiset moraalinormit (suhtautuminen puolison pettämiseen jne.) ovat kuitenkin varsin väljiä ja antavat valtavasti tilaa omille valinnoille.
Sen sijaan Jumalan tahto on kaiken kattava. Ei niin pientä ajatusta ole olemassakaan, etteikö Jumala olisi siitä kiinnostunut. Ja jos tuo pieni ajatus on Jumalan tahdon vastainen ( eli paha ajatus), niin olet ansainnut itsellesi rangaistuksen.
Eli en edelleenkään löydä tästä systeemistä tilaa vapaalle ajattelulle.
>"Vapauden määritelmä olisi nimittäin sangen arvoton ja käyttökelvoton, jos se tarkoittaisi, että ihminen saisi ilman seuraamuksia tehdä mitä tahtoo."
En minä näin vapautta haluakaan määritellä. Vapaus on sitä, että ihmiselle annetaan "tilaa" tehdä omia päätöksiä. Jos tuota "tilaa" annetaan rajattomasti, niin emme enää ole tekemisissä vapauden, vaan anarkian kanssa.
Et siis määrittele vapautta oikeudeksi tehdä mitä tahansa ilman seuraamuksia, mutta kuitenkin ilmeisesti haluaisit, että Jumala antaa ihmisen tehdä "pikkuisen" pahaa ilman seuraamuksia? Sekö olisi "vapautta", sitä kaipaamaasi liikkumatilaa, että saisi tehdä pieniä pahoja asioita ilman rangaistusta? Ei minusta. Mielesätäni se olisi vain moraalitonta ja leväperäistä. Minä en ainakaan kaipaa oikeutta tehdä pikkuisen pahaa ilman syyllisyyttä, ei se ole mitään todellista vapautta.
Ihmisellä on joka tapauksessa aina mahdollisuus tehdä valinta hyvän ja pahan välillä. Ja onhan se hyvä, että seuraamuksen on selvillä.
Ei ne Suomen laitkaan jätä yhtään enemmän tulkinnan varaa kuin Jumalan laitkaan. Jos sinut todetaan syylliseksi murhaan, sinut tuomitaan. Samoin tekee Jumala: jos hän toteaa, että tekemäsi hengenriisto on murha eli synti, hän tuomitsee sinut. Jossain tapauksessa hän voi toki todeta, että se oli välttämätöntä itsepuolustusta, jolloin se ei ole synti.
Kuitenkin pahasta ja rangaistuksesta puhuttaessa on aina muistettava armo: niin pienet kuin suuretkin synnit voi saada anteeksi.
Otit mielenkiintoisen kysymyksen esiin. Siihen tuskin voidaan vastata tyhjentävästi, mutta näen asiassa seuraavia "säikeitä":
Erään sanomalehtimiehen kerrotaan kysyneen kerran Albert Einstein'ilta: "Miten on mahdollista, että nykyaikainen huipputiedemies voi olla samanaikaisesti vakaumuksellinen kristitty ?"
Einstein'in kerrotaan vastanneen: "Olen VAPAASTA TAHDOSTANI Nasaretilaisen vastustamattoman persoonan orja !"
Opittuamme riittävästi tuntemaan Jeshuan persoonaa, luovumme VAPAAEHTOISESTI omista pyrkimyksistämme ja tavoitteistamme ja VALITSEMME niitten sijaan kaiken sen, minkä Pyhä Henki kirkastaa Jeshuan tahdoksi. Tämän omasta tahdosta luopumisen vaikuttaa se SUURI RAKKAUS, jonka kohtaamme ja koemme Jeshuan yhteydessä ja Hänen opetuksensa YLIVERTAISUUS kaiken muun opin ja filosofian rinnalla.
Niin kauan kun emme VIELÄ tunne Jeshuaa ja/tai Hänen tahtoansa riittävän hyvin, JOUDUMME tekemään omia valintojamme ja jos teemme ne rukoillen ja sydämestämme luottaen Korkeimman johtoon, niin saamme nähdä, että ne "KAIKKI YHDESSÄ VAIKUTTAVAT MEIDÄN PARHAAKSEMME, meidän, jotka rakastamme Jumalaa".
Olen kokemuksesta oppinut sen, että kaikki ratkaisut, jotka olen tehnyt elämässäni rukoillen ja luottaen Korkeimman johtoon, ovat tulleet Hänen toimestaan siunaukseksi siten, että vaikka olen tehnyt jälkikäteen arvioiden useita vääriä ratkaisuja, eivät ne ole tuottaneet minulle vahinkoa, vaan olen saanut oppia niitten kautta.
Jumalan Poika, Jeshua, on ollut Isän luona ikuisuudesta asti ja oppinut tuntemaan ja luottamaan Häneen sekä rakastamaan Häntä rajattomasti. Hän oppi maan päällä ihmisenä vaeltaessaan olemaan myös kuuliainen Isän tahdolle hamaan ristille kuolemiseen asti. Sen kautta Hän saavutti TÄYDELLISYYDEN !
Eräässä vaiheessa Jeshua sanoi Isä-suhteestaan Juutalaisille perin tyhjentävästi (Joh.8:29):
"Ja Hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; Hän ei ole jättänyt minua yksinäni, KOSKA MINÄ AINA TEEN SITÄ, MIKÄ HÄNELLE ON OTOLLISTA."
Jeshua jätti meille esimerkin omalla elämällään ja kuolemallaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan Häntä. Mitä Hänen seuraamiseensa tulee, on Hän itse sanonut siitä seuraavasti: (Joh.14:21)
"Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Käskyt, joihin Jeshua tuossa edellä viittaa ovat mielestäni seuraavat:
- Rakasta Korkeinta yli kaiken
- Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi
- Rakasta erityisellä rakkaudella KAIKKIA uskonveljiäsi ja -sisariasi, sillä vain siitä meidät voidaan tunnistaa Jeshuan opetuslapsiksi.
Mielestäni Korkein odottaa meidän rakastavan kaikissa valinnoissamme totuutta salatuimpaan saakka. Se miellyttää Häntä ja kun tarkkaan asiaa ajattelemme, niin sitä myös me koko sydämestämme tahdomme tehdä, me, jotka olemme saaneet syntyä uudesti ylhäältä Hänen elävän ja iäti pysyvän Sanansa kautta, vai kuinka ?
Loppupäätelmät :
Mielestäni meillä on JOKA HETKI VAPAA TAHTO valita mitä moninaisimpia asioita, mutta saamme myös kantaa valintojemme seuraukset silloin, jos teemme kyseiset valinnat ILMAN TARKKAA HARKINTAA JA RUKOUSTA, ETTÄ KORKEIN JOHDATTAISI MEIDÄT TEKEMÄÄN OIKEAN VALINNAN.
En tahdo elää silmänräpäystäkään erossa Korkeimman johdatuksesta ja Hänen Pyhän Henkensä yhteydestä, ...sillä "ellei nisunjyvä kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää...". Tuolla viime mainitulla Jeshua tarkoittaa sitä, että samoin kuin Hänen itsensä piti kuolla meidän syntiemme vuoksi, myös meidän tulee KUOLLA KAIKILLE NIILLE OMILLE PYYTEILLE, HALUILLE JA UNELMILLE eli kaikelle sellaiselle, joka voi viedä meidät eroon Hänen yhteydestään. Mitä sellaista sitten kunkin elämässä on, sitä kukin kohdallaan tutkistelkoon Herransa edessä !
On syytä mainita myös se, että aivan kuin lapsen syntyessä perheeseen, sen annetaan melko vapaasti puuhastella, vaikkakin jatkuvan silmälläpidon alaisena ja sitä rakastetaan ja sen päähänpistoille hymyillään...
Samoin on laita uudestisyntyneitten Korkeimman lasten. Pikkuvauvoina niitä vaalitaan erityisen tarkkaan ja niitten varttuessa niiltä vaaditaan harkitumpaa ja "aikuismaisempaa" käytöstä ja toimintatapaa. Meitä nimittäin kasvatetaan taivasta varten.
Kuten tämän maailman kuninkaalliset pyrkivät antamaan lapsilleen heidän kuninkaalliselle arvolleen sopivan kasvatuksen, samoin (ja jopa paljon suuremmassa määrin) Pyhä Henki kasvattaa ja kurittaa meitä välillä perin ankarastikin, jotta me pääsisimme osallisiksi Korkeimman pyhyydestä ja Hänen Jumalallisesta luonteestaan.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, joutui myös pelastuksemme päämies, Jeshua, lunastustyötään suorittaessaan kärsimään paljon tullakseen kaikessa kuuliaiseksi Isän tahdolle ja sen kautta täydelliseksi ja sopivaksi suorittamaan iäisyystehtäväänsä: "Hän aina elää rukoillakseen meidän puolestamme". (Hebr.7:25)
MIKÄ RAKKAUS !!!
Mielenkiintoinen kysymys?
Kuitenkin kyseenalaistan premissejäsi. Ensinnäkin kiinnostaako Jumalaa, se laitanko mustat vai ruskeat kengät? Onko jompi kumpi parempi vaihtoehto, jonka Jumalan tahtoa kyselemällä ja kovasti rukoilemalla saisi selville. Epäilen...
Näyttäisi siltä että on paljon asioita, jotka eivät liity "Jumalan silmissä oikein tekemiseen". Kysyn, miten tämä "oikein tekeminen Jumalan silmissä" eroaa siitä, että pyrkii ottamaan lähimmäiset ja yhteiskunnan normit tietyyn rajaan asti huomioon, moraalisia päätöksiä tehdessä?
Eroaako se muuten kuin, että tehdessään omasta vapaasta tahdosta, sen tekee varmasti sisäisesti motivoituneena ja ilman toiveita taivaspaikasta tai helvetin pelosta? En sano etteikö uskovainenkin voisi tehdä niin.
voihan olla, että joku väittää jumalan antaneen ihmiselle vapaan tahdon, mutta ainakaan raamattu ei tue sellaista. Roomalaiskirje: "minä armahdan ketä armahdan jne." "Jumalan vallassa" pelastuminenkin, saati muu. Joten teologinen probleema on raamatulliselle kristitylle helppo pala.