Singerin poljettava

Diakoniakeskuksesta voisi selvittää, löytävätkö he jonkun vaikeuksissa elävän suorasaumakonetta tarvitsevan henkilön. Täällä paikallinen diakoniakeskus vie vieläkin jonkunverran rajan taakse hyvää, moitteetonta vaatetavaraa ym.

Vuosien kuluessa rajalla on joskus ollut kovat tullimaksut avustuskuormista. En tiedä, miten tällä hetkellä.
Kiinnostaako kotimuseon perustaminen? Kolmas ja neljäs polvi ovat jo taatusti erittäin kiinnostuneita menneen ajan kotikoneista. Ellei jää tilaa kotimuseolle, voi kysyä kotiseutumuseosta, joko haluaisivat ompelukoneen sinne.

Koristeellisista ompelukoneen jaloista saa erikoisen, näyttävän pöydän, jos vaivautuu teettämään hintavan lasikannen, jossa pyöristetyt kulmat. Viereen tasapainottamaan kaksi tyyliin käypää tuolia ja ah - hintavat nekin.
Asia erikseen, onko ratkaisu käytännöllinen ja joutuuko sen sijoittamaan omaan huoneeseensa...

hei! jos et tiedä mihinkä laittaa sen koneen otan sen mielellään vastaan

Ei ole antiikkiala vielä kiinnostunut näistä poljettavista. Ne ovat niin hyviä ja kulumattomia laitteita, että jokainen jäljellä oleva kone lienee käyttökunnossa. Ja joka toisessa eläkeläishuushollissa vielä jäljellä.
Jos on malttanut pitää sen alkuperäisen näköisenä eikä tosiaan ole maalannut sitä Miranolilla, niin siitä voi saada 35 euroa vanhain tavarain kaupassa, maksimi. Moni kauppa vain ei huoli.

Onhan minulla kesäpaikassani kotimuseo, mutta se on kylmä aitta. Uskaltaisiko sinne viedä valurautaisen koneen? Pelkään sen ruostuvan siellä piloille.
Hullua, että vaikka en sillä mitään teekään, en haluaisi sen ruostuvan, enkä kauhean mielelläni tekisi sitä kukkapöytäviritystäkään.
Yksi jo tehtiin ja oikeastaan se on aika kamalan näköinen. Pinta koneessa oli vaan niin huono, ja sitä paitsi sellainen koppamalli, että siinä ei ollut säästämistä. Kone on tallessa, se on miniällä koristeena vanhan kaapin päällä.

Olen kovasti ajatellut tosiaan kehitysmaita, jonnekin Afrikkaanhan Emmausliike on ainakin aikaisemmin kuljettanut tämän tapaista tavaraa. Pitääkin kysyä.

Kone herättää kaikissa varmaan juuri niitä lapsuuden muistoja. Koneen päällä oli usein hapsureunainen pöytäliina kulmittain. Sen alla polkimen päällä oli mukava olla piilossa.

Minulla oli JAGUAARI ja poljin sitä melko paljon aikakaudella, jolloin mainostettiin:"Ketterästi polkee vaari, vaarilla on JAGUAARI. Singerillä poljin vain jonkunverran. Valmistui nuken sininen takki, jossa oli istutetut hihat ja sekös tätien keskuudessa oli olevinaan ihme.

aupA kirjoitti:

Minulla oli JAGUAARI ja poljin sitä melko paljon aikakaudella, jolloin mainostettiin:"Ketterästi polkee vaari, vaarilla on JAGUAARI. Singerillä poljin vain jonkunverran. Valmistui nuken sininen takki, jossa oli istutetut hihat ja sekös tätien keskuudessa oli olevinaan ihme.

Lue lisää

...ensitöikseni, kun menin osuuskauppaan töihin 17-vuotiaana. Jaguaari oli SOK:n valmisteita, eikä sen aatesuunnan osuuskaupoissa muiden tuotteita myytykään.

Polkupyörä maksoi 13000 mk. Se oli paljon meikäläisen palkoissa,koska harjoittelijalle maksettiin alkuun vain 8000 mk/kk. Henkilökunnalle myytiin tavarat 'omakustannushinnalla' (todellisuudessa vain n. 10%:n alennuksella) ja myymälänhoitaja lupasi pyörälle maksuaikaa muutaman kuukauden, joten hyvin sen kanssa meni.

Ostin naisten pyörän, koska tarkoitin sen myös äitini ja sisarteni käyttöön. Se oli meillä ensimmäinen sodan jälkeen hankittu pyörä.

Sillä pyörällä ajelimme siihen saakka, kunnes poljin sen rungon pehmeäksi muutamaa vuotta myöhemmin, kulkiessani myymälänhoitajana 17 kilometrin päässä olevalla kylällä. Poljin vastamäet rajusti nuoruuden voimalla ohjaustangosta käsivoimin auttaen, jollaista retkutusta naistenpyörän runko ei kestä.

Turisija kirjoitti:

...ensitöikseni, kun menin osuuskauppaan töihin 17-vuotiaana. Jaguaari oli SOK:n valmisteita, eikä sen aatesuunnan osuuskaupoissa muiden tuotteita myytykään.

Polkupyörä maksoi 13000 mk. Se oli paljon meikäläisen palkoissa,koska harjoittelijalle maksettiin alkuun vain 8000 mk/kk. Henkilökunnalle myytiin tavarat 'omakustannushinnalla' (todellisuudessa vain n. 10%:n alennuksella) ja myymälänhoitaja lupasi pyörälle maksuaikaa muutaman kuukauden, joten hyvin sen kanssa meni.

Ostin naisten pyörän, koska tarkoitin sen myös äitini ja sisarteni käyttöön. Se oli meillä ensimmäinen sodan jälkeen hankittu pyörä.

Sillä pyörällä ajelimme siihen saakka, kunnes poljin sen rungon pehmeäksi muutamaa vuotta myöhemmin, kulkiessani myymälänhoitajana 17 kilometrin päässä olevalla kylällä. Poljin vastamäet rajusti nuoruuden voimalla ohjaustangosta käsivoimin auttaen, jollaista retkutusta naistenpyörän runko ei kestä.

Lue lisää

minunkin ensimmäinen polkupyöräni. Isoenoni (äidin eno)sen minulle lahjaksi osti, olin silloin 12-vuotias! Siihen saakka oli vain miesten polkupyöriä, sellaisella "tangon välistä" polkien piti ajamaankin opetella. Vieläkin muistan, kuinka "ylpeänä" sitten ajelin ihan oikealla naistenpyörällä! Ja serkkutyttö (1½ vuotta minua vanhempi) "kateudesta vihreänä" lällätti minulle: "lellipentu, lellipentu"!!

Niin, osuuskaupasta oli ostettu sekin. Sieltähän ne siihen aikaan kaikki ostokset tehtiin!

Turisija kirjoitti:

...ensitöikseni, kun menin osuuskauppaan töihin 17-vuotiaana. Jaguaari oli SOK:n valmisteita, eikä sen aatesuunnan osuuskaupoissa muiden tuotteita myytykään.

Polkupyörä maksoi 13000 mk. Se oli paljon meikäläisen palkoissa,koska harjoittelijalle maksettiin alkuun vain 8000 mk/kk. Henkilökunnalle myytiin tavarat 'omakustannushinnalla' (todellisuudessa vain n. 10%:n alennuksella) ja myymälänhoitaja lupasi pyörälle maksuaikaa muutaman kuukauden, joten hyvin sen kanssa meni.

Ostin naisten pyörän, koska tarkoitin sen myös äitini ja sisarteni käyttöön. Se oli meillä ensimmäinen sodan jälkeen hankittu pyörä.

Sillä pyörällä ajelimme siihen saakka, kunnes poljin sen rungon pehmeäksi muutamaa vuotta myöhemmin, kulkiessani myymälänhoitajana 17 kilometrin päässä olevalla kylällä. Poljin vastamäet rajusti nuoruuden voimalla ohjaustangosta käsivoimin auttaen, jollaista retkutusta naistenpyörän runko ei kestä.

Lue lisää

Jaguaarin käyttöarvo oli mittaamaton välien kulkemisessa.
Sain sen 14 vuotiaana ja se pelasti
muustakin pulasta kuin vain apostolin kyydillä liikkumiselta. Myöhemmin huveihin lähtö järjestyi ilman perheen etukäteispulinoita, sillä vein Jaguaarini jo ennen tiskivelvoitteita tiheimmän sireenipuskan taakse odottamaan starttia.
Jaguaari kulki ja kuljetti vuosia.
Harmi, että hylkäsin sen erään asuntolan pyörävajaan suuruudenhulluudessa. Lähdin silloin uudelleen opiskelemaan kohti suurempia tuloja.
Kun vuosien kuluttua etsiskelin uutta menopeliä kaupunkiajeluun, en saanut mistään Jaguaarin veroista ja varas varasti tekonsa mukaan nimetyllä paikkakunnalla uudesta norjalaisestani nahkasatulan. Kerska loppui nahkasatulan menetykseen.

Kertomasi Jaguaarin rahallinen arvo oli myös melkoinen. Hieman nuivana muistelin aikuiseksi saakka, ettei isä ostanut minulle luistimia, vaikka osuuskaupassa asioilla nyhjäsin ja anoin niitä hänen perässään.

Nyt tässä tuon viestisi johdosta tasapainotan ajatuksen. Muunnan ajatusrakennelman myönteiseksi. Jaguaarin ansiosta perukan tytöstä tuli ehkä enemmän sosiaalinen olento, mitä olisi tullut luistinradalla. Henkilökohtainen tappio keikahti voitoksi.

Luulen, että ajelisin vieläkin Jaguaarilla kevyet ajot, jollen hullusissani olisi sitä hyljännyt v.-66. Museokappale keräisi katseet ja omistaja siinä ohella. Nykyistäkin pyörää eräs huupeli tuli ostattelemaan kun se kuulemma on antiikkinen.
Nyt meni yöhön tämä päivä, sillä sakilla vieraiden kanssa töllötimme LPR:n laulukilpailut sekä Teemakanavalta, että TV 1:n koosteen. Tulee huomenna vieraat 400km:n päästä. Jaguaari-ajatukset oli nyt kirjattava ennenkuin haaltuvat.

mirjamarja kirjoitti:

Ei ole antiikkiala vielä kiinnostunut näistä poljettavista. Ne ovat niin hyviä ja kulumattomia laitteita, että jokainen jäljellä oleva kone lienee käyttökunnossa. Ja joka toisessa eläkeläishuushollissa vielä jäljellä.
Jos on malttanut pitää sen alkuperäisen näköisenä eikä tosiaan ole maalannut sitä Miranolilla, niin siitä voi saada 35 euroa vanhain tavarain kaupassa, maksimi. Moni kauppa vain ei huoli.

Onhan minulla kesäpaikassani kotimuseo, mutta se on kylmä aitta. Uskaltaisiko sinne viedä valurautaisen koneen? Pelkään sen ruostuvan siellä piloille.
Hullua, että vaikka en sillä mitään teekään, en haluaisi sen ruostuvan, enkä kauhean mielelläni tekisi sitä kukkapöytäviritystäkään.
Yksi jo tehtiin ja oikeastaan se on aika kamalan näköinen. Pinta koneessa oli vaan niin huono, ja sitä paitsi sellainen koppamalli, että siinä ei ollut säästämistä. Kone on tallessa, se on miniällä koristeena vanhan kaapin päällä.

Olen kovasti ajatellut tosiaan kehitysmaita, jonnekin Afrikkaanhan Emmausliike on ainakin aikaisemmin kuljettanut tämän tapaista tavaraa. Pitääkin kysyä.

Kone herättää kaikissa varmaan juuri niitä lapsuuden muistoja. Koneen päällä oli usein hapsureunainen pöytäliina kulmittain. Sen alla polkimen päällä oli mukava olla piilossa.

Lue lisää

Muull on tosa pari metrin pääs, täst nykyaikkasemmast masiinist,juur semnen kapistus,on tuukkiki sillai vinottaisi kopan pääll. Käyttökunnos o niinko kuuskymment vuatt sittenki. Olen keksin sen kanss neulot semssi kassei kaffepusseist, ko tua uudemp ei niit saumoi ihan präkkämäti ved. Joku vuas sitt mää nosti sen toho pihall ja neulosin paatin pressui. Hyvin kävei. Nua musta konti ei ol kylläkkä enä niin kiiltävä,ko ova tomuuntunnu. Ei ol tullu enä istutuks siäll konejalkois tomui pyhkemäs,se ol näättäk mun tyän,ko Pappa käsk,ett menes flikk tonn nurkka istuma tomukluutin kanss, niit täsä sivusilmäl nykki vilkasi ja tul oikke omantunnon tuski.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Muull on tosa pari metrin pääs, täst nykyaikkasemmast masiinist,juur semnen kapistus,on tuukkiki sillai vinottaisi kopan pääll. Käyttökunnos o niinko kuuskymment vuatt sittenki. Olen keksin sen kanss neulot semssi kassei kaffepusseist, ko tua uudemp ei niit saumoi ihan präkkämäti ved. Joku vuas sitt mää nosti sen toho pihall ja neulosin paatin pressui. Hyvin kävei. Nua musta konti ei ol kylläkkä enä niin kiiltävä,ko ova tomuuntunnu. Ei ol tullu enä istutuks siäll konejalkois tomui pyhkemäs,se ol näättäk mun tyän,ko Pappa käsk,ett menes flikk tonn nurkka istuma tomukluutin kanss, niit täsä sivusilmäl nykki vilkasi ja tul oikke omantunnon tuski.

Lue lisää

Mikä lie, kun niin tykkään tästä teidän turunpuoleisten murteesta. Kun sais vielä tähän ääninäytteenkin. Kuule, ken oli se toinen turklaisittain kirjoittava nainen täällä, en enää muista, ko oon ollut palstoilta lomalla tovin aikaa, muilla mailla vierahilla.

Ihan samoin minun ja sisarusteni työ oli pyyhkiellä Singerin valurautaisten mutkien pölyjä. Oli se tärkeä ja tarkka virka, oi oi. Nyt saa muistella niitä taitoja taas ja koneensa edessä kyykistellä.

OdetAmo kirjoitti:

Mikä lie, kun niin tykkään tästä teidän turunpuoleisten murteesta. Kun sais vielä tähän ääninäytteenkin. Kuule, ken oli se toinen turklaisittain kirjoittava nainen täällä, en enää muista, ko oon ollut palstoilta lomalla tovin aikaa, muilla mailla vierahilla.

Ihan samoin minun ja sisarusteni työ oli pyyhkiellä Singerin valurautaisten mutkien pölyjä. Oli se tärkeä ja tarkka virka, oi oi. Nyt saa muistella niitä taitoja taas ja koneensa edessä kyykistellä.

Lue lisää

kos vastasit näin pia. kiitoksi pali vaa. mää olen kans just tullu mökilt,enk ny iha tähä hättähä muist sitä Turu flikka,mutt koitan saad tualt takaraivost framill,ja ilmota sitt snuull,ko muistan. Täst meijä "Rauman giälest" viäl,ett ko mää asusin tuall Etelä-Suamess melkken kolmkymment vuatt ja joku rookkas kyssy,ett onk frouva Turust päi kotosi,nii mää loukkannusi vähän kovast ja sanosin ko pyssy suust,ett en ol,ko Raumalt. Tähä meijä välihi nääs mahtu jo mont muutakki murret,eik niit sitt iha heti oppe erottamanka.

satuin huomaamaan, että puskasta huudeltiin, ei varsin mukavasti, siinä taas meni koko rimsu,kuten tavallista.

SkillaN kirjoitti:

satuin huomaamaan, että puskasta huudeltiin, ei varsin mukavasti, siinä taas meni koko rimsu,kuten tavallista.

kun tulin katsomaan,kirjoitetaanko uudet jutut.Minulla kyllä piisaa juttua.

Pääsky64 kirjoitti:

kun tulin katsomaan,kirjoitetaanko uudet jutut.Minulla kyllä piisaa juttua.

mutta pitäisikö aloittaa uudella ketjulla?
Ei Singeri nyt ole ehkä paras mahdollinen?

Putsasin muuten Singeriäni juuri tänään pölyistä. On se sitten mahdoton pölyn kerääjä. Kaivelin pöytäliinoja ja sovittelin sen peitoksi, mutta kaikki oli ihan kamalia siinä.

mirjamarja kirjoitti:

mutta pitäisikö aloittaa uudella ketjulla?
Ei Singeri nyt ole ehkä paras mahdollinen?

Putsasin muuten Singeriäni juuri tänään pölyistä. On se sitten mahdoton pölyn kerääjä. Kaivelin pöytäliinoja ja sovittelin sen peitoksi, mutta kaikki oli ihan kamalia siinä.

Lue lisää

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

Lue lisää

punaiset ja siniset huqsvarna polkupyorat 50 luvulla.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

Lue lisää

kirjoittelin tänne minäkin ja ihmettelenpä, minne se hävisi. Ei siinä pitänyt olla ketään loukkaavaa asiaa.

Eipä tuossa nyt mitään päätä huimaavaa kadonnut, mutta ihmettelen vain.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

Lue lisää

...Ruotsissa tehtiin ennen monia hienomekaanisia tuotteita. Sodan jälkeen ne ilmestyivät Suomen markkinoillekin. Meillä oli 60-luvun alussa hankittu H:n ompelukone, joka on nyt tyttärellämme.

Husqvarnan mekaaniset laskukoneet olivat yleisessä käytössä 60-luvulla. Vastaavia taisivat tehdä Euroopassa vain italialaiset Olivetin tehtailla. Husqvarnalla ei osattu ennakoida elektronisten laskukoneiden rynnäkköä. Mekaaniset katosivat toimistoista 60-luvun loppuun mennessä kokonaan ja Husqvarnan tehtailla tiputtiin niiltä markkinoilta.

Kun serkkupoika oli 50-luvulla metsätöissä Ruotsissa, hän hankki Husqvarna-merkkisen moottoripyörän, jolla kävi lomilla koti-Suomessa. Koeajoin sen kerran, kun hän tarjosi sitä ostettavakseni. Enpä ostanut sillä vuosikymmenellä mitään moottoriajoneuvoa.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

Lue lisää

oli Singer, sellainen jossa oli "käsiveivi", ei ollut siis edes poljettava! Sillä aikoinaan ompelin omat ensimäiset hameeni. Aika hankala oli ommella, kun vain toisella kädellä voi ohjata kangasta! Sen koneen olisin halunnut itselleni mummon jäämistöstä, mutta setäni vaimo sen itselleen tahtoi. Eihän silloin alaikäisen toivomuksia miksikään noteerattu! Eikä sitä sitten aikanaan enää hänen jäämistössään ollutkaan, joten jäi siis saamatta!

Äidilläni oli Husgvarna, sellainen jolla sai monenlaisia koristeompeleitakin. Sillä ompelin kapioni ja omien lasteni vaatteita 60-luvulla. Ja se on minulla vieläkin pölynkerääjänä yhdessä huoneessa! Vaikka ei sillä ole enää ommeltu tikkiäkään ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. En vain ole raskinut hävittää, nostalgisista syistä kai.
Ehkä nyt on tullut aika sille asialle jotain tehdä. Näkyy tämä "uusi mies talossa" pitkänlaisia silmäyksiä siihen luovan ;)) Saas nähdä nyt, jos ja mitä alkaa kuulua siltä taholta!

Turisija kirjoitti:

...Ruotsissa tehtiin ennen monia hienomekaanisia tuotteita. Sodan jälkeen ne ilmestyivät Suomen markkinoillekin. Meillä oli 60-luvun alussa hankittu H:n ompelukone, joka on nyt tyttärellämme.

Husqvarnan mekaaniset laskukoneet olivat yleisessä käytössä 60-luvulla. Vastaavia taisivat tehdä Euroopassa vain italialaiset Olivetin tehtailla. Husqvarnalla ei osattu ennakoida elektronisten laskukoneiden rynnäkköä. Mekaaniset katosivat toimistoista 60-luvun loppuun mennessä kokonaan ja Husqvarnan tehtailla tiputtiin niiltä markkinoilta.

Kun serkkupoika oli 50-luvulla metsätöissä Ruotsissa, hän hankki Husqvarna-merkkisen moottoripyörän, jolla kävi lomilla koti-Suomessa. Koeajoin sen kerran, kun hän tarjosi sitä ostettavakseni. Enpä ostanut sillä vuosikymmenellä mitään moottoriajoneuvoa.

Lue lisää

Ensimmäinen ostamani ja ikioma matkakirjoituskone oli pieni, punainen Olivetti,
kun ”maailmalle” läksin.

Paperia ja kalkeeripaperia evääksi mukaan.

beataBarbara kirjoitti:

Ensimmäinen ostamani ja ikioma matkakirjoituskone oli pieni, punainen Olivetti,
kun ”maailmalle” läksin.

Paperia ja kalkeeripaperia evääksi mukaan.

On yhä tallella. Se on joskus vain unohtunut nurkkaan piiloon ja säästynyt roskikselta. Sillä on tehty paljon töitä, mutta toimintakuntoinen se vieläkin on.

my.mm.eli kirjoitti:

oli Singer, sellainen jossa oli "käsiveivi", ei ollut siis edes poljettava! Sillä aikoinaan ompelin omat ensimäiset hameeni. Aika hankala oli ommella, kun vain toisella kädellä voi ohjata kangasta! Sen koneen olisin halunnut itselleni mummon jäämistöstä, mutta setäni vaimo sen itselleen tahtoi. Eihän silloin alaikäisen toivomuksia miksikään noteerattu! Eikä sitä sitten aikanaan enää hänen jäämistössään ollutkaan, joten jäi siis saamatta!

Äidilläni oli Husgvarna, sellainen jolla sai monenlaisia koristeompeleitakin. Sillä ompelin kapioni ja omien lasteni vaatteita 60-luvulla. Ja se on minulla vieläkin pölynkerääjänä yhdessä huoneessa! Vaikka ei sillä ole enää ommeltu tikkiäkään ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. En vain ole raskinut hävittää, nostalgisista syistä kai.
Ehkä nyt on tullut aika sille asialle jotain tehdä. Näkyy tämä "uusi mies talossa" pitkänlaisia silmäyksiä siihen luovan ;)) Saas nähdä nyt, jos ja mitä alkaa kuulua siltä taholta!

Lue lisää

olosuhteista lähtenyttä porukkaa.
Minulla kun ei kirjoituskonetta ole ollut,eikä muutakaan konetta.
Ompelua kyllä harrastettiin muuten ei päässyt tanssiin,että on tanssista jotakin hyötyä ollut.

Lähdettiin naapurin tytön kanssa korpihoville tanssiin, mutta vielä lähtiessä leninkistä puuttui kaulus ja hijat.
Kangas oli kauniin väristä isokukkasta nailonia.
Ei kun neulomaan,valmistu ajoissa veneellä järven yli siellä oli miesten pyörät.
Talon ainoa pyörä,miesten pyörä.
Poljettiin kuusi kiiometriä,helmaa piti välillä irroitella kettingistä yhdeksän aikaan kuitenkin tansseissa.

Iili kirjoitti:

On yhä tallella. Se on joskus vain unohtunut nurkkaan piiloon ja säästynyt roskikselta. Sillä on tehty paljon töitä, mutta toimintakuntoinen se vieläkin on.

Olivetti on omakin kirjoituskoneeni, tarkemmin Chroma Colibri, jonka hankin v. 56. Sekin on tallessa lämpimässä varastossa ja täysin toimintakuntoinen, jos vain hankkisin siihen uuden värinauhan.

Olivetti jäi työttömäksi 80-luvulla, kun työkalukseni tuli PC, jossa oli Word Perfect tekstinkäsittely.

Totuin kirjoittamaan koneellani 8000 lyöntiä puolessa tunnissa, jonka kauppaopistossa kerrottiin olevan konekirjoittajan kelpoisuusvaatimus. Eivät matkakirjoituskoneen vasarat ennättäisi väistellä toisiaan juurikaan kovemmassa vauhdissa.

Turisija kirjoitti:

Olivetti on omakin kirjoituskoneeni, tarkemmin Chroma Colibri, jonka hankin v. 56. Sekin on tallessa lämpimässä varastossa ja täysin toimintakuntoinen, jos vain hankkisin siihen uuden värinauhan.

Olivetti jäi työttömäksi 80-luvulla, kun työkalukseni tuli PC, jossa oli Word Perfect tekstinkäsittely.

Totuin kirjoittamaan koneellani 8000 lyöntiä puolessa tunnissa, jonka kauppaopistossa kerrottiin olevan konekirjoittajan kelpoisuusvaatimus. Eivät matkakirjoituskoneen vasarat ennättäisi väistellä toisiaan juurikaan kovemmassa vauhdissa.

Lue lisää

Jo vuonna 1976. Silloin oli työpaikallani IBM:n muistilla varustettu tehokirjoitin. En enää kirjoittanut kotona mitään, vaan käytin työpaikan tehokirjoitinta. Tekstin sai tallennetuksi magneettikortille. Seuraavana vuonna oli myös Olivetin tehokirjoitin, mutta se oli niin huono, että sopimus sanottiin irti.

Sen jälkeen työpaikalle tuli jokin tekstinkäsittelylaite, jonka nimeä en enää muista (CPT tai jotain). Siinä oli näyttöruutu pystyasennossa, joten koko sivu oli kaiken aikaa näkyvissä. Se oli erittäin edisteyksellinen verrattuna mihinkään muuhun. Seuraava vaihe oli HP 3000, joka oli pari vuotta. (Todellisuudessa se oli huonompi kuin CPT, mutta siihen aikaan oli jo äänettömiä kirjoittimia.)

Sitten tulivat PC:t ja niissä WordPerfect. Se oli jo silloin ihan alussa paljon parempi kuin mikään muu. Siinä oli toimintoja, joita Wordissä ei ole tänä päivänäkään.

Vsta 1995 olen sitten käyttänyt Wordia. Alussa Word oli aivan surkea, kun oli tottunut hyvään WordPerfectiin. Word kyllä sitten parani versio versiolta. Nyt Word on ihan hyvä.

Minulla on koneessani myös Text 602, joka maksaa vain runsaat 20 €, ja joka on erittäin hyvä tekstinkäsittelyohjelma sekä Word-yhteensopiva. Siinä on mm. puhegeneraattori. Ongelma vain on kieli. Se ei pysty esimerkiksi oikolukemaan suomea. (On hauska kuunnella, kun englanninkielinen puhegeneraattori lukee suomea.)

Pääsky64 kirjoitti:

olosuhteista lähtenyttä porukkaa.
Minulla kun ei kirjoituskonetta ole ollut,eikä muutakaan konetta.
Ompelua kyllä harrastettiin muuten ei päässyt tanssiin,että on tanssista jotakin hyötyä ollut.

Lähdettiin naapurin tytön kanssa korpihoville tanssiin, mutta vielä lähtiessä leninkistä puuttui kaulus ja hijat.
Kangas oli kauniin väristä isokukkasta nailonia.
Ei kun neulomaan,valmistu ajoissa veneellä järven yli siellä oli miesten pyörät.
Talon ainoa pyörä,miesten pyörä.
Poljettiin kuusi kiiometriä,helmaa piti välillä irroitella kettingistä yhdeksän aikaan kuitenkin tansseissa.

Lue lisää

puutarhassa,kauniit jalat eroittuvat hyvin vihreällä nurmella.Pelargonioita riippui ja joitain sinisiä kukkia.Oli kaunis näky,ohi kulkiessani.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

meillä oli se . Ja olen tehnyt monet ihanat vaatteeni sillä ja niin teki kaikki 5 siskoanikin
Minä olin nuorin sarjassa . Kun olin 16 ,ja aloin saamaam omaa rahaa kaikki meni kankaisiin ,oli saatava "väkisin" uusi vaate . ei aina voinut mennä sillä samalla, Sota aika oli liian lähellä ja puute kaikista . Se varmaankin teki sen "himon " saara aina uutta .Ei silloin ollut kaupoissa mitään sellasta mikä olisi kelvannut .Minä ainakaan en olisi laittanut sellaista päälleni jos jollakulla toisellakin olisi ollut.
Sitten ystävättärenikin alkoi pyytään että olisin ommellut hänellekkin --teinkin muutamia leninkiä hänelle .
Millä sitä kerkisikin kaikkea ennen .

Lue lisää

ompelukone. Sota-aikaan hän kävi ompelukurssin. Ompeli tyttärilleen kaiken mahdollisen itse ja ompelipa vielä meidän vaatteista toistenkin perheitten lapsille.

Ihmetellä täytyy, miten moneen kertaan vaatteet käännettiin ja väännettiin, jotta saatiin aina vähän erillaiseksi. Siinä äitini oli tosi taitava.
Ei nykyajan ihminen varmaan tekisi tuota duunia enää.

Tuolla samalla ompelukoneella, (jonka perin äitini kuoleman jälkeen) ompelin sisareni lapsille joitakin vaatteita. Kävin itsekin jonkinlaisen ompelukurssin ja ompelin joitakin pukuja itsellenikin, mutta siinä työssä tarvitaan kärsivällisyyttä ja sitähän minulla ei ole.

Jos tuo kone voisi kertoa, olisi sillä paljon tarinoita äitini öisistä uurastuksista. Töitä hän todella sai tehdä isän ollessa sodassa.

Viimeiset lähes 50 vuotta se on maannut toimettomana maidän varastokellarissa ja nyt se taitaa olla museotavarana tyttäreni kesämökin vintillä.

noita entisiä aikoja , silloin emme "tunteneet" toisiamme ,ja kaikki olikin ystäviä ,netti-ystäviä. En muista että mitään kiukuttelua olisi ollut silloin.
Terveisiä vaan kaikille.

ullamirjami kirjoitti:

noita entisiä aikoja , silloin emme "tunteneet" toisiamme ,ja kaikki olikin ystäviä ,netti-ystäviä. En muista että mitään kiukuttelua olisi ollut silloin.
Terveisiä vaan kaikille.

Lue lisää

oli Husqvarna poljettava ompelukone.Sain lainata sitä 2-3 kuukautta,kun tyttäreni oli
noin vuoden vanha.Pöytäosa oli tammipuuta ja siihen upotettuna puolenmetrin mittanauha,tehty tummanruskeista palasista.
Minusta oli hauskaa saada ommella pikkutytön puseroita ja henkselihameita.Vielä muistan röpelöisen, herkän vaaleanpunaisen nailonkankaan,josta tuli juhlapusero tytölleni.Ihmettelen kuinka ilman kaavaa sitä vaan ommeltiin,ja hyvät tuli.

Kaiketi sitä oppi jo alkeet nukenvaatteita tehdessään.Aikanaan hankin sähköompelukoneen Husqvarna sekin,ja kävin viikon ompelukurssin Aleksanterinkadulla,mistä sen ostinkin.Hyvin sillä teki napinlävet ja helmaompelut.Sitten täytyi olla jo kaavatkin kun isoimmille lapsille ompeli.Kolmatta kun odotin, ompelin äitiysmekkoni itse,kun valmisvaatteissa mallit oli ikäviä.

Oli ne kivoja aikoja,kun kaikkea tuli kokeiltua:)

Taatusti onkin kestävämpi,kuin nämä nykyhuonekalut,ja varmaan ihan kivan näköinen!

Oletko joutunut kiinnittämään näppäimistön jollain konstilla,että se pysyy paikallaan?

pilvi* kirjoitti:

Taatusti onkin kestävämpi,kuin nämä nykyhuonekalut,ja varmaan ihan kivan näköinen!

Oletko joutunut kiinnittämään näppäimistön jollain konstilla,että se pysyy paikallaan?

Lue lisää

Ylemmät laatikot olen vetänyt parikymmnetäsenttiä ulos ja niiden päällä on 30cm vanerilevy ja sen päällä näppis. Ei tarvii sitoa.
Näöstä en tiijä sanoa, se kun on makuasia, mutta toimii.

myös saisi aikaan paljon....kuljetus olisi vaan kovin kallista,kun niissä on ne valurautajalat!

Toisaalta Afrikan naisten asut ovat suurista kankaista yksinkertainen tunika mallinen vaate,ja loput kiedottu ympäri pään:)

Hauskoja ja värikkäitä,sopien juuri siellä kuumuudessa. Samoin perinteinen Intialainen sari,on kiedottu taidokkaasti.

Länsimaissa tuo Amerikkalainen joka kurvin esiintuova pukeutumistyyli,ei aina ole kaunis. Ilmava vaate on minusta viehättävä.

pilvi* kirjoitti:

myös saisi aikaan paljon....kuljetus olisi vaan kovin kallista,kun niissä on ne valurautajalat!

Toisaalta Afrikan naisten asut ovat suurista kankaista yksinkertainen tunika mallinen vaate,ja loput kiedottu ympäri pään:)

Hauskoja ja värikkäitä,sopien juuri siellä kuumuudessa. Samoin perinteinen Intialainen sari,on kiedottu taidokkaasti.

Länsimaissa tuo Amerikkalainen joka kurvin esiintuova pukeutumistyyli,ei aina ole kaunis. Ilmava vaate on minusta viehättävä.

Lue lisää

nuo sarit ja tunikat ovat. Saa olla kroppa minkämoinen hyvänsä, ei läskit pursua. Samoin sääret saa mukavasti piiloon, jos on tarvis. Nuo vaatteet pukevat kantajaansa. Aina ei voi sanoa samaa näistä länsimaisista malleista.

Atolfia kirjoitti:

nuo sarit ja tunikat ovat. Saa olla kroppa minkämoinen hyvänsä, ei läskit pursua. Samoin sääret saa mukavasti piiloon, jos on tarvis. Nuo vaatteet pukevat kantajaansa. Aina ei voi sanoa samaa näistä länsimaisista malleista.

Lue lisää

omaavilla. Jotenkin on kauniinpaa ettei tuo niin esiin fyysisiä ominaisuuksiaan.

Nyt varmaan joku sanoo, että olen ilonpilaaja. Sanon kuitenkin, että kun joku kaivelee arkistoja ja löytää sieltä mielenkiintoisen ketjun, niin onko pakko nostaa se tänne. Voihan samasta aiheestsa tehdä uuden aloituksen.

Mietin hetken, miksi en itse ole kirjoittanut tähän ketjuun, vaikka vanha Singer oli minunkin oppivälineeni aikoinaan. No, en ole kirjoittanut, koska olin juuri tämän ketjun aikoihin muuttanut etelästä pohjoiseen, tietokone oli vielä paketissa kaikkien muuttoroinien keskellä.

Mutta... miksi pitää kaivella arkistoista? Tässäkin ehkä kirjoittajina jo edesmenneitä...

hihna poikki .

singeristä kirjoitti:

hihna poikki .

kun minulla oli semmoinen vanha Singer ja annoin pois..Oli niin koristeelisesti taottu,
kaunis kone. Olisi voinut pitää kukkapöytänä..No,olin nuori,enkä älynnyt sen arvoa.
Se oli mummoni vanha kone,todella vanha.Eihän sille voi mitään..