Varmastikin noin on niiden kohdalla, jotka perustavat taivaansa tänne ja sulkevat ulkopuolelle kaikki ne, jotka eivät vaella kuten he itse. Ylpeys on synnissä elämistä, josta minäkin hiljalleen olen pääsemässä eroon.
Ylpistyin liikaa, kun sain Jumalta salattua ymmärrystä ja viisautta; ja aloin pitämään itseäni ikäänkuin parempana ja pyhempänä kuin muut ihmiset; ja aloin suojelemaan itseäni muiden ihmisten läsnäololta, vaikka ei kukaan pystykään ottamaan ihmiseltä palkintoa pois, vaan ainoastaan Herra voi sen tehdä.
Nyt olen taas tullut ymmärtämään sen TOSIASIAN, että ei yksikään ihminen ole vielä tässä katoavaisessa ajassa täydellinen tai synnitön, vaan kaikki me olemme kirkkautta vailla, ja tämän synnin vallassa olevan ruumiin sidoksissa.
Vaikka me pyrimme parhaamme, olemme silti samaa maata ja tuhkaa Jumalan silmissä. Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, eikä kukaan voi uhria paremmaksi tehdä; tai itseään hurskaammaksi tehdä Jumalan silmissä, koska Jumala ei katso kasvoihin, vaan hän katsoo sydämeen.
Ja se ihminen on autuas, joka sydämessään on kiinni Herrassa, eikä lihallansa; eli sydämen ja mielen puolesta on Jumalan lapsi, eikä ulkoisesti pyri siihen. Se on taas ulkokullattu, joka pyrkii näyttämään ja esittelemään uskoaan, hurskauttaan, nuhteettomuuttaan ja hyvyyttään, koska ei yksikään ihminen ole toistansa arvokkaampi, vaan kaikki me olemme yhtä ja samaa syntiinlangennutta siementä Adamista lähtien.
Mutta jos me sydämessämme pysymme Herrassa, ilman että pyrkimällä pyrimme pysymään, niin silloin on rauha olevan meidän sielullamme, eikä omatunto syytä. Koska jos me ymmärrämme ja uskomme sen tosiasian, ettei ole toista hyvää kuin Yksin Herra Jumala, Jeesus, lihaksi tullut Voideltu, niin me voimme vaeltaa vapaudessa, emmekä sitoudu uskonnollisuuteen, joka vaatii kokousta ja rituaalia ja tekoja ja oppeja.
Koska Herra on itse niiden opettaja, jotka hänessä pysyvät; mutta ne tarvitsevat ihmisiä ympärilleen, jotka tahtovat tässä maailmassa taivaansa perustaa. He ottavat täällä jo jumalisuuden arvon, vaikka vaeltavat syntiin langennessa lihassa; vaikka nöyryys ja laupeudellisuus riittäisi, niin nämä erottautuvat omiksi lahkoiksi ja seuroiksi, jotka sulkevat oven toisilta ja tekevät omia säädöksiään, vaikka Herra sanoi: Te tuomitsette lihan mukaan, minä en tuomitse ketään.
Nämä ihmiset sulkevat itse itsensä ulkopuolelle, koska toisilta sulkevat tien heikkouden takia. Nämä asettavat sääntöjä ja säädöksiä, vaikka itse ovat kaiken saaneet anteeksi. Asettavat ehtoja ketkä ovat Jumalan ja ketkä eivät, vaikka jokaisen ihmisen on Jumala luonut, ja kaikki ovat hänen omiansa; kaiken taivaissa ja maan päällä on Jumala sovittanut itsensä kanssa, mutta nämä uskonnolliset ihmiset eivät sitä käsitä, vaan tahtovat erottua ja omia itselleen Jumalan, sulkemalla tien toisilta ja sen jälkeen vielä omavanhurskaudessaan syytellä toisia, vaikka itse ovat samaa lihaa ja verta.
Kaiken maan, taivaan ja meren, ja mitä niissä on, Luoja ja Isä, on täydellisesti sovittanut kaiken maailman itsensä kanssa, jonka takia se joka on saanut paljon anteeksi, on velvollinen antamaan toisille anteeksi, yhtälailla kuin sekin, joka on vähän saanut anteeksi. Koska se joka vielä sydämessään sulkee toisilta tien, ei itse sisään pääse, vaan hänet sitoo uskonnollisuuden ies, joka on raskas kantaa ja vaatii jatkuvasti lisää ja lisää tekoja ja läksyjä.
Läksy läksyn päälle, teko teon päälle; ja silti tämä ihminen tuntee olevansa ulkopuolella, eikä luota täydelliseen uhriin, joka on Yksi, eikä toista tule. Nämä luottavat siihen, että itse pääsevät sisään, mutta ne jotka eivät kuule, eivät pääsekään.
Mutta todellisuudessa jokaiselle on Tie avattuna ja valmistettuna. Se on Uskon Tie, eikä uskonnollisuuden tie. Uskonnollisuus vaatii näkyväistä jumalisuutta, mutta Usko näkymätöntä. Usko on sydämessä, mutta uskonnollisuus materiaalisuudessa. Usko tekee vapaaksi, mutta uskonnollisuus sitoo; ja se mikä sitoo, on orjuuttaja, mutta se mikä tekee vapaaksi on Vapahtaja.
Ylpistyin liikaa, kun sain Jumalta salattua ymmärrystä ja viisautta; ja aloin pitämään itseäni ikäänkuin parempana ja pyhempänä kuin muut ihmiset; ja aloin suojelemaan itseäni muiden ihmisten läsnäololta, vaikka ei kukaan pystykään ottamaan ihmiseltä palkintoa pois, vaan ainoastaan Herra voi sen tehdä.
Nyt olen taas tullut ymmärtämään sen TOSIASIAN, että ei yksikään ihminen ole vielä tässä katoavaisessa ajassa täydellinen tai synnitön, vaan kaikki me olemme kirkkautta vailla, ja tämän synnin vallassa olevan ruumiin sidoksissa.
Vaikka me pyrimme parhaamme, olemme silti samaa maata ja tuhkaa Jumalan silmissä. Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, eikä kukaan voi uhria paremmaksi tehdä; tai itseään hurskaammaksi tehdä Jumalan silmissä, koska Jumala ei katso kasvoihin, vaan hän katsoo sydämeen.
Ja se ihminen on autuas, joka sydämessään on kiinni Herrassa, eikä lihallansa; eli sydämen ja mielen puolesta on Jumalan lapsi, eikä ulkoisesti pyri siihen. Se on taas ulkokullattu, joka pyrkii näyttämään ja esittelemään uskoaan, hurskauttaan, nuhteettomuuttaan ja hyvyyttään, koska ei yksikään ihminen ole toistansa arvokkaampi, vaan kaikki me olemme yhtä ja samaa syntiinlangennutta siementä Adamista lähtien.
Mutta jos me sydämessämme pysymme Herrassa, ilman että pyrkimällä pyrimme pysymään, niin silloin on rauha olevan meidän sielullamme, eikä omatunto syytä. Koska jos me ymmärrämme ja uskomme sen tosiasian, ettei ole toista hyvää kuin Yksin Herra Jumala, Jeesus, lihaksi tullut Voideltu, niin me voimme vaeltaa vapaudessa, emmekä sitoudu uskonnollisuuteen, joka vaatii kokousta ja rituaalia ja tekoja ja oppeja.
Koska Herra on itse niiden opettaja, jotka hänessä pysyvät; mutta ne tarvitsevat ihmisiä ympärilleen, jotka tahtovat tässä maailmassa taivaansa perustaa. He ottavat täällä jo jumalisuuden arvon, vaikka vaeltavat syntiin langennessa lihassa; vaikka nöyryys ja laupeudellisuus riittäisi, niin nämä erottautuvat omiksi lahkoiksi ja seuroiksi, jotka sulkevat oven toisilta ja tekevät omia säädöksiään, vaikka Herra sanoi: Te tuomitsette lihan mukaan, minä en tuomitse ketään.
Nämä ihmiset sulkevat itse itsensä ulkopuolelle, koska toisilta sulkevat tien heikkouden takia. Nämä asettavat sääntöjä ja säädöksiä, vaikka itse ovat kaiken saaneet anteeksi. Asettavat ehtoja ketkä ovat Jumalan ja ketkä eivät, vaikka jokaisen ihmisen on Jumala luonut, ja kaikki ovat hänen omiansa; kaiken taivaissa ja maan päällä on Jumala sovittanut itsensä kanssa, mutta nämä uskonnolliset ihmiset eivät sitä käsitä, vaan tahtovat erottua ja omia itselleen Jumalan, sulkemalla tien toisilta ja sen jälkeen vielä omavanhurskaudessaan syytellä toisia, vaikka itse ovat samaa lihaa ja verta.
Kaiken maan, taivaan ja meren, ja mitä niissä on, Luoja ja Isä, on täydellisesti sovittanut kaiken maailman itsensä kanssa, jonka takia se joka on saanut paljon anteeksi, on velvollinen antamaan toisille anteeksi, yhtälailla kuin sekin, joka on vähän saanut anteeksi. Koska se joka vielä sydämessään sulkee toisilta tien, ei itse sisään pääse, vaan hänet sitoo uskonnollisuuden ies, joka on raskas kantaa ja vaatii jatkuvasti lisää ja lisää tekoja ja läksyjä.
Läksy läksyn päälle, teko teon päälle; ja silti tämä ihminen tuntee olevansa ulkopuolella, eikä luota täydelliseen uhriin, joka on Yksi, eikä toista tule. Nämä luottavat siihen, että itse pääsevät sisään, mutta ne jotka eivät kuule, eivät pääsekään.
Mutta todellisuudessa jokaiselle on Tie avattuna ja valmistettuna. Se on Uskon Tie, eikä uskonnollisuuden tie. Uskonnollisuus vaatii näkyväistä jumalisuutta, mutta Usko näkymätöntä. Usko on sydämessä, mutta uskonnollisuus materiaalisuudessa. Usko tekee vapaaksi, mutta uskonnollisuus sitoo; ja se mikä sitoo, on orjuuttaja, mutta se mikä tekee vapaaksi on Vapahtaja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän periaatteessa asian jonka esität, mutta kehottaisin siltikin vähän tiivistettyyn asian esittämiseen.
Tekstiä voi olla paljon, mutta jos et yhdellä lauseella pysty esittämään mikä koko homman pointti on, niin se kaikki muu teksti tavallaan menettää merkityksensä mielenkiinnottomana.
Eli onko tämä viesti oma synnintunnustus vai synninpäästö muille, vai mikä?
on vain yksi tie ja se on Jeesuksen sanoma, että rakasta vihollistasi, ruoki, juota ja vaateta hänet!