*Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille'. Niin he menivät.
Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?' He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'.
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.
Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'.
Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.
Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.*
Toiset palvelijat napisivat sen takia koska vähemmän aikaa työtä tehneenä saivatkin yhtä paljon, eikä enemmän kuin hekin jotka vasta olivat saapuneet ja heitä suututti koska eivät saaneet enemmän kuin nämä, vaikka kauemmin olivat työtä tehneetkin. Kateus ja ahneus siis iski näihin, koska Herra oli yhtä hyvä toisiakin kohtaan, vaikka toiset olivatkin vähemmän aikaa työtä tehneet.
Jos siis palvelijat katsovat karsaasti niitä, jotka saavat vähäisempinä yhtä paljon tai enemmän, niin eikö se ole yksin Herran päätettävissä mitä hän omallaan tekee?
Koska Herra antaa niille joilla on, mutta ne joilla ei ole, otetaan pois sekin minkä he luulevat omistavansa. Koska Herra on nähnyt hyväksi antaa toisille enemmän, koska toiset arvostavat Herran tahtoa enemmän kuin toiset. Ja ne jotka arvostavat enemmän Herraa, niille myös enemmän annetaan vastuuta jaettavaksi.
On niitä jotka rakentavat hakatuista kivistä, ja niitä jotka rakentavat hakkaamattomista, ja Herran silmissä hakkaamattomat kivet, ovat parempia kuin hakatut. Toiset rakentavat eri materiaalista, jotkut heinistä ja jotkut savesta, ja Herra koettelee majat ja katsoo onko ne arvollisia hänen asuttavakseen. Silti vaikka eri materiaaleista rakennetaan, niin Herra ei kaada kumoon heikompia majoja, vaan kaikki saavat rakentua, kunhan rakentuvat hänen tahtonsa mukaan.
Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille'. Niin he menivät.
Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?' He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'.
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.
Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'.
Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.
Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?' Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.*
Toiset palvelijat napisivat sen takia koska vähemmän aikaa työtä tehneenä saivatkin yhtä paljon, eikä enemmän kuin hekin jotka vasta olivat saapuneet ja heitä suututti koska eivät saaneet enemmän kuin nämä, vaikka kauemmin olivat työtä tehneetkin. Kateus ja ahneus siis iski näihin, koska Herra oli yhtä hyvä toisiakin kohtaan, vaikka toiset olivatkin vähemmän aikaa työtä tehneet.
Jos siis palvelijat katsovat karsaasti niitä, jotka saavat vähäisempinä yhtä paljon tai enemmän, niin eikö se ole yksin Herran päätettävissä mitä hän omallaan tekee?
Koska Herra antaa niille joilla on, mutta ne joilla ei ole, otetaan pois sekin minkä he luulevat omistavansa. Koska Herra on nähnyt hyväksi antaa toisille enemmän, koska toiset arvostavat Herran tahtoa enemmän kuin toiset. Ja ne jotka arvostavat enemmän Herraa, niille myös enemmän annetaan vastuuta jaettavaksi.
On niitä jotka rakentavat hakatuista kivistä, ja niitä jotka rakentavat hakkaamattomista, ja Herran silmissä hakkaamattomat kivet, ovat parempia kuin hakatut. Toiset rakentavat eri materiaalista, jotkut heinistä ja jotkut savesta, ja Herra koettelee majat ja katsoo onko ne arvollisia hänen asuttavakseen. Silti vaikka eri materiaaleista rakennetaan, niin Herra ei kaada kumoon heikompia majoja, vaan kaikki saavat rakentua, kunhan rakentuvat hänen tahtonsa mukaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on lähellä, ja osin se on jo "meissä".