Uskonnonvapaus, missä, täälläkö?
Kirkosta joutuu erikseen eroamaan vaikka ei ole siihen koskaan itse liittynytkään. Teini-ikäiset "puolipakolla" joutuvat rippikouluun.
Uskonnolliselta propagandalta ja mainostamiselta ei voi välttyä, ja siihen joutuvat kaikki ennenkuin oppivat edes kävelemään.
Entä jos kaikki olisikin toisinpäin?
Syntyessään kukaan ei kuuluisi yhtään mihinkään, se olisi kiellettyä alle 18 vuotiailta. Sen jälkeen jokainen voisi halutessaan liittyä kirkkoon, marttoihin tai mihin nyt haluaakin.
Veikkaan että kirkon jäsenmäärä romahtaisi minimaaliseksi.
Kirkosta joutuu erikseen eroamaan vaikka ei ole siihen koskaan itse liittynytkään. Teini-ikäiset "puolipakolla" joutuvat rippikouluun.
Uskonnolliselta propagandalta ja mainostamiselta ei voi välttyä, ja siihen joutuvat kaikki ennenkuin oppivat edes kävelemään.
Entä jos kaikki olisikin toisinpäin?
Syntyessään kukaan ei kuuluisi yhtään mihinkään, se olisi kiellettyä alle 18 vuotiailta. Sen jälkeen jokainen voisi halutessaan liittyä kirkkoon, marttoihin tai mihin nyt haluaakin.
Veikkaan että kirkon jäsenmäärä romahtaisi minimaaliseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on uskonnonvapaus, Uskonnonvapauteen kuuluu oleellisesti myös oikeus olla uskomatta.
On myös maita joissa saat vapaasti valita mihin USKONTOKUNTAAN kuulut, mutta joku niistä on pakko valita. Se ei vielä ole uskonnon VAPAUTTA
Mielestäni uskonnonvapauden raja kulkee tässä.
Uskonnollinen tasa-arvo onkin sitten eri juttu, siihen ei mielestäni kuuluisi jonkun uskomuksen nostaminen valtion viralliseksi uskonnoksi.
Eli uskonnonvapaus meillä on.
Uskonnollinen tasa-arvoisuus ei!
Tässähän sitä on vapaa-ajattelijoille työsarkaa.
Todellakin, uskonnolinen tasa-arvo meiltä puuttuu.
Mutta raja sen ja uskonnon vapauden välillä on melkein kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva.
Mutta mielestäni uskonnon vapauteen ei kuulu se että erilaiset käännyttäjät saavat vapaasti kulkea ihmisten ovilla lehtisiään jakamassa.
Uskominen tai uskomatta oleminen on niin henkilökohtainen asia että koen sen henkilökohtaiselle alueelle tunkeutumisena.
On kuitenkin mielestäni hyvä että se viiva on vedetty lainsäädäntööön sille kohdalle missä se meillä on.
Toki olet oikeassa siinä ettei pelkkä lainsäädäntökään takaa uskonvapautta tasa-arvosta nyt puhumattakaan.
Hyvänä pahana esimerkkinä tästä käy Yhdysvallat joka on perustuslaillisesti uskonnoton valtio.
KÄYTÄNNÖSSÄ kuitenkin kristinusko on normi. Ja poliitinen päätösvalta on oikeistokristittyjen käsissä.
Tuo uskonjulistuksen kieltäminen onkin sitten hankalampi juttu, vaikka olenkin samaa mieltä siitä että touhu on ärsyttävää niin sen totaalikieltäminen loukkaisi näiden hihhuleiden uskonvapautta.
Samat oikeudet kaikille jos haluamme tasa-arvoa, eikös?
Toki voisi olla niin että jos laittaa oveen vaikka : Kaupustelu kielletty, myös uskonnon! Niin kiellon rikkojalle voisi rapsahtaa syyte kotirauhan häirinnästä.
Silloinhan olisi uskovaisilla vapaus toteuttaa lähetyskäskyään ja yksittäisillä henkilöillä oikeus olla rauhassa siltä.
Kaikki eivät koe uskontyrkytystä häiritsevänä, eräs ystäväni nyt jo eläkkeellä oleva laajasti lukenut, myös teologiaan perehtynyt mies
Nauttii suunnattomasti esim jehovan todistajien kanssa väittelystä, varsinkin koska hän poikkeuksetta voittaa ne väittelyt xD
Asiaa puhut. Ehkä se suurin epätasapaino syntyy siitä kun uskonnottomilla ei ole mitää tarvetta julistaa tai levittää jotain sanomaa. Jolloin syntyy tilanne että toinen puoli on äänessä ja toinen puoli hiljaa.
Mitä tarkoitamme vapaudella? Tavallisesti tarkoitamme vapautta jostakin, tässä tapauksessa vapautta uskonnosta. Me haluamme vapautua asioista joita vastustamme mutta ne jotka miellyttävät niistä emme halua vapautua vaan pitädämme kiinni.
Onko vastustaminen vapautta? Eikä se sido meitä yhtä paljon kun kiinni pitäminen.
Mielestäni vapaus on asian ymmärtämistä ja antamalle sille sen oikea merkitys. Silloin emme ole siitä riippuvaisia.
Olen itse kuulunut kirkkoon ja käynyt rippikoulun. Ei kenenkään erityisestä painostuksesta vaan vain siitä syystä että se oli tapana. Huomasin asioiden oikean merkityksen ja erosin kirkosta.
Jokaisen on itse asia oivallettava muutoin sillä ei ole mitään merkitystä.
Tällä haluan sanoa että kirkkoon kulumisella tai kuulumattomuudella on vain se merkitys minkä sille itse annat.
tekstisi on sarjassa musta on valkoista, viha on rakkautta ja vankila vapautta.
Eikö olisikin vapautta, jos sinut laitettaisiin ensin kymmeneksi vuodeksi vankilaan ja sitten saisit valita, tuletko ulos?
Lopuksi modattu viisaus:
"Tällä haluan sanoa että vankilassa olemisessa tai vapaudella on vain se merkitys minkä sille itse annat"
Puhun nyt sentapaisesta vankilasta joka ei ole fyysinen tiiliseinin ja kalterein vaan siitä vankilasta jonka itse rakennamme ajatuksin ja kuvitelmin. Siinä nimittäin vapauden ja vankilan välinen ero on oivallettava.
En pidä kirkkoamme kuitenkaan sellaisena vankilana josta ei halutessaan voi päästä.
Jättäkäämme ajatus luojasta ja luomakunnasta vaan keskittykäämme käsitteeseen Jumala. Joillekin se merkitsee vankilaa toisille vapautta. Kun liikumme käsitetasolla sanat voivat merkitä eri asioita toisille kuin toisille riippuen siitä minkälaisen kuvan asiasta itselleen rakentaa.
Kun rakennamme mielikuvia niin voi käydä niin että ne tuntuvat niin todellisislta että niitä pidetään tosiasioina. Lienet törmännyt siihen ilmiöön. Mitä tapahtuu kun selkeästi näet että kysymyksessä olikin omien ajatustesi rakentama tai muiden pakottama kuvio eikä mitään todellista. Todennäköisesti hylkäät sen.
Tämä voi esimerkiksi olla jokin hyvin kahlitsevana pitämä asia. Se kahlitsee ajatuksesi ja aiheuttaa ristiriitaa koska todellisuus ympärilläsi on aivan toinen. Esim. kiihkouskoisen lahkon harjoittama painostus jäseniinsä. Tämä on samalla ajatustesi vankila. Mutta kun ymmärrät sen olevan harhaa hylkäät sen ja vankilan seinät ovat poissa. Olet siis samassa pisteessä vaikka ilman "muureja".
En pystynyt lyhyemmin tai ymmärrettävämmin asiaa selittää muta toivon että näet mitä tarkoitan.
Ymmärrän mitä uskikset selittävät vaikka en pidäkään selityksiään tosiasioina. Heille ne näyttävät sitä olevan eikä sille mahda mitään.