En osaa sanoa onko tämä keskustelu jo käyty...
Kysymys koskee älykkyyttä tai ymärrystä ja pelastusta.
Pelastuuko ihminen joka on älyllisesti niin vajaavainen
ettei ymmärrä uskoa tai katua?
siis
Jos ihminen on esim. älyllisesti kehitysvammainen eikä
ymmärrä sanojen merkityksiä.
Kysymykseni on tarkoitus johdatella keskusteluun älyn
suhteesta uskoon. Onko ihminen jonka äly ei voi hyväksyä
koulussa opetettua jumalan kuvaa tuomittu kadotukseen?
Entäs ihminen joka ei ajattele vaan toistaa toisen ihmisen
ajatuksia kuten kaiku, pelastuuko hän?
Oma kantani on tällä hetkellä se ettei se TIETO jonka
USKON olevan totta riitä hyväksymään jumalan/jumaluuksien
fyysistä olemassaoloa.
Kysymys koskee älykkyyttä tai ymärrystä ja pelastusta.
Pelastuuko ihminen joka on älyllisesti niin vajaavainen
ettei ymmärrä uskoa tai katua?
siis
Jos ihminen on esim. älyllisesti kehitysvammainen eikä
ymmärrä sanojen merkityksiä.
Kysymykseni on tarkoitus johdatella keskusteluun älyn
suhteesta uskoon. Onko ihminen jonka äly ei voi hyväksyä
koulussa opetettua jumalan kuvaa tuomittu kadotukseen?
Entäs ihminen joka ei ajattele vaan toistaa toisen ihmisen
ajatuksia kuten kaiku, pelastuuko hän?
Oma kantani on tällä hetkellä se ettei se TIETO jonka
USKON olevan totta riitä hyväksymään jumalan/jumaluuksien
fyysistä olemassaoloa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei mun mielestä älyllä ole mitään tekemistä uskon kanssa. Jos on älykäs niin voi uskoa, ja sit taas jos on tyhmä niin ei välttämättä usko. Ja toisinpäin.
Haluan kiinnittää huomion siihen, jos ihminen
sairauden/vamman vuoksi ei ole kykeneväinen uskomaan.
Ja tämän lisäksi onko älykästä uskoa tai olla uskomatta.
Tiedon klassinen määritelmä on jonkun mukaan
tosi, perusteltu, USKOMUS ja älykkyys on mielestäni
tiedon soveltamista. Tieto ja äly ovat näin sidoksissa
toistensa kanssa joten voin kuvitella älyn ja uskon olevan
myös jotenkin sidoksissa toisiinsa.
yhteenveto: voiko ihminen olla niin tyhmä ettei pelastu?
No kun ei usko johdu mistään tiedosta tai muusta vastaavasta. Ei liity mitenkään siis siihen. Minun mielestäni. En kai voi kuitenkaan varmasti tietää :)
Katsos, joku voi olla niin tyhmä ettei tiedä mitään, ja silti uskoa, ja uskosta pelastuu. Sitten taas voi olla tosi viisas ja uskoa. Ja varmaan ateistikin voi olla viisas tai tyhmä. Eli ei se älykkyydestä riipu. Mutta tiettyhän viisaus ja tyhmyyskin on suhteellista... vaikea edes sanoa kuka on viisas ja kuka tyhmä.
...toi on kyllä totta, että on vaikeaa sanoa kuka on tyhmä ja kuka on viisas, ainakin jos ei halua tai kykene ilmaisemaan itseään ja ajatuksia.
...ettei yksinkertaisesti ymmärrä `todisteita´ ?!?
Voisiko ummistaa silmänsä todellisuudelta ja vain uskoa siihen,mitä on itselleen opetettu lapsesta pitäen yhteisönsä toimesta...ei kait sellaisia yksilöitä voi olla olemassa,kö ?!?
;^D
Usko on Jumalan lahja, ei ihmisen kyvyistä kiinni.
olisit voinut perustella vähän...
Minä en ymmärrä, miten ihminen joka ei ymmärrä
mitä sanoilla usko tai jumala tarkoitetaan
voi uskoa jumalaan.
Uskoon tuleminen johtuu Jumalan Hengen saamisesta. Ihminen ei itse voi itsessään synnyttää tätä uskoa, vaan tämä uskon syntyminen on Hengen vaikutusta.
Jeesus kertoo, että uudestisyntyminen Hengestä on pelastumisen edellytys. Ei ole mahdollisuutta pelastua, ellei ole syntynyt Hengestä. Ihminen ei voi itse vaikuttaa omaan maalliseen, fyysiseen syntymäänsä ja samoin on laita uudestisyntymisen kohdalla. Ihminen itse vain syntyy uudesti, hän itse ei siis ole synnyttäjä, eikä voi päättää omaa syntymäänsä. Ne, jotka Jumala synnyttää Hengen kautta, ovat myös Jumalan lapsia. Ne jotka ovat lapsia, ovat myös perillisiä taivasten valtakuntaan nähden.
Jos ihminen itse uskoo johonkin asiaan tai jumaluuteen, on kyse siitä, että ihminen toteuttaa omaa uskonnollisuuttaan. Tämä ei ole pelastavaa uskoa. Tässä uskonnollisuudessa saattaa ihmisen älykkyydellä ja muilla ominaisuuksilla olla vaikutuksensa, mutta kun kyse on Jumalan Hengen saamisesta ja sen vaikuttamasta elävästä uskosta, ei ihmisen omilla ominaisuuksilla ole tässä asiassa mitään merkitystä.
Elävään uskoon kuuluu aina luottamus Jumalaan. Miten ihminen voisi luottaa sellaiseen mitä ei tunne? Miten ihminen voisi tuntea Jumalaa älynsä tai muiden ominaisuuksiensa avulla? Vastaus on: Ei mitenkään. Jumalan henkilökohtainen tunteminen, niin että häneen luotetaan, voi tapahtua vain mikäli Jumala itse ilmaisee itsensä ihmiselle, syntyy henkilökohtainen luottamuksellinen suhde. Ihminen ei koskaan pääse tuntemaan Jumalaa omien yritystensä avulla, vaan on täysin sen varassa, mitä Jumala itse itsestään ilmaisee. Tässä ei äly vaikuta suuntaan, ei toiseen.
Ihminen ei voi itse uskoa vaan jumala antaa uskon.
-->Miksi jumala ei anna kaikille ihmisille uskoa?
Ihmisen oma usko on voimatonta ja vilpillistä uskonnollisuutta. Ihmisen oma usko ei voi vaikuttaa ihmisessä todellisia muutoksia syvällä sydämessä asti, se voi korkeintaan kiillottaa hieman ulkokuorta.
Jumala antaa uskon jokaiselle joka sen huolii, useimmat ihmiset pitävät itseään niin pätevinä ja älykkäinä, ettei heille kelpaa maailman arvokkain lahja. He yleensä sanovat itse tietävänsä asiat Jumalaa paremmin. Jumala toimii toisin kuin ihmiset, Jumala ei pyydä ihmiseltä mitään omia ansioita, vaan yksinomaan hän odottaa ihmisen nöyrtyvän pyytämään anteeksi omaa pahuuttaan, että hän saisi antaa ihmiselle anteeksi. Aina kun joku ihminen nöyrtyy omasta ylpeydestään, tunnustaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa anteeksiantoa, alkaa juhlat Taivaassa. Niin mieluista Jumalalle on se, että hän saa jälleen yhden sulkea syliinsä, antaa anteeksi ja lahjoittaa Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän.
"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi."
"Jumala antaa uskon jokaiselle joka sen huolii, useimmat ihmiset pitävät itseään niin pätevinä ja älykkäinä, ettei heille kelpaa maailman arvokkain lahja."
Silläkö lailla jotenkin, että uskoa tarjotaan kohteliaan varovasti ja jos sen huolii, Pyhä Henki astuu remmiin ja tekee ihmisestä uskovaisen? Jos näin, huolimisen tai torjumisen hetkellä ihminen on vielä omillaan tekemässä sitä valintaa älyllä, joka hänelle on luotu. Miksi on luotu erilaiset älyt?
"Jumala antaa uskon jokaiselle joka sen huolii, useimmat ihmiset pitävät itseään niin pätevinä ja älykkäinä, ettei heille kelpaa maailman arvokkain lahja."
Silläkö lailla jotenkin, että uskoa tarjotaan kohteliaan varovasti ja jos sen huolii, Pyhä Henki astuu remmiin ja tekee ihmisestä uskovaisen? Jos näin, huolimisen tai torjumisen hetkellä ihminen on vielä omillaan tekemässä sitä valintaa älyllä, joka hänelle on luotu. Mitä varten on luotu erilaiset älyt?
Jumala puhuttelee jokaista ihmistä erityisellä tavalla. Jumala tuntee jokaisen läpikotaisin ja osaa tarjota uskon mahdollisuutta jokaiselle juuri hänelle sopivalla tavalla.
Uskon ratkaisu on kai aika harvoin looginen päätös, kyllä ratkaisuun kai vaikuttaa enemmänkin sydämen asenne. Esteenä kai tavallisimmin on juuri väärä sydämen asenne, itsekkyys, ylpeys, ym.
Etsikkoaikana Jumala avaa ihmisen ymmärrystä hieman käsittämään hengellistä todellisuutta. Vaikka ihminen ei vielä ole saanut Pyhää Henkeä asumaan itseensä, kuitenkin juuri Pyhä Henki vaikuttaa niin, että ihminen ymmärtää ratkaisun välttämättömyyden. Uskoon tuleminen on siis Jumalan työ alusta loppuun. Ihmisen osuus on torjua tai olla torjumatta, eli torjua tai hyväksyä oma syntisyytensä, nöyrtyä anteeksi pyyntöön ja saada armo.
miksi luoja loi näin typerän lajin ja tuomitsee sen jälkeen itsensä antaman typeryyden perusteella meitä typeryksiä kaiken maailman typeryyksistä. Jos kohta armahtaakin, mistä, no lahjoittamastaan typeryydestä?! En ole kiittämätön lurjus, mutta näin logiikka mielestäni polkee.
Kaikenkaikkiaan typerä oppirakennelma typeryydestä jota laajalti harrastetaan typeryksien kurissa pitämiseksi. Kaikki pelastuvat taivaaseensa, oli sitten annettu typeryys 100% tahi enemmän.
...olet oikeassa, että tätä keskustelua on käyty aiemmin, mutta kovin - kovin kauan sitten.
Muistaakseni yllättävänkin laaja konsensus saavutettiin tuolloin siitä, että älykkyys ja usko Jumalaan eivät korreloi. Uskovia ja ei-uskovia taitaa löytyä suunnilleen sama osuus läpi koko ÄO janan.
Oman käsitykseni mukaan tapa uskoa vaihtelee riippuen henkilön älykkyydestä. Uskon kohde (Jumala)sen sijaan on aivan sama. Älykkäät uskovat lähestynevät uskoa analyyttisemmin ja tiedostaen älynsä rajallisuuden. Ajatelmassani on se vika, että se sysää fundamentalistit auttamatta johonkin toiseen kategoriaan kuin äsken mainitsemani - ja eihän näin kai voi olla ?
Todella vähälahjaiset taas voivat uskoa tavalla, joka lähentelee paljon mainostettua "lapsen uskoa".
Niin - ja Jumalan fyysinen olemassaolo tämän päivän maailmassa, jos tarkoitat verta ja lihaa - siihen minäkään en usko.
kiitos vanhan keskustelun tiivistämisestä.
Minulla oli teini vuosina vähän kärjistynyt kanta uskontoon (mikä on kyllä pehmentynyt ja syventynyt) siinä USKO oli tietämättömyyttä, TOIVO oli todellisuuden kieltämistä ja RAKKAUS oli aivojen sähkökemiallinen reaktio. Tämän vanhan kantani mukaan USKO oli tietämättömyyttä joka on tänäpäivänä ristiriidassa ajatuksieni kanssa. Joten äly ja tiedon lisääntyminen muuttaa ihmisen maailmankuvaa. Ehkäpä ihminen voi näin saada uskon.
Jotta saataisiin uutta kantaa keskusteluun, voitaisiin miettiä, mikä on se, mihin jumalassa uskotaan.
Jumalan olemassaolo on kiistaton, ainakin jollain olemassaolon tasolla. Uskomisessa on varmaan kysymys, mihin ominaisuuksiin jumalassa uskotaan. Ovatko ne kuolemattomuus, kaikkivoipuus, iänkaikkisen elämän antaminen, perimmäinen hyvyys vai jotain muuta.
...ja erinomaisen hyvässä muodossa esitettynä.
"...mihin jumalassa uskotaan." (no jaa, ison J:n kyllä olisin laittanut)
Jos lähdetään siitä, kuten sanot, että "Jumalan olemassaolo on kiistaton, ainakin jollain tasolla." niin taitaa olla herttaisen yhdentekevää se mihin ominaisuuksiin uskomme tai olemme uskomatta.
Voisiko olla niin, että jokaisen Jumalasuhde on henkilökohtainen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi yksi ja sama kaikille mutta suhde Jumalaan ja se millaiseksi Jumalan uskoo (ne ominaisuudet) ovat perin henkilökohtaisia.
Lapsellisena esimerkkinä: Paavo Lipponen on yksi ja sama persoona mutta toisille hän on suuri hyväntekijä ja toisille kaikkien ketkujen isä.
Niin ja vielä lopuksi; ne ominaisuudet, joihin minä Jumalassa uskon löytyvät listastasi "kuolemattomuus, kaikkivoipuus, iänkaikkisen elämän antaminen, perimmäinen hyvyys...", ehkä vielä lisättynä muutamalla.
(Ongelmia viestin lähettämisen kanssa - jokohan onnistuisi ???)
...ja erinomaisen hyvässä muodossa esitettynä.
"...mihin jumalassa uskotaan." (no jaa, ison J:n kyllä olisin laittanut)
Jos lähdetään siitä, kuten sanot, että "Jumalan olemassaolo on kiistaton, ainakin jollain tasolla." niin taitaa olla herttaisen yhdentekevää se mihin ominaisuuksiin uskomme tai olemme uskomatta.
Voisiko olla niin, että jokaisen Jumalasuhde on henkilökohtainen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi yksi ja sama kaikille mutta suhde Jumalaan ja se millaiseksi Jumalan uskoo (ne ominaisuudet) ovat perin henkilökohtaisia.
Lapsellisena esimerkkinä: Paavo Lipponen on yksi ja sama persoona mutta toisille hän on suuri hyväntekijä ja toisille kaikkien ketkujen isä.
Niin ja vielä lopuksi; ne ominaisuudet, joihin minä Jumalassa uskon löytyvät listastasi "kuolemattomuus, kaikkivoipuus, iänkaikkisen elämän antaminen, perimmäinen hyvyys...", ehkä vielä lisättynä muutamalla.
>>...olet oikeassa, että tätä keskustelua on käyty aiemmin, mutta kovin - kovin kauan sitten.
>>...olet oikeassa, että tätä keskustelua on käyty aiemmin, mutta kovin - kovin kauan sitten.
Tarkennan hieman olemassaolon käsitettä minun mielessäni. Jumala on olemassa ainakin tämän palstan keskustelujen kohteena. Ja Jumala on olemassa ainakin Raamattu nimisen kirjan yhtenä päähenkilönä...
Mitä muuta Jumala on, olen kanssasi pitkälle samaa mieltä. Sen pitäisi mielestäni olla jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen olio.
No mun mielipide: En liittäisi jumalaan fyysiseen olemassaoloon liittyviä asioita kuten kaikkivoipuus. Kuolemattomuuden Jumalaan voi hyvin liittää, sillä Jumala on olemassa niin kauan kuin ihmiset sitä ajattelevat. Ominaisuus, perimmäinen hyvyys on vielä käsittely vaiheessa mun ajatus maailmassa mutta katsotaan, katsotaan.
(nyt yritin kirjoittaa sen isolla J:llä)
...kysymys, jonka kanssa en esim. itse varmaankaan ole täysin sinut (uskostani huolimatta) älyllisellä tasolla. Kiitos asian nostamisesta esiin (kun minäkään en ole ollut palstalla silloin edelliskerralla).
Pari ajatusta, ensin raamatunjakeella heitettynä.
"Joka luulee tietävänsä ei vielä tiedä, kuten tietää tulee." Toinen jae on "Tieto paisuttaa, rakkaus rakentaa."
Aikoinaan ateistina ollessani, kysyin appiukoltani, että jos "tietää" Jumalan olemassa olon ja taivaan jne., niin eikö se ole vain itsekkyyden maksimointia, että varmistaa taivaspaikan ajoissa, vieläpä mahdollisimman korkealta (palvelemalla muita sitten henki hieverissä täällä maan päällä itsekkäistä motiiveista käsin).
Oma motiivini tulla uskoon oli puhdas pelkuruus, koin voimakkaan kokemuksen Saatanan olemassaolosta, enkä halunnut olla sen kanssa tekemisissä, jos vain voisin sen välttää, ja huusin Jeesusta avuksi. (Ei siis kovin älyllinen motiivi tulla uskoon). Sitten sain kokea olevani itsekin syntinen ihminen - samalla viivalla toisten kanssa. Ja lopulta henkilökohtaisena kokemuksena Jumalasta on Hänen armonsa, laupeutensa ja johdatuksensa jokapäiväisessä elämässä (hankaluuksienkin keskellä).
Koen siis uskon jotenkin kertaluokkaa suurempana asiana kuin älyni pystyy ikinä minua motivoimaan tai esittämään perusteita. Älyllisellä tasolla olisin kyennyt vain yllä kuvattuun itsekkyyteni maksimointiin, kun taas esim. rakkauden aspekti löytyi vasta, kun oli ensin uskonut Rakkauden lähteeseen. Tarvitsin siis syvällistä, älyn rajat ylittävää kokemusta ja "tietoisuutta" omaan uskoon tulemiseeni, joka oli sitten tietoinen ratkaisu, kuitenkin (Kummisedän sanoja lainaten) "tarjoukseen, josta ei voinut kieltäytyä".
Toisaalta ihmisellä on käsittääkseni tahdon vapaus, johon liittyy tuo älyllinenkin aspekti - toisaalta sanotaan, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.
Ehkäpä kuitenkin jokaisessa ihmisessä on (siis uskoni terminologialla) luotuja/olemassa olevia /"perinnöllisiä" ominaisuuksia vaikkapa rakkauteen, tms. älyn rajat ylittäviin vaikuttimiin. Jotenkin Jumala herättelee näitä ominaisuuksia aika ajoin, ja kuitenkin ihmisellä on vara valita, vastaako Jumalan rakkauteen (älynsä ja muiden ominaisuuksien puitteissa) vai ei - minä vastasin pelosta käsin, ja halusin olla Jumalan kanssa enemmän kuin Saatanan - onko tämä nyt sitten "oikeaa" rakkautta vai ei mun puolelta - mutta sitten Jumala on tähän valintaani vastannut vieden Tiellään eteenpäin (joskin takapakkiakin on tullut, olen yhä vallan kusipää useissa asioissa).
Summa summarum: kyse lienee sellaisesta prosessista, joka (ainakin toistaiseksi) ylittää minun älyni, enkä voi vastata siihen kuin uskolla. Samalla tiedän, että uskoon tulemiseni ei ollut minun teoistani kiinni - jos olisin päättänyt valita toisin, olisin ansainnut helvetin. Yhä vieläkin ilman Jeesuksen kertakaikkista sovitusta ansaitsisin raskaamman tuomion - onneksi Jumala on siitä minut vapauttanut.
Muiden kuin itseni osalta, voin kertoa Hyvää Uutista rakastavasta Jeesuksesta/Jumalasta, ja luottaa siihen, että Hän ei epäoikeudenmukaisesti tuomitse ketään ihmistä, jotka täällä maailmassa kamppailevat. Tällaiseen perussanomaan sinänsä ei paljon älyä tarvita, vaan tältä tieltä hullukaan ei eksy. Ehkäpä tämä on juuri älylleni usein vaikeinta hyväksyä, ja se aika usein kapinoi yksinkertaisempaa uskoa vastaan, ja koettaa kehitellä kaikenlaisia lisäkommervenkkeja. Kuitenkin äly on myös lahja jota saa käyttää jos haluaa se, kelle sitä on suotu. Kyky tuntea ja osoittaa rakkautta toisille (ja vastaanottaa sitä) on kuitenkin mielestäni tätä kerrassaan paljon suurempi lahja, joka on jotenkin niin suuri, että se menee tämän kysymyksenasettelun "taakse" tai ulkopuolelle - kerrassaan.
Jos pelkäät saatanaa, etkä HALUA hänen kanssaan tekemisiin, käytät silloin älyä täysin oman edun tavoitteluun.
Halu voida hyvin, on ihmisen ajatuksellinen ominaisuus (jotkut liittää siihen jotain hormooneita, mutta en tiedä) kuten viha ja rakkauskin.
Uskominen auttaa ihmistä todistetusti voimaan hyvin (vähemmän tressiä), ehkäpä sinun saatanasi onkin tässä maailmassa.
>>Oma motiivini tulla uskoon oli puhdas pelkuruus, koin voimakkaan kokemuksen Saatanan olemassaolosta, enkä halunnut olla sen kanssa tekemisissä, jos vain voisin sen välttää, ja huusin Jeesusta avuksi.
...yritinkin tuossa tuoda esille, että vaikka minun suppeassa aivokapasiteetissani tulin uskoon pelon takia (siis jonkinlaisen älyllisen - joskaan pelkoakin on vaikea liittää älyyn sinänsä, se on enemmän tunne), niin olisi hyvin kuluttavaa, mikäli tämä älyllinen motiivi säilyisi uskossa ollessa.
Kyllä älyKIN voi olla sysäyksena uskoon tulemiselle (tunnen ainakin yhden tällaisen ihmisen, joka hyvin loogisen ja johdonmukaisen ajatteluprosessin seurauksena alkoi rukoilla...), mutta sen ei tarvitse olla ainoa motiivi.
Ihminen on kokonaisuus, jossa on paljon älyn rajat ylittäviä elementtejä - ja uskon että Jumalasuhteen alku, sekä kestäminen menee monella alueella älyn rajojen "tuolle puolen". Kuitenkin siihen kuuluu se, että itse kullakin ihmisellä on oikeus (ja velvollisuus?) käyttää myös älyään siinä määrin kuin sitä on suotu (ja kehittää sitä). Pelastuskysymys se ei ole.
Totta kai tunteet heijastuvat myös ajatuksiin ja siten korreloivat älyn kanssa. Sinun käsityksesi älystä käsitteenä lienee siten laajempi kuin heidän, jotka sitovat ajattelun ja älykkään toiminnan "objektiivisesti todistettavissa oleviin faktoihin"
...mulle se oli kutsumaton vieras, uskonkin että Jumala armossaan antoi minun nähdä välähdyksen Saatanan pelottavuudesta (silloin kun ei itsellä ole omaa itseä parempaa, mihin turvata), yhtenä osanan uskoon tuloprosessiani.
Uskon, että suurimman osan ihmiskuntaa osalta Saatana haluaakin olla harmiton satuolento (vain salavihkaa ruokkien ihmisten ylpeyttä, omahyväisyyttä ja ahneutta). Sitten ns. "näkyvien" palvojien yhtenä roolina on se, että olisi jotain, joita ns "normaalit" ja "paremmat" ja "rationaaliset" ihmiset voisivat surkutella ja katsella nenänvarttaan pitkin , että on ne sentään hulluja ne... tiedostamatta omaa ylpeätä, omahyväistä ja kuollutta tilaansa (jollainen esim. minun tilani oli - toivottavasti enemmän elämää löytyisi nyt).
Kuten jossain olen sanonut, olin (ainakin omasta mielestäni) ateisti ennen tällaisia tapauksia.
Tuo on kyllä totta, että omia ajatuksia on välillä mahdoton pukea sanoiksi. Ja joskus käy siten, että kun löytää oikeat sanat asia on jo muuttunut mielessä.
Onkohan ajattelu jatkuvan muutoksen takia turhaa tai jotain epä todellista. Olen kyllä kuullut että ajattelu on ainoa todiste minun olemassaolosta, mutta...
No tää kommentti kyllä menee jo vähän keskustelun ulkopuolelle.
...`pelastus´ tms. ei liene missään suhteessa todellisuuteen,sillä kysehän lienee vain ihmisten aikaansaaman uskomuksen julistuksesta,kö ?!?
;^D
p.s. on käyty(mm. a.k:n kysymänä!)
p.s.2. ei tullut selvää vastausta...yllätys ?!?
Tämänhetkisen tietoisuuteni mukaan usko pelastumiseen auttaa elämään onnellisemmin, kääntöpuolena on tietenkin jos ei usko pelastuvansa pelkää helvettiä eikä elä onnellisesti.
Mulle pelastuminen on sitä, että kuoleman hetkellä voi hymyillä ja sulkea silmät onnellisena.