tämmöstä

Tällä palstalla joku/jotkut tehtailevat niin härskiä misogyynistä moskaa, ettei vastaavanlaista lokavyöryä ole nähty monella uskontopalstallakaan.

Miksi moinen vaivannäkö?

Oikein oivalsit: palstalla mollataan feministejä mukamas-feministien suulla.

Mutta: tuskin täällä monta aitoa feministikirjoittajaa on koskaan ollutkaan.

Se, että tulee loanheittoa silloin kun sovinistit kirjoittelevat typeryyksiä jotka edellyttävät tosi pikkusta aivolohkoa, on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta feminismiä se EI ole, eikä sen tarkoitusperiä palvele mitenkään.

Minkälainen on "femakko"?
Femakkojen motiivit ovat mielestäni lähinnä kosto, itsekkyys ja syyllistäminen. Lyhyesti sanoen femakkous on henkilökohtaisten heikkouksien tuomista tasa-arvoaatteen piiriin. Sovinismi on vastaavien tuomista elämisen piiriin, eikä ole yhtään sen parempi ilmiö.

Herää kysymys että keitä esim. kosto hyödyttää ja keiden oloa oikeasti parantaa. Ihan näin mutupohjalta veikkaisin että eipä juuri ketään. Minulla ei ole mitään syytä vähätellä kenenkään kokemia vastoinkäymisiä. Minä en anna itselleni siihen oikeutta, mutta sitä minä en ymmärrä, että jos itse on kaltoin kohdeltu, niin siitä otetaan se oppi että itse kohdellaan muita kaltoin. Luulisi siinä alkavan jo vihata itseäänkin. Vielä vähemmän minä ymmärrän sitä, että tämä kosto kohdistetaan myös niihin jotka eivät ole olleet osallisena niihin tekoihin joita kostetaan. Tämä menee yli ymmärrykseni. Sääliksi käy koston uhreja ja varsinkin kostajaa. Ei voi muuta toivoa kuin että koston uhrit olisivat niin vahvoja, etteivät jatkaisi koston kierrettä eteenpäin omalla kohdallaan. Maailmassa on aivan riittävästi kärsimystä, että voisi harkita muitakin keinoja kuin kosto ja itsensä muuttaminen sellaiseksi jota eniten vihaa.
Ehkäpä on kandenlaisia ihmisiä. On niitä jotka haluavat pitää huolen siitä että eivät aiheuta muille niitä kärsimyksiä mitä ovat itse kokeneet, ja niitä jotka kostavat ne muille, jolloin koston kierre katkeaa vain ensiksi mainittujen ihmisten kohdalta.

Tasa-arvosta on aivan turha puhua jos pyrkimyksenä on vain itsekäs halu saada puolet eduista tai enemmän. Silloin se on pelkkää sanahelinää. Tasa-arvossa on mielestäni kyse siitä, että itse HALUAN antaa puolet toiselle, ja että kohtelen toista ihmisenä niin että hänkin HALUAA antaa siitä puolet minulle. Turhaa on kohdella ketään kunnioittavasti jos ei aidosti toista kunnioita. Se muuttuu silloin lahjukseksi ja manipulaatioksi. Toisen ihmisarvo pitää jotenkin henkilökohtaisesti oivaltaa.

Tasa-arvoa ei ole sekään, että ollaan tasoissa, eli kummallakin on puolet eduista ties minkälaisten kahinoiden jälkeen. Voi olla oikeudenmukaista - riipuen keinoista - että potti on saatu tasa, mutta tasa-ARVO on sitä että kakku on jaettu. Se ei ole sitä että vain oman sukupuolen ihmisarvo tunnustetaan (joka on laumaegoismia), vaan sitä että se huomataan myös muissa ja eletään niin että se näkyy, jolloin kakun jakaminen on itsestäänselvyys jos toinenkin on riittävän kypsä. Jos ei ole (esim. sovinisti), on se loppujen lopuksi hänen onnettomuutensa ja kasvunsa paikka, eikä sen takia kannata regressoida itseään samalle tasolle ja provosoida epäkypsää ihmistä taantumaan entisestään. Niinkuin jo mainitsin, ovat kosto ja itsensä alentaminen väärintekijän tasolle ymmärettäviä reaktioita, mutta niiden käyttäminen feminismin yhteydessä saattaa feminismin huonoon valoon varsinkin niiden keskuudessa jotka eivät oikeisiin feministeihin pääse tutustumaan.

Kun tällaiset itsekkäät motiivit (femakkojen tai sovinistien) laittaa elämän positiivisten asioiden rinnalle - niiden joilla on loppujen lopuksi merkitystä - tuntuvat ne todella turhilta ja korneilta ihmisten tietoisiksi pyrkimyksiksi.

Minä en pyri muuttamaan kenekään käyttäytymistä. Vastustan koko ajatusta, koska ihmisellä pitää olla vapaus tehdä mitä haluaa. Kaiken pitää lähteä omasta tahdosta. Haluaisin vain ihmisten miettivän vähän mitä seurauksia milläkin motiivilla saa aikaan, ja ovatko ne tavottelemisen arvoisia.


Jokaisen oikean feministin polttoaineena on myötätunto. Hän ei voi lähteä vain siitä, että meidän naisten on saatava lisää, koska itse kuulun tähän ryhmään joita kutsutaan naisiksi. Ei, vaan hän tuntee myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan joiden näkee saavan ala-arvoista kohtelua, ja feministin hänestä tekee se, että juuri naisten olosuhteet ovat kiinnittäneet hänen huomionsa. Naisena hän toki huomioi muutenkin naisten ongelmat helpommin kuin miesten, mutta hän voisi olla yhtähyvin miesten asialla jos miehillä olisi enemmän puutteita tasa-arvon suhteen, tai vaikkapa lasten asialla. Jos hän olisi mies varustettuna samalla luonteenlaadulla, hän ei suinkaan olisi automaattisesti miesten asioita ajamassa jos hänen silmänsä olisivat auenneet näkemään naisten huonomman aseman.
Tällainen myötätunto ei ole sääliä, joka on usein lähempänä vahingoniloa kuin todellista myötätuntoa ("sääli on sairautta ja kosto on heikkoja varten"), vaan sitä että arvostaa ihmisyyttä ja jokaisen yksilöllisen elämän MERKITYKSELLISYYTTÄ (fonttikoko pitäisi olla tässä about 24), ja toivoisi näiden olentojen saavan arvoisensa kohtelun ja elämän.
Jos on joskun jonkun nahoissa elänyt (enpä tunne ketään joka ei eläisi), tietää mitä tarkoittaa yksilön elämän merkityksellisyys. Vaikka meitä on täällä miljardeja, ei se vähennä yksilön merkitystä millään tavalla. Eikä minun pitäisi vähätellä muiden arvoa siksi että koen intensiivisesti vain tämä yhden persoonan elämän.

Nyt joku ajattelee että miksi vain yksi positiivinen asia, mutta kun se ei ole kiinni määrästä vaan laadusta. Meissä kaikissa on varmaan aineksia joka kategoriasta, mutta sehän tässä merkitsee mihin lähtee mukaan ja mitkä motiivit ottaa tietoisiksi tavoitteikseen. Siitä riippuu minkälaisia ovat hedelmät.