Henkien erottaminen, satanismi ja saatananpalvonta, musta magia, okkultismi

-.-.-.-..- kirjoitti:

Satanismi:
Satanismi on tietoista usko saatanaan ja hänen tarkoituksellista kutsumistaan ja palvomistaan joko yliluonnollisena olentona tai persoonattomana voimana tai energiana tai uskonnollisena symbolina, joka edustaa materiaalista maailmaa ja ihmiskunnan eläimellistä luontoa. Saatananpalvonta ja satanismi eivät siis itse asiassa ole eri asioita, vaan saatananpalvonta on yksi satanismin muoto. Jakoa satanismiin ja saatananpalvontaan on yritetty lanseerata melko voimakkaasti, mutta jaottelun keinotekoisuus on huomattu monella taholla. Suomessa saatananpalvonta on julkisuudessa samaistettu yleensä lähinnä nuorisojengisatanismiin tai yksittäisiin satanisteihin.

Satanismin eri lajien luokitteleminen on varsin vaikeaa, koska sillä ei ole kovin merkittävää julkista uskontososiologista historiaa ja monet sen muodot ovat hyvin synkretistisiä. Lajittelu on kuitenkin hyödyllistä mm. siksi että näin kyseisen ilmiön luonnetta voidaan paremmin ymmärtää. Hawkins jakaa satanismin seitsemään ryhmään:

Satanistien eri ryhmät:
Perinteiset satanistit: Perinteiset satanistit toimivat pääsääntöisesti salassa ja heitä voidaan pitää pitkälti uskonnollisena ryhmänä. Kyseinen ryhmä juontaa riittinsä ja liturgiansa katolisesta kirkosta, jonka messut yms. he ovat kääntäneet toisinpäin. Isä Meidän -rukouksen rukoileminen väärinpäin ja ulosteiden syöminen ehtoollisella ovat esimerkkejä käänteisistä toimituksista.

Ei-perinteiset satanistit: Ei-perinteiset satanistit eivät niinkään parodioi kristinuskoa riiteissään, vaan omaksuvat vaikutteita paljolti pakanauskonnoista. Mm. kelttiläisdruideilta periytyvän halloween-juhlan juhliminen on hyvä esimerkki pakanavaikutteista.
Julkiset satanistit: Julkiset satanistit ovat yleensä saaneet vaikutteita Anton LaVeyn, Amerikan saatanan kirkon perustajan kirjoituksista. Omintakeista julkisilla satanisteilla on kristinuskon suhteen käänteinen etiikka.

Nuorisojengisatanistit: Monet saatanapalvontaan liittyvät rikokset ovat raskaan heavy- musiikin ja okkultististen harrastusten ympärille muodostuneiden jengien aikaansaannosta. Näillä jengeillä yhteisenä nimittäjänä ei olekaan ihonväri tai asuma-alue kuten jengeillä yleensä, vaan kiinnostus rikollisuutta ja saatanallisuutta kohtaan.

Ääriryhmä-satanistit: Esimerkiksi jotkut uusnatsi-, anarkisti-, terroristi-, tai rikollisuusjärjestöt liittävät satanistisen filosofian ja jopa suoranaista saatananpalvontaa toimintaansa. Näille ryhmille satanismin merkitys on kuitenkin sekundäärinen.

Yksittäiset satanistit: Osa satanisteista luokitellaan "yksityisyrittäjiksi". Näiden harrastukset koostuvat monenlaisista riiteistä ja uskomuksista. Kukin harrastaja muodostaa erilaisista vaikutteista itse oman okkultistisen elämänkatsomuksensa.

Yksittäiset psykoottiset satanistit: Tähän kategoriaan luokiteltavat satanistit ovat monessa suhteessa samankaltaisia edellisen luokan satanistien kanssa. Erona on tähän ryhmään kuuluvien vakavat mielenterveysongelmat. Sarjamurhaajasatanistit voidaan luokitellaan tähän ryhmään kuuluviksi, vaikka monet heistä kuuluvatkin johonkin satanistijengiin

Osittaisokkultistit
Moniin harrastuksiin okkultismi liittyy osana suurempaa toimintakokonaisuutta. Tällaisia harrastuksia ovat esimerkiksi jotkut budo ja karatea-lajit, joissa okkultismi tulee mukaan vasta verrattain myöhään harrastajan edettyä pitkälle lajissaan. Myös monet joogan harrastajat pyrkivät harrastuksellaan parantamaan fyysistä kuntoaan tai keskittymiskykyään. Näiden päämäärien saavuttamiseksi harrastaja käyttää hindulaisen okkultismin keinoja erilaisten joogatekniikoiden muodossa. Erilaiset parannustekniikat kuuluvat myös okkultististen harrastusten kirjoon. Tarkoituksena on eettisesti hyvä periaate parantaa sairauksia ja tätä kategoriaa kuvaakin okkultististen keinojen käyttäminen ilmeisen hyviä tarkoitusperiä varten. Homeopaattiseksi lääketieteeksi luettujen tekniikkojen ja praktiikkojen määrä on suuri. Yleensä ne vielä ovat ainakin jossain määrin räätälöityjä siten, että eri "lajeista" on otettu vaikutteita parantavaan kokonaisuuteen. Melko laajalle levinnyt okkultistinen harrastus, joka kuuluu nimenomaan tähän luokkaan, on vesisuonien etsiminen taikavarvun tai sormuksen avulla. Motiivinahan kyseisessä toiminnassa on niinkin hyvä asia kuin kaivonpaikan löytäminen. Laajennettuna kyseinen harrastus käsittää myös parantamisen, selvännäkemisen, ennustamisen ja muita yleensä parapsykologisiksi ilmiöiksi luokiteltavia asioita.

Motiivit ja ajautuminen okkultismiin
Kokeiluluontoiset yhteydenottoyritykset "henkimaailmaan" ovat suhteellisen yleisiä nuorison keskuudessa myös Suomessa. Paikkakunnasta riippuen 10-40% yläaste -ikäisistä nuorista on pelannut kokeiluluontoisesti spiritismiä ja 3-9% harrastaa sitä suhteellisen säännöllisesti. Vaikka saatananpalvonta on julkisuudessa saanut merkittävästi enemmän huomiota kuin spiritismi, jälkimmäisen harrastajamäärät ovat selvästi suurempia. Syinä tähän on varmasti saatananpalvontaan liittyvät sosiaaliset muutokset, joihin ei tunneta samalla tavalla vetoa kuin yliluonnolliseen yleensä. Saatananpalvonta edellyttää suurempaa sitoutumista ja kokonaisvaltaisuutta kuin Ufo-harrastukset, itämaisen mystiikan tutkiminen, spiritismin pelaaminen tai muu vastaava harrastus.
Kiinnostus yliluonnollisiin ilmiöihin ei ole ilmeisestikään samalla tavalla yhteydessä murrosiän kapinaan kuin viehtymys saatananpalvontaan. Saatananpalvonta vetää puoleensa nuoria, joilla on heikko itsetunto ja joille uusi identiteetti ryhmässä antaa heidän kaipaamaansa huomiota. Suurin osa, tutkija Craig Hawkinsin mukaan 90%, ns. jengisatanisteista on harrastelijoita, jotka ovat lueskelleet satanistista kirjallisuutta epäsäännöllisesti ja jotka improvisoivat itse omat rituaalinsa.
Kaksikymmentä vuotta okkultismia tutkinut Russ Wise kuvaa tyypillistä satanistia seuraavasti:
"He ovat tavallisesti valkoisesta keskiluokasta tai ylemmästä keskiluokasta. Useimmiten he ovat älykkäitä ja menestyvät hyvin koulussa; kuitenkin he ovat usein kyllästyneitä eivätkä kohtaa tarpeeksi haasteita. Heillä on taipumusta huonoon itsetuntoon ja he ovat kykenemättömiä erottamaan oikeaa väärästä heidän suhteellisesta eettisestä ajattelutavasta johtuen. Heillä on usein ongelmia kotona ja suhteessa muihin heidän ympärillään eläviin ihmisiin. He käyttävät huumeita ja harrastavat irtosuhteita. Vain harvoissa tapauksissa nämä kaksi elementtiä eivät kuulu mukaan kuvaan."


On siis ilmeistä, että yhtenäisen filosofian löytäminen nuorten okkultistien harrastuksista on mahdotonta. Myöskään selkeitä yhteisiä motiiveita esimerkiksi spiritismin harrastamiselle ja saatananpalvontaan sekaantumiselle on vaikea löytää. Nuoren ihmisen ajautuminen jonkin tietyn okkultismin lajin harjoittajaksi riippuu monista eri tekijöistä. Alkuvaiheessa ratkaisevan tärkeää on se, lähteekö yliluonnollisen etsiminen uteliaisuudesta vai osana jengin toimintaa. Jos nuori liittyy kapinan motivoimana saatananpalvontajengiin, yhteydenotot yliluonnolliseen astuvat kuvaan osana jengiin kuulumista. Ensisijaisena motiivina ei näin ollen siis ole välttämättä "salatun tiedon" etsiminen tai löytöretkeily tiedon rajamailla, vaan erilaisiin rituaaleihin ajaudutaan, koska ne ovat osa jengin toimintaa. Toinen merkittävä tekijä on ympäristö. Elokuvat, TV-sarjat ja kirjakauppojen laajat okkultistiset osastot tarjoavat virikkeitä ja tietoa yliluonnollisuudesta kiinnostuneelle. Mystiikan maailmasta opitaan nykyisin paljon jo pelkästään lastenohjelmista.


Esimerkiksi Päivi Niemen tapauksessa okkultististen harrastusten tarkka määrittäminen on mahdotonta. Prosessi uteliaasta pikkutytöstä saatananpalvojaksi kulki monien vaiheiden kautta ja hänen harjoittamansa okkultismi oli lähinnä eri lähteistä räätälöityä tee-se-itse tyyppiä. Kysymys siitä, tulisiko harrastus luokitella satanistiseksi elämänfilosofiaksi vai saatananpalvonnaksi, on vaikea ja monella tapaa keinotekoinen. Motiivien muutos kehityksen myötä tulee myös huomioida. Uteliaana pikkutyttönä hankittu tieto muuttuu murrosiän kapinan myötä saatananpalvonnassa käytettäväksi tietotaidoksi.

Possessiotila ja okkultismi
Satanistien, rajatiedon etsijöiden ja parantajien kokemukset yliluonnollisesta maailmasta ovat monessa suhteessa samankaltaisia. Samaa voidaan sanoa niistä johtuvista mielenterveysongelmista. Vaikka esimerkiksi riivaustilan, jota kutsumme jatkossa possessio-tilaksi, määrittelystä ja tarkasta luonteesta voidaan esittää erilaisia näkemyksiä, siihen johtavat syyt ovat yksiselitteisempiä. Oli kysymyksessä sitten outo ja puhtaasti psykologinen mielenterveysongelma tai todella demonin vaikutus ihmisessä, tulos on ihmiselle tuhoisa. Näin ollen possessioiden tutkimisessa tulisi ennaltaehkäisyn mahdollistamiseksi kiinnittää huomiota kyseisten tilojen synnyn syihin.

Possessio-tilojen ja okkultismin harrastamisen välillä on lukuisien eksorkismia harjoittavien työntekijöiden kokemusten mukaan selvä yhteys. Kuuluisa amerikkalainen psykiatri M. Scott Peck toteaa: "Possessiota käsittelevän kirjallisuuden perusteella näyttää selvältä, että suurin osa riivatuista on ollut tekemisissä okkultismin kanssa."
Samanlaista yhteyttä voidaan havaita monien muiden psyykkisten sekä fyysisten ongelmien ja okkultismin välillä. Mm. psykiatri L. Szondi on osoittanut spiritismin harrastamisen ja skitsofreniaan sairastumisen välisen voimakkaan yhteyden.

Huolimatta siitä, uskotaanko persoonallisten pahojen henkien eli demonien olemassaoloon, vai halutaanko possessiotyyppiset persoonallisuuden häiriötilat selittää psykiatrian termein possessiotilan kielteiset vaikutukset ihmisen henkiseen terveyteen ovat ilmeiset. Monet possession oireet muistuttavat skitsofreeniaa tai muuten neuroottista käyttäytymistä. Äänien kuuleminen, itsetuhoajatukset, äkilliset raivokohtaukset, epileptiset kohtaukset, tajuttomuustilat, sadistisuus, seksuaaliset kieroutumat jne. kuuluvat possession yleisiin oireisiin.

WHO:n valmistama lääketieteellispsykologinen diagnosointikäsikirja International Classification of Diseases kuvaa transsi- ja possessiohäiriötä seuraavasti (Trance and Possesion Disorder): "Tilapäinen henkilökohtaisen identiteetin sekä täyden tietoisuuden ympäristöstä menettäminen" tätä poteva henkilö "toimii aivan kuin toinen henkilö, henki, olento tai voima olisi ottanut hänet valtaansa"
Ilmiö on maailmanlaajuinen. Ruth Benedictin tekemän tutkimuksen mukaan 488 tutkitusta yhteisöstä ympäri maailmaa peräti 90% tunnisti possessiotilan. Usein ilmiö tulkitaan uskonnollisen viitekehyksen mukaan ja sitä mukailevin termein. Tyypillinen possessiotilan uskonnollinen tulkinta on possessiosta hinduismissa käytetty nimitys kundaliiniherääminen. Hindumytologian mukaan ihmisen selkärangan alaosassa uinuu naispuolinen käärmejumalatar Kundaliini. Kundaliiniheräämisen aikana tämä "käärmetär" kiipeää selkärankaa pitkin kohti aivoissa asuvaa Shivaa herättäen matkalla psyykkisiä kykyjä. Sen uskotaan kulkevan ruumiin kuuden voimakeskuksen läpi, joita kutsutaan sakroiksi tai lootuskukiksi. Tämän avulla syntyneitä yliluonnollisia kykyjä kutsutaan siddheiksi.

Käytännössä nämä kundaliiniheräämiset ovat varsin rajuja ilmiöitä, joissa ilmiön kokijat menettävät täydellisesti itsekontrollin. Kundaliiniheräämiselle on tyypillistä tilapäinen hulluus, radikaalit fyysisen ruumiin muutokset ja possessiotilat. Entinen hinduguru Rabi Maharaj kertoo Kundaliinista seuraavasti: "Kun hänet herätetään unestaan, eikä pidetä hallinnassa, hän ryntää ihmisen ruumiissa kuin vaarallinen käärme, jota on mahdoton vastustaa. Väitetään, että jos Kundalinia ei pidetä hallinnassa, yliluonnollisia voimia vapautuu. Näitä voimat tulevat demoneilta ja johtavat lopulta moraaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen rappioon."

Ramakrishnasta kerrotaan seuraava tapaus hänen ollessaan pappina Kalin temppelissä: "Kali oli odottamassa häntä hän oli tuskin astunut kynnyksen yli, kun jumalallinen houretila kaikkein väkivaltaisimmassa muodossaan syttyi. Legioona jumalia syöksyi hänen päälleen kuin myrskytuuli. Hänet revittiin palasiksi. Hänen hulluutensa palasi kymmenkertaisena. Hän näki demonisia olioita tulevan itsestään. Kauhu lamautti hänen jäsenensä. Tämä mielen myrkytystilan ja epätoivon orgia kesti kaksi vuotta."

Yhden Kundaliini Research Centerin perustajan Gopi Krishnan kokemus joogaamisen avulla saadusta kundaliinikokemuksesta: "Olen käynyt läpi melkein kaikki erilaiset mediumistiset, psykoottiset ja muunlaiset mielentilat, sillä ajoittain leijuin hulluuden rajamailla. Kirjoitin monilla kielillä, joista kaikkia en edes osannut."

Kuuluisa Swami Muktananda kertoo: "Minulla oli joka päivä tämänkaltainen meditaatio. Joskus ruumiini kiemurteli ja kääntyili kuin käärme ja sisältäni tuli sihisevä ääni. Joskus niskani kääntyivät niin rajusti, että siitä kuului räsähtäviä ääniä ja säikähdin. Joskus niskani käänsivät pääni ympäri niin rajusti, että se taipui hartioideni yli ja saatoin nähdä selkäni. Myöhemmin kuitenkin opin, että tämä oli osa Hatha Jooga -prosessia, jonka Kundaliinijumalatar sai aikaan voidakseen siirtyä ylös pitkin selkärankaani."

Johtava jälleensyntymisopin tueksi esitettyjen spontaanien edellisten elämien muistamisia tutkiva parapsykologi Ian Stevenson lähetti 300 tapausta käsittävän tutkimusmateriaalinsa hinduswami Sri Sri Somasundara Desika Paramachariyan kommentoitavaksi. Hinduswami totesi tapauksista seuraavasti: "Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä. Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa."

Yli kaksikymmentä vuotta okkultismia tutkineet amerikkalaiset tutkijat John Weldon ja John Ankerberg toteavat okkultismin harrastamisen vaaroista seuraavasti: "Kysymys ei ole vain muutamasta tapauksesta. On olemassa satojatuhansia tapauksia okkultismin, magian, spiritismin ja parapsykologian historiassa - mielisairautta, itsemurhia, rituaalimurhia, fyysistä rappeutumista, sokeutumista, kuolemia."
Vaikka okkultismin harjoittaminen tai erityisesti vain kokeiluluonteinen tutustuminen siihen ei automaattisesti tuo mukanaan vakavia mielenterveysongelmia tai vastaavia, riski on ilmeinen.

Weldonin ja Ankerbergin mukaan: "Ongelmana on, että kukaan ei osaa kertoa seurauksia etukäteen. On olemassa satoja tapauksia, joissa naiivi sekaantuminen okkultismiin on johtanut riivaustilaan, hulluuteen, taloudelliseen romahdukseen, aviorikoksiin ja avioeroihin, rikoksiin (jopa murhiin) ja muihin tragedioihin, kuten Edmond Grussin, Stoker Huntin ja muiden okkultismia ja parapsykologiaa käsittelevien kirjoittajien kirjat kiistattomasti todistavat."
Saksalainen teologian tohtori Kurt Koch erikoistui okkultismin seurauksena syntyneiden ongelmien hoitamiseen ja hoiti pitkän uransa aikana yli 10 000 tapausta. Koch totesi spiritismistä ja sen harrastamisesta seuraavasti: "Kuka tahansa, jonka on täytynyt 45 vuotta katsella spiritismin vaikutuksia, voi ainoastaan varoittaa ihmisiä kaikilla käytössään olevilla mahdollisuuksilla."

Carl Wieland kommunikoi yli 30 vuotta henkimaailman kanssa. Kuuluisa spiritisti, Sherlock Holmes -kirjojen kirjoittaja Arthur Conan Doyle sanoi Wielandista, että "ei ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi yhtä laaja kokemus näkymättömästä maailmasta." 29
Wielandin mukaan spiritismin harrastaminen aiheuttaa säännöllisesti: "Ilmeistä hulluutta vaihdellen yksinkertaisesta mielenhäiriöstä kaikenlaiseen dementiaan, hysteriaan, epilepsiaan, melankolisuuteen, kleptomaniaan, idioottimaisuuteen, maanisuuteen, itsetuhoisuuteen, amnesiaan, psyykkiseen invalidismiin, dipsomaniaan, moraalittomuuteen, eläimelliseen toimintaan, julmuuksiin ja muihin rikollisuuden muotoihin."

Spiritismilauta - viatonta huvia?
Hyvä esimerkki näennäisen viattomista okkultismikokeiluista on ns. Ouija-laudan käyttäminen eli kansan kielellä spiritismin pelaaminen laudalla. Kyseistä lautaa myydään lelujen ja lapsille tarkoitettujen seurapelien rinnalla. Kyseisen laudan kanssa pelaamisen riskit on kuitenkin aiheeseen perehtyneiden tutkijoiden tiedossa. Jopa lukuisat kokeneet okkultistit ja yliluonnollisten ilmiöiden tutkijat varoittavat Ouija-lautojenkäytöstä. Maailmanlaajuisesti tunnettu meedio Edgar Caycekin kutsui kyseisiä lautoja "vaarallisiksi". 31
Okkultismia ja erityisesti Ouija-lautaa tutkinut Edmund Gruss viittaa meedio Donald Pageen, "Kristillisen" Spiritualistikirkon eksorkistiin, jonka mukaan suurin osa possessiotapauksista on seurausta Ouija-laudan kanssa pelaamisesta. Page uskoo sen olevan yksi nopeimmista ja helpoimmista tavoista tulla riivatuksi.
Kyseisten lautojen myymisen kieltäminen kuluttajansuojaa korostavassa yhteiskunnassa olisi tuskin yliammuttua. Esimerkiksi Englannissa Ouija-lautojen myyntiä on yritetty rajoittaa. Ehdotukset rajoituksista eivät ole peräisin vain fundamentalistikristittyiltä, vaan spiritualistiryhmiltä. Psyykikko Alan Vaughan huomauttaa seuraavasti: "On kuitenkin merkittävää, että eniten Ouija-lautoja vastustavat spiritualistit eivätkä parapsykologit. Englannissa spiritualistiryhmät ovat yrittäneet saada Ouija-laudat pois lapsille myytävien lelujen joukosta - ei sen tähden, että niillä olisi epämääräinen riski aiheuttaa "epäterveitä vaikutuksia naiiveihin ja suggestioherkkiin ihmisiin" - vaan sen tähden, että he pelkäävät lapsien tulevan riivatuiksi."

Argentiinalais-amerikkalainen teologian tohtori Ed Murphy kuvaa tyttärensä kohtaamaa tilannetta, jossa tämän ystävä "joutui riivaajien valtaan": "Patin ruumis kohosi penkistä ja hänet heitettiin yli penkinselkämyksen. Hän lensi läiskähtäen mutalätäkköön, pyöri ympäriinsä yltäpäältä mudassa. Yhtäkkiä hän ponkaisi ylös ja alkoi hyppelehtiä ympäriinsä kuin apina silmät hehkuen vihaa minua kohtaan. Hän työnsi kielensä pihalle sihisten ja sylkien minua. Sitten hänen kurkustaan tulvi demonisia kirouksia."
Okkultismia kristillisen missiologian näkökulmasta tutkinut George Otis kertoo esimerkin levitaatiotapauksesta: "Hetki saapumisemme jälkeen tämä meedio joutui henkien valtaan. Katselimme hämmästyneinä, kun demonit ottivat hänet valtaansa ja kuinka hän otti hehkuvan hiilen ja pani sen suuhunsa. Hänen pureskellessaan hehkuvia hiiliä munkki levitoi (nousi) melkein kahden metrin korkeuteen. Hän istui jalat ristillä ja alkoi lentää ympyränmuotoista rataa huoneessa. Hänen liikkuessaan huoneessa ihmiset kumarsivat syvän kunnioituksen vallassa huutaen "Jumala! Jumala!" Tätä kesti noin kaksi minuuttia ennen kuin minä ja vaimoni emme enää kestäneet tätä perversiota kauempaa ja aloimme lausua Jeesuksen nimeä. Oraakkeli tipahti lattialle.
Ilmiöt ja suhde kristinuskoon
Kristillisen teologian kannalta on mielenkiintoista, että possessiotilaan ja muun okkultistisen toiminnan yhteyteen näyttää kuuluvan erittäin vihamielinen suhtautuminen kristinuskoa kohtaan. Osa vastakkainasettelusta selittyy psykologisesti erilaisten sosiaalisten ryhmien alitajuisten preferenssien purkautumisena psyykkisessä epätasapainotilassa. Vastustus näyttää kuitenkin olevan samalla tavalla voimakasta niissä kulttuureissa, joissa kristinuskosta ei varsinaisesti tiedetä mitään. Lisäksi vastustus ilmenee usein voimakkaana vasta yliluonnollisten ilmiöiden yhteydessä.
John Weldon ja John Ankerberg ovat tutkineet kymmeniä vuosia okkultistisia ilmiöitä ja kirjoittaneet mm. näitä käsittelevän lähes 700-sivuisen Encyclopedia of New Age Beliefs -nimisen teoksen. He toteavat kanavointiin liittyvästä teologisesta konfliktista kristinuskon ja "henkien" välillä seuraavasti:
"Jos kanavoijat alkavat ajatella vakavasti Jeesusta Kristusta tai harkita Jeesuksen vastaanottamista henkilökohtaisena vapahtajana, henki alkaa tarjota "todellisia" näkökohtia. Jeesus Kristus uudelleen määritetään, raamatulliset "virheet" korjataan, "Kristus" itse voi ilmestyä ja vahvistaa nämä valheet. Henkilölle voidaan kertoa, että Kristuksen vastaanottaminen pelastajana on "primitiivisen" kristinuskon virhe, jota ylläpitivät "valaistumattomat" juutalaiset, jotka virheellisesti pitivät Jeesusta Kristusta messiaanaan. Ihmisille saatetaan kertoa, että he ovat itse itsessään Jumalan Poika ja Kristus, ja että kristinusko on hengellisesti kehittymätön uskonto, joka saa aikaan suurta kärsimystä, ei vain tässä elämässä, vaan myös seuraavassa. Hengen vastaus on huolellisesti räätälöity kontaktihenkilön tietoihin, taustaan ja emotionaaliseen rakenteeseen. Mitä ikinä tarvitaankaan ihmisen estämiseksi henkilökohtaisesta uskosta raamatulliseen Kristukseen, se tehdään."

Spiritistien kokemukset
Monien ex-spiritistien kokemukset vahvistavat kristillistä käsitystä spiritismin luonteesta. Voimakkaasti juutalaiseen teologiaan nojautuva varhainen kristinusko tuomitsi Vanhan testamentin yksiselitteisen kiellon perusteella spiritismin. Vaikka merkittävän suuri osa meedioiden, ennustajien ja vastaavien toiminnasta on kaupallisista motiiveista lähtevää huijausta, on monia kokemuksia kuitenkin pidettävä aidosti yliluonnollisina. Ben Alexander oli huomattava brittiläinen meedio, joka osallistui kristillisen spiritualistikirkon toimintaan. Kyseinen "kirkko" opetti Jeesuksen olleen kaikkien aikojen suurin meedio. Tutkiessaan tarkemmin Raamattua Alexander huomasi sovittamattoman ristiriidan kyseisen opetuksen ja Raamatun välillä. Alexander kertoi henkioppaidensa "hermostuneen" häneen ja välillä Raamattu tempaistiin hänen käsistään ja heitettiin huoneen toiselle puolen tai sitten Raamattu alkoi "itsestään" kieppua. Lopulta päättäessään kääntyä kristityksi Alexander kertoi henkien uhkailleen odottavansa häntä "toisella puolella57". Amerikkalainen baptisti-pastori ja ex-spiritisti Victor Ernest kertoo spiristi-istunnosta, jossa hän kyseli hengeltä tämän suhtautumista Uuden testamentin käsityksiin Jeesuksesta: "Oi suuri ja rajaton henki, uskotko, että Jeesus on maailman pelastaja?" Melkein ennen kuin olin lausunut nämä sanat tuli vastaus: "Lapseni, miksi epäilet? Miksi et usko? Sinä olet ollut kanssamme näin kauan, miksi jatkat epäilemistä?" Sitten henki alkoi lainata Raamatunpaikkoja, jotka käsittelivät uskomista. Kun trumpetti saapui kohdalleni kolmannen kerran minun kolmatta ja viimeistä kysymystäni varten, tarkistin mitä henki oli sanonut. "Oi henki, sinä uskot, että Jeesus on Jumalan poika, että hän on maailman pelastaja - uskotko, että Jeesus kuoli ristillä ja vuodatti verensä syntien anteeksiantamiseksi?" Meedio, joka oli syvässä transsissa, lensi kuin katapultilla ammuttuna tuoliltaan. Hän kaatui keskelle olohuoneen lattiaa ja makasi vaikeroiden ikään kuin suuressa tuskassa. Olin koetellut henget ja huomannut, että ne eivät olleet Jumalasta."
Kuuluisa amerikkalainen ex-meedio Raphael Gasson puolestaan kertoo, kuinka hänen "henkiystävänsä" alkoivat hyökätä rajusti häntä vastaan Gassonin käännyttyä kristityksi. Nämä henget olivat teeskennelleet aina olevansa hyviä henkiä, mutta varsinaiseen evankeliumiin törmätessään ne reagoivat aggressiivisesti. Uuden testamentin Jeesus ei sopinut Gassoninkaan tapauksessa yhteen näiden henkien intressien kanssa.
Spiritistisissä istunnoissa ei siis kristillisen käsityksen mukaan oteta yhteyttä kuolleiden ihmisten henkiin, vaan näiksi tekeytyneihin demoneihin. Tämän puolesta puhuu se, että joutuessaan tekemisiin Jeesus Nasaretilaiseen liittyvään hengelliseen dynamiikan kanssa nämä henget ovat paljastuneet demoneiksi. Sama koskee esimerkiksi hindulaisia jumalia ja jumalattaria. Katolinen pappi Rufus Pereira kertoo ajaneensa riivaajia sadoista intialaisista: "Kokemukseni on johtanut minut siihen tulokseen, että monet hindujumalat ja jumalattaret ovat itse asiassa demoneita. Syy tähän on se, että lähes kolmanneksessa tapauksista, joissa olen käskenyt demoneita kertomaan nimensä, he ovat antaneet hindujumalan tai -jumalattaren nimen."

Vapautuminen
Kristinuskon menestys ensimmäisillä vuosisadoilla selittyy siis pitkälti kristittyjen kyvyllä purkaa possessiotiloja ja demonisiksi luokiteltuja häiriöitä ihmisten elämässä. Myös 1900-luvulla erityisen voimakkaasti kolmannessa maailmassa kasvanut helluntailaisuus on harrastanut aktiivisesti vastaavankaltaista vapauttamistoimintaa. Suuri osa liikkeen kasvusta selittyykin vapauttamistoiminnan synnyttämällä "asiakastyytyväisyydellä".
Usein kolmannessa maailmassa kristityiksi kääntyneiden paikallisten seurakunnat ovat olleet immuuneja possessioepidemioille. Perusteellista tutkimusta possessio-ilmiöstä tehnyt filosofian professori Oesterreich huomasi vastaavankaltaisen ilmiön. Hänen mukaansa primitiivisten kansojen keskuudessa possessiot vähenevät kaikkialla, missä kristillinen lähetystyö juurtuu alueelle. Vaikka osa tästä kristinuskon luomasta immuniteetista selittyisi puhtaasti sosiaalipsykologisin tekijöin, ilmiöön liittyy myös tekijöitä, jotka antavat ymmärtää voimakkaan kristillisen vakaumuksen todella toimivan suojana possessiota ja okkultismiin liittyvää yliluonnollista painostusta vastaan.
1960-luvun lopulla Masai-heimon eksorkistit eivät kyenneet ajamaan outoa ja erittäin pahantahtoista demonia perinteisin keinoin. He huomasivat kuitenkin, että kristinuskoon kastetut olivat immuuneja tämän uuden ja oudon demonin voimalle. On helppo ymmärtää, että monet masait kastettiin ikään kuin rokotuksena demonien hyökkäystä vastaan.
Norjalainen teologi Tormud Engelsviken raportoi etiopialaisen Mekane Yesus -kirkon toiminnan piirissä tapahtuneista eksorkistisista toimenpiteistä. Hänen mukaansa demonit tunnistavat Jeesuksen nimen ja reagoivat siihen raivoisasti mutta osoittaen samalla myös pelkoa. Psykiatrisen lähestymistavan kannalta hämmentävää on se, että possessiosta kärsivät ihmiset eivät aina tiedä mitään kristinuskosta ja siitä huolimatta he (tai kristillisen näkemyksen mukaan heissä vaikuttavat demonit) reagoivat edellä mainitulla tavalla Jeesuksen nimeen ja kristilliseen pelastussanomaan. Engelsviken korostaa possession uskonnollisia piirteitä myös yksinkertaisella rinnastuksella, jonka mukaan uskonnollinen possessiotilan purkaminen toimii (riivaustila - riivaajien ulosajaminen), kun taas psykiatrinen hoito ei pysty purkamaan possessiotiloja (psyykkinen sairaus - terapia) Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita psykiatrisen hoidon hyödyllisyyden tai jopa välttämättömyyden kiistämistä monissa possessiotapauksissa tai lievemmissä niihin verrattavissa häiriötiloissa.
Okkultismia harrastaneiden ihmisten vapautuminen harrastusten aiheuttamista psyykkisistä, sosiaalisista ja hengellisistä siteistä on usein vaikeaa. Lukuisat positiiviset esimerkit vapautumisista luovat kuitenkin toivoa niille, joilla viehtymys yliluonnolliseen on vähitellen muuttunut päättymättömäksi painajaiseksi. Kristillinen evankeliumi sisältää vapautumisen okkultismin taakse kätkeytyneistä demonisista voimista. Vaikka emme halua olla rohkaisemassa ajoittain joissakin kristillisissä piireissä esiintyvää paranoidista käsitystä demonien toiminnasta, rohkaisemme kristillisiä seurakuntia ja työntekijöitä rukoilemaan vapautusta okkultismin sitomille ihmisille. Päivi Niemen tapaus on yksi lukuisista tapauksista, joissa Jeesus Nasaretilaisen kohtaaminen on tuonut valon pimeyteen. Päivi Niemen kertomus: http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/paivi.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä