Tulee mieleeni muistoja 35 ja/tai 45 vuoden takaa. Muistot liittyvät mummoihini.
Noin 45 vuotta sitten, vieraili kodissamme äitini äiti (luterilainen) viikonlopunajan. Ollessani vajaan kymmenen vuoden ikäinen, touhusin puukko kädessä omissa nikkarointi harrastuksissani sunnuntaina. Nähtyään tämän, mummoni katsoi hyvin vihaisesti, todeten jyrkkään sävyynsä: "Poika pois puukko kädestä pyhäpäivänä, syntiä teet"!
Noin 35 vuoden ikäisenä, oltuani murrosiässä, toinen mummoni, isän äiti (ortodoksi), antoi taas kerran salavihkaa kymmenmarkkasen samalla korvaani supattaen: "Ossa hoti tupakkua".
Kumpi mielestänne toimi oikein? Äidinäitikö, joka opetti pyhittämään lepopäivän, vaiko isänäiti, joka johdatti synninpoluille?
Noin 45 vuotta sitten, vieraili kodissamme äitini äiti (luterilainen) viikonlopunajan. Ollessani vajaan kymmenen vuoden ikäinen, touhusin puukko kädessä omissa nikkarointi harrastuksissani sunnuntaina. Nähtyään tämän, mummoni katsoi hyvin vihaisesti, todeten jyrkkään sävyynsä: "Poika pois puukko kädestä pyhäpäivänä, syntiä teet"!
Noin 35 vuoden ikäisenä, oltuani murrosiässä, toinen mummoni, isän äiti (ortodoksi), antoi taas kerran salavihkaa kymmenmarkkasen samalla korvaani supattaen: "Ossa hoti tupakkua".
Kumpi mielestänne toimi oikein? Äidinäitikö, joka opetti pyhittämään lepopäivän, vaiko isänäiti, joka johdatti synninpoluille?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Noin 35 vuoden ikäisenä".....
Piti tietenkin olla; Noin 35 vuotta sitten...
vaan he toimivat oman ymmärryksensä mukaan tarkoittamatta mitään pahaa. Ennen pyhäpäivää kunnioitettiin kovasti eikä sillon tehty mitään työhön viittaavaakaan, joten äidinäitisi halusi opettaa sinulle tämän asian.
Isänäitisi halusi taas osoittaa pitävänsä sinua jo miehenä, kun kehotti ostamaan tupakkaa. Hän oli ilmeisesti vanhan kansan ihminen eikä tiennyt tupakan vahingollisuudesta. Kuuluihan tupakka sota-aikana sotilaan muona-annokseen eli oikein valtiovallan toimesta opetettiin miespuolista nuorisoa tupakoimaan. Miesten ja nuorukaisten tupakointia ei siis paheksuttu, vaan sitä pidettiin miehistymisen merkkinä.
Jk. aloitukseeni. Hän joka antoi kympin tupakkarahaa, tiesi jo entuudestaan minun salaa polttavan. Hän taas joka opasti minua sapatin viettoon, luultavasti tiesi, ettei minulla siirtolais-karjalaisten lapsena ollut yksinkertaisesti aikaa omille harrastuksilleni arkisin, koulun ja maataloustöiden jäkeen.
Itse sen paremmin tiedät. Riippuu siitä, miten he muuten toimivat sinun suhteesi.
Hetero, joka opasti joka asiassa oikealle tielle, ilmoitti synnit synniksi, kasasi lähimmäisen päälle taakan taakan päälle itse siihen kajoamatta. Antoi tiukat normit, joiden avulla pelastut.
Hintti, joka ei tehnyt itsestään numeroa, eli hiljaisen elämän, kärsi ja katui. Oli aina siellä, missä hätä oli suurin, ei laskenut askeliensa määrää. Ei pakottanut mihinkään, rakasti vain.
Se, joka sai suuret syntinsä anteeksi ja eli sen jälkeen hurskaasti ja hiljaisesti auttaen lähimmäisiään ja eläen kirkon lain mukaan.
Vai se, joka kulutti elämänsä paheisiin ja itsekkääseen elämään "eli ilossa loisteliaasti" eikä katunut mitään tekojaan?
...Jumala ratkaisee, emme me.
Joskus tosin tuntuu siltä, ettei Jumalalle enää jää mitään tuomittavaa...
Jumala näkee meidät kaikki. Usein ne, jotka väittävät, että mikään ei ole syntiä ovat itse pahimpia tuomitsijoita tosi tilanteessa.
Aikamoinen väite ja ämmällässämäinen yleistys. Miten ihmeessä olet moiseen päätynyt?
JK. Adjektivistille tiedoksi että syntiä lienee ihmisten sorttaaminen heteroihin ja "hintteihin".
Keskustelu meni taaskin lähinnä hedelmättömäksi nokkimiseksi, joten poistin pari kommenttia.
Olkaahan ihmisiksi.
t. Johannes
Ne, jotka katuvat eivät yleensä tuomitse muita. Katumattomat taas eivät tunne estoja tässä suhteessa.
Kerrotaan, että kaksi suurta venäläistä kirjailijaa F.M. Dostojevski ja Leo Tolstoi olivat käyneet Optinan luostarissa vanhus Amvrosijn luona. (Amvrosij on vanhus Zosiman esikuva Dostojevskin romaanissa Karamazovin veljekset.)
Vanhus oli kysyttäessä millaisen vaikutelman kirjailijat olivat häneen tehneet sanonut näistä kahdesta miehestä vain, että edellinen on "katuva" ja jälkimmäinen "ylpeä". No, Dostojevski kuoli hurskaana ortodoksina eikä tuominnut teoksissaan ketään, kun taas Tolstoin tie oli päinvastainen.
kumpi rakasti enemmän. Sen tiedän, että kumpikin rakasti eri tavalla. Toinen itseään, lähimmäisiään ja Jumalaa. Toinen itsekkyyttään.
Miksi muuten et vastannut kysymykseeni?
Jk. Olen tallentanut tämän viestini kovalevylle. Tulen sen uusimaan joka päivä, mikäli moderaattori sen poistaa, niin kauan kuin elän (tai hän elää).
Eikös jossain synti ole määritelty "kaikeksi sellaiseksi, mikä erottaa meidät Jumalasta". Liekö tuo sitten hyvä määritemä, mää tiiä häntä.