Eli minulla on tässä about 7 kuukautta aikaa kutsuntoihin ja en aikonut inttiin mennä. Sivarikaan ei paljoa miellyttäisi ja totaali kuulostaa myös epämiellyttävältä. Mitä siis voin tehdä?
Kuntoni ei ole kovin hyvä. Minulla on korkea kolesterooli, kipeä selkä, diabetesriski ja rintakipujakin on välillä ollut. On käynyt myös mielessä tuo masennus, mutten ole kehdannut mihinkään lääkärille mennä vaan olen koittanut jatkaa ihan normaalisti ja ajatellut että miksikä se puhe asioita muuttaa.
Opiskeluni lukiossa menee lähes päin v*ttua eikä ole paljoa motivaatiota. En edes pysty kuvittelevani elämään "vanhaksi asti" vaan olen tullut siihen lopputulokseen, että jos selviän edes 40-50 vuotiaaksi niin hyvä niin. Olen myös miettinyt, että mitä jos minulla todetaan joku vakava sairaus, esim syöpä, niin haluaisin kyllä päättää päiväni jollain tavalla. Toisaalta se tuntuu erittäin ahdistavalta, ei niinkään itseni vaan läheisteni takia, sillä he varmasti joutuisivat kärsimään ja sitä en todellakaan halua joten en tiedä mitä tehdä siinä vaiheessa. Omaa kuolemaa ja olemisen loppumista sinänsä en pelkää, mutta tuskaa ja kipua en kestäisi. Olen myöskin huomannut olevani aika vainoharhainen ja olen kärsinyt univaikeuksista, jotka olen kuitenkin nykyään oppinut jotenkuten hallitsemaan. Saatan pelätä olemattomia asioita ja luulen että tämä juontaa juurensa lapsuuteen.
Luulen etten kestäisi armeijaa tässä mielen- tai terveydentilassa. En ainakaan selvinpäin.
Mitä minun tulisi tehdä? Miten voin saada vapautuksen?
Kuntoni ei ole kovin hyvä. Minulla on korkea kolesterooli, kipeä selkä, diabetesriski ja rintakipujakin on välillä ollut. On käynyt myös mielessä tuo masennus, mutten ole kehdannut mihinkään lääkärille mennä vaan olen koittanut jatkaa ihan normaalisti ja ajatellut että miksikä se puhe asioita muuttaa.
Opiskeluni lukiossa menee lähes päin v*ttua eikä ole paljoa motivaatiota. En edes pysty kuvittelevani elämään "vanhaksi asti" vaan olen tullut siihen lopputulokseen, että jos selviän edes 40-50 vuotiaaksi niin hyvä niin. Olen myös miettinyt, että mitä jos minulla todetaan joku vakava sairaus, esim syöpä, niin haluaisin kyllä päättää päiväni jollain tavalla. Toisaalta se tuntuu erittäin ahdistavalta, ei niinkään itseni vaan läheisteni takia, sillä he varmasti joutuisivat kärsimään ja sitä en todellakaan halua joten en tiedä mitä tehdä siinä vaiheessa. Omaa kuolemaa ja olemisen loppumista sinänsä en pelkää, mutta tuskaa ja kipua en kestäisi. Olen myöskin huomannut olevani aika vainoharhainen ja olen kärsinyt univaikeuksista, jotka olen kuitenkin nykyään oppinut jotenkuten hallitsemaan. Saatan pelätä olemattomia asioita ja luulen että tämä juontaa juurensa lapsuuteen.
Luulen etten kestäisi armeijaa tässä mielen- tai terveydentilassa. En ainakaan selvinpäin.
Mitä minun tulisi tehdä? Miten voin saada vapautuksen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et voi tehdä yhtään mitään. Tuota asiaa minäkin olen pohtinut jo 7 vuotta sen jälkeen kun asevelvollisuuteni suoritin. Vaihtoehdot ovat vähissä jos armeijaa ei halua käydä. Paras vaihtoehto on muuttaa maasta ja vaihtaa kansalaisuutta. Maahan mikä ei uhkaile miehiään sivarin maineella tai vankilatuomiolla jos armeijasta kieltäytyy.
sivariin tai voit myös mennä inttiin mutta päätös on sun mieti mitä haluaisit tehdä.
No voi hyvänen aika mene sinne lääkärille ja hankit näin vapauttavat paperit, pääset ehkä jopa eläkkeelle taikka johonkin kuntoutukseen, minulla yksi kaveri joka on vapautettu niin armeijasta kuin siviilipalveluksesta nyt sillä on eläkepaperit vetämässä.
Kaverillani on synnynnäinen sydänvika ja joku veri juttu sillä ei oikein tahdo haavan tultua veren tulo tyrehtyä.
Elä usko tuon RP puheisiin kyllä Suomessa saa vapautuksen molemmista palvelusmuodoista jos vain on siihen kunnolliset perusteet, eikä mitään syrjintää ole kuin jokaisen omassa päässä.
Kyllä syrjintää voi esiintyä ja kuten huomaat tälläkin foorumilla aikamoista nimittelyä
(tosin taitavat 99% olla jotain keskeskasvuisia).
Mutta jos sen kestää kuin mies, niin tervetuloa vain sivariksi, kuten itsekin olen.
kylläpäs kuulosti tutulta..sä oot jo ihan valmis sivari sulla kaikki ne oireet ja kun vielä laitetaan listaan että olet vätys ja laiska niin täytät sivarin tunnusmerkit täysin. käy ostamassa cocista ja perunalastuja ja istu kuuntelemaan hippimusiikkia...
Jos noin henkisesti tasapainoton olet (ei siis pahalla) niin saat varmasti ne "hullun paperit" aika helposti. Ei armeijaan oteta henkisesti sairaita ihmisiä... siis jos se mielenterveyshäiriö on vaan todettu. Kannattaa kertoa kutsunnoissa, että päässä viiraa pahemman kerran niin etköhän vapautuksen saa.
Saisiko nuo paperit helpommin hankittua ennen kutsuntoja vai vasta kutsunnoissa?
Tuntuu nimittäin siltä, että mikäli minut inttiin laitetaan, niin siellä ei kyllä hermot kestä kovin kauaa. Tuntuu siltä että saattaisin jopa käydä kimppuun mikäli olisin todella turhautunut.
Kaiken lisäksi en pystyisi kuvittelemaan niitä aikaisia herätyksiä, sillä minulle on erittäin vaikeaa jo nytkin nousta kahdeksaksi ylös. Usein päässä tykyttää, ei ole ruokahalua ja muutenkin ahdistaa kun siihen aikaan nousee ylös. Unta tulee jotain 6-7 tuntia kyllä, mutta mikäli nukun sen 7 tuntia välillä 03-10 niin ei mitään ongelmia, mutta jos se pitäisi nukkua intissä välillä 23-06 niin järkihän siinä menisi. Siinä taas yksi syy lisää miksi en siihen pystyisi.
Muutenkin vituttaa koko intti. Eikö sitä ny perkele saa nykyään olla rauhassa omissa vitun oloissaan ilman että tullaan raahaamaan johonkin epäsivistyneeseen pelleilylaitokseen.
Valtiomme ei arvosta yksilöä eikä hänen ominaisuuksiaan. Puolustusvoimat haluaa jokaisen miehen palvelukseensa vaikka henkilö ei oikeasti kykene suoriutumaan armeijasta. Laki on helvetin mätä koska armeijan pakko-otoissa ei ajatella että jokainen persoona on omanlaatuinen yksilö, joka omistaa omat arvonsa.
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä. Olet varmasti epätoivoinen koska ratkaisua ei ole olemassa. Laki on vaan epäoikeudenmukainen ja kapeakatseinen, missä ei oteta yksilöä mitenkään huomioon. Yhteiskuntamme ajaa vain omaa etuaan ja ei välitä sinustakaan yhtään. Päinvastoin se tulee rankaisemaan sinua lopun ikääsi jos et alistu sille ja suorita armeijaa. itse kävin armeijaa ja vihasin sitä joka päivä. Hommalla ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä. Ainut mitä voi ylpeänä sanoa, että olen armeijan suorittanut, ettei tarvitse olla samanlainen sivaripelkuri kuin minäkin.