1800-luvulla syntynyt sosialismin aate sen kansallisessa ja kansainvälisessä muodossaan aiheutti seuranneella vuosisadalla enemmän inhimmillistä hätää ja tuhoa kuin moni aate on yksiselitteisesti tuottanut koko maailmahistorian aikana. Sosialismin verisen aatteen kannattajia löytyy silti yhä maailmalta ja meiltä suomestakin. Pohjoi-Koreassa, Kiinassa, Vietnamissa ja CASTRON Kuubassa sosialistinen komentotalous jatkuu yhä muodossa jos toisessa. Kaiken sortin sosialistien hirmutekoja ei tule unohtaa koskaan, etteivät ne toistuisi. Lopputuloksen kannalta on aivan sama olipa sosialismi sitten nationalistista tai iternationalistista julistukseltaan.
Hiukan Sosialismista
Outopipamies
6422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Historiasta voimme oppia paljon asioita ja juuri siksi onkin tärkeää suhtautua niin poliittisiin, taloudellisiin kuin hallinnollisiin järjestelmiin kriittisesti. 1800-luvulla alkanut sosialismin kasvu edellytti kuitenkin, että jotkin asiat todella olivat pielessä. Tuskin silloinkaan tuhannet ja taas tuhannet työläiset olisivat olleet valmiita ryhtymään vastustamaan jopa väkivaltaisesti sen ajan johtoa vaan heillä oli syy uskoa, että vaikka Marxin ajatukset olivatkin hyvin utopistisia niin silti siinä on jotain, mikä pistää miettimään yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Monet ideologiat ovat aiheuttaneet opeillaan suunnattomia, monasti turhia, uhrauksia joista koko kansa on saanut kärsiä joko välillisesti tai välittömästi. En rupea väittelemään siitä, mikä aatteista on tapattanut eniten (tässäkin on kyse vain laskentatavasta), mutta nähdäkseni ainoa humanistinen ratkaisu olisi pyrkiä luomaan symbioottinen luonne, joka rohkaisee ihmisiä näkemään toisen ajatuksissa ja opeissa sen positiivisia puolia ja siten pyrkiä kritisoimaan sitä rakentavasti. Kiinan, Pohjois-Korean, Kuuban yms. vastaavat hallintomuodot ovat hyvin kaukaisia (ehkä jopa täysin irronneita) itse alkuperäisestä aatteesta ja siksi on vaikea edes yrittää (jos edes haluttaisiin) puolustaa paikallista kommunistihallintoa millään tavalla.
Itse olen pasifisti, mutta saatan silti lukea itseni sosialistiksi (en kommunistiksi). Se, että kannatan rauhaa, kestävää kehitystä ja yhteiskunnalista tasa-arvoa ei tee minusta välittömästi verenhimoista stalinistia, enkä usko että monia muitakaan sosialisteja voitaisiin lukea samaan kastiin.
Mutta ei pidä unohtaa, että neuvostososialismi sai lopulta aikaiseksi myös huomattavasti suuremman kasan viattomia ja viallisia ruumiita kuin saksalaiset apulaisineen, tämä kiitos neuvostoimperiumin natseja pitemmän valtakauden. Natsipyövelit ja kaikenlaiset Himlerit ovat paljon tutumpia kuin huomattavasti tuottoisemmat itäiset Berijat ja Tshershinskit, kiitos Hollywoodilaisen historiankuvamme.
Neuvostoliitto romahti viimein viime vuosisadan lopulla, miltei puolivuosisataa voittamansa natsivaltion jälkeen.
Siinä mielessä on hyvä etten ole opetellut Neuvostoliiton historiaa ainoastaan kuulopuheista, opettajan kalvoista tai "dokumenteista", joita TV:stä tulee lähes joka viikko. Olen hyvin tietoinen siitä, että Neuvostoliiton aikaansaamat uhrit olivat moninkertaiset saksalaisten lukemiin nähden, mutta tämän faktan toistelu ei opeta meille mitään uutta ja näin ollen estää meitä(/ihmisiä) kiinnittämään huomiota siihen, mitä voitaisiin tehdä paremmin.
Itsekin olen sitä mieltä, että Neuvostoliiton imperiumin romahdus vuonna 1991 oli hyvä asia, sillä viimeaikaisista hienoista uudistuksista huolimatta kaikki tuntuivat olevan (syystäkin) kurkkuaan myöten täynnä kommunismia. Jos todellista demokraattista sosialismia olisi tarkoitus laittaa täytäntöön, sen tulee tapahtua kansan todellisesta tahdosta (ei kuten v.1918 Venäjällä) ja tavoitteena tulisi olla KAIKKIEN ihmisten hyvinvoinnin lisääminen.
Jos Neuvostoliitto ei olisi romahtanut niin millainen olisi Suomen tilanne nyt.Olisimmeko Eu.n jäseniä tai olisiko Eu.n kehitys samallainen kuin se nyt on.Oli kuitenkin hyvä asia,että Neuvostoliitto romahti.Nyt kuitenkin Venäjän demokratia kehitys on ollut huonoa.Venäjällä on kielletty kriitiset tv-kanavat ja lehdet sekä nyt valmisteilla oleva laki joka rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa,sen lisäksi ulkomaisilta toimittajilta on evätty usein viisumi Venäjälle.Venäjällä on edelleen nähtävissä Neuvostoliiton haamu.
Neuvostoliiton ongelmaksi koitui sen Stalinin ajalta peritty totalitaarinen järjestelmä, jota oli pakko pitää yllä kommunismin suojelemiseksi. Tämä tosin heikensi itse aatetta ja tästä hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää neuvostotyyliä opettaa kommunismin peruskäsitteitä: kriittisen analyysin ja kehittävän keskustelun sijaan koko aatetta tuli opetella vain ulkoa ja noudattaa sellaisenaan. Mikään ideologia tai poliittinen suuntaus ei ole täydellinen, mikä johtaa siihen, että jos kritiikin ainekset kitketään pois niin itse aate ei pysty kehittymään eteenpäin.
Ja mitä Venäjään tulee, niin ei siellä välttämättä tarvita mitään Neuvostoliiton haamuja. Valitettavasti yksi demokraattisimpia aikakausia koko Venäjän historiassa oli viimeksi Novgorodin suur-ruhtinaskunnan aikaan eikä näin ollen ole ihme, että venäläisille käsite "demokratia" voi yhtä hyvin tarkoittaa mitä tahansa idän ja lännen väliltä. Edes venäläiset itse eivät ole tottuneet vaikuttamaan asiohin ja heidän demokratian aakkosten oppetteleminen vie varmasti vuosikymmeniä ennen kuin mistään todellisesta kansalaisyhteiskunnasta voidaan puhua. Täytyy kuitenkin muistaa, että paljon riippuu siitä, miten maailma kohtelee Venäjää. Venäjällä kärsitään yhä Neuvostoliiton romahduksen aiheuttamaa "krapulaa", jonka seurauksena meni imperiumi, vaikutus- sekä arvovalta. Entistä Neuvostoliittoa pidetään suuremmassa arvossa, vaikka sen tuottamien uhrien määrä on paljastunut entistä tarkemmin eikä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisestakaan voitu aina olla varmoja. Paras tapa kuvata tätä menetystä tulee G8-maiden kokouksissa: maailman seitsemän suurinta teollisuusmaata... ja Venäjä.
Toivotaan kuitenkin, että tilanne ei pääse riistäytymään täysin käsistä ja vaikka Putinin oikeistolaisuus ja poliittiset muutokset ovatkin herättäneet huolestuneita katseita, niin täytyy muistaa, että huonomminkin asiat voisivat olla.
En ole mikään kommunismin/sosialismin ihailija, mutta kävin mielenkiinnosta siellä Castron cuubassa. Täytyy todeta että perusasiat olivat siellä aika hyvin kohdallaan. Cuubassa on esim. odotettava elinikä selvästi korkein koko latinalaisessa amerikassa hyvän (ja ilmaisen) terveydenhoidon johdosta. Tokihan siellä ei ihmiset rahassa kylve, raha riittää yleensä vain välttämättömimpiin tuotteisiin, ja esim. saippua on "ylellisyystuote". Toisaalta ruoka ei siellä paljon maksa, pari vuotta sitten noin euroa vastaavalla rahalla sai monta kiloa hedelmiä/kasviksia. Ja esim. jäätelöbaarissa sai (kun maksoi pesoilla, ei dollareilla) 12 jäätelöpalloa noin 20 eurosenttiä vastaavalla rahalla. Viinapaukut oli noin 20-40 eurosenttiä. Toki turistirysissä kaikki oli sikakallista mutta kun meni vähän syrjemmälle niin oli halpaa. Ja helpottuisihan se cuuban asema jos jenkit tajuaisivat lopettaa kauppasaarron. Ite tuen cuuban taloutta esim. ostamalla suomessa cuubalaista hunajaa ja rommia.