Riittääkö, vai olisiko pitänyt kastaa Jeshuan Kristuksen Nasaretilaisen nimessä?

-Sherwood-Mediat-EJsvP kirjoitti:

Onko tämä riittävä?
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP

Kastetodistus (Paperilla)

Olen kastanut xxxxxxxxxxx (EJsvP), syntynyt xxxxxxxx, upotuskastella, nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kaste suoritettiin Luvialla 19.4.1989 Suoritus tapahtui hänen omasta pyynnöstään ja omakohtaisen todistuksen perusteella uskostaan Jeesukseen (Jeshua) Kristukseen.

Saarnaaja xxxx x xxxxxxxx

Ps. Tämän kasteen halusin ja sain erikseen vaikka minua ei suostuttu ottamaan Porilaiseen saman saarnajaan (joka siis myöhemmin kastoi minut) seurakuntaan. Silloinen "johtaja" tostesi että olet liian syntinen... emme voi kastaa sinua samasta syystä. Palaa asiaan kun olet parannusta tehnyt riittävästi. Maallisten lakien mukaan en ole varastanut ja olen/olin maallisessa mielessä ok kansalainen...

Ja Sunille ja Ramulle... en ole enää yhtään katkera... Moni voisi olla... tiedä häntä.

-------------

http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/perusteet.htm

Kaste (kr.: baptismo, upotus) vedessä

Parhaassa tapauksessa evankeliumi Jumalan Valtakunnasta voidaan kuulla yhdessä päivässä. Sen jälkeen kun olet tehnyt ratkaisusi seurata Jeesusta, on välttämätöntä, että otat kasteen (baptismo: upotus) ja mieluimmin heti, ettet tottuisi tottelemattomuuteen. Kaste on raja-asema, jonka kautta käydään sisälle Jumalan Valtakuntaan. Kaste kuuluu lähetyskäskyyn, kts. Matt 28:18-20. Nämä Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin lopussa ovat seuraavat:

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla (baptizontes, upottamalla) heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.

Kun ihminen tulee uskoon, hän tunnustaa Jeesuksen herruuden ja ottaa kasteen (upotuksen) "Jeesuksen Kristuksen nimeen", kts. Apt 2:38. Myös hänen lapsensa kastetaan (upotetaan) - eihän hän jätä lapsiaan vieraan valtaan, jos itse muuttaa pysyvästi toiseen maahan, kts. Apt. 10:45-48. Esimerkkitapaus on Makedoniasta, Filippin kaupungista:

Ja hän (vanginvartija) vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin?" Niin he (Paavali ja Silas) sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissaan olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin (ebaptisti: upotettiin) kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian, ja riemuitsi ..., (kts. Apt 16:30-34).

Lapsi, joka on syntynyt vaikkakin vain toisen vanhemmista uskoontulon jälkeen, ei tarvitse kastetta. Hän on maassasyntynyt ja hänellä on Taivasten Valtakunnan kansalaisuus jo syntyessään. Samoin myös hänen lapsensa, jos uskossa pysyvät.

Se, että lapset saavat vanhempiensa kansalaisuuden, pitäisi olla itsestään selvää kenelle tahansa. Mutta lasten ja aikuisten kastamisesta on paholaisen teatterissa noussut iso melu: toiset (katoliset, ortodoksit, luterilaiset ym.) ovat lapsikasteen kannalla ja toiset (baptistit, helluntailaiset jne) kastavat vain aikuisia. Molemmat osapuolet ovat väärässä. Kyseessä on Paholaisen tyypillinen trikki: hän ehdottaa kahta toisilleen näennäisesti vastakohtaista teesiä, jotka molemmat ovat epätosia.

Toinen kasteessa varteenotettava seikka on nopeus. Ne, jotka eivät halua päästää ihmisiä Taivasten Valtakuntaan, haluavat ennen kastetta järjestää kasteopetusta kastettaville. Toivon pyhiinvaeltajan ymmärtävän, että ensin synnytään ja vasta sitten opiskellaan. Kasteopetusvaatimukseen sisältyy mitä kieroin taka-ajatus: Ennen kastetta ei opetettavalla ole omia henkilökohtaisia kokemuksia hengellisistä asioista, joten hänelle voidaan syöttää mitä puppua hyvänsä opetettavan voimatta arvostella tiedon paikkansapitävyyttä. Siinä voi käydä niin, että opetettava menee niin päästään pyörälle, ettei ikinä osaa tietänsä sisälle Taivasten Valtakuntaan. Kasteen jälkeen asia on toinen - jollei Jumalan henki todista sanaa oikeaksi, se on väärä.

Maailmassa on yli miljardi ihmistä, jotka luulevat olevansa kastettuja. Heitä on höynäytetty. Pirskotus ei ole kaste. Pirkotetut kirkon jäsenet riippumatta siitä, onko heidät pirskoteltu lapsena tai aikuisena, eivät ole kristittyjä, eivätkä kastettuja. (Uskovien vanhempien lapset ovat eri asia). Jos pirskoteltu ihminen haluaa tulla Taivasten Valtakuntaan, on hänen laskeuduttava alas veteen, "kasteen hautaan", kuten Kolossalaiskirje 2:12 asian ilmoittaa.

Sovitus tapahtui ristillä noin 1970 vuotta sitten. Jumalan ehdottoman vanhurskauden vaatimus tuli täytettyä Herramme kuollessa ristillä meidän syntiemme tähden. Kasteessa me samaistumme tähän kuolemaan, kts. Kol 2:12. Siksi puhutaankin kasteen hautaan menosta. Kasteen symboliikka kuvaa sitä, että ennen kastetta kyseisen henkilön omat ruumiilliset tarpeet ja mieliteot ohjasivat hänen käyttäytymistään, mutta kuten Jeesus nousi haudasta elääkseen Jumalan yhteydessä, samoin nousee uskovakin kasteelta elääkseen hänen kanssaan.



Kasteen esikuvat

Jumalan kansa on kutsuttu kansa. Noin 2000 vuotta ennen Kristusta Jumala kutsui Abramin, miehen kaldealaisen Paddan Aramin Uurista sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan...", kts. 1.Moos 12:13. Matkallaan Abram joutui ylittämään Eufratin joen. Joen ylityksen johdosta Aabrahamia joukkoineen alettiin nimittämään sanalla "ivri", "toiselle puolelle mennyt" (aramean kielen verbistä "aver", ylittää, mennä toiselle puolelle).

Abram sai naapureiltaan nimen "ivri", mikä suomen kieleen on tullut muodossa "hebrealainen". Jumalalta Abram sai myös uuden nimen - Aabraham, paljouden isä, mutta hänellä ei ollut poikaa, ei ensimmäistäkään. Pelkät lupaukset vain. Ja kun Aabraham vihdoin sai pojan vaimostaan Saaraista, Herra käski Aabrahamin uhrata poikansa polttouhriksi Jumalalle. Kun Aabraham oli teurastamaisillaan poikansa, Jumala esti hänet siitä ja Aabraham huomasi takanaan oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen poikansa sijasta. Kts. 1.Moos 22:1-19.

Kutsu, uhri ja kaste toistuvat Vanhassa Testamentissa myös siinä yhteydessä, kun Israel lähti Egyptistä. Pääsiäislammas uhrattiin ja kaste saatiin Kaislameressä. Kaislameri on Israelille luvatatun maan eteläinen raja. Rajalla käytiin mahtava näytelmä, jossa Israel pelastui ja takaa-ajaja, Egyptin hallitsija valiojoukkoineen hukkui. Kts. 2.Moos, luvut 14 ja 15 sekä 1.Kor 10:1-2.

Seuraava sukupolvi sai symbolisen kasteensa Jordanissa, sillä Egyptistä lähtenyt sukupolvi oli ollut tottelematon ja kuollut erämaahan. Kuivin jaloin israelilaiset saivat kulkea Jordanin yli luvattuun maahan sen itäisellä rajalla kulkevan Jordan-virran yli, kts. Joosua, luvut 3 ja 4.

Kun kansa oli ylittänyt Jordanin, oltiin taas maassa, josta Jumala oli todistanut Abramille: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan", (kts. 1.Moos 12:7). Kastamiset jäivät pois käytöstä aina Johannes Kastajaan saakka. Johanneksen aikana Israel kyllä asui maassa, mutta oli luopunut Jumalasta. Israel oli kastettava uudelleen. Kts. Mark 1:3-10.



Kasteessa liitytään seurakuntaan

Jumalan seurakuntaan liittyminen tapahtuu uskoontulon ja kasteen kautta. Kun olet tunnustanut Jeesuksen herraksesi ja olet ottanut kasteen, sinä olet seurakunnan jäsen. Muunlaisia rekisteröimistoimenpiteitä ei ole. Kirjaa pitää Jumala taivaissa. Jos vaikka toinenkin vanhemmistasi on uskossa ja sinä olet lapsenuskosi ja sen mukanaan tuoman kuuliaisuuden säilyttänyt, kuulut Jumalan seurakuntaan ilman kastettakin. Jokainen lisäseremonia ja rituaali on turha.

Kasteesta on olemassa monta oppia, jotka ovat hyvin tarkkoja yksityiskohdissaan ja sisältävät erilaisia ehtoja "seurakuntiin" pääsemiseksi. Niitä ei pidä suostua noudattamaan, sillä ne on keksitty uskovien lahkoihin jakamista varten. Lähetyskäskyssä, kts. Matt 28:18-20, sanotaan, että kaste suoritetaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Yhteinen nimi Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle on Jeesus. Hän tuli "Herran nimeen", kuten psalmissa 118 oli ennustettu: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen (Baruh ha-ba be-shem Jehovah)". (Kts. Ps 118:26). Jeesuksen ratsastaessa aasilla Jerusalemiin, kansa muisti tämän lauseen ja todisti: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, (kr. Osanna! Eulogimenos o erhomenos en onomati Kyriou)!" (Mark 11:9).

Jumalan nimi oli juutalaisten johtajille ongelmallinen. He sanoivat "Herra" (hebr. Adonai) silloinkin, kun Pyhissä Kirjoituksissa oli kirjoitettu "Jhvh", joka olisi pitää ääntää Jehovah tai Jahve). Myös psalmin Ps 118:26 kääntäjä on tehnyt saman, tahallisen virheen. Psalmin kääntäjällä olisi ollut oikeus jättää nimi kääntämättä, mutta ei muuttaa sitä toiseksi. Kreikkalaisen tekstin kääntäjällä tätä ongelmaa ei ollut, Kyrios oli siihen käypä kreikankielen sana Herralle, sillä samaa sanaa käytettiin Rooman keisareista.

Kun apostoli Pietari joutui kuulusteluihin Jeesuksen nimeen (kts. Apt 4:7) tehdyn ihmeteon takia, hän vastasi kuulustelijoille näin:

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Apt 4:8-12

Kun kirkon opettajilla ei ollut mitään nimeä Isälle tai Pyhälle Hengelle, he eivät voineet kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen" nimeen. Korvaavaksi menettelyksi tuli kolminkertainen upotus, ensin Isän, sitten Pojan ja kolmanneksi Pyhän Hengen takia, vaan ei nimeen. Jeesuksen, eikän kenenkään muunkaan nimeä ei lainkaan mainittu.

Kirkolliset harhaopit ovat syntyneet vuosisatojen saatossa. Raamatun aikana kasteet suoritettiin "Jeesuksen nimeen", kts. Apt 2:38; 8:16; 8:48 ja 19:5. Heti Pietarin helluntaisaarnan jälkeen juutalaiset kysyivät: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Pietari vastasi:


Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Kts. Apt 2:38).


Jos sinut on kastettu nimettömään ja tuntemattomaan henkivaltaan, ota kristillinen kaste - upottamalla ja Jeesuksen nimeen ja katso, ettei siihen lisätä mitään selityksiä, varauksia tai muita metkuja.



Kaste Hengessä

Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi syntyminen on Jeesuksen ja hänen lähettiläittensä yhteistyötä. Herran työtoveri kastaa vedessä ja Herra itse Hengessä. Ensimmäisinä saivat henkikasteen Jeesuksen Jerusalemiin kokoontuneet oppilaat. Silminnäkijät näkivät "ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi". Samalla tavalla saivat Elämän Hengen myös Korneliuksen kotiin kokoontuneet, lihansa puolesta ei-juutalaiset.

Senjälkeen kun Herra oli täyttänyt Hengellä taivaista ensimmäiset Jeesukseen uskovat juutalaiset (kts. Apt 2:1-13), Herra on täyttänyt Hengellä niitä, joiden päälle hänen lähettämänsä edustaja laittaa kätensä. Näin saivat Pyhän Hengen samarialaiseen sekakansaan kuuluvat uskovat (kts. Apt 8:14-17). Myös Saul, Paavaliksi kutsuttu, sai Pyhän Hengen käsien päällepanemisen kautta. Herra antoi näyssä Damaskossa asuvalle Ananias-nimiselle veljelle tiedot Saulista niin, että tämä pystyi hoitamaan tehtävän, kts. Apt 9:1-22.

Herra kastaa Hengellä ne, jotka uskon kautta häntä tottelevat. Sinun ei tarvitse ryntäillä etsimään Pyhän Hengen kastetta, sillä Herra tuntee omansa ja lähettää matkaan sen palvelijansa, jonka tahtoo. Joskus näyttää siltä, ettei uskova tiedä olevansa kastettu Hengessä, kts. 1.Kor 3:16, tai epäilee sitä, mikäli hän ei puhu kielillä. Tällöin hän on alttiina vaaralle kieltää itsessään asuva Jumalan Henki ja lähteä etsimään sitä, joka hänellä jo on. Kannattaa muistaa, että Apostolien tekojen toisessa luvussa, selostettaessa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina uskoontulleiden 3000 nuoren uskovan elämää, ei heistä mainita, että apostolit olisivat panneet kätensä heidän päälleen tai että he olisivat puhuneet kielillä. He yksinkertaisesti pysyivät apostolien opetuksessa ja tulokset todistivat siitä, millaista se opetus oli ollut, kts. Apt 2:41-47 ja Apt 4:32-37.

Pyhä Henki on osuutta Jumalallisesta luonnosta. Pyhän Hengen saanut ihminen ei ole enää entisensä, hän on Uusi ihminen, kts. Ef. 2:14-15:

Sillä hän on …

… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi Uudeksi Ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Kaste Hengessä ei vielä takaa, ettei ihminen jatkossa tekisi pahaa. Taistelu siitä, kuka on Herra, ihmisessä jatkuu, ja ihmisen on jokaisessa uudessa tilanteessa ratkaistava kumpaa palvella, Jumalaa vai Vastustajaa. Mutta henkikaste on hyvä alku, Jumalan tunnustus ihmiselle. Pyhä Henki opastaa Jumalan lasta oikeisiin valintoihin. Valinnat on kuitenkin tehtävä itse. Tästä kirjoittaa Paavali Efesolaisille:

Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa …

… teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka …

Kts. Ef 4:17-24

Raamatun teksteissä Uudesta ihmisestä käytetään myös nimityksiä "toinen ihminen", "hengellinen ihminen" ja "sisällinen ihminen". Raamatun teksteissä uusi ihminen ei ole etusijalla, etusijalla on Herra. Uusi Ihminen elää hänen yhteydessään Hengessä. Uuden ihmisen löydämme tavallisesti sellaisissa sanamuodoissa kuin "Kristus teissä…" "me hänessä" tai "Kristus meissä". Pari esimerkkiä:

Kol 1:27:

Kristus teissä, kirkkauden toivo.

2.Kor 13:3-4:

… te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka … olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan …

Room 8:10:

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Room 8:11:

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

2 Kor 12:2:

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa …

Pyhä Henki opastaa ihmisen Jumalan kaikkeen täyteyteen. Pyhän Hengen kaste on alku hengelliselle elämälle. Ensimmäinen ihminen oli maasta, mutta toinen, uusi ihminen on taivaasta. Kts. 1.Kor 15:47.

Raamatussa me tapaamme myös termin: "olla täynnä Pyhää Henkeä". Tällöin on kyse henkilöstä, joka ei ole pelkästään kastettu, vaan jatkaa kulkuaan Jumalan tahdossa. Enemmän kuin Pyhän Hengen täyteydessä vaeltavia uskovia näyttää kuitenkin olevan niitä, jotka etsivät "Pyhän Hengen kosketusta", sellaista pikkupiristystä arkipäivän ankeuteen, ilman aikomustakaan päästää Jumalan Henkeä sydämensä Herraksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä