Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei
sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta
336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä
jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun
sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat
tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista,
niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä
on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
On lisäksi väitetty, että Uuden testamentin
alkukielessä ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa
itsensä', vaan verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi
jakeessa Mark. 16:16 kastaa-verbi on passiivissa.
Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat
aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen
suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (huom!
pakanallisia pakanaperinteitä noudattava kirkko
kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa
kanssa aivan päinvastaisesta!) muita kuin Krispuksen
ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (huom! pakanallisia pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista!) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim.
pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn
(mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee:
'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen
muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi
jakeessa Apt. 22:16.
On huomattava, että tässä oleva teksti ei ole missään
määrin parjaavaa, vaan otteeltaan kyseessä olevaan
Raamatun SANAN vastaiseen lapsikasteharhaoppiin
yksinomaan ja rehellisesti Raamatun SANAN VALOSSA
toteava.
sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta
336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä
jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun
sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat
tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista,
niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä
on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
On lisäksi väitetty, että Uuden testamentin
alkukielessä ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa
itsensä', vaan verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi
jakeessa Mark. 16:16 kastaa-verbi on passiivissa.
Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat
aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen
suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (huom!
pakanallisia pakanaperinteitä noudattava kirkko
kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa
kanssa aivan päinvastaisesta!) muita kuin Krispuksen
ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (huom! pakanallisia pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista!) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim.
pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn
(mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee:
'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen
muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi
jakeessa Apt. 22:16.
On huomattava, että tässä oleva teksti ei ole missään
määrin parjaavaa, vaan otteeltaan kyseessä olevaan
Raamatun SANAN vastaiseen lapsikasteharhaoppiin
yksinomaan ja rehellisesti Raamatun SANAN VALOSSA
toteava.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (huom!
pakanallisia pakanaperinteitä noudattava kirkko
kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa
kanssa aivan päinvastaisesta!) muita kuin Krispuksen
ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (huom! pakanallisia pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista!) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
Kristityt ovat kastaneet lapsiaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jo 2000 vuotta. Ja kastavat edelleenkin.
Satanistit, ateistit, lahkolaiset, pakanauskoiset, eivät kasta lapsiaan Jeesukselle.
usko joka on Jumalan lahja saavuttaa sydämen!
Markuksen evankeliumissa 16:15-16 menkää kakkialle maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, joka USKOO ja kastetaan se pelastuu, joka ei USKO se on jo tuomittu kadotukseen. Näin Raamattu, Jumalan sana opettaa.
jk. näkeehän sen vauvakastelun tuloksen mitä ev.lut harrastaa, kts. kansamme hengellinen tila.
Sen tähden te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia!
Sellainen on Molokin palvoja, joka jättää lapsensa ilman kasteessa saatavaa Pyhän Hengen lahjaa. Jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole hänen omansa, sanoo sana.
kasteessa luvataan Pyhän Hengen lahja Apt.2, aikuisilta "miehet,veljet, jae 37, parannuskehotus, lapsi voidaan kastaa heti. Kukaan Raamatussa ei vaadi lapsilta parannusta ehtona kasteelle ja Pyhän Hengen lahjalle kasteessa. Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa eli Pyhän Hengen lahjaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
"niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"
"sillä teille ja teidän lapsille lupaus on annettu"
Lyydia kuuli tämän lupauksen ja otti vaarin siitä.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15 Ja kun hänet ja hänen PERHEKUNTANSA oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte MINUA Herraan uskovaisena, niin tulkaa minua kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
selvä työnjako...Paavali julisti, mutta toiset kastoivat...kirkkohistoria ei kuitenkaan tunne sellaista, että kastettujen ja uskoontulleiden eli siis kriatilliseen seurakuntaan liittyneiden vanhempien lapset olisi jätetty kastamatta..lapsikaste ei ole kotoisin tanskasta eikä muualtakaan pyhän maan ulkopuolelta...ne, mitä ketjussa on mainittu ovat perkeleen palvontaa ja raamatullisen lapsikasteen matkimista..kyllä piru osaa kehitellä juonia..
kenenkään lapsena kristinuskoon kastetun ei tarvitse tulla uudestaan vedellä kastetuksi vaan tehdä parannus ja sen Jumalan Henki vain voi vaikuttaa lain kautta tulevan synnintunnon ja ahdistuksen vaikutuksella!
kun ette anna hengen valaista kirjoitusten kautta totuutta...ei mark. 16 sanoissa ole mitään Jumalan Hengen ilmoitusta siitä, keitä tulisi kastaa tai missä järjestyksessä uskon suhteen, vaan siitä, kuka pelastuu ja usko, josta Markus
Hengessä kirjoittaa tarkoittaa loppuun asti säilyvää uskoa...
Ei kirkon hengellinen luopiotila johdu kasteen vaan opetuksen vääristymistä!
Kannattaa lukea Raimon opetusta kasteesta ja vähän muustakin. Henki kirkastaa kasteen salaisuutta niissä kirjoituksissa. Raimolla on Pyhä Henki.
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
kaste asiakin on muuttunut ja vääristynyt aikojen saatossa uskovienkasteesta lapsikasteeksi?
järjestys oli. Ensin istutetaan ja sitten kastellaan. Siemen on Jumalan sana. Lapsillekkin Jumalan sanaa ja kastelu sen jälkeen.