Pähkäilin tänään että mikä se pelon vastakohta oikein on. Pelolla tarkoitan lähinnä epäuskoa, joka ilmenee agressiona, väkivaltaisena käytöksenä, paheina, huumeiden käyttönä, kateutena, pelko on kaikkea tätä ja myös rakkaudettomuutta.
Vanha käsitys on että pelon vastakohta on rakkaus, puhutaan että on vain kaksi asiaa: rakkaus ja pelko.
Mutta samalla puhutaan myös uskosta ja pelosta, että on vain usko ja pelko. No, kysymys kuuluu että onko pelon vastakohta sitten usko vai rakkaus?
Sitten hoksasin että Raamatun Jumalassahan yhdistyy sekä rakkaus että usko.
Väitän että pelon vastakohdat, usko ja rakkaus, ovat vain osatotuuksia. Koko totuus on Herra itse.
Aabrahamin Jumala, Mooseksen Jumala ja Jeesus Jumalan poika, kolmiyhteinen Jumala, Raamatun Jumala. Hän on myös Nooan Jumala, Danielin Jumala, Joosefin Jumala, Daavidin Jumala.
Kun ajattelee Herraa ja keskittyy Herran suuruuteen kaikki pelko väistyy ja pahakin saa väistyä, tulee turvallinen hyvä olo ja tulee hyvälle tuulelle. Herrassa on myös armo, jos on tehnyt syntiä.
Jotkut ikävät asiat saattavat pelottaa, jos niitä ajattelee, mutta Herra on sinun turvasi, Hän on sinun voimasi! Hän on myös sinun uskosi, usko ei ole jotakin, vaan usko on joku, persoona, Hän on herra itse! Herra on voimaa! Hänhän on taivaan ja maan Luoja!
Älä pelkää, vaan ota vastaan Jumalan rakkaus!
Vanha käsitys on että pelon vastakohta on rakkaus, puhutaan että on vain kaksi asiaa: rakkaus ja pelko.
Mutta samalla puhutaan myös uskosta ja pelosta, että on vain usko ja pelko. No, kysymys kuuluu että onko pelon vastakohta sitten usko vai rakkaus?
Sitten hoksasin että Raamatun Jumalassahan yhdistyy sekä rakkaus että usko.
Väitän että pelon vastakohdat, usko ja rakkaus, ovat vain osatotuuksia. Koko totuus on Herra itse.
Aabrahamin Jumala, Mooseksen Jumala ja Jeesus Jumalan poika, kolmiyhteinen Jumala, Raamatun Jumala. Hän on myös Nooan Jumala, Danielin Jumala, Joosefin Jumala, Daavidin Jumala.
Kun ajattelee Herraa ja keskittyy Herran suuruuteen kaikki pelko väistyy ja pahakin saa väistyä, tulee turvallinen hyvä olo ja tulee hyvälle tuulelle. Herrassa on myös armo, jos on tehnyt syntiä.
Jotkut ikävät asiat saattavat pelottaa, jos niitä ajattelee, mutta Herra on sinun turvasi, Hän on sinun voimasi! Hän on myös sinun uskosi, usko ei ole jotakin, vaan usko on joku, persoona, Hän on herra itse! Herra on voimaa! Hänhän on taivaan ja maan Luoja!
Älä pelkää, vaan ota vastaan Jumalan rakkaus!
Vastaukset 13
Vanhimmat
pelon myöntäminen.
Niin, pelkoa ja paheita esiintyy. Jotkut osaavat peittää ne paremmin (esim. uskonnon harjoituksella tai pöyhkeällä menestyksellä pöyhkeilyllä).
Markkinoit yleislääkkeenä kaikkeen "Herran" rakkautta. Ehkäpä sitten pitäisi ryhtyä juutalaiseksi tai muslimiksi... Ai, väärä valinta? Väärän firman tuote?
Pelon vastakohta on pelottomuus. Rakkaudettomuuden vastakohta rakkaus. Niitä kukin voi löytää ja viljellä omassa elämässään. Yhdelläkään jumalversiolla (katolinen/muslimi/juutalainen/hindu/protestantti/mormoni/helluntailainen) ei saa olla noihin tunteisiin monopolia.
Lyhyesti sanottuna: ankea, tyhjyyttään kumiseva, moneen kertaan kuultu käännytysyritys joka ei jaksa kiinnostaa näiden rivien kirjoittamista pidempään. Ehkä tässäkin oli liikaa. Jospa jonkun toisen uskovan aloitus olisi syvällisempi ja haastavampi...
Rausku kirjoitti:
"Lyhyesti sanottuna: ankea, tyhjyyttään kumiseva, moneen kertaan kuultu käännytysyritys joka ei jaksa kiinnostaa näiden rivien kirjoittamista pidempään. Ehkä tässäkin oli liikaa. Jospa jonkun toisen uskovan aloitus olisi syvällisempi ja haastavampi..."
Joo, mutta kokeileppa sitä! Minun kohdallani ainakin toimii tosi hyvin, ja huomaan että lähelläni olevat ihmisetkin aistivat sen ja tulevat paremmalle tuulelle ja ystävällisemmiksi!
On monenlaisia asioita, joita kokeilemalla voi tulla hyvä olo. Ne voivat olla myös vaarallisia.
Hiljentyminen ja oman kehon/mielen sekä ympärisön kuunteleminen on kyllä terveellistä itse kullekin. Jopa rukoilu on mielestäni järkevää toimintaa, eikä sitä tarvitse osoittaa millekään tietylle jumalalle. Toisaalta rukoilu voi olla pakonomainen rituaali, ja johtaa pettymykseen kun sitä ei kukaan kuulekaan. Ehkä rukouksen, meditaation, pohdinnan ja hiljentymisen tärkeys onkin siinä, että kuulee itse itseään. Jumaluus tulee sisältä.
Otan avosylin vastaan elämän rikkautta ja rakkautta, samoin kuin tuskaa ja murhetta. Pyrin ymmärtämään sitä. En vain anna asioille nimiä Jumala ja Paholainen. Tai vielä pahempaa: väitä että muilla nimillä elämäänsä järjestävät ovat tuhoon ja kidutukseen tuomittuja.
Rausku kirjoitti:
"Jopa rukoilu on mielestäni järkevää toimintaa, eikä sitä tarvitse osoittaa millekään tietylle jumalalle."
Kyllä rukous kannattaa kohdistaa elävälle Jumalalle, totuuden ja vanhurskauden Jumalalle, Jeesuksen nimessä, muutoin rukous ei ole niin tehokasta. Jos rukoilet epäjumalia, saat siitä vain risuja. Mitä luulet Israelin Jumalan pitävän siitä jos kumarrat jotain kultaista buddhan patsasta?
"Ehkä rukouksen, meditaation, pohdinnan ja hiljentymisen tärkeys onkin siinä, että kuulee itse itseään. Jumaluus tulee sisältä."
Se on totta että rukous auttaa hiljentymään ja keskittymään, mutta tuo väite että jumaluus tulee sisältä, on maailmallinen, maailman hengen väite ja harhauttava. Jos rukoilee itseään, mitä hyötyä siitä on? Jeesus sanoi: "joka häpeää minua ihmisten edessä, häntä minäkin häpeän Isäni edessä joka on taivaissa".
"En vain anna asioille nimiä Jumala ja Paholainen. Tai vielä pahempaa: väitä että muilla nimillä elämäänsä järjestävät ovat tuhoon ja kidutukseen tuomittuja."
Miksei asioita saa luokitella? Esim. jos mieleesi tulee huono ajatus se ainakaan tullut Jumalalta.
On olemassa kaksi eri henkimaailmaa hyvä ja paha.
Kaikki mikä ei tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi, on todennäköisesti pimeydestä. Esim. okkultismi, transcendentaalinen mietiskely, lsd, spiritismi, erilaiset hämäräperäiset voimat ja salaseurat, kaikissa näissä vaikuttaa pimeyden henkivallat ja monet ihmiset menevät näihin tietämättömyyttään.
Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä, muu on eksytystä.
"Kyllä rukous kannattaa kohdistaa elävälle Jumalalle, totuuden ja vanhurskauden Jumalalle, Jeesuksen nimessä, muutoin rukous ei ole niin tehokasta."
Ahaa. Mutta jos mielessään lausuu Jeesuksen nimen väärin? Tai jos osoittaa rukouksen samalle Jeesukselle kuin joku itsemurhalahko? Kun Jeesus-versioitakin on niin paljon. Ja mikään ei todista etteikö Jeesus olisi yksi "epäjumala" muiden joukossa. Että Vanha testamentti olisi ainoa oikea. Tai Koraani.
Ihmisen 'elävä jumala' on se mihin hän todella uskoo. Siperialaisen heimon shamaanilla voi olla paljon elävämpi yhteys ympäröivän luonnon jumalaan kuin bisnesmiehellä, joka iltaisin kiittää Herraa hyvin menneestä pörssipäivästä.
"Mitä luulet Israelin Jumalan pitävän siitä jos kumarrat jotain kultaista buddhan patsasta?"
Ei kiinnosta mitä Israelin Jumala ajattelee, koska se ei ole minun jumalani. Enkä myöskään kumarra kultaista patsasta.
"Jos rukoilee itseään, mitä hyötyä siitä on?"
En sanonut että pitäisi rukoilla "itseään". Pitää kuunnella itseään, omia ajatuksiaan. Ja jumaluus todellakin tulee sisältä, ei mistään ulkopuolelta. Raamatussakin se sanotaan monessa kohtaa: jumaluus on kaikkialla.
Kaksi henkimaailmaa... Hohhoijaa. Niinhän kaikki uskovat sanovat. Väärä henkimaailma on se mihin toinen uskonto turvaa.
"Miksei asioita saa luokitella? Esim. jos mieleesi tulee huono ajatus se ainakaan tullut Jumalalta."
Okei. Siinäpä se onkin, mikä ajatus on "hyvä" ja mikä tulee Paholaiselta? Vuosisatojen saatossa monia asioita on pidetty syntisinä ja tuomittavina. Perinteinen esimerkki on rock-musiikki, joka johtaa tuhoon ja rappioon. Nykyisin rokkaritkin saavat rauhassa uskoa jumalaan ja uskovaiset kuunnella rummun mukaansatempaavaa pauketta (hui!)
Olisihan se hienoa jos ajatuksilla ja ideoilla olisi joko "hyvä" tai "paha" lappu kiinnitettynä.
Elämä ei ole niin mustavalkoista. Vaikka monet siitä yrittävät sellaista tehdäkin.
... uskot siihen Jeesukseen mikä tulee esiin Uuden Testamentin kautta kun sitä luet rukoillen. Ja uskot vaan, että Pyhä Henki sitten sinua oikein ohjaa.
Ei kiitos. Uskon siihen minkä itse koen tärkeäksi. Minulla on kyllä hyvät välit jumalan kanssa, se arvostaa rehellisyyttäni. Olen ateisti jumalan armosta. ;)
"usko ja rakkaus, ovat vain osatotuuksia. Koko totuus on Herra itse."
avoimuus ja hyväksyminen, ovat vain osatotuuksia. Koko totuus on sinä itse.
vastaaja 2 kirjoitti:
"Koko totuus on sinä itse."
Sinä itse, tai minä itse ei ole koko totuus. Ihmisessä itsessään ei ole mitään hyvää, ihmisellä on turmeltunut luonto. Me olemme riippuvaisia Jumalasta, Hänen Pyhästä hengestään.
Ihminen ei ole kaiken herra, vaan Jumala, Aabrahamin, Iisaki ja Jaakobin Jumala.
Joka luottaa elämässä vain itseensä, ei tule pärjäämään. Meidän täytyy turvata Herraan, koska Hän on meidän Jumalamme ja on taivaan ja maan Luoja.
Lisäksi kunnia ei kuulu koskaan kenellekään ihmiselle, vaan yksin Jumalalle. Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään ihmisen kanssa.
"ihmisellä ei ole voimaa itsessään"
toisarvoista mistä kukin voimansa ammentaa.
Mainoksesi on väärässä paikassa. Useimmat täällä käyvät ihmiset ovat jo kokeilleet ahdistavaa hömppäuskoasi, mutta ovat kasvaneet siitä ulos ja saaneet TODELLISEN ymmärryksen elämästä. Siis tuo mainitsemasi hömppausko on yksi alkukantainen askel elämissämme, mihin emme enää palaa.
Usko ilmenee kuitenkin monin tavoin eri ihmisissä.