Evankeliumi (Hyvä Sanoma) on vaikeata tehdä, mutta jos tarpeeksi panee itseänsä likoon, se onnistuu...
Parhaiten onnistumisen mahdollisuuksia on kristillisesti suuntautuneella, mutta - mikään ei estä moraalisesti ja eettisesti valveutunutta ateistiakin sitä tekemästä.
"Hyvä Sanoma" on ymmärrykseni mukaan inventaario kaikesta siitä, mitä on kokenut ja nähnyt elämänsä aikana. Toiselta nimeltään se on elämänkerta.
Tietysti joku voisi tehdä "pahan sanoman" elämisestään ja olemisestaan, mutta uskompa, että suurtakaan siunausta siitä ei ole kenelekään (Jokaisella on tietysti pettymyksiä ja vastoinkäymisiä elämänsä aikana - ne ovat kuitenkin opiksi ja ojennukseksi). Tarkoitan personoitunutta pahuutta - siitä ei ole kenellekään siunausta.
Kuka on muuten tehnyt "elämäkertansa"? Takaan, että sen tehtyään kasvaa uuteen henkiseen tilaan ja oppii antamaan ihmisessä olevalla "jumalaiselle elämän kipinälle" ansaitsemansa arvon!
Parhaiten onnistumisen mahdollisuuksia on kristillisesti suuntautuneella, mutta - mikään ei estä moraalisesti ja eettisesti valveutunutta ateistiakin sitä tekemästä.
"Hyvä Sanoma" on ymmärrykseni mukaan inventaario kaikesta siitä, mitä on kokenut ja nähnyt elämänsä aikana. Toiselta nimeltään se on elämänkerta.
Tietysti joku voisi tehdä "pahan sanoman" elämisestään ja olemisestaan, mutta uskompa, että suurtakaan siunausta siitä ei ole kenelekään (Jokaisella on tietysti pettymyksiä ja vastoinkäymisiä elämänsä aikana - ne ovat kuitenkin opiksi ja ojennukseksi). Tarkoitan personoitunutta pahuutta - siitä ei ole kenellekään siunausta.
Kuka on muuten tehnyt "elämäkertansa"? Takaan, että sen tehtyään kasvaa uuteen henkiseen tilaan ja oppii antamaan ihmisessä olevalla "jumalaiselle elämän kipinälle" ansaitsemansa arvon!
Vastaukset 7
Vanhimmat
... asia ihmisille lähteä omin voimin tätä tekemään? Mikä on esim. islamin, buddhalaisuuden, hindulaisuuden tms. muiden uskontojen hyvä sanoma? Ts. mikä niistä sanomista tekee "hyvän"?
Itse turvaan vanhaan tuttuun? evankeliumiin Jeesuksesta ja Hänen merkityksestään ihmisille, ja siihen että Hän elää vieläkin ja että voit olla päivittäin juttuyhteydessä Hänen kanssaan (vaikka Hän ei aina puhukaan minulle mitä haluaisin kuulla ...)
Toinen vaihtoehto on sitten sanoa, ettei tämmöiseen tarvitse mennä ensinkään, ettei tarvitse tähän uskoa. Se maailmankatsomus lähenee Eppu Normaalia lainaten: "elän ja nautin entiseen tapaan, tuijottelen ainoastaan omaan napaan..." ja joku voi sitten unohtaa eppujenkin sinänsä raamatun mukaisen metaforan (jos sen haluaa tulkita sillä tavalla): "Sillä taivaassa vasta vaan, p***t tervataan."
..."Hän elää vieläkin ja voit olla päivittäin juttuyhteydessä Hänen kanssaan"!
Hän juuri alkoi minussa vaikuttamaan kirjoittamisen kautta. Otin eräänä päivänä kynän käteeni ja siinäpä paperia. Kirjoitusta tuli solkenaan ja yht'äkkiä havaitsin, että siinä tulee oma elämän sen hetkinen ymmärrykseni ja lisäksi vielä tuleva toiminta suunnitela tulevaisuuden varalle.
-Ei niin, että se olisi ollut valmis heti! Tein inventaariota elämästäni erilaisten vaiheitten jälkeen vajaa kolmekymmentä vuotta. Nyt se on kuitenkin valmis - virheineen - mutta hyväksyn sen sellaisenaan.
"Tutkielmani" poiki vielä uusia ulottuvuuksia, mutta niistä aikanaan...
Jeesus Kristus elää vielä tänäkin pävänä kannattajiensa sydämissä tahtomisen ja tekemisen kautta! Aamen!
Mielenkiintoinen avaus sinulta.
En oikein osaa vielä kommentoida perusteellisemmin, mutta tuli mieleen kommentti tuosta lauseestasi
"Jeesus Kristus elää vielä tänäkin pävänä kannattajiensa sydämissä tahtomisen ja tekemisen kautta! Aamen"
Tuo on minun ymmärrykseni siitä mistä uskonnossa on kyse. Mainostankin sitten omaa "nokkelaa" kommenttiani
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=8500000000011273
siitä missä ateismissa on kyse. Vastaa ihmeessä ymmärrätkö pointtiani.
jatkan vielä siitä. Lopussa viittaan että ateismiin "kasvu" on surullinen tapahtuma. No surukin on elämää. Ja elävänä oleminen taas on iloinen asia.
Niinpä niin.
... valitettavasti viittauksesi runon sanoihin hukkui tietämättömyyteeni. En osaa englantia sanaakaan.
- Siitä huolimattaa ajatuksiini on illan aikana piipahtanut kristillisen psykologin Eric Frommin kirjoittama lause. En tiedä - voinko auttaa Sinua - sillä avun saat ehkä sisimmästäsi lukiessasi Frommin lausumaa:
- Ala elää niin kuin uskoisit, niin saat nähdä!
Siunauksellisin terveisin Keijo
... Täytyy kirjoittaa, että viimeinen kommenttini, joka koski Erich Frommia siteeraten, oli oikeastaan minua itseäni koskeva toteamus.
- Minun pitää elää, niin kuin uskoisin! Useinmiten rukoilen Kaikkivaltiasta, että mitä tapahtuukin, älä anna minun koskaan unohtaa Sinua (Jumalan olemassaoloa - etten ylpistyisi ja pitäisi asioita itsestään selvyytenä)!
Kuudenkymmenen vuoden ikään tultuaan helposti turtuu jokapäiväiseen elämänmenoon (niin kuin oli ennen, on nytkin).
Parhaiten huomaa työpaikalle menossa tiettyä viivettä askeleissa. Ennen sai lähteä 5 minuuttia myöhemmin, kuin nyt ja oli kuitenkin aina ajoissa perillä. Tietyt "rutiinit" opittuaan helposti unohtaa pysyä hereillä, aistit,ajatukset valppaina ja teräviä ajatuskuvioita täynänsä.
Olet ilmeisesti akatemisesti sivistynyt ja olet oppinut omat rutiinisi. Minulle elämäkerran kirjoittaminen kesti lähes koko elämäni (liioilteltuna).Kun tulet otolliseen ikään - ei Sinullekaan sellaisen kirjoittaminen niin vaikeata ole. Tahtoa ja tarmoa se kyllä vaatii, mutta sitä tulee automaattisesti, kun huomaa kirjoittavansa jotain tärkeätä.
Terveisin Keijo
Hmmm hmmm....Harmi ettet saanut Puff lohikäärmeestä otetta. Siihen on tosiaan suomenkieliset sanatkin, mutta niissä on ei-uskonnollinen sanoma vesitetty. Sitäpaitsi nuo englanninkielisetkin sanatkaan eivät toimi täysillä ilman musiikkia.
No tuo olikin itse asiassa rönsy itse avauksesi aiheesta elämäkerran (evankeliumin niinkuin sanot) kirjoittamisesta ja sen merkityksestä.
Olet ilmiselvästi oivaltanut jotain. Olen viime vuosien aikana lukenut joukon elämäkertoja ja luulen jollain tasolla periaatteessa ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Keskimäärin elämäkerrat joita olen lukenut ovat olleet hienoja. Todella seesteisiä yhteenvetoja koetuista ja opituista asioista. Kaikissa on jotenkin samanalainen lopputulema. Ymmärrys että asiat ovat monipuolisesti nähtävissä ja viime kädessä ainoa toimiva menetelmä arvioida asioita on jonkinlainen kohtuus suhteessa omiin ja muiden mielipiteisiin. Ja "totuuteen". Ilman että on tarvinnut edes tinkiä omasta elämänasenteesta.
-----------------------------------------
Paitsi yhdessä tapauksessa, joka olikin traaginen poikkeus : Seppo Heikinheimon (Hesarin kuuluisa ellei peräti pahamaineinen musiikkikriitikko). Heikinheimo antoi elämekertansa julkaistavaksi vasta itsemurhansa jälkeen. Koko muu kirja on ihan normaalia elämäkertoilua, mutta viimeisessä luvussa Heikinheimo paljastaa hautovansa itsemurhaa, koska on juurin hoksannut ettei jumalaa olekaan.
Tämä on lopussa hieman yllättävää, koska mikään kirjassa aiemmin viittaa uskonnollisuuteen. Hyvä ettei päinvastoin.
Raaka kysymys : Voiko Heikinheimo olla ollut sittenkään tosissaan.
Minun analyysini : Luulen että HH on ehkä niin kuvitellut, mutta todellisuudessa sairastunut ihan tavalliseen depressioon. Ollen siihenastisessa elämässään omasta mielestään jokseenkin erehtymätön henkilö, eii kestänyt tilannetta, jossa joutui itse-epäilyyn.
Mutta sanopa sinä asiantuntijana voiko uskosta tipahtaminen "vanhalla" (60 ei oo vanha, kokenut ehkä) iällä aiheuttaa noin rajun reaktion. Voiko elämä muuttua noin merkityksettömäksi ?
------------------------------------------
Itse hämmästelen tätä, koska minä olen ollut aina iloinen ateisti. Kuten sanoin niin vaikka ateismi on tavallaan surullinen juttu, niin sekin että voi tuntea surua kertoo että olet elossa. Koska eläminen on iloinen asia -> surukin on iloinen asia. No tämä on vielä vähän sekavan kuuloista, täytyy yrittää trimmata ajatusta, mutta kysy ihmeessä jos et tajua.
... tuntuu olevan jonkinlainen egon vääristymä ja halutaan olla erehtymätön, vaikka se on loogisesti ajateltuna täysin mahdotonta.
Hiljaa kiiruhtamisen taito tulee elämän mukana. Vasta sitten, kun opin antamaan itselleni anteeksi virheitäni, jota jokaiselle tulee, opin kasvun kaavan. Itse asiassa oikeassa ja onnistumisestani en ole paljokaan oppinut - korkeintaan saanut hetkellisen hyvän mielen, mutta "seuraavalla kerralla paremmin" on auttanut. Kasvun paikka on seurannut välittömästi.
En ole enää vuosiin edes ajatellut antaa "tutkielmaani" kenellekään luettavaksi. Uskallan epäillä, ettei sitä kukaan edes ymmärräkään, mutta itselleni löydän siitä hyvin paljon. Useita lauseita nivoutuu aivan tavallisessa elämässä ajatteluprosessiini ja huomaan niissä olevan "ytyä". Aivan samoin prosessikuluin kuin Raamatussa olevista jakeista.
Itseasissa luulen, että vasta sitten kun jokainen yksilö lähtee "itseanalyysin" (tutkielma - elämänkerta) kautta kasvattamaan itseään, jotain todellista "ihmisen" kehityksessä pääsee vauhtiin...
Että sellaista...