Olemme vajaa kolmekymppinen avopari, eikä meillä
ole vielä lapsia. Mitään ei ole lapsia vastaan ja
lapset kuuluvatkin lähiajan suunnitelmiin. Mutta
miten kasvattaa lapset?
Minun hyvä ystäväni käy silloin tällöin
perheineen luonamme. Heillä on kaksi tytärtä ( /-
7-vuotiaat) ja minua ihmetyttää, että
noilla "kakaroilla" ei ole (eikä ole ollut) juuri
minkäänlaista kontrollia. Onko normaalia, että
kun mennään vieraisille, niin on luvallista
juosta heti kaikki huoneet läpi, kurkkia joka
komeroon ja vaikka käväistä varmuuden vuoksi
kahvipöydästä popsasemassa ensimmäiset suupalat?
Ja jos ollaan ulkona, niin sotketaan
kukkapenkeissä ja rengutaan siellä täällä?
Vanhempien kommentit ovat luokkaa "Hei, älkääs
nyt viitsikö..."! Onko minulla oikeus
ulkopuolisena puuttua asiaan ja korottaa ääneni,
että "nyt s**tana se touhu sitten loppuu!!"?
Täytyy sanoa, että todella kihisen kiukusta
ajoittain!! Tekisi mieleni keskustella ystäväni
kanssa asiasta, mutta pelkään toisaalta, että hän
loukkaantuu, kun puutun hänen tapaansa kasvattaa
lapsia. Onko tässä kyseessä se nykyajan ilmiö,
että vanhemmat eivät enää ole lapsilleen
auktoriteetteja, vaan kavereita, jotka vaan
helpolla päästäkseen yrittävät mielistellä
lapsiaan? Miten meidän tulisi kasvattaa omat
lapsemme?
Keskustelua, kiitos!
ole vielä lapsia. Mitään ei ole lapsia vastaan ja
lapset kuuluvatkin lähiajan suunnitelmiin. Mutta
miten kasvattaa lapset?
Minun hyvä ystäväni käy silloin tällöin
perheineen luonamme. Heillä on kaksi tytärtä ( /-
7-vuotiaat) ja minua ihmetyttää, että
noilla "kakaroilla" ei ole (eikä ole ollut) juuri
minkäänlaista kontrollia. Onko normaalia, että
kun mennään vieraisille, niin on luvallista
juosta heti kaikki huoneet läpi, kurkkia joka
komeroon ja vaikka käväistä varmuuden vuoksi
kahvipöydästä popsasemassa ensimmäiset suupalat?
Ja jos ollaan ulkona, niin sotketaan
kukkapenkeissä ja rengutaan siellä täällä?
Vanhempien kommentit ovat luokkaa "Hei, älkääs
nyt viitsikö..."! Onko minulla oikeus
ulkopuolisena puuttua asiaan ja korottaa ääneni,
että "nyt s**tana se touhu sitten loppuu!!"?
Täytyy sanoa, että todella kihisen kiukusta
ajoittain!! Tekisi mieleni keskustella ystäväni
kanssa asiasta, mutta pelkään toisaalta, että hän
loukkaantuu, kun puutun hänen tapaansa kasvattaa
lapsia. Onko tässä kyseessä se nykyajan ilmiö,
että vanhemmat eivät enää ole lapsilleen
auktoriteetteja, vaan kavereita, jotka vaan
helpolla päästäkseen yrittävät mielistellä
lapsiaan? Miten meidän tulisi kasvattaa omat
lapsemme?
Keskustelua, kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se vain niin on, että jos meillä vieraan
kakarat riekkuvat ja kränäävät, niin se olen minä
joka vastaa siitä mitä miedän kodissamme saa
tehdä. Jos ei lasten omat vanhemmat sano mitään,
niin katson kyllä velvollisuudekseni sanoa itse.
Eri asia sitten on tehoaako sekään.
Lasten kasvatuksessa mielestäni lapsille tulisi
pistää heti selvät rajat kuka on kukin, myöhemmin
voi sitten antaa vaihtoehtoja, silloin kun lapsi
on siinä iässä, että pystyy niitä jotenkin
punnitsemaan esim. ala-asteen kolmannesta
luokasta ylöspäin. Vaihtoehdoista tulee
keskustella niin, että auttaa lasta miettimään
mikä on hänelle hyväksi. Ei siis anneta lapsen
itse päättää, vaan mietitään yhdessä. Täytyy
muistaa, että lapset ottavat oppia vanhemmistaan,
joten olkaa myös itse hyvänä esimerkkinä.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen
seurannut sivusta monenlaisia tapoja kasvattaa
lapsia, enkä varsinaisesti väitä, että mikään
niistä olisi väärä tapa. Kukin valitsee itse oman
tapansa ja ehkä se juontaa juurensa siihen
millaisen kasvatuksen on itse saanut. Toisaalta
moni voi ajatella, että minusta ei ikinä tule
tuollaista kuin oma vanhempani on...Itse olen
saanut ihan hyvän kasvatuksen, johon kuului
käytöstavat, kohteliaisuus ja yrittäminen, mutta
jotain siitä puuttui...hellyys...asioista ei
keskusteltu tarpeeksi ja koskaan ei sanottu
ääneen kuinka rakas toinen on esim. äiti lapselle
tai lapsi äidille. Vielä ei ole myöhäistä
minunkaan kohdallani ratkasita tuota asiaa, mutta
rakkauttaan on kovin vaikea sanoa omalle
äidilleen ääneen jos siihen ei ole totttunut.
Rakkaudesta lapseen ja sen osoittamisesta älkää
koskaan tinkikö!
Ihan ensiksi ilman, että otan kantaa sinun
tapaukseesi, niin yleensähän ne "parhaat"
kasvattajat ovat aina ne lapsettomat ihmiset.
Toinen juttu on myös tietysti se, että lapset
eivät varmastikkaan itse ymmärrä tekevänsä mitään
väärää. Elävät vain spontanimpaa elämää
kaikenkaikkiaan.
Mutta, mutta tietysti kasvatus koostuu myös
kielloista ja rajoista. Joskus on vaan
väistämättä niin, että kaikkea ei ehdi, kehtaa
tai älyä kieltää. Mikä toisesta on aivan
tavallista on toisen mielestä "huonoa" käytöstä.
Maalaisjärki tässäkin pätee varmasti parhaiten. -
7 vuotias nyt on varmaan vilpittömästi utelias.
Ihan eri juttu olisi jos vanhemmat ihmiset
kurkkisivat kaappeihisi.
Mielestäni voit ystävällisesti sanoa, että meillä
kotona on tällaiset säännöt ja sovitaanko, että
meillä tehdään näin ja näin. Eihän sen tarvitse
olla epäystävällistä.
Kaikki lähtee rakkaudesta, nimenomaan rakkaudesta
lasta kohtaan, ei itserakkaudesta. Jos rakastat
lastasi vilpittömästi asettaen lapsen tarpeen
oman pienen minäsi tarpeiden edelle, löydät myös
rajat, jotka lapselle tulee asettaa. Nyky-
yhteiskunta on täynnä itsekkäitä aikuisia, vaille
rajoja ja rakkautta kasvaneita nykypäivän äitejä
ja isiä, vapaa kasvatus ei ole rakkautta.
...kasvaa se kunniatta kuolee, sanoo jo vanha
sananlaskukin. Olen itse reilu kolmekymppinen 3
kouluikäisen "kakrun" äiskä.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että
kyllä jo noin 7-vuotiaiden lasten pitäisi erottaa
mikä on toisen omaa ja tietää miten kylässä pitää
käyttäytyä.
Usein on moitittu nuoria vanhempia ja epäilty
heidän kypsyyttään tulla vanhemmiksi, itse olin
19-vuotias kun esikoiseni syntyi ja olen kyllä
pitänyt itselläni määräysvallan kodin asioista ja
lapsilla on hyvät tavat iskostettu päähän jo
pienestä pitäen. Mutta...lähiympäristössä on
useita lapsia joiden vanhemmat ovat olleet
nelissäkymmenissä lasten syntyessä ja voi kauhiaa
mutta kullannupuille ei saa sanoa EI ja vaikkapa
vain kantaa pois pahanteosta, vaan lapsen kanssa
keskustellaan ja selitetään juttua niin pitkään
että nukuttaa jo itseäkin, tahi sitten ei
uskalleta sanoa ei ettei se vaan ala huutamaan.
Kyllä lapselle voi sanoa ei ja syyksi siihen vain
että koska minä sanoin niin. Asiasta voi tietty
keskustella joskus lisää mutta pitää oppia
selkeät säännöt ja käytöstavat.
Itseäni suuresti ärsyttävä asia on vanhemmat,
jotka lähettävät lapsensa markettien
leluosastoille "hoitoon" siksi aikaa kun tekevät
itse ostoksia tai avaavat lapselle esim.jäätelön
kaupan puolella ennen kuin se on maksettu.
Mitäpäs mieltä olette siitä?
>tai avaavat lapselle esim.jäätelön
kaupan puolella ennen kuin se on maksettu.
Mitäpäs mieltä olette siitä?
Asuin eräässä maassa pitkään jossa toi on nyt
ihan jokapäiväistä. Sulaahan se jätskikin kovassa
helteessä aika äkkiä.
Kasvatusmielipiteesi suhteen! En missään nimessä
aio väkivalloin kasvattaa lapsiani, mutta pieni
ojennus on taatusti paikallaan joskus! Olen itse
saanut sellaisen ihan asiallisen tiukan
kasvatuksen (on tullut "selkäsaunakin" joskus ;-
)), enkä koe itselleni jääneen siitä mitään
traumoja. Uskon, että vanhemmat olivat oikeassa
pitäessään vähän jöötä silloin tällöin...:-)
Tärkeää on mielestäni niiden rajojen veto. Ts.
asiat jotka on kiellettyjä ovat sitä selkeästi ja
aina, kuten myös sallitut asiat. Eli, ei lipsuta
sitten itsekään kasvattajana niiden sääntöjen
noudattamisen tarkkailussa! Väittäisin, että
lapsi on ymmällään, jos eilen teki näin, eikä
kukaan sanonut mitään, mutta tänään siitä nousee
meteli!! Ja kuten mainitsit, se lapsien
teitittely risoo: "kuule ei niin saa tehdä, kuule
älä nyt viitsi, eihän me tehdä näin....etsä
viitsitsä..." Mutta, niinkuin joku mainitsi, niin
minähän olen paras kasvattaja, kun ei ole omia
lapsia...;-)
Mitä tulee marketkäytökseen, niin ehkä se joskus
voi olla hyvä syödä se jäde, ettei se sula.
Mutta, käsittääkö lapsi sen niin, että mitä
tahansa saa alkaa syödä jo kaupassa oltaessa?
Leluosastojuttu on sitävastoin tuomittavaa!!!
Minua risoo taas kaupoissa se, että skidit
laitetaan ostoskärryihin sinne tavarapuolelle! En
ole virologi, enkä hygieenikko, joten en tiedä
miten eri pöpöt liikkuvat ja elävät. Mutta, en
voi olla miettimättä asiaa niin, että kaikkien
räkäklomppien/yskösten ja tupakannatsojen yms.
päällystämältä kaupan etupihalta kävellään sisään
ja astutaan suoraan elintarvikkeille varattuun
ostoskärryyn! Kärryissä on istumapaikka lapsille
ja jos se ei siihen mahdu, niin sitten
kävelköön!! Se kärryn tavaratila on tarkoitettu
elintarvikkeille ja muille ostoksille! On
naurettavaa, kun elintarvikkeiden valmistuksessa
ja kuljetuksessa pyritään noudattamaan
perushygieniasääntöjä ja sitten joku
ajattelematon ryssii jälkikasvunsa kanssa koko
asian! (Ja ihan vaan sen takia, kun ei viitsitä
sille jälkikasvulle tähdentää, että kärry on
tavaroita varten!)
jäätelön sulamiseen Suomessa ole vaaraa. Ja
enemmistä ulkomaiden jätskeistä myydään kyllä
ihan suoraan kadulta ja kahviloista. Ja aika
monesti se sottainen jäätelöpaperi vain kummasti
löytää itsensä roskakorista ennen kuin kassaa
näkyy.... jääköhän peräti maksamatta ???
Tyypilllisiä lyhytjännitteisiä ja malttamattomia
ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tottuneet
odottamaan mitään - *heti tänne mulle kaikki nyt !
*
Tuollaisille kakaroille. Osoita heidän
vanhemmilleen, että kasvatustyö on jäänyt
tekemättä. SINÄ saat kotonasi pistää rajat myös
vieraiden lapsille. Jos ei muu auta, nin sitten
uudestaan kylään, kun se homma on hoidossa.
Huomaavat kyllä erheensä vanhemmat, kun
kyläpaikat ja sosiaalinen kanssakäyminen loppuu.
Valitettavasti korjaamme tätä vapaan kasvatuksen
hedelmää vielä pitkään. *huokaa*