Mitä mieltä ootte siitä jos ihminen istuu
pyörätuolissa? Itse olen "päässyt" turpaansaannin
kylkiäisenä tuoliin n.16v. sitten. MIKSI edelleen
moni katsoo kuin vierasta sikaa tai niinku olisi
eväät varastanu. Eivätkö suomalaiset ymmärrä sitä
että, vaikka jalat on poissa pelistä, pää pelaa!!
Mua se ei haittaa vaikka tuijotetaan kuinka
pitkään tahansa, oon oppinu elämään "jakkaran"
kanssa. Se virta joka pienenä oli virsuissa on
nykyään hanskoissa. Toivottavasti joskus ihmiset
ymmärtävät sen, että se saattaa olla vain
sekunnin murtoosasta kiinni, että on samassa
tilanteessa. Mitä mieltä ootte?
pyörätuolissa? Itse olen "päässyt" turpaansaannin
kylkiäisenä tuoliin n.16v. sitten. MIKSI edelleen
moni katsoo kuin vierasta sikaa tai niinku olisi
eväät varastanu. Eivätkö suomalaiset ymmärrä sitä
että, vaikka jalat on poissa pelistä, pää pelaa!!
Mua se ei haittaa vaikka tuijotetaan kuinka
pitkään tahansa, oon oppinu elämään "jakkaran"
kanssa. Se virta joka pienenä oli virsuissa on
nykyään hanskoissa. Toivottavasti joskus ihmiset
ymmärtävät sen, että se saattaa olla vain
sekunnin murtoosasta kiinni, että on samassa
tilanteessa. Mitä mieltä ootte?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vai on pyörätuoliin jouduttu turpaansaannin
seurauksena. Miten hakkaajalle kävi? Saiko
kunnollisen tuomion vai selvisikö ehdollisella?
Suomen oikeuslaitoshan tuntuu suosivan rikollisia
ja antaa yleensä naurettavan lieviä tuomioita.
Mielestäni kuolemantuomio olisi oikea rangaistus
tuollaiselle, tai vähintäänkin elinkautinen
vankeus KAHLITTUNA pienessä sellissä. Siellä kun
istuisi tuoliinsa sidottuna voisi samalla miettiä
miltä uhrista tuntuu pyörätuolissaan.
Elinkautisen pitäisi olla todellakin elikautinen,
eli elossa sieltä vankilasta ei ulos astuttaisi.
Onhan uhrinkin osa olla tuoliinsa kahlittuna koko
loppuelämänsä ajan.
Se kuolemantuomio on liian lievä, elinkautinen
eristys jalat paskaks hakattuna sillee et ei enää
voi kävellä se on oikein
3 vuotta kestävä kidutuskuolema ja suolien
repiminen puutarhasaksilla samalla
silitysraudalla jalkapohjia poltellen sekä
pinseteillä nenäkarvoja nyppien ja sitten
kloonataan tyyppi uudelleen henkiin ja aloitetaan
taas alusta paitsi, että tällä kertaa ensin
keitetään rikollinen kuumassa öljyssä ja sitten
leikataan palasiksi ja sitten hypitään niiden
palasten päällä ja sitten aletaan vasta todella
ilkeiksi...
Niinpä niin. Aiemmat kommentit kuvaavat juuri
sopivasti kuoleman tuomion kannattajien
mentaliteettia. Vaikka tappaisitte tekijän 10 000
kertaa pysyy Idari silti tuolissaan. Ja kaikki
mitä hän kysyi oli, että miksi te pyövelit ja
muut ette osaa kohdella häntä normaalisti.
Kysymys taisi olla liian vaikea.
Minulla ei ole ongelmia suhtautumisessa
pyrörätuolipotilaisiin ja osaisin kohdella häntä
normaalisti. Sitä en minäkään ymmärrä miksi
jotkut sitten sekoittavat liikuntavammaiset
kehitysvammaisiin ja suhtautuvat kuten he
olisivat typeriä. Liikuntavamma johtuu yleensä
hermoratojen katkeamisesta selkärangassa ja ei
tietenkään vaikuta aivojen toimintaan.
Väkijoukossa ihmisten katseet kohdistuu usein
siihen joka poikkeaa hiukan muusta joukosta. Kyse
voi olla pyörätuolipotilaasta, erilaisella
tavalla pukeutuvasta, tunnetusta julkisuuden
henkilöstä tai muuten joukosta erottuvasta
henkilöstä. Tällä ei useinkaan tarkoiteta mitään
pahaa mutta se voi tuntua epämiellyttävältä.
Ne sai huiman 80 mk:n laskun. Mut eipä tuo paljon enää paina, täs ollaan ja sen oon hyväksyny. Elän täysillä niin kauan ku mahdollista. Oon duunissa ja harrastuksista löytyy, että ei muuta ku porskutetaan eteenpäin. Shit happens, mut elämä jatkuu. Pahemminkin olis voinu käydä. Hyvät kesät kaikille!
Ärsyttää noi ketkä on heti tappamassa sun
hakkaajia...
Mä en oikein ymmärtäny et mikä sun kysymys oli,
mut sullahan tuntuu ainaki olevan kaikki ihan
hyvin, käyt töissä ja sul on ilmeisesti paljon
kavereitaki. Eli ei kannata välittää jos muut
kattoo. Kaikki ihmiset tuijottaa jonkkua joskus.
Mua lako kiinnostaan et miks sulle on näin käyny?
Miks sut hakattiin? Ei oo pakko vastata jos et
halua puhua aiheesta tai jotain. Ajattelin vaan...
Hyvää kesää sullekkin... ;)
Olin niin vilkas etten paikallani pysynyt. Ilmeisesti se jotenki edesauttoi sitä että näin kävi. But anyway, life goes on =) PS. Kyllä multa voi kysyä mitä vaan, mikä liittyy "jakkarassa" oloon. Eihän sitä kukaan tiedä ellei kysy, vai mitä!?
Olin niin vilkas etten paikallani pysynyt. Ilmeisesti se jotenki edesauttoi sitä että näin kävi. But anyway, life goes on =) PS. Kyllä multa voi kysyä mitä vaan, mikä liittyy "jakkarassa" oloon. Eihän sitä kukaan tiedä ellei kysy, vai mitä!?
Olin niin vilkas etten paikallani pysynyt. Ilmeisesti se jotenki edesauttoi sitä että näin kävi. But anyway, life goes on =) PS. Kyllä multa voi kysyä mitä vaan, mikä liittyy "jakkarassa" oloon. Eihän sitä kukaan tiedä ellei kysy, vai mitä!?
Kone temppuilee taas. Tuli vahingossa sama texti kolmesti. Mut näitähän sattuu paremmissakin piireissä =)
Mä en oikeesti tajuu kuinka toiset ihmiset edes
pystyy tuomitsemaan toisia jotka on
liikuntarajotteisia noin kauniisti sanottuna. Ne
oikein sanoo viä päin naamaa... Yks päivä vaan
sattu tällänen tilanne et olin kaupassa ja yks
pyörätuolissa oleva tyttö oli sellasen hyllyn
edessä ja sit tuli joku typerä jätkä,joka työnsi
tätä tyttöä kauheella vauhdilla pois hyllyiltä.
Mulla oikein kärähti. Mä paukkasin sen jätkän
tykö ja näytin erittäin murhaavaa ilmettä. (En
uskaltanu sanoo tai tehä muuta) se tyttö vaan
totes et hän on jo tottunu...
On se niin väärin... :(
Ite en henk.koht ole pyörätuolissa , mutta äitini
on ja oon saanut hänen kauttaan kokea, kuinka
idiootteja ihmiset voi olla. Esimerkiksi kaupassa
myyjät ei puhu äidilleni vaan minulle, vaikka
asiakkaana olisi hän. Puhumattakaan aikuisten
ihmisten katseista, lapsien tuijotushan nyt on
ihan normaali juttu.
Mun mielestä ihmiset on kyllä jo tottuneet
paremmin näkemään pyörätuolissa olevia tai muuten
liikuntavammaisia ihmisiä, eikä tuijottelu oo
enään niin älytöntä. Ja ehkä se paranee koko ajan.
Meitä on moneksi...tsemppiä kaikille ja jatketaan
vaan matkaa huolimatta onko allasi jalat vai
pyörät!
pyörätuolipotilasta, mutta itse olen vielä
huonommassa asemassa kun on etenevä syöpä. En
muutenkaan puhele yleensä vieraille ja ikävä
kyllä luultavasti vielä vähemmän
pyörätuolipotilaalle. Täytyykin joskus kokeilla...
Jos jää ruikuttamaan
voi ruikuttaa
vaikka suuresta nenästä
Sitten kun muut huomaa
että se kärsii nenästään
ne tulee ja vetää
sitä nenästä
" sulla on tosi iso kolvi"
" pinokkio here"
" melekonen tuulenhalakasija"
" pottunokka on hän"
" siinä sitä on räkähissijä"
Selkeästi sen vian täytyy olla minussa kun kukaan
muu ei ole tätä asiaa ottanut esiin, mutta...
Omasta mielestäni suhtaudun (suhtauduin?)
pyörätuolipotilaisiin täsmälleen niinkuin
kaikkiin muihinkin ihmisiin. En ole omasta
mielestäni myöskään hyökännyt jokaisen
pyörätuolipotilaan luokse tutustumishalua,
auttamishalua, intoa tai sääliä puhkuen, enhän
koita ottaa niin kovin aktiivisesti kontaktia
käveleviinkään tuntemattomiin ihmisiin. Mutta
aika usein ne harvat kerrat kun lähestymistä on
yrittänyt, ja myöskin lähipiirini
liikuntarajoitteisten taholta, suhtautumien on
ollut ivallista tai olen onnistunut loukkaamaan
jotenkin eli sen jälkeen sitten vihaista ja
katkeraa. Ilmeisesti minun on koettu yrittävän
kontaktia nimenomaan pyörätuolin vuoksi samalla
mentaliteetillä kuin kaikki erilainen ihmisiä
kuitenkin kiehtoo, tai ehkä vain sädekehääni
kiillottaakseni, ehkä käyttäytymiseni on liian
normaalia, alan nimittäin epäillä etteivät kaikki
sitä tasa-arvoista kohtelua kaipaakaan vaan
silkkihansikaskäsittelyä pyörätuolinsa
vuoksi...???? Joskus tuntuu siltä että pitäisi
katkoa omat jalkansa voidakseen edes yrittää
minkäänlaista yhteyttä ja yhteisymmärrystä.
Oli se selitys sitten mikä hyvänsä, tätä nykyä
kierrän viisaasti kaukaa, ja jos joku kaipaa apua
niin tarkkailen tilannetta niin pitkään että
todella olen varma että apua tarvitaan. Mikä on
varmasti kaikkien kannalta parempi koska
ilmeisestikään en sitten osaa toimia oikein.
Siinä siis yksi mahdollinen syy miksi saatat
jonain päivänä jossakin kohdata aran ja pelokkaan
ihmisen, yksinkertainen pelko siitä että
pyörätuolissa oleva ihminen saattaa ilman
ennakkovaroitusta räjähtää silmille mistä syystä
hyvänsä...
Kyllä se on niin ku sanoit, ikävä homma. Meissäki on niitä jotka voivottelee jatkuvasti. Millon ei esim. jollakin oo avustaja siivonnu tarpeeks tarkasti (mä siivoon ite, kädet toimii). Sellasia on valittaa joka pikku asiasta joka ei mene niinku haluaa ja oonki sanonu eräälle naiselle joka valittaa siitä, että meitä ei kohdella ihmisenä et eihän tollanen nirppanokka ees voi vaatia sitä.
täytyy peruutella senverran että tuo mun juttuni
oli melko radikaalisti kirjoitettu, en ehkä
kuitenkaan ole niin pahassa pulassa
liikuntarajoitteisten kanssa kuin tuosta voisi
saada kuvan. Mutta joo, pikkuisen sitä on tullut
varovaiseksi...Täytyy myöntää sekin että varmaan
on tosi hankalia ovi-, kynnys-, pankkiautomaatti-
ja vaikka mitä ratkaisuja ja systeemejä joita ei
kävelevät ihmiset tule ajatelleeksikaan, ei se
ihme ole jos ottaa aivoon jos elämä tehdään
kohtuuttoman hankalaksi tämmöisten juttujen
kanssa. Tarttis varmaan saada sellainen
pakollinen kurssi eri alojen oppilaitoksiin että
istuttaisiin tuolissa viikko, tulisi vähän
näkökulmaa suunnittelutyöhön!
Jos tähän nyt sellaisen vielä uskaltaisi pistää,
että pilalle passattu on aina pilalle passattu,
käveli eli ei. Ymmärrän kyllä ettei
liikuntarajoitteista ihmistä voi vaatia
suorittamaan maratonia (ainakaan juoksemalla)
mutta melkein kaikki muu pitäisikin luonnistua
jotenkuten. Jos syntymästään pyörätuoliin sidottu
ihminen (vaikka muuten olisi normaaleilla
ominaisuuksilla varustettu) ei kykene aikuisena
käyttäytymään aikuisen ihmisen tavoin niin
eiköhän se lopultakin ole jonkun muun vika kuin
sen ihmisen oma.
Mutta joo, meitä on kaikenkaikkiaan moneen junaan
ja osa jää asemalle. Ja kyllä siellä asemalla
taitaa töröttää enimmäkseen meitä
kävelijöitä... :-)
Hauskaa kevättä sulle, koittakaamme ymmärtää
toisiamme!