Hei arvon feminismin ystävät! Ajattelin aivan yleisellä tasolla hahmottaa näkemykseni feminismistä. Lukekaa ja kommentoikaa.
Itse asiassa olen monien feministien kanssa samaa mieltä siitä, ettei
ongelmana ole niinkään mieheys tai naiseus, vaan näiden välille luotu ja
kulttuurisesti tuettu kahtia-asettelu eli dikotomia, jonka puitteissa
molemmat määrittelevät toisensa. Ajatuksessa hysteerisestä ja
pillittävästä naistyypistä ei ole mieltä ellei sitä rinnasteta dominoivaan
miestyyppiin ja toisaalta kalkyloiva ja epä-emotionaalinen miesmalli on
aivan samalla tavalla kulttuurillisesti kontrolloitu ja esasaarismaisesti
luovia potentiaaleja toteutumasta ehkäisevä roolimalli kuin pillittävä
nainen. (On nimittäin itsestään selvää, että emootiot kuuluvat kaikkeen
luovaan työhön. Epäemotionaalisuus liitettiin miehisyyteen lähinnä ns.
manchesterkapitalismin aikana 1800-luvulla, jolloin päämääränä oli tuhota
taloudelliset kilpailijat ilman säälin tunnetta, muutenhan sinut tuhotaan,
kuten vulgääridarvinismi opettaa.)
Minusta tuntuu käsittämättömältä, että monet miehet yhä tänä päivänä
kokevat, etteivät he pysty analysoimaan omia tunteitaan ilman naisen apua,
jonka oletetaan olevan jonkin sortin emootioiden suuri tulkki jo puhtaan
biologiselta pohjalta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö biologisia eroja
käyttäytymisen ja tunne-elämän suhteen olisi. On silti tuskin uskottavaa,
että vasta 1800-luvulla syntynyt teollisen vallankumouksen luoma
yhteiskunta, jossa mies käy palkkatyössä (kylmässä kapitalistisessa
maailmassa, jossa isot kalat syövät pienet kalat) ja nainen tunteilee
kotona, vastaisi biologista perustaa jotenkin paremmin kuin kaikki muut
olemassa olevat kulttuurit.
(Ns. sosiobiologialla tai evoluutiopsykologialla ei myöskään sikäli ole
pointtini kannalta merkitystä, että tämän näkemyksen puitteissahan
pyritään selittämään keskimääräisen tai tilastollisen ”yksilön” käytöstä
ja minun on vaikea nähdä, miten tämä estää havaitsemasta ja kritisoimasta
liian ahtaita kulttuurisia roolimalleja, joissa on ensi sijassa kyse
tietyn käytöksen mahdollisuudesta, eikä mahdollisuus välttämättä tarvitse
yhden ainutta jo valmiiksi olemassa olevaa instantiaatiota, jos ihminen
tekee itsestään sellaisen)
Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun väitetään, että kulttuurin rappiosta
ovat vastuussa miehet ja miehinen kulttuuri. Ketä tällöin syytetään, sillä
on selvää, että naiset ovat aivan samalla tavalla ylläpitäneet perinteistä
kahtiajakoa. Yllättävää onkin se, että yllä mainittu dikotomia elää
voimakkaimmin uusmiesten ja tietyn feministiryhmän ajattelussa. Uusmiehet
haluavat tehdä itsestään nimenomaan naismaisempia (eivätkä esim. jotain
täysin vanhan dikotomian ulkopuolella olevaa uutta), sillä perinteiset
miehet ovat heidän mukaansa alistavia, tunteettomia, jne. He siis
nimenomaan haluavat olla miesten alistamien naisten kaltaisia.
Tähän ryhmään kuuluvat myös monien feministien ajatukset naisten
tieteestä, jossa luontoa ja ihmisiä ei tutkita miehisesti kontrolloimalla
kohdetta, mikä on välttämätöntä miehisissä prognostisissa eli ennustavissa
laboratoriotieteissä. Vaikka hyväksyisimme tämän näkemyksen, mikä syy
meillä olisi olettaa, että naistiede olisi yhtään sen vähemmän vajavaista.
Tuskin järkevä idea nyt olisi sekään, että miehet tekevät omaa tiedettään
ja naiset omaansa. Tarvittaisiinko silloin hermafrodiitteja syntetisoimaan
tietoa?
Itse asiassa kritiikki tiedettä ja ajattelun ja vallan välistä liittoa
vastaan periytyy jo romantiikan ajan kritiikistä valistusaatteita kohtaan
ja ”filosofisen” uusromantiikan (1800-luvun loppu, Henri Bergson, ym.)
vastustuksesta teollista koneiden hallitsemaa maailmaa kohtaan. On itse
asiassa hämmästyttävää, että ajatukset, jotka pitäisivät olla kaikille
filosofian historiasta tuttuja, voidaan esittää 1960-luvun naisten
keksiminä. Teoriassa minulla ei ole mitään ajatusten uudelleen
herättämistä vastaan. Ongelmana tässä on lähinnä älyllisen rehellisyyden
puute. Kaiken lisäksi nämä feministit keksivät esittää, että naiset
keksivät nämä aatteet osittain naisten biologisten ominaisuuksien avulla,
tyyliin: nainen tuntee kohteen kokonaisvaltaisesti tai ”orgaanisesti”
hajottamatta sitä analyysin avulla osiksi, koska nainen imettää
(orgaaninen yhteys) ja hellii ja totta kai, ”last but not least”, naisen
seksuaalisuus on kokonaisvaltaisempaa. Eli toisin sanoen 1800-luvun
miesten, etunenässä Friedrich Schellingin ja Henri Bergsonin (1800-1900-
luvun vaihde) ajatukset biologisoidaan niin, että vain naiset voivat
keksiä ne, vaikka naiset eivät niitä tosiasiassa keksineet. Tässä
ristiriitaa kyllikseen (ja sosiobiologiaa kyllikseen).
Ristiriitaista on siis esittää, että a) sukupuolimallit ovat kulttuurisia,
b) kritisoida tätä kulttuuria ja c) vaatia tilaa sille naiseudelle, joka
periytyy perinteisestä dikotomiasta, jonka sisällä roolit määritellään.
Emme siis voi vaatia luopumista sekä miesvaltaisuudesta että tästä
dikotomiasta, sillä juuri tähän dikotomiaan miesvaltaisuus kuuluu.
Jos hyväksymme tämän ajatuksen, SAAMME MYÖSKIN TEOREETTISEN VARUSTUKSEN
HYÖKÄTÄ MIESTEN STRUKTURAALISTA ELI RAKENTEELLISTA SYRJINTÄÄ VASTAAN.
Esim. mieshän häviää huoltajuustaistelut, koska mies ei osaa harjoittaa
tunnekommunikaatiota lapsen kanssa samalla tavalla kuin nainen. Tämä
syrjintä johtuu siis kulttuurisista sukupuolirooleista aivan samassa
määrin kuin naisten sorto ja ON TÄTEN STRUKTURAALISTA eli kulttuurisien
struktuurien "määräämää".
Mielenkiintoinen on myös kysymys miesvallasta perinteisen dikotomian
puitteissa. Jos aivan rehellisesti näitä perinteisiä miehisiä ja
naisellisia ominaisuuksia tarkkailee, tuntuu kovasti siltä, että enemmän
valtaa on sillä, joka kontrolloi affektiivista elämän osa-aluetta. Jos
aivan ajatusleikkinä unohdamme historian ja mietimme kumpi todennäköisesti
olisi vahvempi perinteisen dikotomian osista (jos siis ikään kuin
rakentaisimme mielikuvitushistorian vain tämän tiedan pohjalta), sanoisin
että nainen.
Terveisin
Erkki
Itse asiassa olen monien feministien kanssa samaa mieltä siitä, ettei
ongelmana ole niinkään mieheys tai naiseus, vaan näiden välille luotu ja
kulttuurisesti tuettu kahtia-asettelu eli dikotomia, jonka puitteissa
molemmat määrittelevät toisensa. Ajatuksessa hysteerisestä ja
pillittävästä naistyypistä ei ole mieltä ellei sitä rinnasteta dominoivaan
miestyyppiin ja toisaalta kalkyloiva ja epä-emotionaalinen miesmalli on
aivan samalla tavalla kulttuurillisesti kontrolloitu ja esasaarismaisesti
luovia potentiaaleja toteutumasta ehkäisevä roolimalli kuin pillittävä
nainen. (On nimittäin itsestään selvää, että emootiot kuuluvat kaikkeen
luovaan työhön. Epäemotionaalisuus liitettiin miehisyyteen lähinnä ns.
manchesterkapitalismin aikana 1800-luvulla, jolloin päämääränä oli tuhota
taloudelliset kilpailijat ilman säälin tunnetta, muutenhan sinut tuhotaan,
kuten vulgääridarvinismi opettaa.)
Minusta tuntuu käsittämättömältä, että monet miehet yhä tänä päivänä
kokevat, etteivät he pysty analysoimaan omia tunteitaan ilman naisen apua,
jonka oletetaan olevan jonkin sortin emootioiden suuri tulkki jo puhtaan
biologiselta pohjalta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö biologisia eroja
käyttäytymisen ja tunne-elämän suhteen olisi. On silti tuskin uskottavaa,
että vasta 1800-luvulla syntynyt teollisen vallankumouksen luoma
yhteiskunta, jossa mies käy palkkatyössä (kylmässä kapitalistisessa
maailmassa, jossa isot kalat syövät pienet kalat) ja nainen tunteilee
kotona, vastaisi biologista perustaa jotenkin paremmin kuin kaikki muut
olemassa olevat kulttuurit.
(Ns. sosiobiologialla tai evoluutiopsykologialla ei myöskään sikäli ole
pointtini kannalta merkitystä, että tämän näkemyksen puitteissahan
pyritään selittämään keskimääräisen tai tilastollisen ”yksilön” käytöstä
ja minun on vaikea nähdä, miten tämä estää havaitsemasta ja kritisoimasta
liian ahtaita kulttuurisia roolimalleja, joissa on ensi sijassa kyse
tietyn käytöksen mahdollisuudesta, eikä mahdollisuus välttämättä tarvitse
yhden ainutta jo valmiiksi olemassa olevaa instantiaatiota, jos ihminen
tekee itsestään sellaisen)
Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun väitetään, että kulttuurin rappiosta
ovat vastuussa miehet ja miehinen kulttuuri. Ketä tällöin syytetään, sillä
on selvää, että naiset ovat aivan samalla tavalla ylläpitäneet perinteistä
kahtiajakoa. Yllättävää onkin se, että yllä mainittu dikotomia elää
voimakkaimmin uusmiesten ja tietyn feministiryhmän ajattelussa. Uusmiehet
haluavat tehdä itsestään nimenomaan naismaisempia (eivätkä esim. jotain
täysin vanhan dikotomian ulkopuolella olevaa uutta), sillä perinteiset
miehet ovat heidän mukaansa alistavia, tunteettomia, jne. He siis
nimenomaan haluavat olla miesten alistamien naisten kaltaisia.
Tähän ryhmään kuuluvat myös monien feministien ajatukset naisten
tieteestä, jossa luontoa ja ihmisiä ei tutkita miehisesti kontrolloimalla
kohdetta, mikä on välttämätöntä miehisissä prognostisissa eli ennustavissa
laboratoriotieteissä. Vaikka hyväksyisimme tämän näkemyksen, mikä syy
meillä olisi olettaa, että naistiede olisi yhtään sen vähemmän vajavaista.
Tuskin järkevä idea nyt olisi sekään, että miehet tekevät omaa tiedettään
ja naiset omaansa. Tarvittaisiinko silloin hermafrodiitteja syntetisoimaan
tietoa?
Itse asiassa kritiikki tiedettä ja ajattelun ja vallan välistä liittoa
vastaan periytyy jo romantiikan ajan kritiikistä valistusaatteita kohtaan
ja ”filosofisen” uusromantiikan (1800-luvun loppu, Henri Bergson, ym.)
vastustuksesta teollista koneiden hallitsemaa maailmaa kohtaan. On itse
asiassa hämmästyttävää, että ajatukset, jotka pitäisivät olla kaikille
filosofian historiasta tuttuja, voidaan esittää 1960-luvun naisten
keksiminä. Teoriassa minulla ei ole mitään ajatusten uudelleen
herättämistä vastaan. Ongelmana tässä on lähinnä älyllisen rehellisyyden
puute. Kaiken lisäksi nämä feministit keksivät esittää, että naiset
keksivät nämä aatteet osittain naisten biologisten ominaisuuksien avulla,
tyyliin: nainen tuntee kohteen kokonaisvaltaisesti tai ”orgaanisesti”
hajottamatta sitä analyysin avulla osiksi, koska nainen imettää
(orgaaninen yhteys) ja hellii ja totta kai, ”last but not least”, naisen
seksuaalisuus on kokonaisvaltaisempaa. Eli toisin sanoen 1800-luvun
miesten, etunenässä Friedrich Schellingin ja Henri Bergsonin (1800-1900-
luvun vaihde) ajatukset biologisoidaan niin, että vain naiset voivat
keksiä ne, vaikka naiset eivät niitä tosiasiassa keksineet. Tässä
ristiriitaa kyllikseen (ja sosiobiologiaa kyllikseen).
Ristiriitaista on siis esittää, että a) sukupuolimallit ovat kulttuurisia,
b) kritisoida tätä kulttuuria ja c) vaatia tilaa sille naiseudelle, joka
periytyy perinteisestä dikotomiasta, jonka sisällä roolit määritellään.
Emme siis voi vaatia luopumista sekä miesvaltaisuudesta että tästä
dikotomiasta, sillä juuri tähän dikotomiaan miesvaltaisuus kuuluu.
Jos hyväksymme tämän ajatuksen, SAAMME MYÖSKIN TEOREETTISEN VARUSTUKSEN
HYÖKÄTÄ MIESTEN STRUKTURAALISTA ELI RAKENTEELLISTA SYRJINTÄÄ VASTAAN.
Esim. mieshän häviää huoltajuustaistelut, koska mies ei osaa harjoittaa
tunnekommunikaatiota lapsen kanssa samalla tavalla kuin nainen. Tämä
syrjintä johtuu siis kulttuurisista sukupuolirooleista aivan samassa
määrin kuin naisten sorto ja ON TÄTEN STRUKTURAALISTA eli kulttuurisien
struktuurien "määräämää".
Mielenkiintoinen on myös kysymys miesvallasta perinteisen dikotomian
puitteissa. Jos aivan rehellisesti näitä perinteisiä miehisiä ja
naisellisia ominaisuuksia tarkkailee, tuntuu kovasti siltä, että enemmän
valtaa on sillä, joka kontrolloi affektiivista elämän osa-aluetta. Jos
aivan ajatusleikkinä unohdamme historian ja mietimme kumpi todennäköisesti
olisi vahvempi perinteisen dikotomian osista (jos siis ikään kuin
rakentaisimme mielikuvitushistorian vain tämän tiedan pohjalta), sanoisin
että nainen.
Terveisin
Erkki
Vastaukset 32
Vanhimmat
..feminismi on mielestäni silkkaa politiikkaa, tuskin sillä mitään syvempää teoreettista ymmärrystä tavoitellaan, päätöksentekijöiden muijille on pitänyt löytää siistiä sisätyötä ja etuja, joten mikäs sen mukavampaa kuin panna akka ja mukulat ajamaan naisasiaa, nykyäänhän on tavallista, että kokonaiset suvut ovat läänittäneet maamme politiikan, niin ettei edes omia etujaan pääse ajamaan muut kuin harvat ja valitut..
..tuo sama mekanismi on tietysti myös firmojen palkkajohdon ja omistajien etu, kotitalouden tulo- ja varallisuustaso nousee, kun muija ja mukulat saadaan myös mukaan tulosta ja kannustuslisiä jakamaan..
..tavalliselle sorvinpolkijalle niin ikään tulee talouteen lisää liksaa, kun eukko ja mukulat ovat työn syrjässä..
..se, että vasta näinä päivinä on todenteolla alettu ajamaan naisasiaa aiheutuu siitä, ettei naiselle ole muinoin löytynyt sellaista työtä, jota hän pystyisi suorittamaan, mutta sitten kun keksittiin maisemakonttori ja tietokone, niin näiden parissa ei kynsilakka vaurioidu, joten homma skulaa..
..naisemansipaatiota edesauttaa tietysti feministien keksimä "mies on syyllinen"-teema, jonka mukaan se, ettei nainen kivikaudella eikä muinakaan kausina aikaisemmin päässyt käymään ansiotyössä kodin ulkopuolella, on aiheutunut patriarkaatin, siis miehien, harjoittamasta tyranniasta..
..ja syyllisyysteema onkin uponnut kuin veitsi voihin niin että jokainen tutiseva patriarkka paperiteollisuuspomoa myöten oikein kilvan kunnostautuu naisasian edistäjänä värväämällä nuoren naisjuristin päivänsä piristykseksi ja esiintymään jollakin johtajan tittelillä..
"..se, että vasta näinä päivinä on todenteolla alettu ajamaan naisasiaa aiheutuu siitä, ettei naiselle ole muinoin löytynyt sellaista työtä, jota hän pystyisi suorittamaan"
..junankuljettaja, sähköttäjä, kirjuri, pappi, lääkäri, yliopiston opettaja, teologi, arkkitehti, lainvalvoja, baarinpitäjä, valtion virkamies, poliitikko, astronautti, filosofi, kirjailija, taiteilija, lakimies ovat vain muutamia esimerkkejä ammateista joissa nainen ei ole saanut aikanaan toimia. Osa ammateista on juuri sellaisia "muinaisia" ammatteja, vai luuleeko joku että ennen 1800-lukua tehtiin vain ja ainoastaan raskasta ruumiillista työtä hiilikaivoksissa (joissa naisia on nykyään kyllä töissäkin)? Ehei, nainen on aina halunnut tehdä työtä ja hänen ei sitä ole annettu tehdä paitsi silloin kun se on ollut pakollista, esim. agraarisissa yhteiskunnissa kun miehiä ei riittänyt kaikkeen.
"Itse asiassa olen monien feministien kanssa samaa mieltä siitä, ettei
ongelmana ole niinkään mieheys tai naiseus, vaan näiden välille luotu ja
kulttuurisesti tuettu kahtia-asettelu eli dikotomia, jonka puitteissa
molemmat määrittelevät toisensa"
Ja kukas onkaan luonut tuon dikotomian. Katsotaanpa sanakirjasta F:n kohdalta... Feminatsihan sieltä hyppää käsivartta suoristellen vastaan. Jos feminatsit eivät pitäisi yllä tuollaista keinotekoista,väkinäistä sotaa sukupuolten välillä, niin asiat olisivat hyvin miesten ja naisten välillä. Eivät täydellisiä ehkä, mutta paremmin kuin feminatsien ikeen alla.
"Ajatuksessa hysteerisestä ja
pillittävästä naistyypistä ei ole mieltä ellei sitä rinnasteta dominoivaan
miestyyppiin ja toisaalta kalkyloiva ja epä-emotionaalinen miesmalli on
aivan samalla tavalla kulttuurillisesti kontrolloitu ja esasaarismaisesti
luovia potentiaaleja toteutumasta ehkäisevä roolimalli kuin pillittävä
nainen."
Ja kukas taas onkaan luonut nuo roolimallit. Feminatsi... Niin kauan kuin feminismi elää, elävät nuo roolimallitkin, se on varma.
Mielenkiintoinen kirjostus. Muutamiin asioihin haluaisin puuttua.
Dualistinen näkemys sukupuolirooleista ei ole feministien luoma. Tätä käsitystä vastaan feminismi on varsinaisesti rakentunut. Nykymallisesti rakentunut yhteiskunta ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika ja tätä kulttuuria ovat olleet rakentamassa molemmat sukupuolet. On naisia, joita nykyisen mallinen ja jopa vanhakantainen (alistettu) asema on tyydyttänyt. Tiukka roolijako on turvallinen ja ellei halukkuutta ole vastuunkantoon kodin ulkopuolella, yhteiskunnallisen vallan rajaaminen ei ole lainkaan negatiivinen ilmiö. Vaikka yhteiskunnallisten rakenteiden muotoutumisesta ei ketään varsinaisesti voi syyttää, ei tarkoita sitä ettei näitä rakenteita voisi kriittisesti tarkastella ja toisaalta tarvittaessa muuttaa.
Profeministi miehet näkevät ne patrialkaaliset rakenteet, jotka sortavat myös miehiä ja heillä on tarve muuttaa niitä. Vahva mies, perheenpää, perheen pääasiallisin elättäjä ja vastuun kantaja; on raskas rooli sekin. Miesten rooliin (maskuliinisessa) yhteiskunnassa liittyy usen myös tunne-elämän kutistuminen, rooli ei suvaitse heikkoudeksi miellettyjä piirteitä.
Tunteiden määritteleminen naiselliksi -vain naiselle kuuluviksi- ominaisuuksiksi ei ole feministien keksintöä, se on sen yhteiskunnan tuotetta joka laajemminkin pyrii näkemään sukupuolet roolittuneina.
Feministit eivät ole omineet vanhojen filosofien ajatuksia siltään, niitä pyritään katselemaan toisesta näkökulmasta. Mielenkiintoista on, että muuten hyväksytyt filosofien ajatukset muuttuvat vääriksi ja kummallisiksi feministien esittäminä.
Naistutkimus ja -tiede on luotu täydentämään nykyistä yksipuolista tieteellistä näkemystä. Ei ole luonnollista, eikä tieteen kannalta relevanttia tehdä (ainoastaan) mieslähtökohtaista tieteellistä tutkimustyötä. Huom. En väitä miesten tahallaan vääristelleen tiedettä, kuitenkin ainostaan yhden sukupuolen tekemät tutkimukset ovat väistämättä yksipuolisia. Ihminen on oman kulttuuripiirinsä kasvatti ja myös sukupuolensa edustaja.
Laajemmin voistaisiin pohtia, miksi naistutkimus herättää näin paljon kritiikkiä. kun aiemmin pelkästään miesten tekemät tutkimukset hyväksytään edelleen arvovapaina?
..ehkäpä vastustus herää siksi, että tiede on naistutkimuksen tapauksessa valjastettu palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä, kysymys olisi ikään kuin samasta asiasta kuin perustettaisiin kepulainen tiede, jota tuettaisiin julkisin varoin ja sen tuottamia tutkimuksia käytettäisiin kepulaisten aseman edistämiseen yhteiskunnassa..
..miksei myös suomenruotsalaisilla sitten ole omaa tiedettä, kyllä heidänkin asemaa voitaisiin parantaa perustamalla oma tiede, somaleillekin voisi olla oma tiede, tarkkislaisille oma tiede jne, kyllä kaikkien syrjittyjen vähemmistöjen pitäisi saman logiikan mukaan saada oma tiede..
..miksi naista pitää oikein tutkimalla tutkia..??
..sitä paitsi, onko nyt kuitenkaan mitään erillistä naistiedettä olemassa..??
Naisia on noin puolet ihmiskunnasta, heidän jättämisensä tieteenteon ulkopuolelle ei ole tieteentekemistä, se on aivan jotain muuta. Kepulaisia ja ruotsinsuomalaisia voidaan täydellä syyllä kutsua vähemistöiksi, naisia ei -sitä vastoin- voi, vaikka heitä vähemistönä on kohdeltu ja edelleen kohdellaan.
Miksi tiedettä tehdään? Eräs tieteen tehtävä on todentaa olevaa, tehdä se näkyväksi ja käsiteltäväksi. Jos hyväksymme tämän funktion tieteen tekemiselle, niin naistutkimuskeen kohdituva kritiikki täytyisi ainoastaan esittää muodossa: "Miksi vasta näin myöhään on havahduttu".
Täysin arvovapaata ja siten erillistä tiedettä ei tietenkään ole olemassa, siksi tieteelliseen tutkimukseen on pyritty samaan monenlaisia osioita. Ja näin muodostaa käsiteltäviä kokonaisuuksia esim. taloustiede ja sosiologia tukevat toisiaan.
Naisiin kohdistuva tutkimus on ikävä kyllä varsin nuori alue. Tämä on tieteenharjoittajien häpeä, ei naisten niinkään.
"...miten naista pitää oikein tutkimalla tutkia..??" No eikös Titteli tuossa juuri selittänyt, että miksi?
Käsitteet kai sentään ovat erilaiset, eikä niitä sovi keskenään sekottaa?
Totta, täysin arvovapaata ei ole olemassakaan.
Minusta on vaan vähän kummallista ajatella, että feminismin (=ideologia) uskottavuutta monesti pyritään täällä vahvistamaan "tieteellisillä" perusteilla. Vaihdellen vähän sen mukaan mistä puhutaan.
Näetkö sinä tuossa mitään outoa?
Naisen asemako pelkää ideologiaa???
Naisen asema on paljon enemmän kuin feminismi. Sitähän juuri tarkoitin. Jota sinä tietenkään et ymmärtänyt.
Totta ideologia ja tiede ovat jopa jossain mielessä toistensa vastakohtia. Tieteen totuudellinen luonne häviää, mikäli se valjastetaan ideologian palvelukseen.
Naistutkimus ei ole feminististä tutkimusta. Feministit voivat toki poimia ko. tutkimuksesta itselleen sopia kohtia ideologiansa tukemiseen. Tämä toiminta ei tee naistutkimusta kuitenkaan arvottomaksi. Marxin taloustieteellisten ja sosiaalisten tutkimuksien tulokset eivät ole mitätöityneet, vaikka niitä varsin brutaalisiti on sovelettu.
Keskustallessa feminismistä ja toisaalta mistä tahansa yhteiskunnallisesta ilmiöstä, täytyy pystyä erottamaan se pyrkimys, mihin keskustelussa tähdätään. Tällä palstalla esim. kaikki energia menee feminismin käsitteiden selventämiseen ja suoranaisten väärinkäsityksien oikaisuun. Feminismin erilaisista suuntauksista ja toisaalta naisten asemaan liittyvistä pulmista ei keskustelemaan pääse. Se on sääli, koska naistutkimuksen tuloksena olisi myös naisten omia ajatuksia avartava vaikutus. Näitä on mm. naisten oma osuus yhteiskunnan rakenteiden pönkittäjinä. Hyötyihän osa naisista, kuin osa naisista oli vielä alistetummassa asemassa. Halpa naistyövoima on ollut yhteiskunnan etu. Naisenemmistön etu se ei ole ollut.
Jos sinunkin mielestäsi naisen asema on ENEMMÄN kuin jopa feminismi, niin naistutkimushan on silloin todella paikallaan.
Minäkin tämän asian olen ymmärtänyt. Siksi pidän feminismiä lähinnä politikointina.
Pitikin jo aijemmin kommentoida, että ei kai naistutkimuksen tekijät ole välttämättä feministejä. Voivat olla, mutta eihän se mikään vaatimus ole.
Väitinkö jotain muuta? Olenko koskaan sanonut tällä palstalla, että naistutkimus on turhaa tai tarpeetonta?
Feminismistä voin olla tuota mieltä, varsinkin omalla kohdallani, mutta en koskaan naistutkimuksesta. En ole edes osallistunut yhteenkään tällä palstalla käytyyn naistutkimusdebattiin. Niin tyhmiä ne ovat olleet...
Hyvä että selvensit kantasi. En todellakaan muistanut, mitä mieltä olet ollut naistutkimuksesta.
Näin minäkin feminismin näen, yhteiskunnallisena liikkeenä -jonka tarkoituksena on tasa-arvon edistäminen, nais näkökulmasta, siis politiikan tekemisenä.
Feminismi on myös filosofinen liike joka pyrkii näkemään naisen osana yhteiskunnallista viitekehystä, tämä filosofinen perusta ei ole politikointia, se on tutkivaa pohdistkelua, kuiten filosofia yleensä. Naistutkimus ei ole filosofista pohtimista, se on hieman suurempi kokonaisuus, filosofia on siinä vain eräänä osiona.
Anteeksi, hieman tämä hieman naivi selvennys, haluaisin keskustella samoilla käsitteillä, siksi tämä rautalankamalli.
Minä vaan en jaksa kaikkea kirjoittaa. Asiasta kuitenkin edelleen täysin samaa mieltä...
Filosofiana ei feminismi ole lähinnä omaani.
Minusta nyky aika ei ole enää maskuliininen. Ei ollenkaan. Kaikki seksuaalisuuden saralla tapahtuneet vapautukset, ovat okeastaan tehneet tästä naisten maailman.
Väitän että seksi pyörittää maailmaa. Markkina voimat, mitä ne sitten ovatkaan on valjastaneet seksin. Seksillä voi hallita miehiä. Ehkä myös naisia, mutta heikommin.
Seksin harrastaminen on erityisesti miehen kannalta heikko tilanne. Miehen voi silloin saada haluamattaa isäksi. Miehen voi lavastaa raiskaajaksi. Miestä voi mahdollisesti kiristää. Miehellä ei ole oikeuksia mahdolliseen kanssakäymisen tulokseen.
Olisi suuri voitto miehille saada toimiva miesten ehkäisy pilleri. Se takaa miehillä seksuaalisen itsepäättämis oikeuden ja tasa-arvon.
pistä mekko päälle.
Taidat olla naispuolinen provo.
Ehkä olenkin naispuolinen provo :D Siinä tapauksessa olen myös lesbo. Ei se haittaa minua.
Tiesittekö(jälleen ;D)
Jos nainen vie sinun spermaasi ja ottaa hedelmöitys hoitoa, kukaan ei kysy mistä sperma on peräisin. Tulee puhelu -Sä oot nyt mun lapsen isä ja sun täytyy maksaa elatustukee! Laki ei sinua suojele tässä tilanteessa, isukki.
Ja niinkuin tiedät, nainen voi myös helposti valehdella käyttävänsä pillereitä. Eikä sitten käytäkkään ja tulee raskaaksi. Taas jälleen laki ei suojele sinua.
Miesten ehkäisypillerit antaa sullekin vallan päättää tuletko isäksi vai et.
Jos ei sitä mies tajua ni voi helvetti senkun tuutte isiksi ja maksatte kiltisti. Se taitaakin olla oikeastaan teidän haaveena.
"Ristiriitaista on siis esittää, että a) sukupuolimallit ovat kulttuurisia,
b) kritisoida tätä kulttuuria ja c) vaatia tilaa sille naiseudelle, joka
periytyy perinteisestä dikotomiasta, jonka sisällä roolit määritellään."
Juuri tuota olen joskus ihmetellyt. Rajoittavista sukupuolirooleista pitäisi päästä, mutta usein myös itseään feministeiksi kutsuvat ihmiset osallistuvat innolla niiden ylläpitoon. Millä niistä päästään jos feministitkin haluavat säilyttää ne? Usenhan itse kukin tukee kyllä näitä rooleja melkein huomaamattaan, kun on niin tottunut esimerkiksi ajatukseen että tunneasiat kuuluvat "luonnostaan" naisille.
Aikoja sitten laittanut aloituksen tuosta ristiriidasta, mutta ainakaan sen hetkinen "feministipuoli" ei silloin ollut halukas/kykenevä selittämään asiaa.
Miten feministit ylläpitävät mielestäsi keinotekoisia sp rooleja?
Joku toinen kerta. Ei nyt.
Lue tuosta ylempää, ihan on paikallaan jos et tiedä, miten.
:D
Toivottavasti olen väärässä, mutta olet feministi aatteen sokea kannattaja?
Feministi saa olla, mutta kaiken feminismin kritiikin kyseenalaistaminen tuntuu pakonomaiselta.
Voi olla puhtaita aatteita, mutta puhtaita ja virheettömiä aatteen kannattajia ei ole. Siksi aina voi kritisoida. Kyseenalaistaminen on sekin ihan ok, mutta se voi myös mennä yli.
Kyllä minä ihan näkevä ihminen olen, onneksi. Feministi. Tottakai.
Hyvä että on näitäkin kirjoituksia, eikä vain tunteellisia purkauksia. Niillä kun ei edetä mihinkään.
Laittaa jutun kommentoitavaksi ja lähtee sitten itse karkuun.
Jospa Erkki on tottunut yleisönosastokirjoittaja. :)
menee täällä hukkaan :)