Moninaista on uskoon tulo - vai uskoon tulo? Kertomus Filipuksen työstä ja tapahtumista apostolien teoissa luku 8. Filipus oli toimelias saarnamies Samariassa niinä aikoina jolloin Saulus (tuleva Paavali) vielä nappaili kristittyjä vankeuteen. Voimallinen oli Filipuksessa vaikuttava PyhäHenki. Tavallinen kansa, joka ei ollut tekemisissä pimeyden valtojen kanssa tuli uskoon, parani sairauksistaan.
Entäs sitten kun tuli vastaan mies nimeltä Simon. Simon elätti itsensä noituudella ja teki hauskoja temppujaan hämmästyttäen kylän väkeä taidoillaan. Filipuksen tullessa kylään hän huomasi, että nyt tuli kilpailija. ”Minua ovat ennen täällä ihmetelleet ja minun kykyjäni tulleet katsomaan.”Simon tuumaili. ”Tulit sitten minun reviirilleni hmm”. Valtioviisautta omaavana miehenä hän ei nostanut kaksintaistelua pystyyn, vaan päätti hieman tutkia kilpailijan leiriä itse hyötyäkseen, sillä hän tuntui olevan avonaista sorttia tuo naapurikylän kaveri. ”Puhuu omasta mestaristaan Jeesuksesta, ahaa että pitää tuollainen uskoa, no kyllä uskotaan, uskotaan. Taidanpa fuusioitua, hyvä kaveri tuo Filippus niin ja se Jeesus, joka ei kuollut, mutta sehän tapettiin ja haudattiin?”. Sen kummemmin Kristuksen kärsimyksistä ja pelastumisista kosketusta saamattomana, hän ihastui Filipuksen taitoihin ja päätti liittyä tuohon kööriin.
Koskapa jäseniltä edellytetään kaste, ”Minähän menen, sitten esiintyy teille Tosi-Simon”.
Hän seurasi Filipusta ja veti vainua, miten tuo nuo oikein tekee, pääsemättä jyvälle lainkaan. Sitten tuli kylään lisää Filipuksen ´porukoita` ja heillä oli taas jotain uutta. ”Ahaa PyhäHenki, sillä siis nämä kepposet tehdään. No sitten eikun mukaan. Ottamma PyhänHengen, jokos tuli kesä?”
Seuraavassa kohti en enää ymmärrä mitä Simonille tapahtui, mutta logiikka petti. Muu kansa meni avoimin sydämin apostoleiden siunattavaksi ottamaan PyhänHengen siunaus vastaan. Sen sijaan Simon oli estynyt, mitä ilmeisemmin hän seurasi tilannetta kauempaa ja jokin esti häntä menemästä siunattavaksi? Hmm tuli vähän niinku tiltti.
Kaikki muut saivat rahatta, mutta nyt tämän valtioviisaan mieli olikin hämmennyksessä ja hän paljastui, laskutaito oli toki tallella ja hän kysyi:” Psst. veli hei, Pietari hei, öhh paljonko maksaisi jos antaisit tuota henkeä minullekin?” Pietari katsahtaen Simoniin näki enemmän. Hän näki kääntymättömän noituudestaan kiinni pitävän, omaa menestystään etsivän miehen, joka ei ollut ennen kasteelle menoaan tuntenut pistoa sydämessään syntisyytensä vuoksi, ei ollut etsinyt Jumalaa, oli jäänyt karitsan Pelastus, veren pesu vastaan ottamatta. ”Sinä olet kiinni vääryyden siteissä, sinä olet täynnä katkeruuden sappea – näillä ominaisuuksillasi ja rahoinesi pääset vain kadotukseen.
Mitähän minä nyt mahdoin sanoa, rahaahan minä vaan olisin antanut, kun ei noilla kulkureilla näyttänyt sellaista liiemmin olevan, tuumi Simon. Ettäkö minä kadotukseen, miksiköhän?
”Heeij veljet, älä oo hei vihanen, rukoilkaa toki ettei minulle tuollaisia tapahtuisi”. Siihen jäi Simon seisomaan. Toivon, että hän jäi pohtimaan Pietarin terhakasta lausetta ja eräänä kauniina päivänä taikka sateisenakin, hän olisi saanut kokea sen oikean parannuksen tulen poltteen sisällään. Sen joka polttaa sen kuonan ja vihollisuuden ihmisen ja Jumalan väliltä, sen ainoan luo: ”Jeesus anna anteeksi” mutta kuinka voi pyytää anteeksi, jos ei tunne syyllisyyttä. Jumalan herätys, sitä olisi rukoiltava ja kun se tulee kohdalle, ei ole aikaa eikä rahaa ohittaa. Jokaisen meistä olisi pidettävä kalliina Jumalan antamat herätyksen ajat, jospa toista ei tulekaan. Otetaan vastaan Jeesuksen luoma tie totuuteen ja elämään.
Entäs sitten kun tuli vastaan mies nimeltä Simon. Simon elätti itsensä noituudella ja teki hauskoja temppujaan hämmästyttäen kylän väkeä taidoillaan. Filipuksen tullessa kylään hän huomasi, että nyt tuli kilpailija. ”Minua ovat ennen täällä ihmetelleet ja minun kykyjäni tulleet katsomaan.”Simon tuumaili. ”Tulit sitten minun reviirilleni hmm”. Valtioviisautta omaavana miehenä hän ei nostanut kaksintaistelua pystyyn, vaan päätti hieman tutkia kilpailijan leiriä itse hyötyäkseen, sillä hän tuntui olevan avonaista sorttia tuo naapurikylän kaveri. ”Puhuu omasta mestaristaan Jeesuksesta, ahaa että pitää tuollainen uskoa, no kyllä uskotaan, uskotaan. Taidanpa fuusioitua, hyvä kaveri tuo Filippus niin ja se Jeesus, joka ei kuollut, mutta sehän tapettiin ja haudattiin?”. Sen kummemmin Kristuksen kärsimyksistä ja pelastumisista kosketusta saamattomana, hän ihastui Filipuksen taitoihin ja päätti liittyä tuohon kööriin.
Koskapa jäseniltä edellytetään kaste, ”Minähän menen, sitten esiintyy teille Tosi-Simon”.
Hän seurasi Filipusta ja veti vainua, miten tuo nuo oikein tekee, pääsemättä jyvälle lainkaan. Sitten tuli kylään lisää Filipuksen ´porukoita` ja heillä oli taas jotain uutta. ”Ahaa PyhäHenki, sillä siis nämä kepposet tehdään. No sitten eikun mukaan. Ottamma PyhänHengen, jokos tuli kesä?”
Seuraavassa kohti en enää ymmärrä mitä Simonille tapahtui, mutta logiikka petti. Muu kansa meni avoimin sydämin apostoleiden siunattavaksi ottamaan PyhänHengen siunaus vastaan. Sen sijaan Simon oli estynyt, mitä ilmeisemmin hän seurasi tilannetta kauempaa ja jokin esti häntä menemästä siunattavaksi? Hmm tuli vähän niinku tiltti.
Kaikki muut saivat rahatta, mutta nyt tämän valtioviisaan mieli olikin hämmennyksessä ja hän paljastui, laskutaito oli toki tallella ja hän kysyi:” Psst. veli hei, Pietari hei, öhh paljonko maksaisi jos antaisit tuota henkeä minullekin?” Pietari katsahtaen Simoniin näki enemmän. Hän näki kääntymättömän noituudestaan kiinni pitävän, omaa menestystään etsivän miehen, joka ei ollut ennen kasteelle menoaan tuntenut pistoa sydämessään syntisyytensä vuoksi, ei ollut etsinyt Jumalaa, oli jäänyt karitsan Pelastus, veren pesu vastaan ottamatta. ”Sinä olet kiinni vääryyden siteissä, sinä olet täynnä katkeruuden sappea – näillä ominaisuuksillasi ja rahoinesi pääset vain kadotukseen.
Mitähän minä nyt mahdoin sanoa, rahaahan minä vaan olisin antanut, kun ei noilla kulkureilla näyttänyt sellaista liiemmin olevan, tuumi Simon. Ettäkö minä kadotukseen, miksiköhän?
”Heeij veljet, älä oo hei vihanen, rukoilkaa toki ettei minulle tuollaisia tapahtuisi”. Siihen jäi Simon seisomaan. Toivon, että hän jäi pohtimaan Pietarin terhakasta lausetta ja eräänä kauniina päivänä taikka sateisenakin, hän olisi saanut kokea sen oikean parannuksen tulen poltteen sisällään. Sen joka polttaa sen kuonan ja vihollisuuden ihmisen ja Jumalan väliltä, sen ainoan luo: ”Jeesus anna anteeksi” mutta kuinka voi pyytää anteeksi, jos ei tunne syyllisyyttä. Jumalan herätys, sitä olisi rukoiltava ja kun se tulee kohdalle, ei ole aikaa eikä rahaa ohittaa. Jokaisen meistä olisi pidettävä kalliina Jumalan antamat herätyksen ajat, jospa toista ei tulekaan. Otetaan vastaan Jeesuksen luoma tie totuuteen ja elämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.