Ajattelin juuri sipulia pilkkoessani, että jos kuolen nyt tässä mitä tapahtuu.
Joudunko helvettiin vai ...
Tulin uskoon v. 1976, eli 30 vuotta sitten...
Olin silloin n. 16v.
Sen jälkeen elämä on heitellyt pahastikin.
Ja syntiäkin on tullut tehtyä ihan tarpeeksi.
Missä on se tie, jota piti kulkea?
Missä se totuus?
Missä se elämä?
Elämää, totuutta, tietä ei oo näkynyt.
OLen muka uskossa .
Uskoni on kerran luotu ja kokemus oli tosi vahva, mutta en koskaan ole elämässsäni pystynyt toteuttamaan tätä ihannetta uskovista.
Se että tulin uskoon oli tosin vahva kokemus ja uskoin , että tämä minut pelastaa.
Armo pelastaa ja siihen ei ole mitään lisättävää.
Näin minä uskoin.
Mut kun toi elämä ai mennykkään niin kuin ois toivonu.
Eli tein syntiä synnin perään, ja pyysin anteeksi ja taas syntiä ja pyysin anteeksi jne.
Nyt en enää jaksa.
Nyt vaan mietin, kun kuolen olenko pelastettu vai en.
Mut jos palataan tohon alkuhommaan, niin missä mä nyt oon? Helvetis vai taivaassa, vaik kuolisin tohon sipulin pilkkomiseen.
Voiko luottaa kerran uskottuun armoon.
Joudunko helvettiin vai ...
Tulin uskoon v. 1976, eli 30 vuotta sitten...
Olin silloin n. 16v.
Sen jälkeen elämä on heitellyt pahastikin.
Ja syntiäkin on tullut tehtyä ihan tarpeeksi.
Missä on se tie, jota piti kulkea?
Missä se totuus?
Missä se elämä?
Elämää, totuutta, tietä ei oo näkynyt.
OLen muka uskossa .
Uskoni on kerran luotu ja kokemus oli tosi vahva, mutta en koskaan ole elämässsäni pystynyt toteuttamaan tätä ihannetta uskovista.
Se että tulin uskoon oli tosin vahva kokemus ja uskoin , että tämä minut pelastaa.
Armo pelastaa ja siihen ei ole mitään lisättävää.
Näin minä uskoin.
Mut kun toi elämä ai mennykkään niin kuin ois toivonu.
Eli tein syntiä synnin perään, ja pyysin anteeksi ja taas syntiä ja pyysin anteeksi jne.
Nyt en enää jaksa.
Nyt vaan mietin, kun kuolen olenko pelastettu vai en.
Mut jos palataan tohon alkuhommaan, niin missä mä nyt oon? Helvetis vai taivaassa, vaik kuolisin tohon sipulin pilkkomiseen.
Voiko luottaa kerran uskottuun armoon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei armon ole tarkoitus meitä jumaliksi maan päällä muuttaakaan. Kirkko on vajavaisten kirkko, mitä sairaampia olemme, sitä tarkempaan tehohoitoon Jeesus meidät ottaa. Ja hoitaa koko matkan. Tästä ihmisyyden "taudista" emme parane koskaan, lääkettä voimme ottaa ja elää terveellisesti muistaessamme, mutta muuksi emme muutu.
Usko pois, katumus on elämän mittainen työ. Syyllisyydellä sen sijaan emme tee mitään.
Tsemppiä, kaveri!
Hyvä ystävä,
Jeesus on sama armahtava Jeesus kuin silloinkin, kun tulit uskoon. Se, että huomaat kaipaavasi ja tarvitsevasi Jeesusta, osoittaa, että olet edelleen herkkänä hänen hienovaraiselle kutsulleen. Jeesuksen puolelta on kaikki valmista, kaikki hyvin.
Mieti, ehtisitkö varata päivästäsi muutaman hetken hiljentymiseen ja rukoukseen Jesuksen seurassa. "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Et välttämättä tunne tai koe mitään erikoista eikä uskossa siitä olekaan kysymys. On kysymys siitä, että puhut Jeesukselle asiasi juuri sellaisina kuin ne ovat. Ja siitä että kuuntelet, mitä hän puhuu sinulle Raamatussa. Aloita pienen Raamatun pätkän lukeminen vaikka psalmeista tai Johanneksen evankeliumista - jos jaksat. Jos et jaksa, ei Raamatun lukeminen ole se, joka pelastaa, vaan itse Jeesus, Hänen täydellinen työnsä sinun ja minun puolesta.
Itse koen saavani paljon jumalanpalveluksesta ja ehtoollisesta. Saarnoja ei tosin aina jaksa kuunnella, mutta niiden aikana voi rukoilla. Virsissäkin on kuin juuri omaa rukousta. Ja ehtoollisessa Jeesus tulee sinua ja minua lähelle.
Sanoit että et ole pystynyt toteuttamaan ihannetta uskovista. Kuka ne ihanteet on asettanut ja määritellyt???? Evankeliumien Jeesus rakasti erityisen hellästi niitä, jotka eivät luulleet liikoja itsestään.
ensinnäkin: miksi helvetissä kuvittelet noin kovasti, että jokin helvetin kaltainen mesta ja siellä itse lucifer olisivat olemassa. älytöntä, naurettavaa, epäloogista - kunhan vähän funtsisit näitä juttuja itse, etkä uskoisi kaikkea lukemaasi paskaa sieltä raamatusta. Se On Ihmisten Kirjoittamana Tarina, ei mitään muuta! Sillä on kautta aikojen peloteltu ihmisiä elämään ja olemaan tietyissä rajoissa - "herran pelossa".
Ihan vain pikku mietteeksi sinulle: Miksi Jumala hylkäisi julmasti luomansa ihmisen "kerrasta poikki" - menetelmällä, siis yksi elämä, yksi mahdollisuus. Tyrannihan Hän olisi, eikä mikään kaikessa viisas rakastava jumala... vai???
Miksi kysyt sitä näiltä ihmisiltä, jos kuitenkin olet uskossa, tai ainakin kerrot olevasi uskossa?
Kummallista. Mistään ei saisi keskustella jos on uskossa. Olisit itse hiljaa. Tulla tänne arvostelemaan ja tietämään. Ei lempeätä sanaa, ei häivääkään lähimmäisen rakkaudesta. ??????? Taitaa olla aika nelikulmaista oma elämäsi.
Asiahan on niin että monen ihmisen pääsää pyörii juuri samanlaiset ajatukset. Tosiasissa melkein kaikkien normaalien ihmisten - vain itsevarmat lahkolaiset ovat niin olevinaan armahdettuja että muuhun ajatteluun ei löydy rasursseja. Valitan ja kehottaisin sinuakin ajattelemaan kerran vielä,,
Uskoon tullessa olit lähellä Jeesusta,mutta joskus käy niin,että ihminen ajautuu jonkin ajan kuluttua kauemmas Jumalasta.
Rukous vie lähemmäs Jumalaa. Jos koet,ettet saa vastausta(vastaus siis voi olla muutakin kuin odotit)ja sinun ja Jumalan välillä on kuin"muuri" niin yleensä se johtuu jostain synnistä. Esim.jos(tässä nyt vain esimerkkinä) harrastat irtosuhdeseksiä,joka siis on syntiä,niin alussa Jumala ilmoittaa Pyhän Hengen kautta omaan tuntoosi,että teet väärin,sinulla on ehkä morkkis asiasta,mutta aikaa myöten jos torjut tämän Pyhän Hengen äänen,niin hän väistyy sinusta. Jumala ei halua,että olet synnin orja,koska synti tekee sinusta onnettoman. esimerkkinä juuri tuo "irtoseksi" voi hetkellisesti antaa tyydytyksen, mutta jättää kuitenkin sisäisesti tyhjäksi. Kun taas elät Jumalan tahdossa,niin silloin myös koet sisäistä tyydytystä.
Jumalan tahdossa eläminen on enemmän kuin se, että ei halua ehdoin tahdoin tehdä syntiä, vaan se, että kun on siellä minne Hän on sinut tarkoittanut,niin siellä myös löydät kutsumuksesi ja sisäisen tyydytyksen. Jumalalla on jokaisen elämälle suunnitelma,sellainen jota seuraamalla ja kyselemällä voit kokea elämäsi mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi. Jos sen sijaan ajattelet,että itse tiedät paremmin kuin Jumala,etkä seuraa häntä silloin kun "luonnollisin silmin" näyttäisi siltä,että nyt haluatkin tehdä jotain muuta,niin sinulta jää näkemättä se,mihin oikeasti olit matkalla. Esim. itse jouduin johdatetuksi työpaikkaan jossa en viihtynyt ollenkaan ja lopulta ajauduin todella väsyneenseen tilaan. Sitten ihmettelin,että eikö tämä paikka ollutkaan Jumalan johdatusta,vaikka sen niin silloin aiemmin olin kokenut. Mutta olihan se;Jumalan piti antaa minun kävellä hetken pimeässä,jotta osaisin kävellä valon suuntaan,eli hain opiskelemaan uutta alaa,ja nyt tuntuu että olenkin vasta löytänyt sen mitä haluan tehdä "isona".
Luota siihen,että kun vilpittömästi rukoilet ja kuuntelet Jumalan johdatusta,niin menet sinne minne hän on tarkoittanut.
Sitten eräs asia: Seurakunta on Jumalan suunnitelma ja Kristuksen ruumis(uskovat ihmiset,joissa on Pyhä Henki,ovat hänen ruumiinsa täällä maan päällä) ja jokaiselle uskovalle on oma paikkansa jossakin seurakunnassa. On tärkeää että tällä elämänalueella noudatat Jumalan tahtoa;Hän ohjaa sinut sopivaan uskovien yhteyteen,kun sitä pyydät.
Ja muistutan vielä anteeksi annosta,jos joku on sinua vastaan rikkonut,niin irtisanoudu asettamastasi tuomiosta Jeesuksen nimessä ja vapauta heidät anteeksiannolla. Aivan kuten sinutkin on julistettu syyttömäksi kun vastaanotit Jeesuksen veren puhdistavan voiman elämääsi.
Anteeksiantamattomuus ajaa sinut ja jokaisen joka niin elää katkeruuden kiroukseen. Eli anteeksiantamattomuus johtaa lopulta siihen,että elää kirouksen alla. Kirouksen alla eläminen tarkoittaa pahaa henkistä olotilaa tai muuta jatkuvaa piinaa,josta ei ole vapautusta. Joskus tämä johtuu siitä,että ihminen ei ole uskossa,koska kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Herran kirkkautta vailla,Mutta Jumalan armolahja on syntien anteeksiantamus ja iänkaikkien elämä Jeesuksessa Kristuksessa.
MAtt.6:14.
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Tästä samasta asiasta myös kertoo vertaus pahasta palvelijasta,joka itse sai velkansa anteeksi Herraltaan,mutta eväsi omalta velallliseltaan saman.:
21. Vertaus armottomasta palvelijasta
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
23. "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. 25. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. 26. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' 27. Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
28. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
31. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34. Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
35. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
Jatkoa vielä tähän: Eli jos jokainen ihminen aina,kun häntä vastaan rikotaan,alkaisi vihata ja vaatia hyvitystä,niin tämä maailma olisi jo räjähtänyt atomeiksi ajat sitten.Vain anteeksianto takaa sen,että voimme elää toistemme vajavaisuuksien kanssa päivittäin. Emmehän itsekään ole täydellisiä ja toivomme itsekin,että lähimmäisemme antaisi anteeksi,jos mokaamme.
Jokatapauksessa siunausta elämääsi,ja toivon,että saisit taas kokea Jumalan rakastavan sinua,sillä vaikka Jumala vihaa syntiä ja tuomitsee sen ansionsa mukaan, niin hän rakastaa sinua niin paljon, että kärsi itse sen tuomion puolestasi ristillä. KAikki on jo sovitettu.
Jeesus:
Matteuksen evankeliumi 11:28. "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."
Olen elänyt nuoruuteni Kansanlähetyksen piirissä.
Ja se oli aika vahva uskovaisen ihmisen mallin luoja.
Koko ajan piti olla valppaana, mikä on se synti, joka nyt painaa, onko jotain tunnustettavaa, onko jotain syntiä mistä luopua.
Loppumattomiin oman sisimpänsä läpikäyntiä, loppumatonta kaivelua.
Ja löytyhän sitä, syntiä vaikka kuinka paljon ja jakuvasti.
Nuorena ja omantunnon herkässä tilassa se alkoi käydä ahdistavaksi.
Enkö vieläkään ole tunnustanut kaikkea, enkö vieläkään ole löytänyt sisältäni sitä viimeistä syntiä.
Se oli tosi ahdistavaa, tuntui, ettei tästä tule koskaan loppua, sitä syntiä kyllä löytyy jatkuvasti...
Ei ole kyse mistään yksittäisestä synnistä, vaan koko elämästä.
Elämästä, jota ei millään voi elää ilman, että tekisi syntiä.
Ja minulla on vaan pääkopassa ne puheet ja saarnat, joissa pitäisi pyrkiä kaikesta synnistä eroon.
Mutta kun en vaan tiedä miten se tapahtuu tässä ihmisen jokapäiväisessä elämässä???
Otti korvaan tuo, että jos vilpittömästi rukoilet niin menet sinne minne Jumala johdattaa.
Mutta missä meissä ihmisissä on se vilpittömyys?
On hyvää tahtoa ja voi rukoilla kaikella antaumuksella ja uskoa omaan vilpittömyyteensä.
Mutta mutta vilpittömyys, eli suoraansanottuna täydellisessä totuudessa ja synnittömänä, en usko että pystyn koskaan tässä ihmisessä sellaiseen.
Se on sitten Jumalan antama lahja ja tila.
Ja se lahja on kallis ja se armo on kallis, miksi meidän ihmisten pitäisi tehdä anää enempää, kun meille on jo kaikki annettu.
Valitettavasti ei kukaan ihminen voi elää synnittä tässä maailmassa.
Pääasia että ei rakasta syntiä (muuten - syntihän on "vain" elämän-vastainen-teko) Jos muuttaisit sanontasi "tein elämän-vastaisia-tekoja" niin ehkä helpommin ymmärtäisit mistä on kysymys. Kuten tiedämme on "elämän-vastaisten-tekojen" palkka kuolema (eikä mikään ikuinen kidutus). Usko Jumalaan ei saa perustua esimerkiksi helvetin pelkoon vaan siihen että Jumala rakastaa luotujaan ja on armollinen ja pelastaa meidät "elämän-vastaisten-tekojemme" seurauksilta jos sitä häneltä pyydämme. Pelastus ei siis niinkään riipu omista teoista kuin Jumalan armosta. Luota Jumalaan - Hän on todellakin luottamisen arvoinen. Sen minkä opit tuntemaan Hänestä - niin sen todella tunnet Hänestä ja voit tietää että Hän ei koskaan muutu.
Jumala ON viisas, rakkaudellinen, armollinen ja oikeudenmukainen. Hän ei jätä sitä pulaan joka yrittää vaikka lankeaisikin, kunhan ei syytä muita tekemistään "elämän-vastaisista-teoistaan"
Voisi sanoa vaikka näin - ero ihmisen ja Jumalan välillä on valtava kaikissa mahdollisissa ajateltavissa asioissa ja ominaisuuksissa ja ...
Mutta jos sinä kohtaat kolmi vuotiaan lapsen tiellä joka näyttää sinulle kieltään niin etköhän vedä suutasi enemmänkin hymyyn kuin että alat tuomita lasta. Tällä tarkoitan vain että Jumala todellakin ymmärtää paremmin heikkouksiasi kuin sinä ymmärrät tätä lasta.. sinä olet lapsen asemassa Jumalaan nähden ja Hän ei jätä lapsiansa pulaan - Itse rukoilen iltarukoukseni suunnillen näin kun tuntuu että päivä ei ole mennyt Jumalan tahdon mukaan: Rakas taivaalinen Isä taas meni yksi päivä ja minä tunnen että paremminkin olis voinut mennä, mutta anna minulle armossasi anteeksi kaikki elämän vastaiset tekoni jotka olen tehnyt tahtoasi vastaan ja auta minua huomenna kun yritän taas uudestaan ja kun yritän kuunnella mitä Sinä minulle sisimmässäni sanot. Jeesuksen nimeen - amen.