Daavidia on verrattu monin tavoin, jopa usein Jeesukseen.
Saulia on myös verrattu "maailmaan".
Mieleeni jälleen nousi tuo Daavidin pako Saulia ja samoinhan Jeesuskin poistui ihmis-massan keskeltä ja jopa joutui pakenemaankin.(1Sam.22:1-)
Samuelin kirjasta muistui tuo kohta kun Daavidin kuokse kokoontui epämääräinen joukko, hänen läheistensä lisäksi.
Sinnehän tuli ahdingossa olevia, velkaantuneita, katkeroituneita ja ehkäpä monien muidenkin syiden takia.
Uskon, että tälläisiä ihmisiä on ympärillämme aivan liian paljon tänäkin päivänä.
Vaan tuosta porukasta tuli joukko Herran sotaurhoja, jotka "eheytyksen" jälkeen luolasta lähtivät Daavidia seuraamaan.
En usko, että Daavid katkeruuden hengessä heitä "kohensi", vaan varmaan positiivisesti kannusti, suuressa rakkaudessa, vaikka kärsi itse syyttömästi Saulin vihaa.
Syrjäisellä seudulla Daavid siis "poisti" velan ihmisten sydämmeltä, samoin sai katkeruuden siemen poistua, kun rakkaus sai valtaa sydämmessä.
Sinne "loulaan" jäivät viimeiset ahdingot, joten joukko oli valmis kohtaamaan maailman uudessa voimassa.
Siihen meitä opastaa, myös tuo rakkauden luku Korintilais 13.
Ei rakkaudesta löydy ahdistusta, velkaa, eikä katkeruutta, mutta onko meillä aikaa hiljenemiseen ja Herramme läheiseen keskusteluun.
Seurakunta on myös paikka jonne nuo kyseiset ihmiset sisarten ja veljien keskuuteen ovat tervetulleita, samoin kuin Daavidin tapauksessa.
Meidän tulisi kyetä vastaanottamaan "uudet lapset" ja vieläpä heidät kasvattamaan, ennen kuin voimme odottaa herätystä.
Siksi itsemmekin olisi tuonne "Adulamin luolaan" mentävä hetkeksi tai ehkä pidemmäksikin aikaa, jotta voimassa saisimme kokea rakkautta, jota Isämme tahtoo tarjota meille jokaiselle.
Jos vanhemmilta rakkaus puuttuu, niin vaikea on rakastavia lapsiakaan maailmaan lähettää.
Saulia on myös verrattu "maailmaan".
Mieleeni jälleen nousi tuo Daavidin pako Saulia ja samoinhan Jeesuskin poistui ihmis-massan keskeltä ja jopa joutui pakenemaankin.(1Sam.22:1-)
Samuelin kirjasta muistui tuo kohta kun Daavidin kuokse kokoontui epämääräinen joukko, hänen läheistensä lisäksi.
Sinnehän tuli ahdingossa olevia, velkaantuneita, katkeroituneita ja ehkäpä monien muidenkin syiden takia.
Uskon, että tälläisiä ihmisiä on ympärillämme aivan liian paljon tänäkin päivänä.
Vaan tuosta porukasta tuli joukko Herran sotaurhoja, jotka "eheytyksen" jälkeen luolasta lähtivät Daavidia seuraamaan.
En usko, että Daavid katkeruuden hengessä heitä "kohensi", vaan varmaan positiivisesti kannusti, suuressa rakkaudessa, vaikka kärsi itse syyttömästi Saulin vihaa.
Syrjäisellä seudulla Daavid siis "poisti" velan ihmisten sydämmeltä, samoin sai katkeruuden siemen poistua, kun rakkaus sai valtaa sydämmessä.
Sinne "loulaan" jäivät viimeiset ahdingot, joten joukko oli valmis kohtaamaan maailman uudessa voimassa.
Siihen meitä opastaa, myös tuo rakkauden luku Korintilais 13.
Ei rakkaudesta löydy ahdistusta, velkaa, eikä katkeruutta, mutta onko meillä aikaa hiljenemiseen ja Herramme läheiseen keskusteluun.
Seurakunta on myös paikka jonne nuo kyseiset ihmiset sisarten ja veljien keskuuteen ovat tervetulleita, samoin kuin Daavidin tapauksessa.
Meidän tulisi kyetä vastaanottamaan "uudet lapset" ja vieläpä heidät kasvattamaan, ennen kuin voimme odottaa herätystä.
Siksi itsemmekin olisi tuonne "Adulamin luolaan" mentävä hetkeksi tai ehkä pidemmäksikin aikaa, jotta voimassa saisimme kokea rakkautta, jota Isämme tahtoo tarjota meille jokaiselle.
Jos vanhemmilta rakkaus puuttuu, niin vaikea on rakastavia lapsiakaan maailmaan lähettää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi Frihet. Itselläni on silloin tällöin pyörinyt samantapaisia ajatuksia.
Kuinka moni meistä olisi todella valmis vastaanottamaan herätyksen? Kuinka moni olisi valmis kulkemaan vastakääntyneen rinnalla tukien ja rohkaisten? Kääntyneet saattavat tulla hyvinkin sekavista oloista, ja heillä voi olla hyvin pimeä menneisyys. Oletko valmis kasvattamaan tällaista hengellistä lasta? Se vaatii valtavasti vastuuntuntoa ja sitoutumista. En tiedä olisinko tällä hetkellä valmis siihen... Rukoilen Jumalan johdatusta ja voimaa, jos (ja kun) sellaiseen tilanteeseen joudun.
Siunausta.
nytkö sinä olet jo puppelipojista käsityksesi muuttanut? Sankarihan Daavidkin oli.
Mark Levengood on ruotsin kuuluisin suomalainen puppeli ja erittäin fiksu kaveri tosi miellyttävä persoona televisiosta olen seurannu.
No meillä hömötkin ovat fiksumpia, onhan tää svennen maa senverran edellä muissa muttei talvi ajassa.
Voin lohduttaa, jos Jeesuksen tulo viipyy, niin teilläkin hömöt kohta saarnaa.
Eli paa tää korvas taa, ku opintija ajattelet, etkös sä luterilainen ole?
teillä hömötkin fiksumpia. Hyvä niin. Miten se kuitenkaan liittyy Daavidin homouteen. Hänen elämänsä kuitenkin todisti, että Raamattu arvostaa homoja.
David oli kuningas eikä mikään hömö, tämä tulisi vähemmän fiksujen höjenkin muistaa.
Minäkin rakastan miehiä, vaan silti eivät hömöksi nimitä, no poikalapsi voi joksikin kaappi, vai oliko se fopikoksi ihailla tyyliäni ja sehän on jo jotakin sekin.
Kyllä kunkut vielä katseensa naiseen kääntävät,jot silviisiin.
Ootko muuten ajatellu tuota Daavidin ja Jeesuksen kuvakielistä yhdistelmää, siis oikein peilaten.
Se vaan on sellane kirja että ei meinaa kaikien jakeluun upota.
Joko sinä oot vastaukset saanu, minä olen paljon itseki niitä löytänyt, joten kyllä sinullakin mahdollisuudet on, ole vain uutera etsijä.
Jumala puhuu muuten eritavoin eri tilanteisiin, oltko sen huomannu.
Ja sit tietenkin ihmiset tulevat tilanteisiin eri tavoin, voisit vaikka tuota johannes 8:n alkua katella(onhan sulla raamattu) siellä oli tää kuulu kivitys homma ja ihan sivustakin sitä voi kurkia, tai ihan hame päällä, miten nyt milloinkin.
Nii sitä vaan ettei Daavid homo koskaan ollukaan ei siis sellaseks syntyny eikä huokuteltu vaa oli iha "oikea" mies, tajusit?
sen tiedät?