Koskaan en oo katunu yhtä paljon mitään, ku kadun sekoamista entiseen poikakaveriin. en oo jääny siitä kihlatulleni kiinni, vaikka lähellä oli, mieli tekis kertoo, mutta en kestäis jos rakkaani jättäis mut..kaikista pahinta on että me oltiin mun ja kihlattuni yhteisessä kodissa.. kertokaa miten voin elää tän asian kanssa??
Sekosin entiseen
Nyt kaduttaa
31806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sen asian kanssa on vaikea elää. Vielä vuodenkin päästä välillä sattuu..
Ja tosiaan, vaikka kihlattusi ei nyt tiedä, asia voi joskus paljastua hänelle. Minunkin poikaystäväni sai tietää vasta pitkän ajan jälkeen. Asia sovittiin, unohdettiin ja nyt luottamus on jo takaisin kasvanut. Mutta minuun sattuu vieläkin hyvin paljon. Miehestäni en tiedä, vieläkö hän ajattelee asiaa, sillä emme puhu siitä.
En voi antaa mitään neuvoa. En voi sanoa olisiko parempi jos kihlattusi ei tietäisi vai että hän tietäisi. Toisaaltaa, se mitä ei tiedä, ei satuta..
Kyllä tuollaiset asiat pitää kertoa. Se satuttaa vähemmän, kun kertoo sen itse. Ennemmin kun kuulee sen jostain muualta, ja hän varmasti ennemmin antaa sen anteeksikin.
Rehellisyys kannattaa.
minulle tehtiin täysin vastaava temppu. oltiin kihloissa ja rakastuneita. muutettiin sitten kimppaan asumaan ja minä jouduin olemaan usein viikot poissa kotoa. tyttöystäväni oli käyttäytynyt jotenkin oudosti jo jonkin aikaa. välillä itkeskeli ja välillä puhui että pitäisiköhän meidän erota. olin aivan pihalla, koska tiesin merkitseväni hänelle tosi paljon. ja itse olin umpirakastunut myös. no jatkettiinpa kuitenkin, mutta olipa yhtä helvettiä aina lähteä viikoksi pois. yritin saada vastauksen näihin mielenailahteluihin. sitten se tapahtui. tuska hänessä pakotti itsensä ulos. ei tosin päin kasvoja vaan seitsemän sivuisena kirjeenä. se oli pommi. sanoinkuvaamaton yököttävä fakta jota luin siinä sängyllämme jossa minut oli petetty. siinä kirjeessä kerrottiin kaikki mitä oli tapahtunut ja kuinka pahalta hänestä tuntui. jos mitenkään pystyisin antamaan anteeksi ja unohtamaan. enkä kyselisi asiasta mitään. hän myös ymmärtäisi jos en enään huolisi takaisin.
luin sen kirjeen läpi monta kertaa ja kyllä sattui. kamala tilanne.
se että kyseessä oli ollut ex kundikaveri, teki asian ehkä jollain sairaalla tavalla helpommaksi käsitellä sen suhteen että he olivat olleet ennenkin sängyssä. toisaalta taas erittäin pahaksi siksi, että pelissä olivat myös tunteet. toisin kun olisi ollut jossain yhdenillan jutussa.
no minä annoin anteeksi koska en muuta voinut. olinhan tosi rakastunut. se toive että asiasta ei puhuta tosin oli naurettava. ei tuollaista asiaa niin vaan pysty unohtamaan puhumatta. selvitinkin tarkalleen kaiken mitä oli tapahtunut ja miksi.
jatkoimme siis ja pikkuhiljaa pääsin sen asian yli.
sitten tulikin jo toisen pommin vuoro. tälläkertaa hän sitten jättikin minut sen samaisen exänsä takia. olisin voinut teurastaa sen kaverin.
kaikenlaista sattui siinä välissä ja me ajauduttiinkin taas kerran yhteen. oltiinkin sitten kimpassa parikin vuotta, kunnes sitten hän lähti lopullisesti. ja kuten varmaan arvaat niin sen samaisen hemmon kanssa.
mutta heh. eipä ollut tarkoitus kertoa mitään elämäntarinaa. karkasi vähän käsistä.
tuohon kysymykseen että miten pystyt elämään sen asian kanssa ei oikein pysty vastaamaan. se on ihmisestä kiinni. toinen pystyy toinen ei. ei ainakaan minun kihlatuni pystynyt pitämään sitä sisällään. (vaan siirsi sen minulle).
tuo on paha kysymys. jos olet sataprosenttisen varma ettei hän mistään sitä saa kuulla ja jos vielä olet varma että sen pystyt itsekkin unohtamaan niin voithan ottaa riskin. yleensä tosin tuollaisilla asioilla on taipumus tulla ilmi tavalla jos toisella. ja mitä myöhemmin se tulee niin aina pahempi.
toivottavasti otat itseäsi kuitenkin niskasta kiinni ja kerrot kihlatullesi tapahtuneen. se on kuitenkin ainoa oikea tapa.
lykkyä tykö.