Paavali oli merkittävin henkilö kristillisyyden synnyssä (...niin, toki tiedän Jeesuksen).
Mitä tiedämme hänestä ja hänen vaikutuksestaan kristinoppiin/-uskoon ?
Paavalista tiedetään itseasiassa enemmän, kuin kenestäkään toisesta UT:n henkilöstä. Toisaalta hänkään ei ollut aikanaan niin merkittävä henkilö, että hänestä olisi kirjoitettu Roomalaisiin historiankirjoihin.
Paavalin arvellaan syntyneen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hän syntyi Kilikian maakunnassa, Tarsoksessa, joka oli hyvin merkittävä kauppakeskus Syyriasta Anatoliaan johtaneen kauppatien varrella.
Taros oli hellenismin keskus sillä alueella ja siellä vallitsi hyvin voimakkaasti stoalainen filosofia. Sen koulut olivat kenties merkittäimpiä filosofian opinahjoja alueella.
Paavalin vanhemmat olivat juutalaista syntyperää, mutta he olivat Rooman kansalaisia. Paavali sai siis varsin kultturellin ja laaja-alaisen kasvatuksen, joka jätti häneen varmastikin merkittävät jäljet.
Joissain lähteissä Paavalin kerrotaan käyneen nuoruudessaan opiskelemassa myös Roomassa, jonka jälkeen hän meni myöhemmin opiskelemaan juutalaisuutta Jerusalemiin kuulun rabbi Gamalielin oppilaana. Paavalista tulikin siellä fariseusten edustaman lakiuskon kiivas kannattaja ja nousi rabbiksi myös itse.
Filosofinen ajattelutapa ja monipuolinen kielitaito nosti Paavalin merkittävään asemaan hänen toimiessa mm. juutalaisten suuren neuvoston jäsenenä.
Jeesus ei perustanut uutta uskontoa ja niinpä hänen seuraajansakin toimivat hänen kuoltuaan edelleen juutalaisuuden piirissä. Varsinainen kehitys kohti uutta uskontoa,kristiuskoa, lähti siis käyntiin vasta, kun tämä Jeesus-liike alkoi saada jalansijaa ei-juutalaisten keskuudessa.
Tässä Paavalilla oli keskeinen vaikutus !
Jeesus-liikkeen jäseniä oli alettu vainoamaan ja Paavali oli yksi johtavista vainoajista. Joskus vuoden 36 tietämillä hän kuitenkin yllättäen vaihtoi puolta ilmoittaen saaneensa tiellä ilmestyksen Jeesuksesta. Hän liittyi Damaskoksen Juutalaiseen Jeesuksen seuraajien seurakuntaan.
Seurakuntaa liityttyään Paavali alkoi opettaa voimakkaasti uutta oppia Juutalaisille. Hänen Paavalilainen oppinsa (tai paremminkin hellenisti-juutalainen) pakanakansojen hyväksymisestä sai monet vanhoilliset Juutalaiset raivoihinsa. Paavali korkeasti koulutettuna ja hyvän puhetaidon omaavana saarnaajana joutui pian vihan ja vainon kohteeksi. Hänen oli pakko paeta noin kolmen vuoden kuluttua Jerusalemiin.
Miten siellä olleet Jeesuksen seuraajat ottivat hänet vastaan ?
Jerusalemin seurakuntajohtajat (Pietari, Jaakob, Johannes) eivät hyväksyneet Paavalia edelleenkään. Vasta Paavalin vanha ystävä, Barnabas, joka oli myös merkittävässä asemassa siellä, sai aikaan jonkilaisen sovun heidän välilleen.
Koska Paavalin opit poikkesivat muiden oppikäsityksistä, joutui hän usein perustelemaan ja oikeuttamaan omia näkemyksiään Jeesuksen ilmestymisellä. Paavali saarnasi jatkuvasti vanhan lain olevan pelkkää historiaa ja aiemmin edustamansa vanhan "pakanakulttuurin", eli muiden kansojen ihmisten, voivan myös pelastua Jeesuksen lunastuksen avulla.
Näiden Jerusalemissakin olleiden erimielisyyksien johdosta Paavali vetäytyi pian useaksi vuodeksi takaisin kotikaupunkiinsa, Tarsokseen, jossa hänen kielteinen suhtautumisensa vanhan lakiuskontoon voimistui entisestään. Paavali alkoi saamaan suurta suosiota ei-juutalaisten keskuudessa.
Usean Tarsoksessa viettämänsä vuoden jälkeen Paavali otettiin taas mukaan Jeesus-liikkeen toimintaan. Välimeren itärannikon suurimpaan kaupunkiin, Antiokiaan, oli perustettu seurakunta ja Paavali kutsuttiin sinne avustamaan Barnabasta.
Antiokiasta tulikin vähäksi aikaa Paavalin toiminnan keskuspaikka, josta käsin hän teki lähetysmatkoja Barnabaan kanssa Vähän Aasian alueelle. Juutalaisten vihasta ja vastustuksesta huolimatta he perustivat useita uusia "uuden aatteen" seurakuntia alueelle.
Tämä toiminta oli herättänyt närää myös Jerusalemissa ja siksi n. 48-49 sinne järjestettiin Apostolien "kirkolliskokous". Siellä vastakkain olivat Jeesuksen toista tulemista Jerusalemiin odottaneet juutalaiskristityt (mm. Pietari, Jaakob, Johannes) sekä arameankieliset hellenistikristityt (mm. Paavali, Barnabas).
Paavalin varsinainen "ura" alkoikin vasta tästä Jerusalemissa pidetystä riitaisasta Apostolien kokouksesta. Siellä Paavalin edustama "vapaa suuntaus" voitti ja hän sai "luvan" aloittaa lähetystyönsä koko itäisen Rooman alueella ja perustaa sinne seurakuntia.
Paavalin voimakas lähetystyö oli alkusoittoa nykyisen kristillisyyden perustamiseksi. Hän perusti useita uusia seurakuntia joissa vallitsi Paavalilainen oppikäsitys. Tämän työn seurauksena Paavali sai nimen pakanoiden apostoli, sillä hän avasi vanhan juutalaisen uskon myös pakanoille (siis ei-juutalaisille).
Paavalin voimakas toiminta herätti edelleen vihaa ja siksi häntä vainottiin yhä enemmän. Hän joutui kaksi kertaa vangittuna Roomaan (pääkaupunkiin), josta jälkimmäinen koitui myös hänen kohtalokseen.
Tämä Paavalin julistama/perustama uusi oppi sai jalansijan myös pääkaupungissa, jonne perustettiin Paavalin kirkko hieman myöhemmin. Koska tämä Paavalilainen kristillisyys levisi niin voimakkaasti itäiseen Roomaan ja siitä tuli merkittävä voimatekijä maan politiikassa, muuttui Paavalin kirkko ensin Rooman kirkoksi, jona se sai valtion kirkon aseman ja myöhemmin sitten Katoliseksi kirkoksi.
Mitä tiedämme hänestä ja hänen vaikutuksestaan kristinoppiin/-uskoon ?
Paavalista tiedetään itseasiassa enemmän, kuin kenestäkään toisesta UT:n henkilöstä. Toisaalta hänkään ei ollut aikanaan niin merkittävä henkilö, että hänestä olisi kirjoitettu Roomalaisiin historiankirjoihin.
Paavalin arvellaan syntyneen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hän syntyi Kilikian maakunnassa, Tarsoksessa, joka oli hyvin merkittävä kauppakeskus Syyriasta Anatoliaan johtaneen kauppatien varrella.
Taros oli hellenismin keskus sillä alueella ja siellä vallitsi hyvin voimakkaasti stoalainen filosofia. Sen koulut olivat kenties merkittäimpiä filosofian opinahjoja alueella.
Paavalin vanhemmat olivat juutalaista syntyperää, mutta he olivat Rooman kansalaisia. Paavali sai siis varsin kultturellin ja laaja-alaisen kasvatuksen, joka jätti häneen varmastikin merkittävät jäljet.
Joissain lähteissä Paavalin kerrotaan käyneen nuoruudessaan opiskelemassa myös Roomassa, jonka jälkeen hän meni myöhemmin opiskelemaan juutalaisuutta Jerusalemiin kuulun rabbi Gamalielin oppilaana. Paavalista tulikin siellä fariseusten edustaman lakiuskon kiivas kannattaja ja nousi rabbiksi myös itse.
Filosofinen ajattelutapa ja monipuolinen kielitaito nosti Paavalin merkittävään asemaan hänen toimiessa mm. juutalaisten suuren neuvoston jäsenenä.
Jeesus ei perustanut uutta uskontoa ja niinpä hänen seuraajansakin toimivat hänen kuoltuaan edelleen juutalaisuuden piirissä. Varsinainen kehitys kohti uutta uskontoa,kristiuskoa, lähti siis käyntiin vasta, kun tämä Jeesus-liike alkoi saada jalansijaa ei-juutalaisten keskuudessa.
Tässä Paavalilla oli keskeinen vaikutus !
Jeesus-liikkeen jäseniä oli alettu vainoamaan ja Paavali oli yksi johtavista vainoajista. Joskus vuoden 36 tietämillä hän kuitenkin yllättäen vaihtoi puolta ilmoittaen saaneensa tiellä ilmestyksen Jeesuksesta. Hän liittyi Damaskoksen Juutalaiseen Jeesuksen seuraajien seurakuntaan.
Seurakuntaa liityttyään Paavali alkoi opettaa voimakkaasti uutta oppia Juutalaisille. Hänen Paavalilainen oppinsa (tai paremminkin hellenisti-juutalainen) pakanakansojen hyväksymisestä sai monet vanhoilliset Juutalaiset raivoihinsa. Paavali korkeasti koulutettuna ja hyvän puhetaidon omaavana saarnaajana joutui pian vihan ja vainon kohteeksi. Hänen oli pakko paeta noin kolmen vuoden kuluttua Jerusalemiin.
Miten siellä olleet Jeesuksen seuraajat ottivat hänet vastaan ?
Jerusalemin seurakuntajohtajat (Pietari, Jaakob, Johannes) eivät hyväksyneet Paavalia edelleenkään. Vasta Paavalin vanha ystävä, Barnabas, joka oli myös merkittävässä asemassa siellä, sai aikaan jonkilaisen sovun heidän välilleen.
Koska Paavalin opit poikkesivat muiden oppikäsityksistä, joutui hän usein perustelemaan ja oikeuttamaan omia näkemyksiään Jeesuksen ilmestymisellä. Paavali saarnasi jatkuvasti vanhan lain olevan pelkkää historiaa ja aiemmin edustamansa vanhan "pakanakulttuurin", eli muiden kansojen ihmisten, voivan myös pelastua Jeesuksen lunastuksen avulla.
Näiden Jerusalemissakin olleiden erimielisyyksien johdosta Paavali vetäytyi pian useaksi vuodeksi takaisin kotikaupunkiinsa, Tarsokseen, jossa hänen kielteinen suhtautumisensa vanhan lakiuskontoon voimistui entisestään. Paavali alkoi saamaan suurta suosiota ei-juutalaisten keskuudessa.
Usean Tarsoksessa viettämänsä vuoden jälkeen Paavali otettiin taas mukaan Jeesus-liikkeen toimintaan. Välimeren itärannikon suurimpaan kaupunkiin, Antiokiaan, oli perustettu seurakunta ja Paavali kutsuttiin sinne avustamaan Barnabasta.
Antiokiasta tulikin vähäksi aikaa Paavalin toiminnan keskuspaikka, josta käsin hän teki lähetysmatkoja Barnabaan kanssa Vähän Aasian alueelle. Juutalaisten vihasta ja vastustuksesta huolimatta he perustivat useita uusia "uuden aatteen" seurakuntia alueelle.
Tämä toiminta oli herättänyt närää myös Jerusalemissa ja siksi n. 48-49 sinne järjestettiin Apostolien "kirkolliskokous". Siellä vastakkain olivat Jeesuksen toista tulemista Jerusalemiin odottaneet juutalaiskristityt (mm. Pietari, Jaakob, Johannes) sekä arameankieliset hellenistikristityt (mm. Paavali, Barnabas).
Paavalin varsinainen "ura" alkoikin vasta tästä Jerusalemissa pidetystä riitaisasta Apostolien kokouksesta. Siellä Paavalin edustama "vapaa suuntaus" voitti ja hän sai "luvan" aloittaa lähetystyönsä koko itäisen Rooman alueella ja perustaa sinne seurakuntia.
Paavalin voimakas lähetystyö oli alkusoittoa nykyisen kristillisyyden perustamiseksi. Hän perusti useita uusia seurakuntia joissa vallitsi Paavalilainen oppikäsitys. Tämän työn seurauksena Paavali sai nimen pakanoiden apostoli, sillä hän avasi vanhan juutalaisen uskon myös pakanoille (siis ei-juutalaisille).
Paavalin voimakas toiminta herätti edelleen vihaa ja siksi häntä vainottiin yhä enemmän. Hän joutui kaksi kertaa vangittuna Roomaan (pääkaupunkiin), josta jälkimmäinen koitui myös hänen kohtalokseen.
Tämä Paavalin julistama/perustama uusi oppi sai jalansijan myös pääkaupungissa, jonne perustettiin Paavalin kirkko hieman myöhemmin. Koska tämä Paavalilainen kristillisyys levisi niin voimakkaasti itäiseen Roomaan ja siitä tuli merkittävä voimatekijä maan politiikassa, muuttui Paavalin kirkko ensin Rooman kirkoksi, jona se sai valtion kirkon aseman ja myöhemmin sitten Katoliseksi kirkoksi.
Vastaukset 84
Vanhimmat
... ei välttämättä olisi hyväksynyt sitä, että häntä kutsutaan missään suhteessa hellenistiksi. Itse asiassa koko 'hellenistikristitty' kuulostaa vähän samalta kuin 'uskova-ateisti' :)
Paavali toi aina esille juutalaisuuttaan ja aina kun hän saapui matkoillaan uuteen kaupunkiin, hän meni ensimmäiseksi synagoogaan. Siellä Paavali opetti juutalaisille, ei Jeesus ilmestyksiään, vaan KIRJOITUKSIIN vedoten todisti Jeesuksen olevan profetioiden Messias.
Paavali suorastaa välttelee kertomasta omista ilmestyksistään, mutta jokaisessa pakanoillekin osoitetussa kirjeessään hän todistaa kirjoituksista Jeesuksen olevan juutalaisen Messias odotuksen täyttymys. Kristuksessa täyttyy kaikki, on tyypillinen Paavalin sana.
Hieman jäin epäilemään, että kirjoittaja on tainnut tutustua joko Kari Kuulan tai sitten jonkun muun harhaopettajan tuotantoon, lieneekö epäilys aiheellinen?
Oli Luukas.Paavali oli juutalainen.
...edusti nimenomaan hellenististä suuntaa, joka ennenkaikkea viittasi kielellisiin asioihin. He olivat siis kreikankielisiä juutalaisia. Hieman kuin suomenruotsalaiset. Toki hellenismi sai hiljalleen myös opillisesti omia vivahteitaan, aivan kuten suomenruotalaiset ovat oma vähemmistöryhmä täällä.
Mitä tule jonkun Kuulan tai vataavan henkilön tuotantoon, niin en perusta käsityksiäni niille. Ko. Kuulaa en ole tainnut koskaan lukeakkaan. Tosin luen mahdollisimman paljon jonka avulla muodostan kokonaiskäsitykeni asioista.
..käsite hellenismi.
Itse en osaa pitää sitä kieleen liittyvänä käsitteenä, vaan eräänlaisena maailmankatsomuksena.
Hellenismi oli kreikkalainen monijumalainen "filosofiauskonto". Sen opit perustuivat hyvin pitkälle Platonilaiseen filosofiaan jota Pythagoras myöhemmin voimakkaasti jatkoi. Se levisi laajoille alueille, etenkin Vähän Aasian seudulle, Aleksanteri Suuren maailmanvalloituksen myötä.
Kun myöhemmin Jeesus-liike alkoi levittää omaa oppiaan, kääntyi noilta alueilta useita helleenisen uskontoperinnön omaavia ihmisiä (Kreikkalaisia) kristityiksi. Näitä kutsuttiin kreikankielisyytensä vuoksi hellenistikristityiksi.
Jopa Jerusalemiin muodostui kaksi eri ryhmittymää, kreikankieliset hellenistit (Stefanuksen ja Filippuksen johdolla) ja hebreankieliset vanhoillista siipeä edustaneet alkuperäiset Jeesus-liikkeen jäsenet.
Noiden ryhmittymien välille muodostui varhaiskristittyjen keskuudessa paljon jännitteitä erilaisten tulkintojen vuoksi.
Apostolien teot 6
1. Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.
2. Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta.
3. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
4. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa."
5. Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen,
6. ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.
7. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
8. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.
Myös Paavali oli lähtöisin hellenistisestä ympäristöstä ja tämä polyteistinen filosofia tuli Paavalin mukana Jeesus-liikkeen oppeihin !
Miten ihmeessä, eihän Paavali KOSKAAN ollut polyteistisen filosofian kannattaja ??
Mielestäni väitteesi oli muutenkin aivan täynnä tyhjää.
Juutalainen kulttuurihan oli juuri tuohon aikaan omaksunut enemmän hellenistisiä vaikutteita kuin koskaan, aivan kuin Egyptikin. Jos kielestä otetaan esimerkki, niin jokainen juutalainen puhui hebrean lisäksi kreikkaa. Väitteesi, että Paavali olisi tässä jotenkin erilainen kuin muut juutalaiset on mielestäni täysin vailla mitään pohjaa. Paavali ei sitä paitsi koskaan ollut hyväksynyt esim. Platonilaisen koulukunnan oppeja, siis ei koko elämänsä aikana, vaikka olikin tutstunut kreikkalaiseen runouteen ym.
Kuulan opettajaa, Räisästä tämän tekstin alkulähteeksi.
Eikö niin Theos? Sieltähän ne opinkappaleet kumpuavat...
Esitetty kommentti:
>>Mielestäni väitteesi oli muutenkin aivan täynnä tyhjää.
Vastaus:
Mielestäni väitteesi oli muutenkin aivan täynnä tyhjää.
Esitetty kommentti:
>>Jos kielestä otetaan esimerkki, niin jokainen juutalainen puhui hebrean lisäksi kreikkaa.
Vastaus:
Valetta.
Esitetty kommentti:
>>Väitteesi, että Paavali olisi tässä jotenkin erilainen kuin muut juutalaiset on mielestäni täysin vailla mitään pohjaa. Paavali ei sitä paitsi koskaan ollut hyväksynyt esim. Platonilaisen koulukunnan oppeja, siis ei koko elämänsä aikana, vaikka olikin tutstunut kreikkalaiseen runouteen ym.
Vastaus:
Esitä todiste.
...mutta edelleenkin pätee sama. Käsitykseni koostuu monista lähteistä hankkimastani tiedosta.
Jos jokin on väärin, niin kuulen sen sinulta mielelläni ja opin lisää.
Kyse on tulkinnasta. Joka sinun tapauksessasi on siis Kuula/Räisänen/Uro-linjan kooste.
Ei minulla ainakaan ole suuria ongelmia tuon lausumasi alkutekstin suhteen. Tosin kun hyväksyt määritelmän Jeesus-liikkeestä Risto Uron mukaan (Risto Uro:Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi/yliopistopaino Hki 1995) niin selvennyksen vuoksi Paavalin seurakunnista voisi käyttää myös Uron nimitystä "Kristus-yhteisöt". Eihän Paavali itseasiassa koskaan ollut Jeesus-liikkeen sisällä.
..paremmin kunhan jaksan, mutta kreikka oli yleinen virasto / kauppa kieli ja sitä osattiin yleisesti sekä Egyptissä, että Israelissa. Käytännössä lähes jokainen juutalainen puhui kreikkaa. Jos se tekee ihmisistä hellenistin, niin silloin siellä oli hellenistejä täynnä koko lähi-itä ja pohjois-afrikka.
Kieli ei missään tapauksessa käy merkiksi siitä, että joku on hellenisti.
Kun kuitenkin tuot esiin taas tuon Apt. 6. luvun, niin itse ainakin ymmärrän, että tuohon aikaan hellenismi merkitsi ehkä viittausta kreikkalaiseen syntyperään tms. mutta tänä päivänä hellenismin käsite pitää sisällään niin paljon muutakin, että sen käyttäminen kreikan kieltä osaavista ihmisistä ei ole oikein mitenkään perusteltua.
kielikäsitteenä tarkoittaa ei-kreikkalaista jonka
äidinkieli oli kreikka. Miksi Septuaginta tehtiin?
...hellenismi poikkeaa paljon tuosta ajasta !
Juutalaiset puhuivat ja vain vähäisessä määrin kreikkaa.
Hebrea oli lähinnä enää papiston käyttämä "temppelikieli".
...näin oli :)
Tästä aiheesta on ilmeisesti aika paljon kiistoja, että oliko esim. virastokieli perinteisesti arameaa vai oliko se hellenistisen kulttuurin huippuaikaan kreikkaa.
Itse en ole asiantuntija kielten suhteen, mutta kreikan kielen ymmärtäminen oli kyllä hellenismin huippuaikana, eli juuri Jeesuksen aikaan monien mielestä itsestäänselvyys myös kansan keskuudessa, olipa se virastokieli tai ei.
Huomaan kuitenkin, etteivät tutkijatkaan pääse näistä asioista yksimielisyyteen, joten vielä vähemmän minulla on perusteita tästä väitellä.
Oman lisänsä kielikeskusteluun toisi vielä latinan kielen osuus :)
Paavali sai kiistämättä vaikutteita oppiinsa hellenismistä: muunmuassa Stoalaisuudesta,Logos-opista ja mysteerioista.Niistä kaikista on aineksia Paavalin opissa.
Seneca (stoalaisuus):”Me kaikki olemme yhden ainoan ruumiin , maailmankaikkeuden , jäseniä; me kaikki olemme sukua toisillemme luonnon välityksellä , joka on muodostanut meidät samoista alkuaineksista ja sijoittanut meidät tänne samassa tarkoituksessa."
Paavali: “Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! “
Hieman Logos-oppia Filon Aleksandrialaisen mukaan. Hänen mukaansa kukaan ei voi lähestyä Jumalaa – aineetonta, tuntematonta, selittämätöntä, itsestään olemassaolevaa Olentoa. Eikä myöskään ollut mahdollista, että Jumala sekaantuisi välittömästi luomisprosessiin; vain välillisesti voi hänen toimintansa maailmankaikkeuden aiheuttajana tulla täytetyksi.Jumala menetteli sen vuoksi tietyn suunnitelman mukaisesti . Hän käytti oman olemuksensa kuvaa, ihannekuvaa, joka on läheisesti yhdistynyt häneen itseensä. Maailma syntyy tämän jumalallisen välittäjän avustuksella. Kaikki , mitä siinä on henkeä, sielua , muotoja ja arvoja, esikuvia ja aatteita, saa alkunsa korkeimmasta Järjestä, Logoksesta, tai perustuu siihen.
Paavali sanoi Jeesuksesta, että “Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.Sillä hänessä luotiin kaikki, mitä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät.”
Mysteerioissa, jotka siihen aikaan olivat levinneet yli koko Vähän Aasian ja Kreikan, oli peseytymismenoja , joiden odotettiin aikaansaavan uusi syntymä. Puhuttiin “kuolemisesta “ kuvaannollisessa mielessä.Niissä käytettiin hyväksi nimen tai jonkin muun kaavan maagista voimaa ja tuloksena katsottiin olevan pelastuksen , menojen suorittajan päästessa yhteyteen Jumalan kanssa.
Paavalin mystinen sakramentalismi kasteeseen nähden on mitä läheisimmässä yhteydessä “hellenistisen“ kirkon uskoon ja voi vain kuvitella, miten se on uponnut kuin kuuma veitsi voihin esim. korinttolaisten keskuudessa.Se on varmasti näyttänyt pettämättömältä keinolta synnistä puhdistautumiseen ja takeelta pelastukseen.
Paavali: ”Olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi.” “Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”
“Vai ettekö tiedä,että me kaikki , jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen , olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman , sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. Kun tiedämme sen , että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin , niin ettemme enää syntiä palvelisi”
ehkä tutustua asiaan tarkemmin. Yksi virhe ja
yksi virheellinen yleistys.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=9500000000008081
Maria Magdalena oli lapseton, josta ikivanhoissa teksteissä voidaan käyttää ilmaisua "vajavainen". Mutta tuolla on asiaa virallisten tutkimusten tuloksista. Sori Paavali:-)
...oli varmaankin omaasi koska mitään viiteitä lainauksista en löytänyt ?
Kiinnostavaa, mikä on tämän kirjoittamasi (tai ainakin copy/pastaamasi) esseen tarkoitusperä.
...teksti on omaani ilman minkäänlaista copypastausta.
Toivon sen tarkoitusperän vielä selviävän, kun sitä lukee kunnolla ja jatkamme siitä keskustelua :)
vielä kun lisäät viitteet mistä nuo tiedot paavalista on noukittu niin hyvä tulee. Ja toki niitä lähteitä voi sitten arvioida kriittisesti.
Mutta muuten asiallinen juttu.
...viitteitä on hieman hankala laittaa kun teksti perustuu niin moneen lähteeseen jotka olen sulauttanut päässäni yhteen kokonaisuudeksi.
Toki itse sisältöä saa kritisoida ja oikaista, missä olen väärässä tai erehtynyt muuten (ei se ole mahdotonta).
joista samat jutut saa aikaiseksi ovat:
www.paavali.net
http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/2uskonto/ortodoksi/paavali/
Ainiin, tietysti pitää mainita Heikki Räisäsen "Jeesus-liike", joka onkin muuten oikein hyvä kirja.
:)
Mutta hyvin ja selkeästi tiivistetty theokselta. Mitä nykyteologian ja historiantutkimuksen haaraa tuo tulkinta muuten eniten muistuttaa?
...tuoltakin, kuten monesta muustakin paikasta.
Tuo mainitsemasi Jeesus-liikettä koskeva kirja on tuttu, mutta tekijää en tiedä. Ilmeisesti se Räsänen minkä mainitset, kun joku toinenkin jo siihen nimeen viittasi.
Tuo kokonaisuus on kyllä ihan täältä omasta ajukopasta lähtöisin :)
ihan siinäkin suhteessa, että se sisälsi pieniä mokia, mutta eihän kukaan tietosanakirja ole.
Siitä ei olekkaan kuin pieni askel noottimaiseen esitelmään, jossa on kerätty lähteet kivasti esiin muiden tutkijoiden arvioimista varten. Hauskaa olisi nähdä sellaista tällä kanavalla, siis hyvässä mielessä hauskaa.
Kyllä Paavali ehdottomasti on yksi kristinuskon kulmakivistä, taitava rakentaja olikin. Sitä ei voi eikä kannata kiistää. Ilman Paavalia ei ehkä olisi edes meitä pohtimassa alkuseurakunnan tuntemattomia teitä. Mutta olikohan Paavali sittenkään historiallinen henkilö... :)
Onko Räisäsellä tuollainen kirja? Muistaakseni Risto Urolta löytyy nimike "Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi".
että se oli joku useamman kirjoittajan artikkeleista koostuva kirja, joista kirjoittajista Räisänen oli yksi ja aiheet käsittelivät Jeesus liikettä. Uron kirjaan olen myös tutustunut, pahimmillaan voi olla, että sekoitan siihen.
Sinä ystäväni ja armoitettu erimieltä olevien kun-Flux klan. Arvostan ehdottomasti antamaasi informaatiota ja voisitko sanoa, mistä se on peräisin?
Olen huomannut, että haluat todella tutustua kristinuskoon. Se on hyvä, sillä sitä kautta monet ovat löytäneet Jeesuksen.
Muistan myös itseni pappien painajaisena????
Pappeus? Leipäpapeus>
...myönteisestä palautteestasi :)
Teksti on itseni laatimaa ja perustuu useisiin lähteisiin joista olen luonut oman kokonaiskäsitykseni.
>>Olen huomannut, että haluat todella tutustua kristinuskoon.
--Kuten olen jo useaan otteeseen maininnut, niin olen perehtynyt Raamattuun ja sitä koskeviin uskontoihin varsin hyvin jo kauan sitten.
Lisäksi suvussani on sekä rovasti että pappi :)
Jeesus-lääke kuuluu lume-lääkkeisiin, valitettavasti.
koska kyse on uskosta, eiks joo :)
"Jeesus-lääke kuuluu lume-lääkkeisiin, valitettavasti."
ahaa, eli sinäkö olet sitä kokeillut? Entäs ihmeparantumiset? Ehkäpä kyseessä ei olekkaan placebo?
oli patologinen valehtelija. Hänen sanaansa ei paljon kannata luottaa!
...hyvin suhteellista siihen aikaan ja siinä ympäristössä ;)
Paavalin vaikutuksesta tiedetään todellakin paljon. Tämän keskustelun aluksi haluaisin sinun määrittelevän kuitenkin muutamia asioita.
Jeesus-liike on määritelmänä hieman erikoinen - nimittäin sillä voi tietenkin tarkoittaa monenlaisia asioita.
Tarkoitatko tässä Jeesus-liikkeellä sellaisia varhaiskristillisiä ryhmiä, jotka tulkitsivat ja välittivät eteenpäin Jeesuksen sanomaa Jumalan valtakunnasta sekä vaikuttivat uudistusliikkeenä juutalaisen kansan keskuudessa ensimmäisinä kristillisinä vuosikymmeninä?
Osuuko määritelmäni oikeaan?
Paavalin vaikutuksesta tiedetään todellakin paljon. Tämän keskustelun aluksi haluaisin sinun määrittelevän kuitenkin muutamia asioita.
Jeesus-liike on määritelmänä hieman erikoinen - nimittäin sillä voi tietenkin tarkoittaa monenlaisia asioita.
Tarkoitatko tässä Jeesus-liikkeellä sellaisia varhaiskristillisiä ryhmiä, jotka tulkitsivat ja välittivät eteenpäin Jeesuksen sanomaa Jumalan valtakunnasta sekä vaikuttivat uudistusliikkeenä juutalaisen kansan keskuudessa ensimmäisinä kristillisinä vuosikymmeninä?
Osuuko määritelmäni oikeaan?
...oikeaan.
mutta Theos! Ei tälläisiä monauksia:
>Pietari, Jaakob, Johannes) sekä arameankieliset hellenistikristityt (mm.
Herää epäilys, että ote mopon sarvista lipsuu muuallakin.
Odotinkin jo, että kuka huomaa tuon hosumiseni seurauksen :)
Jerry on todella tarkka. Tuo hellenismi lipsahti minulta ohi.
Tai tietenkin kiinnostus heräsi siihen Paavalin nuorena Roomassa oleskeluun.
Rooman historian jonkin asteisena friikkinä:
”Joissain lähteissä Paavalin kerrotaan käyneen nuoruudessaan opiskelemassa myös Roomassa,”
Olisiko tiedossa lähteet? Tähän oletukseen en nimittäin itse ole törmännyt.
...muistan joskus jostain lukeneeni, mutta en millään tältä istumalta muista että mistä.
Asian paikkansa pitävyydestä en uskalla ottaa kantaa.
itse olen lähiaikoina lukenut kaksi Paavalia käsittelevää kirjaa: Kari Kuulan Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi ja Heikki Palmun Paavali, risti ja riita (molemmat kiinnostavia, noin historian kannalta).
Kummatkaan eivät maininneet Paavalin nuorena oleskelua Roomassa. Olisi ollut kiintoisaa tietää milloin, ja mistä syystä.
Mutta en taida enää tänä iltana pohtia tätä asiaa.
Hyvää yötä.
Paavalin roomalais-kansalaisuus sekoittui asiaan?
...ei sentään :)
Enköhän muistanut mainita tuon kansalaisuusasiankin ainkin hänen vanhempiensa osalta.
ja heiltä vanhemmiltaan varmasti sai roomalaista oppia ja kasvatusta tuta. Ei ehkä tarvinnut sen enempää?
lyödä jonkin verran vetoa siitä, että kyseessä on
ne. vedätys. Paavali käytetään Roomassa jotta
myöhemmin saadaan hänet tekemään/sanomaan jotain
älytöntä. Huonomuistinen ukko kyllä oli kun kirjoitti
tulevansa ensi kertaa kylään vaikka oli jo käynyt.
hellenistijuutalaiset olisivat antaneet pojalleen
roomalaisen kasvatuksen? Vestan neitsyiden ja
Septuagintan yhteensovittaminen on lievästi
sanoen hankalaa.
että he olivat hellenistijuutalaisia, eivätkä vain juutalaisia? Paavali tosin jo 13 vuotiaana(?) lähetettiin G:n oppiin, joten tuskin siinä ehdittiin rooman filosofiaa ja neitsyitä kovin pitkälle harjoitella.
Toisaalta en usko, että juutalaisuuden ja mithrojen yhteensovittaminen sittenkään niin harvinaista ja ennenkuulumatonta olisi ollut sen ajan sulatusuunissa. 'Niin silloin kuin tänäänkin.'
Tuo käsityksesi (13v Jerusalemiin G:n oppiin)on mielestäni täysin pielessä ja vastoin sen aikaisia yleisiä tapoja !
olen törmännyt siihen lukuun aika usein, eikä se varmasti ole vastoin senaikaisia tapoja. Katson, jos löydän lähteitä netistä. Mahdollisesti Saul ja Barnabas opiskelivat saman oppi-isänsä luona.
...olen myös lukenut Saulin ja Barnabaan olleen ilmeisesti opiskelukavereita, mutta että noin nuorina. Sitä en tältä istumalta usko.
mikä siinä on vaikea uskoa, minusta kuulostaa varsin loogiselta.
Roomalaisessa koulujärjestelmässä pojat (tässä vaiheessa tyttöjen opinnot päättyivät) 12-13 vuotiaina siirtyivät perusopinnoista syventävään koulutukseen. Kuulostaa varisin järkeenkäyvältä että hellenistijuutalaiset olisivat tässä vaiheessa lähettäneet poikiaan opiskelemaan Jerusalemiin.
Mutta että Paavali olisi opiskellut Roomassa kuulosta varsin oudolta. Päinvastoin, rikkaiden. yläluokan pojat saivat sen viimeisen silauksensa sivistykseensä Kreikassa. Ja kuten Jerrykin mainitsi (en hirveen hyvin ole lukenut Paavalin kirjeitä), niin siinä käsityksessä olin ollut, ettei ennen sitä viimeistä matkaansa ollut käynyt kaupungissa.
Muuten, tässä vaiheessa kysyisin erästä pikkutieto (Jerry tai joku vain). Minulta hävisi entisen koneeni katastrofin yhteydessä kaikki muistiinpano. Rooman matkatessa Paavali hmm. ”rantautui” Syracusaan. Minä vuonna tämä tarkalleen tapahtui 67? 68?
Paavali tuossa vaiheessa. Laitetaanko Sisiliaan rantautumisen vuosiluvuksi vaikka 62? Alla annoinkin jo linkin, missä on käsitelty Paavalin kronologiaa Raamatun viitteineen.
ajoitus oli liian myöhäinen, sotkin erääseen toiseen tapahtumaan. Harmi vain, että pari vuotta sitten löysin tutkimuksen, josta ongin tarkan vuosiluvun. Taisi sattua syysmyrskyjen aikana.
Mutta, kuten sanottu, muistiinpanot lähdeviitteineen häipyi tavoittamattomiin. No, opinhan tämän jälkeen ottamaan kaikesta kopiot
olis kyllä tärkeitä. Menetin viikko sitten 5 päivän työt, kun uuden koneen massamuistilaite klikkasi. Nyt alkaa olla taas aikataulu kohdillaan, vaan onhan se harmittavaa ja turhauttavaa tehdä kaikki uudelleen, varsinkin jos ei muista oikein, että miten sen kaiken työn teki. Paras tehdä varmuuskopiot ja viedä vielä eri kiinteistöön turvaan jos vain suinkin mahdollista.
Mä luotan varmoihin päiviin. Mitä enemmän mä niihin USKON nii sitä varmemmiks ne tulee.
sulla on onni saada luottaa sitten johonkin tosi varmaan.
lienee Jeesuksen veljen, Jaakobin kuolema.
tämä olisi suomeksi? Juutalaiset ja mithralaiset
yhteen. Seuraavaksi kerrot paavin olevam myös mullah.
kristinuskoa? Joku paaveistakin taitaa olla ilmoittautunut, jos nyt ei ihan mullahiksi, niin ainakin bruuttukseksi.
Onkin tässä asenteellinen.
Kristitty myöntää käyttävänsä lähdeteoksia.
Ateisti luulee keksineensä muiden kirjat omassa päässään.
...ongelma sinulla :)
Tuo asenteellisuuden tulkintasi on aika erikoinen.
>>Kristitty myöntää käyttävänsä lähdeteoksia.
Ateisti luulee keksineensä muiden kirjat omassa päässään.
--En oikein tiedä, mitä suurta tässä oikein "keksit" ? Kenties pyörän uudelleen.
Olen sanonut tekstin perustuvan useisiin lähdeteoksiin, joihin olen perehtynyt. Niistä ensimmäiset mielikuvaa muokkaavat kirjat ovat jo liki 20 vuoden takaa. Viimeisimpiä näkemyksiä olen lueskellut netissä. Olet siis jotenkin ihan hakoteillä taas koko avauksen suhteen.
Mikä on tässä tälläkertaa ongelmasi ?
Onko se tuo lähdeteoslistan puuttuminen, jotta voit hyväksyä henkilökohtaisen mielipiteen riittävän merkittäväksi sen sisältöä kommentoidaksesi ?
Vai onko tuo ongelmasi asiasisällön pohtimisen ja siitä keskustelemisen vaikeudesta lähtöisin joistain muista tekijöistä ?
Vaikka jutussa ei ollut listattu lähteitä, se ei silti tarkoita, ettei theos olisi jossain vaiheessa lukenut jotain Paavali-tutkimuksia tai sitten käsitellyt suoraan ensisijaisia lähteitä.
Ei hän ole itse keksinyt noita asioita, vaan muokannut tiedon omaksi persoonalliseksi jutuksi.
Sinänsä tekstisisältö ei ole minulle ongelma.
Ihan hyvää tekstiä - olisi kiva tietää tarkalleen kenen kynästä se on lähtöisin.
Ainakin pääpiirteittäin. Luulisi noin älykkäällä ihmisellä muistikapasiteetin riittävän siihen, että tietää edes muutamia kirjoja joita on lukenut...
ns. populaariartikkeleissa on kirjallisuusluetteloa.
Theos varmaan voi kertoa kyllä kertoa, mitä lähteitä ja kirjallisuutta hän on käyttänyt, jos asia kiinnostaa.
täytyy sanoa, että harvoinpa kuitenkaan jää kirjat mieleen, mistä jotkut pienet nippelitiedot on tullut käytyä läpi, jos nimittäin on enemmänkin lukenut aiheesta tai keskustelut tai mitä vain...
Joskus ateisteilla näyttää vain olevan kova tarve kerjätä todisteita uskovailta ja lähteitä joka lähtöön ja kun niitä heiltä itseltä pyydetään, ei saada silti uskovaista kummempaa vastausta. "Sieltä täältä... vähän kaikkialta".
Mainitsinkin jossain edellä, että olisi hauskaa nähdä tällaisella palstalla jalkanuotein tehty esitys omista näkemyksistään. Itseltäni puuttuu ainakin koulutus, kokemus ja taito, ehkä myös into sellaiseen.
"kirjaksi" nettiä. Se selittäisi vinoumat.
...lienee vakionlainen kautta `historian´,kö !?!
Eli eihän jonkun hemmon ajatuksenjuoksun ylöskirjaaminen liene kovinkaan merkittävä asia,paitsi siihen vakaasti(sokeasti?) uskovien keskuudessa,kö ?!?
Ja historialliset tiedothan lienee kirjattuna(todennetut/vahvistetut?) ylös jälkipolville opastuksena ja ohjeena...vaikka kymmenyksien toiveessa,kö ?!?
;^D
Kun joku on aina välillä jossain keskustelussa kieltänyt Paavalin saarnanneen koskaan Roomassa (kaupungissa) väittäen sillä, ettei Paavalilla ole ollut mitään tekemistä Rooman kirkon synnyssä, niin tässä Raamatun näkemys :
Apt. 28:
16. Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa.
23. Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.
24. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.
30. Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat;
31. ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.
Huomatkaa... Paavali saarnasi Roomassa 2 vuotta kenenkään estämättä !
Apostolien tekojen kuvaukseen kannattaa suhtautua varovaisesti.
...sillä kojauksella, että KOKO RAAMATTUUN pitää suhtautua varovaisesti !
mutta häntä vartioivan sotamiehen kanssa? Ehkä siinä kuitenkin oli jotain rajotteita siinä julistamisessa.
seuraavassa linkki, jossa Paavalin kronologiaa, joka kyllä on vaikeasti luonnosteltavissa vähäisten lähteiden takia:
http://members.aol.com/lutherland/stuff/paul.html
siinä mainitaan Paavali n. 14 ikäisenä menneen Jerusalemiin G:lle. Ja lukemattomista muista elämänkertaa kuvaavista sivuista löydät saman tiedon. En tiedä, mikä siinä sinulle on niin vaikeasti nieltävää... kerro toki, jos tykkäät.
Rooman sijasta Paavali lienee käynyt arabialaisten keskuudessa oppimassa Gamalielin lisäksi.
tässä kontekstissa kyse on nimenomaan Apt.:n luotettavuudesta Paavalin vaiheiden kuvaajana.
...ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, vaikka Paavali olisi käynyt Arabiassa, Kiinassa tai vaikkapa Islannissa nuorena. Eikä sitäkään, menikö hän 13 tai 14 vuotiaana G:n oppiin. Ihmettelen kuitenkin tuon linkkisi todistusvoimaa !
Kuules, kun lähteet Paavalin elämänkerran tekemiseen ovat muutenkin niin heikot kaikilta osin, niin mikä ihme mahtaisi olla se oikea lähde asioiden todistamiseen??? Linkin tarkoitus oli vain kertoa, että sellaisia spekulaatioita on ja ne ovat hyvin yleisiä, ehkäpä jopa yleisesti hyväksytty pieni yksityiskohta Paavalin elämänkertaan. Itse en ole kyllä sen paremmin tutkinut, mihin tuo luku kaikenkaikkiaan perustuu. Todennäköisesti se oppiaika sitoutuu koko elämänkaareen kaikkein joustavimmin, kun se sijoitetaan noihin vuosilukuihin. Muista yksityiskohdista siis päätellään, että tuolloin se olisi tapahtunut. Ehkä hakukoneet voisivat antaa lisätietoa, mutta osaat varmaan käyttää niitä itsekin, jos asia enemmän kiinnostaa. Johonkin täytyy vaan tehdä raja, missä vaiheessa luottaa toisten tutkimuksiin ja tekemiin esitelmiin ja missä ei. Tässä tapauksessa ei ole ollenkaan vaikeata uskoa kyseessä olevan ihan hyvä ajoitus.
Mitä itse tarjoaisit tilalle ja millaisin perustein?
Ite sitä ollaan itkemässä viitteistä ja kunnollisista todisteista muille mut sitte kun pitäs ittensä niitä esittää nii eipä ne olekkaan enää nii tärkeitä kun niitä on nii hankala löytää. Just joo! Uskotaan vaa yhdessä mihin halutaan kumpikin. Ollaan kummatkin oikeessa.
kyllä, kieltämättä ;)
todistaja muuttaa kertomustaan aikaisemmasta?
Joitain näkemyksiä Rooman kirkon opeista ja kristinuskon synnystä valtauskonnoksi:
Kristitynfoorumi:
Jos katolinen kirkko on muuttunut uskolliseksi Jumalan Sanalle niin nykyinen voimakas kehitys on puolusteltavissa. Valitettavasti niin ei ole - katolinen kirkko itse painottaa, että sen opetus ei ole muuttunut vähimmässäkään määrin eikä tule muuttumaan. N. 325 jKr. Rooman keisari Konstantinus antoi kristinuskolle "laillisen uskonnon" leiman valtakuntansa alueella. Jeesuksen ja apostolien opetukseen liitettiin vallassa olevien pakanauskontojen vaikutteita. Näin Rooman valtakunnan ihmiset hyväksyivät uskonnon helpommin. Kristinuskosta tuli "lavea tie" vaikka Raamattu kuvaa sitä "kaitana tienä".
RaamattuNet:
Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsijakumppaninsa kanssa Milanossa julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus vuonna 324 oli noussut koko valtakunnan hallitsijaksi, kristinusko pääsi suosituimmuusasemaan ja kirkko kehittyi Rooman valtakunnankirkoksi.
Osmo Pöysti / Uusi katekismus / kristikunnan historiaa :
Rooman keisarikunnan läntisen osan hallitsija Konstantinus ymmärsi, että kansan sympatiat ovat kristittyjen puolella. Säilyttääkseen vallan omissa käsissään hänen oli tunnustettava poliittiset tosiasiat. Vuonna 313 hän sopi keisarikunnan itäosan hallitsijan kanssa siitä, että uskovat jätetään rauhaan. Tämän jälkeen hän toimitti kollegansa pois pelistä ja tuli koko keisarikunnan hallitsijaksi v. 323. Jäljellä olivat enää uskovat ja Jumala. Päästäkseen uskovien hallitsijaksi ja saadakseen Jumalan keulakuvakseen hän kutsui uskovien johtajia luokseen Nikean kaupunkiin
Sley:
Paavalin matka Jerusalemista Roomaan ei ole mikään riemusaatto. Se on vangin kärsimystie, josta Luukas löytää yhtäläisyyksiä Vapahtajan kärsimystiehen (esim. 21:11: "...tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." (vrt. myös 22:30-23:9).
Paavalin matka Jerusalemista Roomaan on todistuksena kirkon ja juutalaisuuden lopullisesta erosta.
Israel-Apu pääsiäisen viettoa käsitellessään:
Näin alkuperäinen pääsiäinen, jota apostolinen alkuseurakunta oli viettänyt Nisan-kuun 14. päivä juutalaisten kanssa, muutettiin Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 jKr. roomalaiseksi pääsiäiseksi. Syynä muutokseen oli nousevan Rooman kirkon antisemitismi. Ei näet haluttu jättää kristillisiin juhliin kirottujen juutalaisten, Jumalan Pojan murhamiesten, hajuakaan. Näin kirkko antisemitismissään irtautui alkuperäisen kristinuskon juutalaisista juuristaan. Toisena syynä muutokseen oli pakanuudesta saadut perinteet, uusi Rooman kirkon kristinusko muodostui raamatullisen kristinuskon ja pakanuuden sekoitukseksi
Adventistit sapattiin liittyen:
Rooman seurakunta, joka koostui suureksi osaksi pakanakristityistä (Room.-11:-13), oli johtava vaikuttaja siinä kehityksessä, joka johti kohti sunnuntain omaksumista jumalanpalveluspäiväksi. Roomassa, valtakunnan pääkaupungissa, esiintyi voimakkaita juutalaisvastaisia asenteita, jotka ajan myötä vahvistuivat entisestään. Tuossa kaupungissa asuvat kristityt pyrkivät tämän vuoksi erottautumaan juutalaisuudesta. He luopuivat joistakin tavoista, jotka olivat olleet yhteisiä kristityille ja juutalaisille.
Pastori Matti Korpiahon luento:
Kun Konstantinuksen kautta tapahtunut voitto pakanuudesta oli sinetöity julistettiin valtakunnassa yleinen uskonnonvapaus. Ketään ei ole kiellettävä noudattamasta ja valitsemasta kristittyjen uskonnontapoja. Heitä kohtaan tuli osoittaa tavallista lempeyttä ja suopeutta. Uskonnonvapauden mukaisesti muillekin annettiin oikeus noudattaa tapaansa ja palvontaansa.
Ensimmäisen pahan vainon ajan katsotaan päättyneen vuoden 313 tienoilla. Kristityt olivat voittaneet ja kirkko vahvistunut.
NetMission:
Kristikuntaa hallitsivat useat eri oppisuunnat, jotka olivat muodostuneet erilaisten käsitysten ja eri henkilöiden opetuksien pohjalta. Näitä olivat muiden muassa gnostilaisuus, markionilaisuus ja montanalaisuus. Rooman seurakunta suurimpana seurakuntana oli johtavassa asemassa jo hyvin varhain. Sen piispa sai lopulta ylimmän viran. Yhtenäiseksi katoliseksi kirkoksi päädyttiin vasta valtion pakkotoimien avulla.
Katolinen kirkko muodostui valtionkirkoksi vuonna 380, jolloin Rooman keisari Theodosius Suuri teki kristinuskosta valtionuskonnon. Vuonna 381 hän julisti Rooman kirkon ainoaksi ja hyväksytyksi uskonnoksi.
Kirkko otti käyttöön monia pakanakulttuurissa olleita tapoja, seremonioita, muotomenoja ja kaapuja. Kirkkolaitoksen kehittymisen myötä syntyivät myöhemmin munkki- ja nunnaluostarit, ritarikunnat, inkvisitiolaitos ja jesuiittaveljeskunta.
Näinkö siis syntyi -> katolilaisuus -> luterilaisuus -> Sinun uskontosi ?
on vetäisty mutkat suoraksi oikein urakalla
Näinkö siis syntyi -> katolilaisuus -> luterilaisuus -> Sinun uskontosi ?
Suomen historiaan sovellettuna:Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi ja
sen jälkeen Suomi itsenäistyi.
Kirjoittajia haittaa paha putkinäkö.
""Näinkö siis syntyi -> katolilaisuus -> luterilaisuus -> Sinun uskontosi ?""
Vuoonna 2002 palstaa ei ollut turmelemassa Ekivaarilaisuus.