Kysyin tätä jo luterilaiset palstalla mutta kun on ihan oma kaste palstakin!
Onko tämä riittävä?
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Kastetodistus (Paperilla)
Olen kastanut xxxxxxxxxxx (EJsvP), syntynyt xxxxxxxx, upotuskastella, nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kaste suoritettiin Luvialla 19.4.1989 Suoritus tapahtui hänen omasta pyynnöstään ja omakohtaisen todistuksen perusteella uskostaan Jeesukseen (Jeshua) Kristukseen.
Saarnaaja xxxx x xxxxxxxx
Ps. Tämän kasteen halusin ja sain erikseen vaikka minua ei suostuttu ottamaan Porilaiseen saman saarnajaan (joka siis myöhemmin kastoi minut) seurakuntaan. Silloinen "johtaja" tostesi että olet liian syntinen... emme voi kastaa sinua samasta syystä. Palaa asiaan kun olet parannusta tehnyt riittävästi. Maallisten lakien mukaan en ole varastanut ja olen/olin maallisessa mielessä ok kansalainen...
Siis Raamattua lukemalla ja tutkimalla halusin upotuskasteelle.
------
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/perusteet.htm
Kaste (kr.: baptismo, upotus) vedessä
Parhaassa tapauksessa evankeliumi Jumalan Valtakunnasta voidaan kuulla yhdessä päivässä. Sen jälkeen kun olet tehnyt ratkaisusi seurata Jeesusta, on välttämätöntä, että otat kasteen (baptismo: upotus) ja mieluimmin heti, ettet tottuisi tottelemattomuuteen. Kaste on raja-asema, jonka kautta käydään sisälle Jumalan Valtakuntaan. Kaste kuuluu lähetyskäskyyn, kts. Matt 28:18-20. Nämä Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin lopussa ovat seuraavat:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla (baptizontes, upottamalla) heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Kun ihminen tulee uskoon, hän tunnustaa Jeesuksen herruuden ja ottaa kasteen (upotuksen) "Jeesuksen Kristuksen nimeen", kts. Apt 2:38. Myös hänen lapsensa kastetaan (upotetaan) - eihän hän jätä lapsiaan vieraan valtaan, jos itse muuttaa pysyvästi toiseen maahan, kts. Apt. 10:45-48. Esimerkkitapaus on Makedoniasta, Filippin kaupungista:
Ja hän (vanginvartija) vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin?" Niin he (Paavali ja Silas) sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissaan olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin (ebaptisti: upotettiin) kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian, ja riemuitsi ..., (kts. Apt 16:30-34).
Lapsi, joka on syntynyt vaikkakin vain toisen vanhemmista uskoontulon jälkeen, ei tarvitse kastetta. Hän on maassasyntynyt ja hänellä on Taivasten Valtakunnan kansalaisuus jo syntyessään. Samoin myös hänen lapsensa, jos uskossa pysyvät.
Se, että lapset saavat vanhempiensa kansalaisuuden, pitäisi olla itsestään selvää kenelle tahansa. Mutta lasten ja aikuisten kastamisesta on paholaisen teatterissa noussut iso melu: toiset (katoliset, ortodoksit, luterilaiset ym.) ovat lapsikasteen kannalla ja toiset (baptistit, helluntailaiset jne) kastavat vain aikuisia. Molemmat osapuolet ovat väärässä. Kyseessä on Paholaisen tyypillinen trikki: hän ehdottaa kahta toisilleen näennäisesti vastakohtaista teesiä, jotka molemmat ovat epätosia.
Toinen kasteessa varteenotettava seikka on nopeus. Ne, jotka eivät halua päästää ihmisiä Taivasten Valtakuntaan, haluavat ennen kastetta järjestää kasteopetusta kastettaville. Toivon pyhiinvaeltajan ymmärtävän, että ensin synnytään ja vasta sitten opiskellaan. Kasteopetusvaatimukseen sisältyy mitä kieroin taka-ajatus: Ennen kastetta ei opetettavalla ole omia henkilökohtaisia kokemuksia hengellisistä asioista, joten hänelle voidaan syöttää mitä puppua hyvänsä opetettavan voimatta arvostella tiedon paikkansapitävyyttä. Siinä voi käydä niin, että opetettava menee niin päästään pyörälle, ettei ikinä osaa tietänsä sisälle Taivasten Valtakuntaan. Kasteen jälkeen asia on toinen - jollei Jumalan henki todista sanaa oikeaksi, se on väärä.
Maailmassa on yli miljardi ihmistä, jotka luulevat olevansa kastettuja. Heitä on höynäytetty. Pirskotus ei ole kaste. Pirkotetut kirkon jäsenet riippumatta siitä, onko heidät pirskoteltu lapsena tai aikuisena, eivät ole kristittyjä, eivätkä kastettuja. (Uskovien vanhempien lapset ovat eri asia). Jos pirskoteltu ihminen haluaa tulla Taivasten Valtakuntaan, on hänen laskeuduttava alas veteen, "kasteen hautaan", kuten Kolossalaiskirje 2:12 asian ilmoittaa.
Sovitus tapahtui ristillä noin 1970 vuotta sitten. Jumalan ehdottoman vanhurskauden vaatimus tuli täytettyä Herramme kuollessa ristillä meidän syntiemme tähden. Kasteessa me samaistumme tähän kuolemaan, kts. Kol 2:12. Siksi puhutaankin kasteen hautaan menosta. Kasteen symboliikka kuvaa sitä, että ennen kastetta kyseisen henkilön omat ruumiilliset tarpeet ja mieliteot ohjasivat hänen käyttäytymistään, mutta kuten Jeesus nousi haudasta elääkseen Jumalan yhteydessä, samoin nousee uskovakin kasteelta elääkseen hänen kanssaan.
Kasteen esikuvat
Jumalan kansa on kutsuttu kansa. Noin 2000 vuotta ennen Kristusta Jumala kutsui Abramin, miehen kaldealaisen Paddan Aramin Uurista sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan...", kts. 1.Moos 12:13. Matkallaan Abram joutui ylittämään Eufratin joen. Joen ylityksen johdosta Aabrahamia joukkoineen alettiin nimittämään sanalla "ivri", "toiselle puolelle mennyt" (aramean kielen verbistä "aver", ylittää, mennä toiselle puolelle).
Abram sai naapureiltaan nimen "ivri", mikä suomen kieleen on tullut muodossa "hebrealainen". Jumalalta Abram sai myös uuden nimen - Aabraham, paljouden isä, mutta hänellä ei ollut poikaa, ei ensimmäistäkään. Pelkät lupaukset vain. Ja kun Aabraham vihdoin sai pojan vaimostaan Saaraista, Herra käski Aabrahamin uhrata poikansa polttouhriksi Jumalalle. Kun Aabraham oli teurastamaisillaan poikansa, Jumala esti hänet siitä ja Aabraham huomasi takanaan oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen poikansa sijasta. Kts. 1.Moos 22:1-19.
Kutsu, uhri ja kaste toistuvat Vanhassa Testamentissa myös siinä yhteydessä, kun Israel lähti Egyptistä. Pääsiäislammas uhrattiin ja kaste saatiin Kaislameressä. Kaislameri on Israelille luvatatun maan eteläinen raja. Rajalla käytiin mahtava näytelmä, jossa Israel pelastui ja takaa-ajaja, Egyptin hallitsija valiojoukkoineen hukkui. Kts. 2.Moos, luvut 14 ja 15 sekä 1.Kor 10:1-2.
Seuraava sukupolvi sai symbolisen kasteensa Jordanissa, sillä Egyptistä lähtenyt sukupolvi oli ollut tottelematon ja kuollut erämaahan. Kuivin jaloin israelilaiset saivat kulkea Jordanin yli luvattuun maahan sen itäisellä rajalla kulkevan Jordan-virran yli, kts. Joosua, luvut 3 ja 4.
Kun kansa oli ylittänyt Jordanin, oltiin taas maassa, josta Jumala oli todistanut Abramille: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan", (kts. 1.Moos 12:7). Kastamiset jäivät pois käytöstä aina Johannes Kastajaan saakka. Johanneksen aikana Israel kyllä asui maassa, mutta oli luopunut Jumalasta. Israel oli kastettava uudelleen. Kts. Mark 1:3-10.
Kasteessa liitytään seurakuntaan
Jumalan seurakuntaan liittyminen tapahtuu uskoontulon ja kasteen kautta. Kun olet tunnustanut Jeesuksen herraksesi ja olet ottanut kasteen, sinä olet seurakunnan jäsen. Muunlaisia rekisteröimistoimenpiteitä ei ole. Kirjaa pitää Jumala taivaissa. Jos vaikka toinenkin vanhemmistasi on uskossa ja sinä olet lapsenuskosi ja sen mukanaan tuoman kuuliaisuuden säilyttänyt, kuulut Jumalan seurakuntaan ilman kastettakin. Jokainen lisäseremonia ja rituaali on turha.
Kasteesta on olemassa monta oppia, jotka ovat hyvin tarkkoja yksityiskohdissaan ja sisältävät erilaisia ehtoja "seurakuntiin" pääsemiseksi. Niitä ei pidä suostua noudattamaan, sillä ne on keksitty uskovien lahkoihin jakamista varten. Lähetyskäskyssä, kts. Matt 28:18-20, sanotaan, että kaste suoritetaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Yhteinen nimi Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle on Jeesus. Hän tuli "Herran nimeen", kuten psalmissa 118 oli ennustettu: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen (Baruh ha-ba be-shem Jehovah)". (Kts. Ps 118:26). Jeesuksen ratsastaessa aasilla Jerusalemiin, kansa muisti tämän lauseen ja todisti: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, (kr. Osanna! Eulogimenos o erhomenos en onomati Kyriou)!" (Mark 11:9).
Jumalan nimi oli juutalaisten johtajille ongelmallinen. He sanoivat "Herra" (hebr. Adonai) silloinkin, kun Pyhissä Kirjoituksissa oli kirjoitettu "Jhvh", joka olisi pitää ääntää Jehovah tai Jahve). Myös psalmin Ps 118:26 kääntäjä on tehnyt saman, tahallisen virheen. Psalmin kääntäjällä olisi ollut oikeus jättää nimi kääntämättä, mutta ei muuttaa sitä toiseksi. Kreikkalaisen tekstin kääntäjällä tätä ongelmaa ei ollut, Kyrios oli siihen käypä kreikankielen sana Herralle, sillä samaa sanaa käytettiin Rooman keisareista.
Kun apostoli Pietari joutui kuulusteluihin Jeesuksen nimeen (kts. Apt 4:7) tehdyn ihmeteon takia, hän vastasi kuulustelijoille näin:
Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Apt 4:8-12
Kun kirkon opettajilla ei ollut mitään nimeä Isälle tai Pyhälle Hengelle, he eivät voineet kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen" nimeen. Korvaavaksi menettelyksi tuli kolminkertainen upotus, ensin Isän, sitten Pojan ja kolmanneksi Pyhän Hengen takia, vaan ei nimeen. Jeesuksen, eikän kenenkään muunkaan nimeä ei lainkaan mainittu.
Kirkolliset harhaopit ovat syntyneet vuosisatojen saatossa. Raamatun aikana kasteet suoritettiin "Jeesuksen nimeen", kts. Apt 2:38; 8:16; 8:48 ja 19:5. Heti Pietarin helluntaisaarnan jälkeen juutalaiset kysyivät: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Pietari vastasi:
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Kts. Apt 2:38).
Jos sinut on kastettu nimettömään ja tuntemattomaan henkivaltaan, ota kristillinen kaste - upottamalla ja Jeesuksen nimeen ja katso, ettei siihen lisätä mitään selityksiä, varauksia tai muita metkuja.
Kaste Hengessä
Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi syntyminen on Jeesuksen ja hänen lähettiläittensä yhteistyötä. Herran työtoveri kastaa vedessä ja Herra itse Hengessä. Ensimmäisinä saivat henkikasteen Jeesuksen Jerusalemiin kokoontuneet oppilaat. Silminnäkijät näkivät "ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi". Samalla tavalla saivat Elämän Hengen myös Korneliuksen kotiin kokoontuneet, lihansa puolesta ei-juutalaiset.
Senjälkeen kun Herra oli täyttänyt Hengellä taivaista ensimmäiset Jeesukseen uskovat juutalaiset (kts. Apt 2:1-13), Herra on täyttänyt Hengellä niitä, joiden päälle hänen lähettämänsä edustaja laittaa kätensä. Näin saivat Pyhän Hengen samarialaiseen sekakansaan kuuluvat uskovat (kts. Apt 8:14-17). Myös Saul, Paavaliksi kutsuttu, sai Pyhän Hengen käsien päällepanemisen kautta. Herra antoi näyssä Damaskossa asuvalle Ananias-nimiselle veljelle tiedot Saulista niin, että tämä pystyi hoitamaan tehtävän, kts. Apt 9:1-22.
Herra kastaa Hengellä ne, jotka uskon kautta häntä tottelevat. Sinun ei tarvitse ryntäillä etsimään Pyhän Hengen kastetta, sillä Herra tuntee omansa ja lähettää matkaan sen palvelijansa, jonka tahtoo. Joskus näyttää siltä, ettei uskova tiedä olevansa kastettu Hengessä, kts. 1.Kor 3:16, tai epäilee sitä, mikäli hän ei puhu kielillä. Tällöin hän on alttiina vaaralle kieltää itsessään asuva Jumalan Henki ja lähteä etsimään sitä, joka hänellä jo on. Kannattaa muistaa, että Apostolien tekojen toisessa luvussa, selostettaessa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina uskoontulleiden 3000 nuoren uskovan elämää, ei heistä mainita, että apostolit olisivat panneet kätensä heidän päälleen tai että he olisivat puhuneet kielillä. He yksinkertaisesti pysyivät apostolien opetuksessa ja tulokset todistivat siitä, millaista se opetus oli ollut, kts. Apt 2:41-47 ja Apt 4:32-37.
Pyhä Henki on osuutta Jumalallisesta luonnosta. Pyhän Hengen saanut ihminen ei ole enää entisensä, hän on Uusi ihminen, kts. Ef. 2:14-15:
Sillä hän on …
… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi Uudeksi Ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Kaste Hengessä ei vielä takaa, ettei ihminen jatkossa tekisi pahaa. Taistelu siitä, kuka on Herra, ihmisessä jatkuu, ja ihmisen on jokaisessa uudessa tilanteessa ratkaistava kumpaa palvella, Jumalaa vai Vastustajaa. Mutta henkikaste on hyvä alku, Jumalan tunnustus ihmiselle. Pyhä Henki opastaa Jumalan lasta oikeisiin valintoihin. Valinnat on kuitenkin tehtävä itse. Tästä kirjoittaa Paavali Efesolaisille:
Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa …
… teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka …
Kts. Ef 4:17-24
Raamatun teksteissä Uudesta ihmisestä käytetään myös nimityksiä "toinen ihminen", "hengellinen ihminen" ja "sisällinen ihminen". Raamatun teksteissä uusi ihminen ei ole etusijalla, etusijalla on Herra. Uusi Ihminen elää hänen yhteydessään Hengessä. Uuden ihmisen löydämme tavallisesti sellaisissa sanamuodoissa kuin "Kristus teissä…" "me hänessä" tai "Kristus meissä". Pari esimerkkiä:
Kol 1:27:
Kristus teissä, kirkkauden toivo.
2.Kor 13:3-4:
… te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka … olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan …
Room 8:10:
Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Room 8:11:
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
2 Kor 12:2:
Tunnen miehen, joka on Kristuksessa …
Pyhä Henki opastaa ihmisen Jumalan kaikkeen täyteyteen. Pyhän Hengen kaste on alku hengelliselle elämälle. Ensimmäinen ihminen oli maasta, mutta toinen, uusi ihminen on taivaasta. Kts. 1.Kor 15:47.
Raamatussa me tapaamme myös termin: "olla täynnä Pyhää Henkeä". Tällöin on kyse henkilöstä, joka ei ole pelkästään kastettu, vaan jatkaa kulkuaan Jumalan tahdossa. Enemmän kuin Pyhän Hengen täyteydessä vaeltavia uskovia näyttää kuitenkin olevan niitä, jotka etsivät "Pyhän Hengen kosketusta", sellaista pikkupiristystä arkipäivän ankeuteen, ilman aikomustakaan päästää Jumalan Henkeä sydämensä Herraksi.
Onko tämä riittävä?
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Kastetodistus (Paperilla)
Olen kastanut xxxxxxxxxxx (EJsvP), syntynyt xxxxxxxx, upotuskastella, nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Kaste suoritettiin Luvialla 19.4.1989 Suoritus tapahtui hänen omasta pyynnöstään ja omakohtaisen todistuksen perusteella uskostaan Jeesukseen (Jeshua) Kristukseen.
Saarnaaja xxxx x xxxxxxxx
Ps. Tämän kasteen halusin ja sain erikseen vaikka minua ei suostuttu ottamaan Porilaiseen saman saarnajaan (joka siis myöhemmin kastoi minut) seurakuntaan. Silloinen "johtaja" tostesi että olet liian syntinen... emme voi kastaa sinua samasta syystä. Palaa asiaan kun olet parannusta tehnyt riittävästi. Maallisten lakien mukaan en ole varastanut ja olen/olin maallisessa mielessä ok kansalainen...
Siis Raamattua lukemalla ja tutkimalla halusin upotuskasteelle.
------
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/perusteet.htm
Kaste (kr.: baptismo, upotus) vedessä
Parhaassa tapauksessa evankeliumi Jumalan Valtakunnasta voidaan kuulla yhdessä päivässä. Sen jälkeen kun olet tehnyt ratkaisusi seurata Jeesusta, on välttämätöntä, että otat kasteen (baptismo: upotus) ja mieluimmin heti, ettet tottuisi tottelemattomuuteen. Kaste on raja-asema, jonka kautta käydään sisälle Jumalan Valtakuntaan. Kaste kuuluu lähetyskäskyyn, kts. Matt 28:18-20. Nämä Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin lopussa ovat seuraavat:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla (baptizontes, upottamalla) heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Kun ihminen tulee uskoon, hän tunnustaa Jeesuksen herruuden ja ottaa kasteen (upotuksen) "Jeesuksen Kristuksen nimeen", kts. Apt 2:38. Myös hänen lapsensa kastetaan (upotetaan) - eihän hän jätä lapsiaan vieraan valtaan, jos itse muuttaa pysyvästi toiseen maahan, kts. Apt. 10:45-48. Esimerkkitapaus on Makedoniasta, Filippin kaupungista:
Ja hän (vanginvartija) vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että pelastuisin?" Niin he (Paavali ja Silas) sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissaan olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin (ebaptisti: upotettiin) kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian, ja riemuitsi ..., (kts. Apt 16:30-34).
Lapsi, joka on syntynyt vaikkakin vain toisen vanhemmista uskoontulon jälkeen, ei tarvitse kastetta. Hän on maassasyntynyt ja hänellä on Taivasten Valtakunnan kansalaisuus jo syntyessään. Samoin myös hänen lapsensa, jos uskossa pysyvät.
Se, että lapset saavat vanhempiensa kansalaisuuden, pitäisi olla itsestään selvää kenelle tahansa. Mutta lasten ja aikuisten kastamisesta on paholaisen teatterissa noussut iso melu: toiset (katoliset, ortodoksit, luterilaiset ym.) ovat lapsikasteen kannalla ja toiset (baptistit, helluntailaiset jne) kastavat vain aikuisia. Molemmat osapuolet ovat väärässä. Kyseessä on Paholaisen tyypillinen trikki: hän ehdottaa kahta toisilleen näennäisesti vastakohtaista teesiä, jotka molemmat ovat epätosia.
Toinen kasteessa varteenotettava seikka on nopeus. Ne, jotka eivät halua päästää ihmisiä Taivasten Valtakuntaan, haluavat ennen kastetta järjestää kasteopetusta kastettaville. Toivon pyhiinvaeltajan ymmärtävän, että ensin synnytään ja vasta sitten opiskellaan. Kasteopetusvaatimukseen sisältyy mitä kieroin taka-ajatus: Ennen kastetta ei opetettavalla ole omia henkilökohtaisia kokemuksia hengellisistä asioista, joten hänelle voidaan syöttää mitä puppua hyvänsä opetettavan voimatta arvostella tiedon paikkansapitävyyttä. Siinä voi käydä niin, että opetettava menee niin päästään pyörälle, ettei ikinä osaa tietänsä sisälle Taivasten Valtakuntaan. Kasteen jälkeen asia on toinen - jollei Jumalan henki todista sanaa oikeaksi, se on väärä.
Maailmassa on yli miljardi ihmistä, jotka luulevat olevansa kastettuja. Heitä on höynäytetty. Pirskotus ei ole kaste. Pirkotetut kirkon jäsenet riippumatta siitä, onko heidät pirskoteltu lapsena tai aikuisena, eivät ole kristittyjä, eivätkä kastettuja. (Uskovien vanhempien lapset ovat eri asia). Jos pirskoteltu ihminen haluaa tulla Taivasten Valtakuntaan, on hänen laskeuduttava alas veteen, "kasteen hautaan", kuten Kolossalaiskirje 2:12 asian ilmoittaa.
Sovitus tapahtui ristillä noin 1970 vuotta sitten. Jumalan ehdottoman vanhurskauden vaatimus tuli täytettyä Herramme kuollessa ristillä meidän syntiemme tähden. Kasteessa me samaistumme tähän kuolemaan, kts. Kol 2:12. Siksi puhutaankin kasteen hautaan menosta. Kasteen symboliikka kuvaa sitä, että ennen kastetta kyseisen henkilön omat ruumiilliset tarpeet ja mieliteot ohjasivat hänen käyttäytymistään, mutta kuten Jeesus nousi haudasta elääkseen Jumalan yhteydessä, samoin nousee uskovakin kasteelta elääkseen hänen kanssaan.
Kasteen esikuvat
Jumalan kansa on kutsuttu kansa. Noin 2000 vuotta ennen Kristusta Jumala kutsui Abramin, miehen kaldealaisen Paddan Aramin Uurista sanoen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan...", kts. 1.Moos 12:13. Matkallaan Abram joutui ylittämään Eufratin joen. Joen ylityksen johdosta Aabrahamia joukkoineen alettiin nimittämään sanalla "ivri", "toiselle puolelle mennyt" (aramean kielen verbistä "aver", ylittää, mennä toiselle puolelle).
Abram sai naapureiltaan nimen "ivri", mikä suomen kieleen on tullut muodossa "hebrealainen". Jumalalta Abram sai myös uuden nimen - Aabraham, paljouden isä, mutta hänellä ei ollut poikaa, ei ensimmäistäkään. Pelkät lupaukset vain. Ja kun Aabraham vihdoin sai pojan vaimostaan Saaraista, Herra käski Aabrahamin uhrata poikansa polttouhriksi Jumalalle. Kun Aabraham oli teurastamaisillaan poikansa, Jumala esti hänet siitä ja Aabraham huomasi takanaan oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen poikansa sijasta. Kts. 1.Moos 22:1-19.
Kutsu, uhri ja kaste toistuvat Vanhassa Testamentissa myös siinä yhteydessä, kun Israel lähti Egyptistä. Pääsiäislammas uhrattiin ja kaste saatiin Kaislameressä. Kaislameri on Israelille luvatatun maan eteläinen raja. Rajalla käytiin mahtava näytelmä, jossa Israel pelastui ja takaa-ajaja, Egyptin hallitsija valiojoukkoineen hukkui. Kts. 2.Moos, luvut 14 ja 15 sekä 1.Kor 10:1-2.
Seuraava sukupolvi sai symbolisen kasteensa Jordanissa, sillä Egyptistä lähtenyt sukupolvi oli ollut tottelematon ja kuollut erämaahan. Kuivin jaloin israelilaiset saivat kulkea Jordanin yli luvattuun maahan sen itäisellä rajalla kulkevan Jordan-virran yli, kts. Joosua, luvut 3 ja 4.
Kun kansa oli ylittänyt Jordanin, oltiin taas maassa, josta Jumala oli todistanut Abramille: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan", (kts. 1.Moos 12:7). Kastamiset jäivät pois käytöstä aina Johannes Kastajaan saakka. Johanneksen aikana Israel kyllä asui maassa, mutta oli luopunut Jumalasta. Israel oli kastettava uudelleen. Kts. Mark 1:3-10.
Kasteessa liitytään seurakuntaan
Jumalan seurakuntaan liittyminen tapahtuu uskoontulon ja kasteen kautta. Kun olet tunnustanut Jeesuksen herraksesi ja olet ottanut kasteen, sinä olet seurakunnan jäsen. Muunlaisia rekisteröimistoimenpiteitä ei ole. Kirjaa pitää Jumala taivaissa. Jos vaikka toinenkin vanhemmistasi on uskossa ja sinä olet lapsenuskosi ja sen mukanaan tuoman kuuliaisuuden säilyttänyt, kuulut Jumalan seurakuntaan ilman kastettakin. Jokainen lisäseremonia ja rituaali on turha.
Kasteesta on olemassa monta oppia, jotka ovat hyvin tarkkoja yksityiskohdissaan ja sisältävät erilaisia ehtoja "seurakuntiin" pääsemiseksi. Niitä ei pidä suostua noudattamaan, sillä ne on keksitty uskovien lahkoihin jakamista varten. Lähetyskäskyssä, kts. Matt 28:18-20, sanotaan, että kaste suoritetaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Yhteinen nimi Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle on Jeesus. Hän tuli "Herran nimeen", kuten psalmissa 118 oli ennustettu: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen (Baruh ha-ba be-shem Jehovah)". (Kts. Ps 118:26). Jeesuksen ratsastaessa aasilla Jerusalemiin, kansa muisti tämän lauseen ja todisti: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, (kr. Osanna! Eulogimenos o erhomenos en onomati Kyriou)!" (Mark 11:9).
Jumalan nimi oli juutalaisten johtajille ongelmallinen. He sanoivat "Herra" (hebr. Adonai) silloinkin, kun Pyhissä Kirjoituksissa oli kirjoitettu "Jhvh", joka olisi pitää ääntää Jehovah tai Jahve). Myös psalmin Ps 118:26 kääntäjä on tehnyt saman, tahallisen virheen. Psalmin kääntäjällä olisi ollut oikeus jättää nimi kääntämättä, mutta ei muuttaa sitä toiseksi. Kreikkalaisen tekstin kääntäjällä tätä ongelmaa ei ollut, Kyrios oli siihen käypä kreikankielen sana Herralle, sillä samaa sanaa käytettiin Rooman keisareista.
Kun apostoli Pietari joutui kuulusteluihin Jeesuksen nimeen (kts. Apt 4:7) tehdyn ihmeteon takia, hän vastasi kuulustelijoille näin:
Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Apt 4:8-12
Kun kirkon opettajilla ei ollut mitään nimeä Isälle tai Pyhälle Hengelle, he eivät voineet kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen" nimeen. Korvaavaksi menettelyksi tuli kolminkertainen upotus, ensin Isän, sitten Pojan ja kolmanneksi Pyhän Hengen takia, vaan ei nimeen. Jeesuksen, eikän kenenkään muunkaan nimeä ei lainkaan mainittu.
Kirkolliset harhaopit ovat syntyneet vuosisatojen saatossa. Raamatun aikana kasteet suoritettiin "Jeesuksen nimeen", kts. Apt 2:38; 8:16; 8:48 ja 19:5. Heti Pietarin helluntaisaarnan jälkeen juutalaiset kysyivät: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Pietari vastasi:
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Kts. Apt 2:38).
Jos sinut on kastettu nimettömään ja tuntemattomaan henkivaltaan, ota kristillinen kaste - upottamalla ja Jeesuksen nimeen ja katso, ettei siihen lisätä mitään selityksiä, varauksia tai muita metkuja.
Kaste Hengessä
Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi syntyminen on Jeesuksen ja hänen lähettiläittensä yhteistyötä. Herran työtoveri kastaa vedessä ja Herra itse Hengessä. Ensimmäisinä saivat henkikasteen Jeesuksen Jerusalemiin kokoontuneet oppilaat. Silminnäkijät näkivät "ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi". Samalla tavalla saivat Elämän Hengen myös Korneliuksen kotiin kokoontuneet, lihansa puolesta ei-juutalaiset.
Senjälkeen kun Herra oli täyttänyt Hengellä taivaista ensimmäiset Jeesukseen uskovat juutalaiset (kts. Apt 2:1-13), Herra on täyttänyt Hengellä niitä, joiden päälle hänen lähettämänsä edustaja laittaa kätensä. Näin saivat Pyhän Hengen samarialaiseen sekakansaan kuuluvat uskovat (kts. Apt 8:14-17). Myös Saul, Paavaliksi kutsuttu, sai Pyhän Hengen käsien päällepanemisen kautta. Herra antoi näyssä Damaskossa asuvalle Ananias-nimiselle veljelle tiedot Saulista niin, että tämä pystyi hoitamaan tehtävän, kts. Apt 9:1-22.
Herra kastaa Hengellä ne, jotka uskon kautta häntä tottelevat. Sinun ei tarvitse ryntäillä etsimään Pyhän Hengen kastetta, sillä Herra tuntee omansa ja lähettää matkaan sen palvelijansa, jonka tahtoo. Joskus näyttää siltä, ettei uskova tiedä olevansa kastettu Hengessä, kts. 1.Kor 3:16, tai epäilee sitä, mikäli hän ei puhu kielillä. Tällöin hän on alttiina vaaralle kieltää itsessään asuva Jumalan Henki ja lähteä etsimään sitä, joka hänellä jo on. Kannattaa muistaa, että Apostolien tekojen toisessa luvussa, selostettaessa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina uskoontulleiden 3000 nuoren uskovan elämää, ei heistä mainita, että apostolit olisivat panneet kätensä heidän päälleen tai että he olisivat puhuneet kielillä. He yksinkertaisesti pysyivät apostolien opetuksessa ja tulokset todistivat siitä, millaista se opetus oli ollut, kts. Apt 2:41-47 ja Apt 4:32-37.
Pyhä Henki on osuutta Jumalallisesta luonnosta. Pyhän Hengen saanut ihminen ei ole enää entisensä, hän on Uusi ihminen, kts. Ef. 2:14-15:
Sillä hän on …
… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi Uudeksi Ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Kaste Hengessä ei vielä takaa, ettei ihminen jatkossa tekisi pahaa. Taistelu siitä, kuka on Herra, ihmisessä jatkuu, ja ihmisen on jokaisessa uudessa tilanteessa ratkaistava kumpaa palvella, Jumalaa vai Vastustajaa. Mutta henkikaste on hyvä alku, Jumalan tunnustus ihmiselle. Pyhä Henki opastaa Jumalan lasta oikeisiin valintoihin. Valinnat on kuitenkin tehtävä itse. Tästä kirjoittaa Paavali Efesolaisille:
Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa …
… teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka …
Kts. Ef 4:17-24
Raamatun teksteissä Uudesta ihmisestä käytetään myös nimityksiä "toinen ihminen", "hengellinen ihminen" ja "sisällinen ihminen". Raamatun teksteissä uusi ihminen ei ole etusijalla, etusijalla on Herra. Uusi Ihminen elää hänen yhteydessään Hengessä. Uuden ihmisen löydämme tavallisesti sellaisissa sanamuodoissa kuin "Kristus teissä…" "me hänessä" tai "Kristus meissä". Pari esimerkkiä:
Kol 1:27:
Kristus teissä, kirkkauden toivo.
2.Kor 13:3-4:
… te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka … olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan …
Room 8:10:
Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Room 8:11:
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
2 Kor 12:2:
Tunnen miehen, joka on Kristuksessa …
Pyhä Henki opastaa ihmisen Jumalan kaikkeen täyteyteen. Pyhän Hengen kaste on alku hengelliselle elämälle. Ensimmäinen ihminen oli maasta, mutta toinen, uusi ihminen on taivaasta. Kts. 1.Kor 15:47.
Raamatussa me tapaamme myös termin: "olla täynnä Pyhää Henkeä". Tällöin on kyse henkilöstä, joka ei ole pelkästään kastettu, vaan jatkaa kulkuaan Jumalan tahdossa. Enemmän kuin Pyhän Hengen täyteydessä vaeltavia uskovia näyttää kuitenkin olevan niitä, jotka etsivät "Pyhän Hengen kosketusta", sellaista pikkupiristystä arkipäivän ankeuteen, ilman aikomustakaan päästää Jumalan Henkeä sydämensä Herraksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun kirjoitat:
"Parhaassa tapauksessa evankeliumi Jumalan Valtakunnasta voidaan kuulla yhdessä päivässä. Sen jälkeen kun olet tehnyt ratkaisusi seurata Jeesusta, on välttämätöntä, että otat kasteen (baptismo: upotus) ja mieluimmin heti,"
nimittäin ; bastimos EI TARKOITA YKSINOMAAN UPOTUSTA, VAAN kakenlaista vbeden kassa tekemisissä olemista.
Uusi testamentti käyttää UPOTTAMISESTA (Mt 18:6) ja veteen vajoamisesta (Mt 14:30) kokonaan toista sanaa KATAPOTIDZOO.
Asiasta laajemmin
Uuras Saarnivaara on suorittanut varsin seikkaperäisen tutkistelun "kastaa" ja "kaste" –sanojen käytöstä Raamatun alkukielissä. Hänen lisäkseen seuraavassa hyödynnetään Willem A. Van Gemerenin, Colin Brownin ja Kittel-Friedrich-Pitkinin teologisia ja eksegeettisiä sanakirjoja.
Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään sanoja baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste". Jeesus ei puhunut kreikkaa, vaan arameaa, joka on heprean läheinen sukulaiskieli. Nämä sanat olivat siksi käännöksiä heprean ja aramean - molemmissa käytettiin samoja sanoja - sanoista TaVáL = "kastaa" ja TeViLá = "kaste".
Vanhan testamentin kreikkalaisessa käännöksessä (200 -luvulla eKr.), joka tunnetaan nimellä Septuaginta, TaVáL käännetään tavallisesti sanoilla baptoo ja baptidzoo. Näistä edellinen on lyhempi perusmuoto, jälkimmäinen sen frekventatiivimuoto - joka ilmaisee toistuvaa tapahtumista - ja kuitenkin on menettänyt frekventatiivisen merkityksensä ja yleensä merkitsee samaa kuin baptoo.
Baptidzoo on kuitenkin muoto, jota aina käytetään kastetoimituksesta. Vastaava substantiivi on baptisma = "kaste". Jeesus, joka puhui arameaa, ilmeisesti käytti sanoja TaVáL = "kastaa", ja TeViLá = "kaste", ja samoin teki Johannes Kastaja. Näitä sanoja käytetään myös aikamme hepreankielisissä Uuden testamentin käännöksissä.
Niiden merkityksen ymmärtämiseksi on tärkeää tutkia, miten niitä käytetään hepreankielisessä Vanhassa testamentissa ja miten ne on käännetty Septuagintassa, sekä miten Septuaginta käyttää baptidzoo ja baptisma -sanoja.
Vanha testamentti:
"ja kastoivat (JiTBeLu, LXX: emolynan = tahrasivat) puvun vereen" (1 Moos. 37:31). "...ottakaa sitten kimppu isoppia, kastakaa (TeVaLtäm, LXX: bapsantes, aor. part. sanasta baptoo) se vatiin laskettuun vereen..." (2 Moos. 12:22). "Hän kastakoon (TaVaL, LXX: bapsei, fut. sanasta baptoo) sormensa vereen..." (3 Moos.4:6. Samoin 4:17 ja 9:9, paitsi, että viimeksimainitussa on imperfekti: "...hän kastoi (jiTBoL, LXX: ebapsen)..." "Sitten hän ottakoon elävän linnun ja kastakoon (TaVaL, LXX: bapsei) sen ... teurastetun linnun vereen" (3 Moos 14:6; sama j. 51). "Jokainen, joka ... koskee taistelussa kaatuneen ... ruumiiseen ... on epäpuhdas ...
Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä. Joku, joka on puhdas, ottakoon sitten isopin oksia, kastakoon (TaVaL, LXX:bapsei) ne veteen ja pirskottakoon vedellä asumuksen, kaikki siellä olevat tavarat ja myös ihmiset, jotka ovat olleet siellä... Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä (RaHaZ). Iltaan mennessä hän on puhdas." (4 Moos. 19:16-19).
"Asser ... kastakoon (ToVeL, LXX: bapsei) ... jalkansa öljyyn" (5 Moos. 33:24) (KR-33).
"...heidän jalkansa painuivat (sekä KR-33, että KR-92), "kastuivat" (niTBeLu, LXX: ebafeesan, baptoo -verbin pass. aor.) rantaveteen..." (Joos. 3:15).
"...kasta (TaVaLt, LXX: bapseis, fut. sanasta baptoo) leipäpalasi hapanviiniin..." (Ruut. 2:14).
"...kastoi (jiTBoL, LXX: ebapsen, aor. sanasta baptoo) sauvansa kärjen hunajakennoon..." (1 Sam. 14:27).
"...kastautui (jiTBoL, LXX: ebaptisato, aor. verbistä baptidzoo) joessa seitsemän kertaa..." (2 Kun. 5:14).
"...sinä ryvettäisit (tiTBeLéni, LXX: ebapsas, aor. verbistä baptoo) minut likakuopassa" (Job 9:31).
Useimmissa näistä kohdista ei ole kysymys upottamisesta veden tai veren alle, vaan osittaisesta kastamisesta.
Joosefin veljet kastoivat hänen ihokkaansa tahraamalla sen eläimen verellä. Vihmomisessa käytettyä isoppikimppua ei ilmeisesti upotettu kädessä oleva osa mukaanluettuna vereen tai veteen, vaan ainoastaan sen pää kastettiin siihen - samaan tapaan kuin meillä vispilä.
Elävää lintua oli mahdoton upottaa kuolleen linnun vereen, vaan sen kastaminen ulottui vain pieneen osaan sen ruumista. Kohta, joka kehottaa Asseria kastamaan jalkansa öljyyn, on kuvaannollinen, eikä siinä nähtävästi ajatella koko jalan upottamista öljyyn.
Kun leipäpala kastettiin hapanviiniin, sitä tuskin pantiin käden pitelemää osaa myöten upoksiin, vaan se painettiin siihen vain osaksi. Joonatan ei voinut upottaa sauvaansa mehiläisten kennokakkuun, vaan kastoi sen pään hunajaan.
Jobin kirjan puhe likakuoppaan tai lokaan upottamisesta on kuvaannollinen, mutta tuskinpa siinä on kysymys likakuoppaan tai lokaan upoksiin panemisesta.
Sormeakaan ei pirskottamista varten nähtävästi upotettu juurta myöten vereen. Naeman saattoi kyllä sukeltaa Jordaniin, kuten KR-33 kääntää. Tämä on kuitenkin epävarmaa, sillä profeetta Elisa ei käskenyt häntä sukeltamaan, vaan vain peseytymään (RaHaZeta)(2 Kun. 5:10).
Uusi testamentti:
Muusta kuin varsinaisesta kasteesta käytettyinä sanat baptidzoo ja baptismos esiintyvät seuraavissa kohdissa:
"...ennen kuin ovat itseään vedellä vihmoneet (baptisoontai = peseytyä; muutamissa käsikirjoituksissa on rantisoontai = puhdistautua); ja paljon muuta..., niin kuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä (baptismuus) (Mark. 7:4, KR-38). "Astia" (batos) on nestemitta, 36,4 litraa.
Kukaan ei pese sen kokoisia kiviastioita upottamalla, ei ainakaan vähävetisessä Palestiinassa. "Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt" (ebaptisthee, pass. aor. verbistä baptidzoo) (Luuk. 11:38).
Sanat baptidzoo ja baptismos merkitsevät näissä kohdissa ilmeisesti samaa kuin heprean ja aramean TaVáL ja TeViLá, vedessä eriasteisesti kastamista tai pesemistä, harvoin upottamista. "...ja erilaiset pesut (baptismois), nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin..." (Heb. 9:10). "...isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki.
Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen (ebaptisanto) Mooseksen seuraajiksi" (1 Kor. 10:1-2)."
Näin siis sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät myös UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi "peseytymistä",
"käsien ja jalkojen pesemistä",
"sumupilvestä kostumista" jne.
Uuden testamentin baptidzoo -sanalla on vanhatestamentillinen tausta. Erilaiset "pesot" (Heb. 9:10),
"vihmonta" (Jes. 52:15; Hes. 36:25; Heb. 12:24) ja "pirskottaminen" (4 Moos. 8:7)
olivat vanhassa liitossa yleisiä tapoja: Herra käski Moosesta tekemään vaskialtaan peseytymistä varten ilmestysmajan ja alttarin välille. Samassa yhteydessä Raamattu selittää peseytymisen tarkoittavan käsien ja jalkojen pesemistä: "Tee peseytymistä varten pronssinen allas ja sille pronssinen jalusta, sijoita se pyhäkköteltan ja alttarin väliin ja täytä se vedellä. Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. Kun he ovat menossa pyhäkkötelttaan, heidän on ensin peseydyttävä vedellä, etteivät he kuolisi.
Myös silloin, kun he astuvat alttarin ääreen palvelustoimiinsa polttamaan tuliuhreja Herralle, heidän on ensin pestävä kätensä ja jalkansa, etteivät he kuolisi." (2 Moos. 30:18-21). Jesaja ennusti Messiaasta: "Niin hän on vihmova monet pakanakansat" (heprealaisen tekstin mukaan, Jes. 52:15). Leeviläisten puhdistamiseksi oli "pirskotettava" heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4 Moos. 8:7).
Baptidzoo -sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista.
Baptidzoo -sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista, eikä mitään muuta.
Väite, että sanat baptidzoo ja baptisma merkitsisivät aina upottamista, ei täten pidä lainkaan paikkaansa. Erehdys johtuu ainakin osaksi siitä, että näiden ja niiden perustana olevien TaVáL ja TeViLá -sanojen käyttöä Raamatussa ja Septuagintassa ei ole tutkittu. Uusi testamentti käyttää upottamisesta (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) kokonaan toista sanaa KATAPONTIDZOO.
Kasteen muoto Uudessa testamentissa.
Uuden testamentin sanonnat "hän nousi heti vedestä" (Matt. 3:16),
"astuivat veteen",
"Kun he olivat nousseet vedestä" (Apt. 8:38s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta "upottamisesta".
Näitä sanontoja käytetään eri syvyyksiin veteen menemisestä ja siitä nousemisesta, myös vain nilkkoihin tai polviin asti menemisestä ja nousemisesta.
On harhatulkintaa väittää, että ne sinänsä viittaisivat upotuskasteeseen. Kastajan ja kastettavan täytyi astua veteen, koska se aivan rannassa on tavallisesti liejuista ja roskaista.
Kun evankeliumeissa käytetään tätä sanaa astioiden, pöytien ym. pesemisestä, on selvää, ettei se voi tarkoittaa yksinomaan upottamista.
Kun puhutaan Pyhällä Hengellä kastamisesta (Luuk.3:16; Apt. 1:5) olisi luonnotonta sanoa, että se oli Pyhään Henkeen upottamista.
Gazan lähettyvillä, missä Filippos kastoi etiopialaisen hoviherran (Apt. 8:36-38), saattoi korkeintaan olla pieni kevätpuro, joka kesäisin oli melkein kuiva.
Kun Ananias kastoi Sauluksen Damaskoksessa, Juudaksen talossa, on epäoikeutettua luulla, että siellä olisi ollut amme upottamista varten.
Kun Filippin vanginvartija otti Paavalin ja Silaan kotiinsa "samalla yön tunnilla" (en ekeinee tee hoora tees nuktos), ja kun "hänet ja hänen OMAISENSA kastettiin heti" (Apt. 16:33), niin on ilmeistä, että sitä ei voitu tehdä upottamalla.
Kun joku otti sanan vastaan, hänet kastettiin heti, vaikka keskellä yötä, kuten Filippin vanginvartijakin KAIKKI OMAISET.
Kuulijakunnalla ei tietenkään ollut kastepukuja mukanaan - eihän köyhillä ihmisillä edes ollut muuta vaatepartta, kuin päällä oleva. Siihen kääriytyneenä paneuduttiin nukkumaankin.
Myöskään alastomana ei voitu esiintyä, sillä toimitusta seurasi yleisöjoukko.
Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset paljastavat, että valelu on todennäköisesti ollut alkukirkon yleisin kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä.
Tällainen Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa säilynyt vanhin Jeesuksen kastamista esittävä kuva on syntynyt heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen, joten sen todistusvoima on suuri.
Justinus Marttyyri (110-165 jKr.) mainitsee kirjassaan "Apologia", että perkeleet ovat ruvenneet matkimaan kristillistä kastetta, kun epäjumalain papit temppeleissään pirskottavat itsensä vedellä. Jos tämä pirskottaminen oli oikean kasteen matkimista, niin oli kristityillä tapana kastaa pirskottamalla.
Tertullianus (145-220 jKr.) mainitsee kirjassaan "De Baptismo" ("Kasteesta") "veteen kastamisesta" ja "pirskottamisesta" ja kirjoittaa 4. luvussa: "Ei ole lainkaan väliä kastetaanko ihminen meressä tai lammikossa, virrassa tai maljassa, järvessä tai ruuhessa".
Tällä ei kielletä, että Raamatun aikana olisi toimitettu upotuskasteita, mutta millään alkukielen sanalla tai raamatunkohdalla sitä ei voida todistaa.
Didakheessa mainitaan valelukaste.
Voidaan olettaa, että Jeesuskin kastettiin valelemalla, kuten Rooman katakombista löydetty ikivanha maalaus kuvaa! Kirkkohistoria kyllä kertoo, että upotuskaste oli muinoin yleinen. Raamatussa ei kuitenkaan ole ohjetta, että kaste olisi toimitettava tällä tavalla.
Mikäli upottamista käytettiin, se oli kirkollinen perimätapa, ei Raamatussa määrätty muoto.
Raamatussa ei ole erityistä säädöstä kastetavasta. Siksi on yhdentekevää, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko, kunhan kaste vain toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen puhtaalla vedellä. Todennäköisintä on, että alkuseurakunta käytti useita eri kastetapoja (arkeologia).
Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan "puhdistusta synnistä" ja "elävän veden virtoja".
Vihmominen eli pirskottaminen kuvasi "puhdistusta" ja "Jumalan armon siunausta".
Upottaminen kuvasti paitsi "puhdistusta synneistä", vanhan ihmisen kuolemaa" ja "uuden ihmisen syntymistä".
Hes 36:25 kertoo puhdistumisen tapahtuvan VIHMOMALLA:
Ilmoitis kasteen suoritamistavasta on tässä':
"Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan."
Alkukirkko ymmärsi, että kasteen olemus ei riipu veden määrästä, vaan laadusta: sen on oltava "Kristuksen veren punaamaa"!
Kasteen siunaus ei ole riippuvainen ulkonaisesta kastetavasta "kastajaliikkeet" käyttivät valelukastetta aina vuoteen 1642 asti.
Niinpä baptismin perustaja John Smyth kastoi itse itsensä valelemalla 1608. Vasta hollantilaisten Rhijnsburgerien vaikutuksesta alettiin opettaa, että ainoa oikea kastetapa oli kastettavan upottaminen.
Vapaitten suuntien vaatimus, että kaste on aina toimitettava upottamalla, on menemistä yli sen, mitä meille on Raamatussa kirjoitettu; se on legalismia eli lakihenkisyyttä.
Väitätkö Ramu todella että noin reilu 4 miljoonaa Suomalaista on Uskonut ja sitten kastettu niinkuin Sana sanoo sekä Pyhässä Hengessä/totuudessa vaeltaa?
Jos näin olisi, olisimme noin 4 miljoonainen "Aito jerusalem toinen Pohjolassa"!
Pakana kulttuureissa / epäjumalan menoissa kuulemma on valeltu ja ruiskittu myös...
http://www.kolumbus.fi/gematria/kaste.htm
KASTE
Kaste, joka tapahtui alkuseurakunnan aikana juutalaisen
tavan mukaan on muutettu. Siinä kastettava upottautui
kokonaan veden alle. Alussa ei ollut jotakin määrättyä
'kastekaavaa'. Myöhemmin Rooman valtakunnan tullessa
'kristilliseksi', muutettiin Matt. 28:19: nnen sisältöä. Siinä
olleeseen Jeshuan antamaan lähetyskäskyyn: "Menkää
ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni Minun nimeeni"
lisättiin kastekäsky (Eusebiuksen kirkkohistoria, III 5:2;
myös vanhemmissa Nesstlen toimittamissa kreikankielissä
UT:n teksteissä on Matt. 28:19:nnen alaviitteessä huomautus
tästä): "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetus-
lapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen".
Eihän koko pakanallinen Rooman valtakunta olisi tullut
Jeshuan opetuslapsiksi saarnaamalla, mutta (pakko-)
kastamalla tässä näennäisesti onnistuttiin. Kun myös
sanat 'Minun nimeeni' muutettiin muotoon 'Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen' ei Jeshuan nimeä tarvinnut
käyttää ollenkaan.
Tässä olevat sanat 'Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen' herättää kysymyksen: Onko nimiä yksi vai
kolme? Muutetun tekstin tarkka sanamuoto on
yksikössä: 'nimeen'. Vastaukseksi olisi siis löydyttävä
yksi nimi. Mikä on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi?
Ensimmäiset uskovat ottivat kasteen (Herran) Jeshuan
(Messiaan) nimeen. Seuraavat Raamatun kohdat
Apostolien Teoista osoittavat sen meille: 2:38:
"...Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeshuan Messiaan nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"; 8:16: "...he olivat
ainoastaan kastetut Herran Jeshuan nimeen"; 10:48:
"Ja hän käski kastaa heidät Jeshuan Messiaan nimeen"
sekä 19:5: "Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran
Jeshuan nimeen".
Suomalaisessa, kuten muissakin käännöksissä käytetään
Jeshuan nimen sijasta käännettyjä nimiä. Kun ylläolevat
tapahtumat tapahtuivat, ei Jeshuaa kutsuttu muulla kuin
ainoastaan alkuperäisellä hepreankielisellä nimellään.
Kreikkalaistumisen ja roomalaistumisen myötä Häntä
alettiin kutsumaan käännetyillä nimillä. Se, että tunnistaako
Hän käännetyn nimen ei varmasti ole Hänelle ongelma,
mutta onko kaunista, kohteliasta ja kunnioittavaa väännellä
kutsumanimeä. Myös tässä on yksi huomioitava asia niille,
jotka haluavat palata kaikessa alkuperäiseen.
Gematrian avulla voimme varmistaa onko oikein kastaa
'Jeshuan nimeen' tai 'Jeesuksen nimeen' vai pitääkö lausua
sanat 'Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen'.
1. KASTE "JESHUAN NIMEEN"
1.1: הטבל בשם ישוע saada kaste Jeshuan nimessä ja
משיחיות messiaanisuus ovat kumpikin lukuarvoiltaan
samat, eli 774.
1.2: היטבלות לשם האדון ישוע kaste / upottautuminen
Herran Jeshuan nimeen, את-אמונת ישוע Jeshuan usko
(Ilm. 14:12), קהלת ישוע המשיח Jeshuan Messiaan
seurakunta ja של קהלת דתית seurakunnallinen sekä
שערי שאול לא יגברו עליה kuoleman portit eivät sitä
voita (Matt. 16:18) ovat lukuarvoiltaan 1284.
1.3: במשיח ישוע הקדשים Messiaassa Jeshuassa
pyhät, להטביל לשם ישוע המשיח kastetaan Jeshuan
Messiaan nimeen ja צאו מבבל lähtekää Baabelista
("Täytetyin kirjaimin") ovat lukuarvoiltaan 1205.
1.4: Profeetta Jeremian kirjassa 31. luvussa, alkaen
jakeesta 31 on ennustus Uudesta Liitosta:
וקרתי את-בית ישראל ואת-בית יהודה ברית חדסה
Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa
Uuden Liiton ja הטבלו כל-איש מכם לשם ישוע המשיח
ottakoon kukin teistä kasteen Jeshuan Messiaan nimeen
("Täytetyin kirjaimin") ovat lukuarvoiltaan 3768.
1.5: אשמע מספר החתומים מאה אלף וארבעים וארבעה
אלף והם חתומים מכל-שבטו בני ישראלkuulin sinetillä
merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta
merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista luku-
arvo on 3750, kuten myös seuraavan lauseen lukuarvo:
להטביל אתם לשם ישוע kastaa heidät Jeshuan nimeen
("täytetyin kirjaimin" huomioiden sofit-kirjaimet).
1.6: טבילה אחת YKSI KASTE (Ef. 4:5) ja כבתחלה
kuten ennen, kuten aluksi ovat lukuarvoiltaan 465.
Numerot 4, 6, 5 ארבעה ששה חמשה neljä, kuusi, viisi
ja הטבלה לשם האדון ישוע המשיח KASTE HERRAN
JESHUAN MESSIAAN NIMEEN ovat lukuarvoiltaan
samat, eli 1236.
2. KASTE "JEESUKSEN NIMEEN"
Seuraavassa katsomme joitakin esimerkkejä kasteesta
Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimi on tässä translitteroitu
latinankielisestä jossa se kirjoitetaan IESVS (myöskin
kreikkalainen nimitys translitteroituna kirjoitetaan samoilla
kirjoitusmerkeillä): יסוס. Sana Kristus esiintyy heprean-
kielissä UT:ssa ainoastaan yhden kerran. Joh. 1:41:
"'Me olemme löytäneet Messiaan', se on käännettynä:
Kristus". Hepreaksi Kristus kirjoitetaan כריסטוס.
2.1: עדת אלהים חיים Elävän Jumalan seurakunta ja
הטביל לשם האדון יסוס kastaa Herran Jeesuksen nimeen
ja חלוצי edelläkävijä, uudisraivaaja ("täytetyin kirjaimin")
ovat lukuarvoiltaan 628.
2.2: רוחי בארץ צפון Henkeni pohjoisessa maass
("täytetyin kirjaimin"; Sak. 6:8),
יבאו הנשכרים בשעת אחת עשרה tulevat ne, jotka
saapuvat yhdennellätoista hetkellä (Matt. 20:9),
אולם רבים מן-הראשונים יהיו אחרונים ומן-האחרונים ראשונים
monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi, ja monet viimeiset
ensimmäisiksi (Matt. 19:30) ja יטביל לשם האדון יסוס
kastetaan Herran Jeesuksen nimeen ("täytetyin kirjaimin")
ovat lukuarvoiltaan 2400.
2.3: יטביל לשם יסוס כריסטוס kastetaan Jeesuksen
Kristuksen nimeen ja תמימים המה לפני כסא האלהים
he ovat tahrattomat Jumalan Valtaistuimen edessä
ovat lukuarvoiltaan 932.
3. KASTE "ISÄN JA POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN"
3.1: הטבל לשם-האב והבן ורוח הקדש saada kaste Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä קתוליות katoliset
("täytetyin kirjaimin") ovat lukuarvoiltaan 1116.
3.2: הטבלה לשם-האב והבן ורוח הקדש kaste Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen ja כופרות luopiot, harhaoppiset
("täytetyin kirjaimin") ovat lukuarvoiltaan 1121.
3.3: ארו חיוה רביעיא דחילה ואימתני ותקיפא יתירה ושנים
די-פרזל לה רברבן אכלה ומדקה ושארא ברגליה רפסה
katso neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä;
sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi
ja tallasi heikot jalkoihinsa (suuret numerot; Dan. 7:7) ja
יטביל לכריסטוס בשם האב והבן ורוח הקדש
tulee kastamaan Kristukseen Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimessä ovat lukuarvoiltaan 6175.
3.4: לא תחזו-לנו נכחות דברו-לנו חלקות חזו מהתלות
älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille
mieluisia, ennustakaa silmänlumeita (Jes. 30:10),
מטביל לכריסטוס לשם האב והבן ורוח הקדש
kastettu Kristukseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen (suuret numerot), הוא דרש אל-המתים
hän kääntyy vainajien puoleen ("täytetyin kirjaimin"
huomioiden sofit-kirjain) ja תועבת צדיקים vanhurskaille
kauhistus ("täytetyin kirjaimin" huomioiden sofit-kirjain)
ovat lukuarvoiltaan 2766.
3.5: שעו סכרו ולא-יין נעו ולא שכר he ovat juovuksissa,
vaikkeivat viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta
(Jes. 29:9), מטביל ליסוס כריסטוס לשם האב והבן ורוח הקדש
kastettu Jeesukseen Kristukseen Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen, תועבת צדיקים vanhurskaille kauhistus
(suuret numerot) ja בעל אמונה מסלפת harhaoppinen
("täytetyin kirjaimin") ovat lukuarvoiltaan 1692.
3.6: להטביל ליסוס כריסטוס בשם האב והבן ורוח הקדש
kastaa Jeesukseen Kristukseen Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimessä ja שש-מאות וששים ושש kuusisataa
kuusikymmentä kuusi (666) ovat lukuarvoiltaan 2869.
Edellä olevat gematriset esimerkit paljastavat totuuden:
Katolinen kaste (vihmonta) ja muiden kirkkokuntien kasteet
(vihmomalla tai upottamalla) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen eivät ole Raamatullisia. Kaste Jeesuksen nimeen
kelpaa, mutta ei ole alkuperäinen.
Historia osoittaa, miten luopuminen Jumalan Sanasta ja
pitäytyminen kirkko-isien ja paavien sanaan koko pimeän
keskiajan - yön, jolloin ei kukaan voinut työtä tehdä (Joh.
9:4), on johtanut koko kristikunnan kauas alkuperäisestä.
Katolisuudesta erkaantuneet ryhmät, jopa ns. vapaat
suunnat, ovat nekin pitäytyneet katolisessa kasteessa,
vaikka suorittaisivatkin sen upottamalla. Ennalleen asete-
tussa seurakunnassa ei ole eroitusta juutalaisten ja pakanain
välillä, kuten ei ollut alussakaan, vaan niinkuin silloin, niin
myös nyt kastetaan kaikki uskoon tulevat Herran Jeshuan
Messiaan nimeen. Kaste Herran Jeesuksen Kristuksen
nimeen kuuluu "uudisraivaaja"-vaiheeseen (katso 2.1)
matkalla luopumuksesta alkuperäiseen kasteeseen Herran
Jeshuan Messiaan nimeen. Tähän sopii Paavalin sanat
jotka hän lausui Ateenalaisille :"Noita tietämättömyyden
aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi,
että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus"
(Apt. 17:28).
Monet ovat huomanneet, että Raamatusta on poistettu
jakeita. Harvemmat tietävät, että on tapahtunut päin-
vastaistakin. Alussa mainittu Matteuksen evankeliumin
lopussa oleva lähetyskäsky on yksi esimerkki sellaisesta.
Kolme kertaa - alussa, keskellä ja lopussa - Raamatussa
varoitetaan jättämästä tai lisäämästä jotakin sen sanoihin.
"'Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää
siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois'"
(5 Moos. 12:32). "'Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei
hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi'"
(Sananl. 30:6). "'Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan
profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää,
niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset,
jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois
jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on
ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja
pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu'"
(Ilm. 22:18,19).
Lähetyskäskyyn tehty kastekäskyn lisäys on johdatta-
nut kristikunnan pois alkuperäisestä Jumalan Sanasta.
Pitäytymällä tähän lisäykseen uskova joutuu osalliseksi
samoista vitsauksista kuin lisääjäkin. "Lähtekää siitä ulos,
te Minun kansani" kehoitus perustellaan: "ettette tulisi
hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen
vitsauksistansa" (Ilm. 18:4). Koko luku kyseisestä Raama-
tun kohdasta kertoo millaisia vitsauksia ja rangaistuksia
sen osaksi tulee. Jumalan tahto on, että jokainen Jeshuaan
uskova on Hänen nimeensä kastettu. Nyt on valittava,
noudattaako alkuperäistä Jumalan Sanaa vaiko muutettua.
Valinta ratkaisee johtaako uskovan tie Jerusalemiin vai
Roomaan.
Olkoon jokaisella Raamatun tutkijalla sama mieli kuin
kuningas Daavidilla oli: "'Herra on minun osani; minä
olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi... Sinun sanasi
on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä...
Sinun sanasi on kokonansa totuus'" (Ps. 119:57,140,160).
Moshe Zew
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tasan tarkkaan otan nämä vielä selville niin että minun ei tarvitse enää lihaan ja vereen tukeutua kuten Paavali! Rukoilen, tutkin Sanaa, etsin ja kolkutan Jeshuan Nasaretilaisen nimessä! Tieto on saatava 100%:sentin varmuudella koska jos niin on että suurin osa Suomalaisista on Jeshuan tarkoittamaa KASTETTA vailla, se olisi sensaatio uutinen ja kertoisi hapatuksen laajuudesta maailmassa!
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000013047551
Roomalais-katolilaisuus hapatus keisarineen on (10) käskyt ja ajan laskunkin sekoittanut...
------
Jos ette täydellisesti noudata käskyjä niin olette jo elävältä kuolleita!
Toinen vaihto-ehto on tutustua uuteen testamenttiin… Jeshuan Nasaretilaisen Sovintoveri on punainen lanka…
Nyt ei ole valhetta milliäkään!
KYMMENEN KÄSKYÄ (2Ms 20:1-17; 5Ms 5:6-21)
1. Lakitaulu
(Ihmisen suhde Jumalaan)
1. Minä olen sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia Minun rinnallani.
2. Älä tee itsellesi patsasta äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä Minä, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
3. Älä turhaan lausu sinun Jumalasi, nimeä, sillä ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu.
4. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi; sen tähden siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
2. Lakitaulu
(Ihmisen suhde lähimmäiseensä)
5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka sinun Jumalasi, sinulle antaa.
6. Älä murhaa.
7. Älä tee huorin.
8. Älä varasta.
9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.
Laittomasti muutetut käskyt:
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Ps. Ei ole ihme että Maria kultti laittomasti jyllää...
Kirjoitit:
"Väitätkö Ramu todella että noin reilu 4 miljoonaa Suomalaista on Uskonut ja sitten kastettu niinkuin Sana sanoo sekä Pyhässä Hengessä/totuudessa vaeltaa?"
Väitän juuri niinkuin lauseen alkuosassa sanot: tässä maassa ei ole kastettu ketään joka ei kastehetkellä usko.
Sitä en väitä, ettäkö kasetut vaeltaisivat edelleen Pyhässä Hengessä ja totuudessa. Useimmat nimittän ovat lähteneen tuhlaajapojan tielle.
Julistettu sana ei tyhjänä palaja. Jokaisessa kastetilaisuudessa julistetaan väkevää evankeliumin sanaa. Ja lapsi uskoo sen koska ei omaa kykyä vastustaa tuota julistettua sanaa.
Siksi Raamattu sanoo, että aikuisenkin on tultava "lapsen kaltaiseksi" joka uskoo sanan ollenkaan epäilemättä.
Eli ymmärsinkö sinua oikein?
Vauvana valelu on petosta... Monet miljoonat Suomalaiset siis kuvittelevat olevansa Sanan mukaisesti kastettuja vaikkeivat ole.
Ja aidolle upotuskasteelle Jeshuan Kristuksen Nasaretilaisen Nimeen voi heti mennä kun ihminen kykenee itse tuollaisen päätöksen tehdä (Jumala vetää armosta pelastukseen ja antaa ihmiselle kuitenkin valinnan vapauden) eli hylkää humaanit viisaudet ja lapsen kaltaisesti uskoo Sanan opetuksen, hyljäten "lihan" Jumalan vastustamisen jne. Onhan lapsen tosiaan helpompi Uskoa ja mennä Sanan mukaiselle kasteelle kuin aikuisen. Minulla esim. 7-8 vuotias lapseni jo vakavasti näistä asioista keskustelee ja miettii. Vaikkakin lapseni ilmeisesti jo minun vuoden -89 Sanan mukaisen upotuskasteen kautta on jo "sisällä". Toki jos hän haluaisi mennä nyt upotuskasteelle en häntä kieltäisi.
Olen ollut niin monissa vauvojen valelu kasteessa läsnä että touhu näin jälkikäteen ajateltuna on todella ulkokultaista touhua jossa Pyhä Henki on kaukana tilanteesta puhumattakaan että monet Suomalaiset tiedustelevat jo "kummien" tavaran ostokykyä etukäteen valitessaan kummeja... ;)
Kyllä totuus, lait, ajanlasku on poljettu maahan...
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
(Tasan tarkkaan otan nämä vielä selville niin että minun ei tarvitse enää lihaan ja vereen tukeutua kuten ei tarvinnut Paavalikaan! Rukoilen, tutkin Sanaa, etsin ja kolkutan Jeshuan Nasaretilaisen nimessä! Tieto on saatava 100%:sentin varmuudella koska jos niin on että suurin osa Suomalaisista on Jeshuan tarkoittamaa KASTETTA vailla, se olisi sensaatio uutinen ja kertoisi hapatuksen laajuudesta maailmassa!)
Muistan vielä kun kirjoitin tuota... Pää ajatteli oikein mutta, mutta.... ;) On muuten hyvä lukea mitä on itse, ehkäpä jo väsyneenä kirjoittanut...
Virheitä sattuu tekevälle...
Jossain tuossa edellä olin kirjoittanut Jerusaleminkin pienellä... voi, voi.
T:EJsvP
Omista lapsistani olen havainnut että 7-8-9 vuoden iässä alkaa olemaan tealiteettejä selvillä sekä ensimmäiset Uskon askeleet (Pysyvimpiä) alkavat ihmisestä näkyä. Sanoisin että 14 vuotiaana se voi olla jo ihan aikuisen tasolla... Voimaksta Uskoa jos on ollakseen. Kaikkien alle 10 vuotiaiden luottamus taas vanhempiin on ihailtavan suurta. Ja heluottavat Taivasten valtakunnan olevan juuri sellainen kuin sen kerromme olevan ja lapsi luottaa! Meillä Suomalaisilla on siis vastuu lapsiemme alkutaipaleen tiedoista että ne olivat Sanan mukaisia eikä koulujärjestelmämme mukaisia joissa humaani vapaamielinen kaiken suvaitseva liberalismi jyllää...
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP