Susia kansalle lupaa

Susi on luonnostaan laumaeläin. Nyt susia on liian vähän lajille luonnollisten laumojen muodostumiseen. Susi kärsii yksinäisyydestä – lajitoverien harvalukuisuudesta. Erakkous on sudelle epäluonnollinen olotila. Siksipä niiden tuleekin antaa levitä koko Suomen alueelle - ehdoton metsästyskielto vähintään 20 vuodeksi, niin sudet hoitavat asian itse. Saamme luontoomme uuden komean lajin. Silloin sen ominainen reviiriääntely – ulvonta, on tuttu kaikille.

Tässä perustietoja uudesta kansalliseläimestämme:


SUSI

Susi on suurin koiraeläin, jonka pituus kuonosta hännänpäähän on 1,5-2 metriä. Hartiakorkeus on yli puoli metriä, jopa 80-90 cm. Urosten keskipaino on yli 40 kg ja naaraiden 32 kg.

Susi on sosiaalinen eläin, joka elää perheryhmässä tai laumassa. Lauman koko vaihtelee 6-10 yksilöön. Lauma koostuu johtajaparista (alfa-uros ja alfa-naaras) ja aiemmista pennuista tai muista sukulaisista, joilla kaikilla on oma paikkansa lauman sisäisessä hierarkiassa. Johtajapari kasvattaa pennut valiten pesäpaikan ja kohtauspaikan, jossa pennut oleskelevat vanhempina, kun muu lauma, lukuun ottamatta pentuvahteja, on metsästämässä ruokaa itselleen ja pennuille. Johtajapari puolustaa myös elinaluettaan, joka saattaa olla satoja neliökilometrejä.

Eri laumojen rajat saattavat kohdata, mutta elinalueet eivät yleensä mene päällekkäin kuin korkeintaan kilometrin verran. Laumat puolustavat elinalueitaan voimakkaasti ja toisen lauman alueelle astunut susi asettaa itsensä hengenvaaraan. Rajat sudet merkitsevät virtsalla, ja ulvomalla. Ulvomalla sudet pitävät yhteyttä myös oman laumansa jäseniin. Se auttaa niitä tunnistamaan toisensa ja kokoontumaan uudelleen suunnattoman reviirinsä alueella.

Lauman hierarkiassa johtajapari on selvästi se, jolla on valta, mutta sekään ei ole pysyvä. Alempiarvoinen susi voi nousta johtajaksi joko perustamalla oman lauman tai taistelemalla itselleen paikkansa johtajana. Kumpikin vaihtoehto on vaarallinen. Eroamalla laumastaan ja etsimällä itselleen omaa reviiriä ja elinkumppaneita, yksilö on suuressa vaarassa, sillä sen on ylitettävä muiden laumojen alueita, jolloin se tulee helposti tapetuksi. Taistelemalla omassa laumassa paikkansa johtajaksi, ei myöskään ole riskitöntä.

Susi on hyvin leikkisä eläin ja usein aikuisien näkee leikkivän pentujen kanssa siinä missä toistensakin kanssa. Kanssakäyminen toisten kanssa on tärkeää ja tervehtimisseremoniat kuuluvat lauman jokapäiväseen elämään. Eleet ja äänet ovat susien keino kommunikoida. Kehon, hännän ja korvien asennot, ilmeet ja erilaiset vingunnat ja ulvonnat ovat niiden kieltä. Myös erimielisyydet selvitetään yleensä vain eleillä ja uhkailuilla. Sudet harvoin vahingoittavat toisiaan. Yleensä pelkkä uhkailu riittää selvittämään kumpi on voimakkaampi.

lepakkoa ja viisitoista pekkarista. Ja lopuksi raatelususien lisäksi viisitoista tavallista sutta! Petkele, loppuisi susien hyysääminen ja taputtelu.