MATTEUS:
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
Mitä merkitsee rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään ?
Onko se kristityillä pelkkää sananhelinää ?
Lähdeteos: Raamattu
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
Mitä merkitsee rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään ?
Onko se kristityillä pelkkää sananhelinää ?
Lähdeteos: Raamattu
Vastaukset 22
Vanhimmat
..-9 olisikin ennen -8:a,kö ?!?
Ja sanojen merkityksen ymmärtäminenhän lienee yksi keskeisiä asioita lauseen käsittämisestä,kö ?!?
koska "Mitä hyvää on rakastaa lähimpiä ystäviään, tekeväthän publikaanitkin niin?!"
En kyllä muista alkuunkaan mikä ev. ja mikä jae. :)
...pitääkö Raamatun kieltäjän ja ateistin täällä opettaa uskovaisille Raamatun opillista sisältöä ? *virn*
Tuo viitauksesi koskee tätä Matteuksen kohtaa, joka laajemmin katsottuna kuuluu:
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
>>5:47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
käytätkö jotain ohjelmaa kohtien etsimiseen vai sivustoa, vaiko ihan omasta Biblestä katselet?
Lähimmäisillä ei kyllä tietääkseni tarkoiteta kaikkia ihmisiä, vaan juuri lähimmäisiä kuten sana sanoo, tai ainakaan itse en käyttäisi sanaa sellaisessa merkityksessä. Samaa mieltä näyttää olevan Matteuksen Jeesus.'
>>5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat>pitääkö Raamatun kieltäjän ja ateistin täällä opettaa uskovaisille Raamatun opillista sisältöä ? *virn*
Aika outoa raamatuntulkintaa se, että Jeesus tuossa evankeliumikohdassa olisi tarkoittanut vain valikoitua sakkia!!!
Jeesuksen esikuva velvoittaa kristittyjä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen.
En ehkä esittänyt asiaani hyvin, mutta näkemykseni ja tulkintani siis on, että lähimmäisiä eli valikoitua sakkia rakastivat ja tietysti tänäpäivänäkin rakastavat kaikki "tavalliset" ihmiset ja siinähän ei ole mitään erikoista. Vaan Jeesus laajensi sen rakkauden koskettamaan myös vihollisia ja niitä jotka syrjivät ja sortavat hyväntekijöitä. Rukoilkaa siis heidän puolesta myös, ei vain lähimmäisten. Ja tässä merkityksessä lähimmäisen rakkaus ei riitä, jos tahtoo pitää kiinni Jeesuksen neuvoista.
... tietysti pienellä sanakikkailulla voi ajatella, että lähimmäinen tarkoittaa niin läheisiä ystäviä, kuin kaikkia ihmisiä maanpäällä, "viholliset" mukaan lukien. Se on asia erikseen, jos sen niin käsittää.
perustelevat erotettujen täydellistä eristämistä?
Perhe ja ystävät hylkäävät täysin. Eikö lähimmäisenrakkaus ulotu erotettuihin, vai onko se heidän mielestään rakkautta, että saisivat erotetun tällä tavalla kiristämällä takaisin. Tiedän, että monet ovat näennäissrk:laisia juuri tämän takia. Eiväthän he voi missään tapauksessa enää uskoa pelastukseen. Mitä hyötyä, paitsi taloudellista, on väkisin pitää mukana toiminnassa ihmisiä, jotka ovat mukana oman vakaumuksen vastaisesti.
...havaita myös se, kuinka irvokas on JT:n käsitys siitä, että heillä on erityisesti rakkaus keskuudessaan ja että he ovat ainoita jotka aidosti rakastavat lähimmäistään (kun eivät osallistu sotiin).
JT:n järjestö on varmasti tekopyhimpiä ja kylmäkiskoisimpia lahkoja, mitä löytyy. Seurakuntalaisille on luotu illuusio siitä, että kun käydään kokouksissa tervehtimässä vaivautuneesti muita, niin se on sitä oikeaa keskinäistä rakkautta. Jokainen JT varmasti kuitenkin tiedostaa sisimmässään tuon opin ja käytännön mielettömän ristiriidan.
Itse ihmettelen aina sitä, kuinka nuo ihmiset eivät uskalla katsoa totuutta silmiin.
Se merkitsee juuri sitä mitä tuossa sanotaan.
Terve itserakkaus on sitä, että ihminen rakkaudesta itseään kohtaan pitää itsestään huolta. Materiaalinen puoli on tietenkin tärkeä, pitää olla ruokaa, vaatteita, asunto, ym. perusasiat kunnossa. Lisäksi ihmisen terve itserakkaus näkyy itsensä kunnioittamisessa, terveyden hoitamisessa, ym.
Näin minä ymmärrän tämän käskyn, että lähimmäisen rakastaminen konkreettisella tasolla on kaiken tämän hyvän tarjoamista myös lähimmäiselle, ei vain itselle. Suomessa sosiaalihuolto toimii, joten ongelma on kai harvoin materiaalinen, mutta sitäkin enemmän yhteiskunnassa on oman arvon tunteen menettäneitä ihmisiä, joiden pitäisi saada kuulla olevansa tarpeellinen ja saada kunnioittavaaa kohtelua osakseen.
Kaikessa tässä on kuitenkin muistettava minkä perusteella ihmisen arvo määräytyy. Eli ihminen on arvokas yksilöllisenä luotuna Luojansa tähden. Koska Luoja on tarkoittanut hänet tänne elämään, niin siksi luodun elämä on arvokas ja tärkeä. Jokainen ihminen on elämässään täyttämässä sellaista paikkaa, jota kukaan toinen ei voisi täyttää, mutta tässä ihminen ei onnistu ilman Jumalan ohjausta ja johdatusta.
Jos ihmistä pidetään vain eläimenä, jonka järki on poikkeuksellisen kehittynyt, riistetään ihmiseltä se arvo minkä Jumala on ihmiselle antanut. Mitä arvoa ihmiselle silloin jää? Jos ihmisen arvo määräytyy hänen tuottavuuden mukaan, niin silloinhan työtön on oikeassa pitäessään itseään arvottomana? Näin päästään myös siitä vastuusta, minkä Jumala on määrännyt ihmiselle, että ihmisen on viisaasti vallittava maapalloa, viljeltävä ja varjeltava. Tähän ollaan menossa, että yleensäkin elämän kunnioittaminen katoaa.
Tuossa hieman huonosti tuli esille se ajatus, että lähimmäistä siis täytyy rakastaa luotuna luontokappaleena, Luojansa tähden. Jos lähimmäistä rakastetaan sen takia, mitä hän itse on, niin rakastaminen voi olla hankalaa tai mahdotonta.
Materialistinen maailmankuva riistää ihmiseltä ihmisarvon.
jotka nimenomaan pitävät itseään "parhaina" kristittyinä, itse tekevät ison vitsin noista Jeesuksen sanoista.
Kyllä se on. Suurimmalle osalle pelkkää sananhelinää. Esim. seurakuntien luottamusmiehistä ja kirkkoherroista aika monet tietämäni taitavat rakastaa seurakunnan kukkaroa ja valtaa paljon enemmän kuin lähimmäisiään.
Siitähän kertoo jo esim. luterilaisen kirkon sanoma työttömien ruokailun järjestämisen suhteen (hernekeitto omakustannushintaan kerran viikossa). En muista kuka mahtimies sen totesi, mutta lause meni jotenkin että "kirkon tehtävä ei ole huolehtia ihmisten aineellisesta hädästä". Monissa seurakunnissa tämä johtunee siitä, että johtohenkilöt eivät halua vähäosaisia sotkemaan kirkon puhtoisia lattioita ja pöytiä.
Mutta tässä asiassa ei onneksi ole eroa luterilaisella ja katolisella, helluntailaisella ja vapaaseurakunnalla, yms.
Tässä kristillisten kirkkojen YKSILÖIDEN (korostus - ei huuto) yhteys tuleekin loistavasti esiin, parahin Theos!
Kaikki rakastavat rahaa ja valtaa yhtä paljon.
Loppukaneettina täytyy kuitenkin sanoa, että kaikissa uskonnoissa löytyy se vähemmistö - pieni joukko työntekijöitä ja aktiiveja - jotka aidosti haluavat auttaa lähimmäisiään.
Se löytyy vain meiltä Rauhanyhdistyksestä.
Mikään toinen usko ei tuo pelastusta. Armon saa vain Lestadiolaisen seurakunnan kautta.
mutta jokaisen siihen tulisi pyrkiä. On totta silti että ko. kaksoiskäsky on kaikkien käskyjen ylin perusta.
Ps. Lähimmäisen rakkautta ei ole toivottaa turvallista matkaa helvettiin, sanomalla toiselle vain se mitä hän haluaa kuulla.;)
En yleensä osallistu näihin raamatun sisältöä koskeviin keskusteluihin, kun en siitä mitään tiedä.
Minun maailmaani lause "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ei täysin sovi. Väljästi sovellettuna sosiaaliturva yms. se kyllä sopii mutta henkilötasolla ihmiset ovat yksilöitä, enkä voisi ajatella, että se mikä minulle on hyvää olisi jollekkin lähimmäiselleni samankaltaista hyvää.
Ei riitä,että rakastaa vain omaa poikaansa ja sitä naapurin kivaa tätiä,vaan tulee rakastaa myös vastapäisen talon kiihkomuslimi-setää,kuitenkin vain lähimmäisenrakkauden rajoissa - sen yli ei ole edes suositeltavaa.;)
Tottakai rakkaus on kaikista tärkeintä :)
Jumala on minulle rakkaus, ja rakkaus on elämän tarkoitus, ja rakkaus on myös se voima, joka synnyttää elämän ja ylläpitää sitä.
Tämä on myös aika hyvä kohta tuohon liittyen:
1.Joh.4:19 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. 20 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. 21 Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
Ajattelen myös niin, että jos on jokin pulmatilanne, niin ei tulisi tuijottaa lakiin, vaan kuunnella sydäntään ja sitä, mitä rakkaus vaatii tekemään.
Mutta tunnen myös epätäydellisyyteni ja temperamenttini, joka usein purkautuu vihantunteina lähimmäistä kohtaan. Onneksi lepyn yhtä nopeasti kuin suutun.
Tärkein käsky on myös vaikein... koska on itsestä niin vaikea huomata koska toimii vihan mukaan. Vihaamalla ei oikeastaan vahingoita kuin itseään, itsehän siinä kärsii siitä vihan tunteesta. Rakkaus taas on positiivinen ja ihana tunne, jonka vallassa soisi jokaisen olevan koko ajan :)
Otan tähän ensin kaksi kommenttia.
Jaska:
Terve itserakkaus on sitä, että ihminen rakkaudesta itseään kohtaan pitää itsestään huolta. Materiaalinen puoli on tietenkin tärkeä, pitää olla ruokaa, vaatteita, asunto, ym. perusasiat kunnossa. Lisäksi ihmisen terve itserakkaus näkyy itsensä kunnioittamisessa, terveyden hoitamisessa, ym.
Näin minä ymmärrän tämän käskyn, että lähimmäisen rakastaminen konkreettisella tasolla on kaiken tämän hyvän tarjoamista myös lähimmäiselle
Pakana:
jotka nimenomaan pitävät itseään "parhaina" kristittyinä, itse tekevät ison vitsin noista Jeesuksen sanoista.
Oman käsitykseni mukaan Jaska kiteyttää tuossa hyvin tuon Raamatun opin merkityksen. Jos ihminen ei huolehdi tästä lähimmäisensä rakastamisesta, ei hänen Jumalan rakastamisellaan tai muuten hurskaalla elämäntyylillään ole merkitystä. Ovathan käskyt lähes saman vertaisia.
MUTTA.... Pakana toi esiin tuon asian kääntöpuolen. Olen siitä täysin samaa mieltä hänen kanssaan, jos puhutaan kristityistäkin laajempana käsitteenä. Jos katsomme ympärillämme eläviä ihmisiä, joista 9/10 on kristittyjä, niin MIKSI tätä käskyn toteuttamista käytännössä ei mitenkään voi nähdä ?
Jokapäiväisessä arkielämässään uskovainen ei halua tai välitä noudattaa tuota käskyä, vaan suhtautuu mielestäni paremminkin vihamielisesti kaikkiin muihin ihmisiin (vrt. Jaskan näkemys).
Ihmisen itsekkyys ja oman edun tavoittelu näkyy kaikkialla. (Pidän sinänsä itse sitä luonnollisena asiana, sillä se on selviytymisen kannalta ollut eläinkunnassa ainoa keino pärjätä.) Tämä itsekäs asenne näkyy tänäpäivänä työpaikoilla, vapaa-ajan tapahtumissa ja se näkyy myös kaikkien uskonnollisten ryhmien tilaisuuksissa (!), vaikka siitä aina halutaankin esittää aivan toinen kuva.
Tyypillinen tapa vetäytyä henkilökohtaisesta vastuusta asiassa on vedota yhteiskunnan tuottamiin sosiaalisiin palveluihin. Tämä käsky ei kuitenkaan koske niitä !
Historiaa jos katsotaan taaksepäin, niin tuota "lähimmäisen rakkautta" ei löydä mistään. Ehkä lähimpänä sitä ollaan oltu pienissä vähävaraisissa yhteisöissä, joissa on koitettu selvitä elämästä yhdessä. Mitä paremmat olot on olleet, sitä vähemmän tuota rakkautta on näkynyt. Tyypillisesti noissa hyvissä oloissa eli aikoinaan myös kristikunnan papisto, jonka suhtautuminen tavallisiin ihmisiin oli usein hyvinkin julmaa.
VALTA ja sen käyttö paljastaa ihmisen todelliset ajatukset. En tiedä yhtäkään yhteisöä, jossa vallankäyttäjä osoittaisi tuota Jaskan määrittelemää rakkautta. Vallan alla elävien keskuudessa sitä joissain yksilöissä voi joskus nähdä, mutta sekin on todennäköisesti enemmänkin olosuhteista johtuvaa pakkoa. Yleensä ihminen, joka on pyyteetön lähimmäistään kohtaan, on myös muullakin tavalla hieman poikkeava.
Koska edes näin yksinkertaista ja yksiselitteistä Jeesuksen antamaa käskyä, kaikkein tärkeintä määräystä (!), ei kristikunnassa noudateta, on se mielestäni jälleen yksi osoitus siitä, ettei kristikunnan takana ole jumaluutta joka sitä ohjaisi tai saisi sen toteuttamaan edes tuota oppia.
Tuo ihmisen itsekäs tapa ajatella ja elää on siis paremminkin todistamassa ihmisen alkuperästä osana eläinkuntaa.
Mielestäni lähimmäisenrakkaus jo sanana kertoo jotain rakkauden kohteesta. Lähimmäisenrakkauteen vedotaan ja haukutaan kristittyjäkin siitä, etteivät he tee sitä eivätkä tätä. Kuitenkin lähimmäisenrakkauden ideana on se, että joka päivä arkisessa elämässään eläisi rukouksen Hengessä niin, että Jeesus voisi toimia meidän kauttamme. Ei lähimmäisenrakkauden tarkoitus ole etsimällä etsiä jotain kohdetta, jota voisi auttaa, se on eri asia.
Kertomus laupiaasta samarialaisesta ei tuo meille mielikuvaa tai opetusta autettavia etsivästä laupiaasta ihmisestä, vaan se kertoo ihmisestä, joka arkipäiväisellä matkallaan törmää apua tarvitsevaan ja toimii siinä tilanteessa tuon toisen ihmisen parhaaksi, ei omaksi hyväkseen.
Miksi lähimmäisen rakkaudesta tehdään niin suuri ja vaikea asia, ikään kuin ei täyttäisi tuota rakkauden vaatimusta, ellei osallistu kaikkeen mahdolliseen auttamistoimintaan ja lisäksi vielä hymyile toisille ihmisille aamusta iltaan. Tällaisia vaatimuksia ei Jeesus ole koskaan asettanut.
Väite, ettei tätä lähimmäisenrakkautta seurakunnissa ole, on vailla perusteita. Nyt pitäisi koko ajan pitää mielessä se, mikä on ihmiselle kaikkein parhaaksi. Ei kenellekään ole hyväksi se, että hänelle lähimmäisenrakkaudesta kannetaan joka päivä kori olutta suoraan kotiin, tai se, että tuetaan taloudellisesti mutta jätetään sielu hoitamatta. Kaiken toiminnan tulee Jeesuksen opetusten mukaan tähdätä sielujen pelastumiseen. Se on arvokkainta ja tärkeintä mitä ihminen voi saada, että saa olla armahdettu synneistään.
>>Jos katsomme ympärillämme eläviä ihmisiä, joista 9/10 on kristittyjä, niin MIKSI tätä käskyn toteuttamista käytännössä ei mitenkään voi nähdä?
Toivottavasti kukaan ei ala nyt väittää,että (ev.lut.)seurakunnan diakoniatyö kantaa ihmisille olutta...
...olet useimmissa kirjoittamissasi asioissa oikeassa. Paitsi siinä, etteikö Jumala ohjaisi NIITÄ ihmisiä rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään JOTKA HALUAVAT näin tehdä. Jumala ei pakota rakkauteen (muuten se ei rakkautta olisikaan, tai ainakin sanan rakkaus -merkitys muuttuisi rajusti).
Oikeassa olet siinä, että itse ns. tunnustavana kristittynä koen huonoutta koko ajan tässä asiassa. Joskus toki autan toisia, joskus jopa huomaamatta, ilman itsekkäitä motiiveja. Usein tosin toimin oman vallan- ja kunnianhimoni käsitteistä käsin, josta juuri iso osa pahaa maailmassa on seurausta. Käsitteelle synti tulee yksi sen päämerkityksistä aina, kun ihminen voi tutkailla itseään ja omia vaikuttimiaan tuon rakkauden kaksoiskäskyn valossa.
Mielenkiintoista on myös, että on paradoksaalista KÄSKEÄ rakastamaan - kuitenkaan Jumala ei tee ihmisistä tahdottomia robotteja, jotka esim. silkasta pelosta rakastaisivat toista tms. Asia on vaikea, ja mitä enemmän sitä miettii, sitä enemmän tulee todeksi, että itsekkäälle, ns. "luonnolliselle" (eläin?-) ihmiselle tämä on mahdotonta. Jotta tuon käskyn pystyisi toteuttamaan, ja mikä vielä parempaa, sen toteuttaminen olisi tiedostamaton luonnollinen osa ihmisen toimintaa, niin siihen täytyy "syntyä uudesti" Pyhän Hengen vaikutuksesta.