MITÄ KIRKKOHISTORIA TODISTAA?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti myös luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti voidaa sanoa että lapsia ei kastettu lainkaan.´
Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin, ja sitten astuneet veteen
Origenes (eli vuosina 185-254) kirjoitti:
"Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia. ... Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia. ... Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Origeneskin uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan kastettaessa. Lisäksi hän väittää pienten lasten kastamisen olevan jopa apostoleilta peritty tapa.
Kuitenkin Origenekselle omistettu lause pienten lasten kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy vain latinankielisessä käännöksessä.
Kun latinaksi kääntäjät (Hieronymus ja Rufinus) lisäksi ovat tunnustaneet tehneensä lisäyksiä Origeneen teksteihin, on epävarmaa onko tämä Origeneen lausuma aito. Siinäkin tapauksessa, että se olisi aito, se ei kuitenkaan vakuuta väitteen todenperäisyydestä, vaan ainoastaan Origeneen uskosta
Lainaan seuraavassa vain muutaman, mutta sitäkin merkittävämmän niin sanottujen "kirkkoisien" todistuksen:
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti keisari Antonius Piukselle kirjeen, jossa on kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä kuuluu: "Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi." Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan: "Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,..." Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen lapsikastekäytännön puolustuksena. On ikävää ja selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun sylilapsikasteen kannattajat pyrkivät visusti salaamaan opetettaviltaan Justinuksen saman kirjeen laajemman kohdan. Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä. Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavan henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa. Kohta myös todistaa, että Justinus oli ottanut vakavasti Johanneksen evankeliumista löytyvän Herramme opetuksen `vedestä ja Hengestä´ syntymisestä. Samalla Justinuksen näkemys uudesti syntymisestä puhuu sen seikan puolesta, että kohdan Joh. 3: 5 kreikankielisen alkutekstin sanat: "hydatos kai" (`vedestä ja´) olisivat alkuaankin kuuluneet jakeen tekstiin.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein, jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen oppilaiksi tekemistä.
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti myös luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti voidaa sanoa että lapsia ei kastettu lainkaan.´
Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin, ja sitten astuneet veteen
Origenes (eli vuosina 185-254) kirjoitti:
"Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia. ... Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia. ... Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Origeneskin uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan kastettaessa. Lisäksi hän väittää pienten lasten kastamisen olevan jopa apostoleilta peritty tapa.
Kuitenkin Origenekselle omistettu lause pienten lasten kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy vain latinankielisessä käännöksessä.
Kun latinaksi kääntäjät (Hieronymus ja Rufinus) lisäksi ovat tunnustaneet tehneensä lisäyksiä Origeneen teksteihin, on epävarmaa onko tämä Origeneen lausuma aito. Siinäkin tapauksessa, että se olisi aito, se ei kuitenkaan vakuuta väitteen todenperäisyydestä, vaan ainoastaan Origeneen uskosta
Lainaan seuraavassa vain muutaman, mutta sitäkin merkittävämmän niin sanottujen "kirkkoisien" todistuksen:
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti keisari Antonius Piukselle kirjeen, jossa on kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä kuuluu: "Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi." Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan: "Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,..." Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen lapsikastekäytännön puolustuksena. On ikävää ja selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun sylilapsikasteen kannattajat pyrkivät visusti salaamaan opetettaviltaan Justinuksen saman kirjeen laajemman kohdan. Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä. Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavan henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa. Kohta myös todistaa, että Justinus oli ottanut vakavasti Johanneksen evankeliumista löytyvän Herramme opetuksen `vedestä ja Hengestä´ syntymisestä. Samalla Justinuksen näkemys uudesti syntymisestä puhuu sen seikan puolesta, että kohdan Joh. 3: 5 kreikankielisen alkutekstin sanat: "hydatos kai" (`vedestä ja´) olisivat alkuaankin kuuluneet jakeen tekstiin.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein, jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen oppilaiksi tekemistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
apostolista aikaa: ""Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ..."
Mutta miten oli Raamatussa?
Mahtoiko Simon- noita saada uskon ristinnaulittuun
Kristukseen ennen kastetta? Jos olisi saanut, sehän olisi merkinnyt iloa ja rauhaa, syntien anteeksisaamista, Jeesuksen asettumista Hengen kautta sydämeen asumaan! Uutta sisäistä elämää!
Simonin sydämen olisi Jeesuksen veri saanut puhdistaa kaikesta synnistä, vääryydestä, katkeruudesta, vilpistä...niinpä, mutta kun Pyhä Henki ei ollut tullut vielä yhteenkään samarialaiseen kastettuun...ei Siimoniinkaan---Eipäs ollut Simon vielä saanut Hengen kautta puhdistua eikä syntyä uudeksi luomukseksi...oli vain saanut kasteen!
Baptististishelluntailainen pakkomielteen henki
ei anna periksi vaan selittää, että sanat "Simon itsekin uskoi" tarkoitti, että Simon olisi tullut
uskoon ennen kastetta, mutta Pyhässä Jumalan totuuden Hengessä sanon ja vakuutan sinulle Jeesuksen nimessä: Simonin kaste ei ole esimerkki
uskoontulleen, pelastuksesta osalliseksi tulleen, uudestisyntyneen kasteesta!
simon noita raimon teksteissä. Eihän kaste ketään pelasta, uskostaan kyllä voi luopua ja kääntää Jumalalle selkänsä. Jokainen voi todellakin menettää pelastuksensa. Kiljuva jaloperua käy ympäri kenet hän voi niellä. Pyhä Henki kyllä poistuu ihmisestä sehän nähtiin jo Raamatussa, Sauli menetti tuon Pyhän Hengen ja Daavid lohdutteli soittelemalla hänelle kun häntä paha henki oikein koetteli.
Simon noita on vain esimerkki tälle syntiselle sukupolvelle mitä voi tapahtua kun hylkää Jeesuksen.