Te kaikki alkoholistist ja raitistuneet.. Mites se oikein on... Voiko ihminen lopettaa juomisen tostavaan omaan päätökseensä nojaten.. Jos ihminen on esim.. juonut 40 elin vuodestaan runsaasti yli 20 vuotta viikottain 3-4 päivää.. Juominen ollut tosi rajua.. Käytös sen mukaista ja muut ongelmat.. Ja jos päättää, että hei nyt mä lopetan.. mitta on täynnä, tai olen niin rakastunut ja löytänyt pelastajan juomisestani.. Reilun kuukauden nyt juomatta.. kauanko menee, että voidaan sanoa olevan vahvoilla.. tekeekö alkoholistist miten paljon vastaavia lupauksia johonkin asiaan nojaten.. Voiko jotain vaurioita tulla kuukausien viiveellä.. Unetomuus.. vaivaako monia.. Voiko rakastuminen olla itsesään kuiville nostava asia.. Onko seksuaalisia ongelmia/ tai muita vaikeuksia kohdata ihmisiä, tai asioita.. paljon kysymyksiä, mutta asia kiinnostaa.. kaikkien mielipiteet todella tervetulleita..
Voiko siis tosta vaan lopettaa!
Raitistumislupaus!
171846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tässä minä nyt olet.
Auttakaa minua ( ja sassiin)
Sinä olet se juomaton puolisko. Pelkkiä tosiasioita. Alkoholisti voi olla juomatta tutkitusti 3kk. Tarvitaan hyvä syy, sitten alkaa selitykset, hallitsen tämän nyt, yksi saunakalja, normaalia olla pienessä kerran viikossa, piilopulloja. Rakkaus ei paranna juomisesta, se voi välillä viivästyttää sitä. Tuollaisen historian omaava ei selviydy ilman apua. Tarkkaile tilannetta suurennuslasilla äläkä valehtele itsellesi edes rakkauden varjolla.
Olen hänen ystävänsä en puolisonsa/ kautta kumppani.. Hän on nyt seurustellut 5 viikkoa rauhallisen, raittiin naisen kanssa.. Asiaa tässä vaan fundeerasin, että, kun hän tuuletti minulle, että ei meinaa enää juoda se on nyt loppu.. Ajatus ja päätös aina hyvä ja hienoa, kun on ollut 5 viikkoa juomatta... Olenko pessimisti, kun ajattelen, että ei toisen rakkaus kauaa kanna.. halu nousta pitää lähteä oman itsensä takia.. ei toinen saa olla pelastajan roolissa.. Mites on noiden jälkitraumojen kanssa.. Voiko tulla myöhemminkin oireita monen vuoden juomisesta.. Asiat kiinnostaa.. Opiskelen sosiaalialaa tosin eri sektoria ja haluan asioista erilaisia näkökantoja..
motivoitunut. Asia täytyy perustella itselleen hyvin ja hankkia muuta tekemistä. Monella pelastus pahemmasta on AA, kirkko tai nainen tai joku muu juttu. Tunnen yhden omin päin lopettajan, joka onnistui pitkän juomisuran jälkeen. Hän pysyi raittiina loppu elämänsä kymmenet vuodet.
Voin sanoa että vahvoilla on sitten, kun yhtämittaista raittiutta on niin monta vuotta kun joit. Kokemuksesta voin sanoa, että raitistuminen ei ole helppoa. Minulla oli ensimmäinen 7 vuotta yhtä helvettiä, siten alkoi pikkusen helpottaa. Mutta 13,5 vuoden jälkeen aloin ottaa, oli samanlainen juoppo kun ennen raitistumista. Nyt olen yrittänyt olla ilman viinaa 3 vuotta, mutta ei ole saa pysyvää raittiutta. En ole vielä uskoa menettänyt, kyllä se saattaa vielä onnistua.
Harvoin onnistuu omilla voimilla, esim. minä olen lopettanut juomiseni satoja kertoja mutta kuitenkin olen selvinpäin mennyt alkoon ja juonut taas itseni humalaan ja taas lopettanut, pirunmoinen oravanpyörä, lopetin juomiseni koska vaimoni synnytti vauvan, lopetin silloinkin kun minulta meni ajokortti, no silloin minä vasta lopetinkin kun olin sairaalassa katkolla. Minun kohdallani mikään asia maailmassa ei pystynyt lopettamaan juomistani. En ole lopettanut vieläkään mutta olen tänään raittiina ja tuo tänään oivallus tapahtui v-97.
Onhan noita omalla sisulla sinnittelijöitä ja juomattomuutta voi kestää pitkäänkin. Mutta koska alkoholismi on paitsi ruumiillinen myös erityisesti tunne-elämän sairaus, tulee omin voimin lopettajille yleensä muita ongelmia tilalle. Tyypillisiä 'kuivan alkoholistin' uusia ongelmia ovat
holtiton pelaaminen, rahaa menee enemmän kuin ennen viinaan...
seksiaddiktit (pornoriippivuus tai esimerkiksi 5 naista kierroksekssa ja saarroksessa yhtä aikaa),
holtitonta vuorokausikaupalla jatkuvaa nettipalstoilla roikkumista tai videopelien pelaamista.
Jos hurahdetaan uskontoon, ollaan jääräpäisiä fanaatikkoja...
Jos rakastutaan, ollaan sairaalloisen mustasukkaisia ja jossain vaiheessa lopulta myös väkivaltaisia...
Minun kokemukseni mukaan oikea pesunkestävä alkoholisti toipuu parhaiten vertaistukiryhmässä (AA) ja on raittiina vain yhden elämänsä siunatun ja armollisen päivän kerrallaan, Jumalan armosta, kuten usein sanotaan.
Alkoholin suurkuluttajat on eri asia, he voivat vähentää tai lopettaa.
Joo totta puhut.. Sehän on juuri tuo tunne-elämän sairaus.. Alkoholisti pakenee elämää ja itseään.. Näin olen monen kuullut sanottavan.. Ja, että alkoholismi on monen erittäin herkän ja hauraan, älykkäänkin ihmisen sairaus.. Miksi joku häpeää kertoa käyvänsä aa- kerhossa... Voimattomuuden merkkikö... Eihän kukaan selviä yksin.. oli ongelma sitten mikä tahansa.. Kaikki me olemme heikkoja enemmän, tai vähemmän.. itse pidän rehellisyydestä ja suoruudesta oli sitten kysymys mistä tahansa... jääkö muuten hermostuneisuus elämään.. vaikka lopettaisikin juomisen.. määrätty lyhytpinnaisuus ja pedanttisuus asioiden kanssa.. olen joskus kuullut, että juoppo joka voi selvinpäin olla hyvin tarkka ja vaativa onkin sitten kännissä taysi vastakohta.. Toi mustasukkaisuus on totta.. parisuhteessa usein kovaa kontrollintarvetta ja syyllistämistä.. Mietin haistaakohan jotkut miehet hoivaavat(hellät, emotyypit) jo kaukaa? tyyliin, että toi on niin pehmo, että tohon voisin ripustautua.. Miten on muuten seksuaalisuuden kanssa.. Tarkoitan sitä, että onko puheet suurempia, kuin teot?
Miten hitossa voit mennä puhumaan tollaisia?? Eihän kukaan selviä yksin... Mitä sinäkään tiedät yksin asioidensa kanssa olijoista. Voin kiistää täysin ja 100 %:sti kirjoituksesi. Olen selvinnyt niin monista asioista ihan itsekseni, en ole siihen tarvinnut olkapäätä enkä aa:ta. Niin olen kokenut läheisten kuolemat, oman lapsen sairastumisen ja myös raitistumisen. EIKÄ KUKAAN OLE OLLUT AUTTAMASSA!!!
Olen elänyt toistakymmentävuotta onnettomassa liitossa. Aloin ottaan paukun tai viiniä murheisiin silloin tällöin, sitten joka pv. sitä on nyt jatkunut yli 10 vuotta. Pystyn kyllä suoriutumaan velvollisuuksista, mutta kiire on ottaa lasillinen illalla kun hermot räjähtää muuten. Mitä teen? AA ei sovi mulle. Onko jotain helpottavaa lääkettä?
kysyn, että miksi AA ei sovi sinulle?
Ihmiset ovat toki hyvin erilaisia.. toiset selviävät "sitkeinä sisseinä" itse ja toiset taas ahdistuvat, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita.. Tunnen paljon erilaisia ihmisiä Alkoholisteja, mielenterveysongelmista kärsiviä.. nuoria ja vanhoja.. ihmisen otan kyllä ihmisenä katsomatta hänen taustaansa ja elämäntilannettaan.. nyt oli kysymys yhdestä tapauksesta joka erityisesti mietityttää ja huolestuttaakin koska hän ei ole minulle yhdentekevä henkilö.. Toiset saavat tukiryhmistä apua.. On sitä murhetta minullakin ollut.. Läheisen omaisen vakavaa sairastumista ja omaishoitoa.. ystävän itsemurhaa.. En ainakaan itse selvinnyt.. Kyllä kaikki tarjottu apu oli avuksi.. Nyt ollaan jo paremmalla puolella.. Mutta jokainen kokee asiat omalla tavallaan.. hyvää talven jatkoa..
Oletko kokeillut AA-ta?
Jos et,kannattaa kokeilla,käy kerran kattomassa,jos paikka ei sovi sulle,sieltä pääsee aina takas ryyppäämään,sitte ku juominen,tai se ainut helpottava lääke on tehnyt tehtävänsä,niin sitte on jo myöhäistä mennä hakeen apua AA:sta.
Kannattaa hakee apuu nyt, kun on vielä järkee tallella.
Naisella on alkoholistina omat piirteensä ja niin sanotaan, että koska nainen on psyykeltään monimuotoisempi kuin mies (tätä mieltä, mutta olen itsekin nainen!), myös hänen alkoholisoitumisensa ja alkoholiriippuvuudesta vapautumisensa kulkee hieman eri tapaan.
Itse perustauti on kuitenkin sama. Monet naiset ovat kokeneet olonsa aluksi oudoksi A.A:n useimmiten miesvaltaisessa porukassa. Kaikissa ryhmissä ei edes osata ns. käyttäytyä naissukupuolta kohtaan, näin olen kuullut. Mitä itse olen käynyt avopalavereissa (olen Al-Anonin jäsen, en itse alkoholisti), niin ainakin meidän suunnalla naiset otetaan ryhmissä hyvin huomioon ja käytös on miesten puolelta toverillista.
Helsingissä on pelkästään naisille tarkoitettu A.A:ryhmä. Perinteiden mukaan A.A. on sekä miesten että naisten toveriseura, mutta pelkälle naisryhmällekin on siis ollut tarvetta.
Kai on sama, missä toipuu, mutta hoitamattomana alkoholismi on ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus, ei siis mikään pieni räkätauti.
Omassa Al-Anonryhmässäni käy myös naisia, jotka ovat sekä alkoholisteja että alkoholistin puolisoita, äitejä, tyttäriä tai muuten läheisiä. He ovat sanoneet, että myös Al-Anon auttaa ja että tarvitsevat molempia. Jos ikinä vain olet joskus kärsinyt jonkun sukulaisen, läheisen tai esimerkiksi työtoverin alkoholismista, olet tervetullut myös mihin tahansa Al-Anonryhmään. Kynnys on matalampi kuin A.A:ssa, varsinkin naisille, niin luulen.
kaikkien mielipiteitä, ni melkeesti väittäsin, jot kaveri ei enää kauan selvänä oo!
Itteeni en kato "alkoholistiks", vaikka just nyt tiettyjen elämäntilanteiden takii (tai sehän voi myös olla alkoholistinkin selitys, ties vaikka mun) tulee otettuu toisinaan!
Mut 55v. ikään elettyyni oon kuullu senverran tarinoita, jot liki oon satavarma, et viina tulee mukaan kuvioihin myöhemmin tai jopa ennemmin!
oma luja päätös ja siihen kohdilleen loksahtavia tukimuotoja kyllä tarvii.rakastuminen on hienoa herkkua ja sen avulla jaksaa paljon.kuitenki se tuppaa hiipumaan tai tekosyitä riitaan löytymään.riita taas on seurausta juomahimosta.
siis olis oltava muutakin tukea,jo ihan alusta asti.
mun kohdalla alkoholin jättäminen(ainaki toistaseks) oli elämäni suurin ja vaikein juttu.ryhmän ja ryhmäläisten tuki myös siviilissä oli ehdottoman välttämätön.
eli jos kaveri hakeutuu vertaistuen piiriin ihan vakavissaan,niin vois mielestäni onnistua.
hyvää päivänjatkoa positiivisesti.
menemällä AA:han. Raittiuteni on säilynyt pysymällä AA:ssa ja yrittämällä noudattaa sen ohjelmaa päivän kerrallaan. Ohjelmassamme kerrotaan, että päivistä kertyy viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia, vuosista vuosikymmeniä. Puh. 09-750200.