Lisääntyneen valon historian oiontaa

Markku_Meilo kirjoitti:

Vartiotorni-lehden 15. helmikuuta 2006 numeron artikkeli ”Lisääntyvän valon polulla vaeltaminen” toteaa alkajaisiksi:

”Jehovalta tuleva lisääntyvä valo valaisee jatkuvasti hänen palvelijoittensa polkua. Se auttaa heitä tekemään järjestöä, oppeja ja moraalia koskevia parannuksia.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivu 26)

Eräs Jehovan valon avittama oppihistorian parannusvaihe ei ainakaan helpottanut jehovantodistajien elämää toisen maailmansodan aikana. Mainittu artikkeli mainitsee tämän parannuksen parannuksesta näin:

”Vuonna 1962 selveni Roomalaiskirjeen 13:1:ssä manittujen ’esivaltojen’ merkitys ja se, missä määrin kristityn tulee olla niille alamaisia. Tutkittaessa tarkasti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja esimerkiksi Tituksen 3:1, 2:ta ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ää kävi selväksi, että ’esivalloilla’ ei tarkoiteta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vaan ihmisten hallitusvaltoja.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivut 29-30)

Tuo kappale jättää oleellisen asian kertomatta. Alkuperäinen Vartiotorniseuran tulkinta Room. 13: esivalloista oli sama kuin nykyään, esivallat olivat maallisia esivaltoja. Alkuperäiseen tulkintaan sisältyi suhteellisuusolettama kuten nykyäänkin. Mitä tuo suhteellisuusolettama on minäkin aikana pitänyt sisällään, on vaihdellut riippumatta esivaltakäsityksestä. Toisaalta siis esitetään, että mikään ei ole muuttunut ja toisaalta esitetään, että mukaan on tuotu suhteellisuusolettama, joka kuitenkin oli mukana heti alun alkaen. Russelille tämä alamaisuus ei ollut ehdotonta, maalliset esivallat saivat hoitaa asioitaan siihen rajaan asti kunnes Jumalan edut astuivat kuvaan:

“Evil as these Gentile governments have been, they were permitted or ‘ordained of God’ for a wise purpose. (`Rom. 13:1`) Their imperfection and misrule form a part of the general lesson on the exceeding sinfulness of sin, and prove the inability of fallen man to govern himself, even to his own satisfaction. God permits them, in the main, to carry out their own purposes as they may be able, overruling them only when they would interfere with his plans.” (The Plan of the Ages p. 250)

Vuoden 1929 kesäkuun 1. ja 15. Vartiotorneissa (engl.) oli kirjoitukset, joissa Vartiotorniseura, tarkan harkinnan ja tutkimisen jälkeen sekä tietysti Jehovan ohjauksessa, tarkensi aikaisempaa ymmärrystään Room. 13: esivaltojen suhteen päinvastaiseksi. Näin esivalloiksi otettiin maallisten esivaltojen asemesta Jehova Jumala sekä Jeesus Kristus. Vartiotorniseuran vuonna 1959 julkaistun historian mukaan tällä muutoksella vapauduttiin väärästä opetuksesta ja hengellisestä vankeudesta:

“When the Society began to be freed for further preaching work following World War I, they soon realized that they had been held in spiritual bondage too in many ways. There were many false doctrines and practices that had not yet been cleaned out of the organization… With considerable misunderstanding they had accepted earthly political governments as the ‘superior authorities’ that God had ordained according to Romans 13:1… particularly the civil rulers…” (Jehovah's Witness in the Divine Purpose 1959 p. 91)

Samaa mieltä oltiin vielä noin vuotta ennen seuraavaa Jehovan valon ohjaamaa parannusvaihetta:

“By this time [1919] the understanding of Jehovah’s servants had been cleansed of many incorrect ideas concerning doctrine and their relationship to Jehovah and Christ Jesus as the superior authorities.” (w61 March 1 p. 146)

Sitten tarkan harkinnan ja tutkimisen tulos julkaistiin vuoden 1962 marraskuun 15. päivän Vartiotorni-lehdessä (engl.) olleessa alamaisuus-kirjoitussarjassa. Siinä todettiin kylmästi, että Room. 13. luvun esivallat ovat maallisia esivaltoja, kirjoitussarjassa ei puututtu oppinäkemyksen aikaisempiin vaiheisiin.

Asiaan kiinnitettiin varmasti kiusallisen paljon huomiota, koska vuonna 1966 Vartiotorni-lehdessä julkaistin lukijan kysäri aiheesta. Teksti on erittäin kuvaava esimerkki sananpyöritystaidosta. Käteen jää helposti kuva, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut:

“For example, a few years ago we had a fine series of articles in The Watchtower on the “superior authorities.” (Issues of November 1–December 1, 1962) Before those articles were published, we knew and taught that Jehovah is the Most High, and that Jesus Christ is the second to Him in power and authority. We knew that we should be law-abiding persons, but that, when there was a conflict between man’s law and that of God, we would obey God as ruler rather than men. Those basic truths are the same today as they were before; they have not changed. However, by careful scrutiny of the Scriptures we have come to appreciate that certain Bible texts ought to be applied in a different way. For example, we realized that the “superior authorities” mentioned in Romans 13:1 are, not Jehovah God and Jesus Christ, but the political rulers. That is also true of Titus 3:1 and 1 Peter 2:13, 14. Yet the basic truth is unchanged. Our viewpoint toward God and toward the State is the same as before.” (w66 Oct. 1 p. 607)

Asiasta ilmeisesti keskusteltiin paljonkin, koska tuota keppihevoseksi otettua suhteellisuusolettamaa oli vielä hetken päästä pyöriteltävä ja suunnilleen kiitettävä Jehovaa siitä, että Vartiotorniseura ei oppikehitysosastollaan kehittänyt täydellistä alamaisuutta:

“However, temporarily, from 1929 to 1962, the Witnesses understood that when Paul spoke of the “superior authorities” at Romans 13:1, to whom subjection is due, he had reference to Jehovah God and Christ Jesus. But in 1962 it was convincingly set out that the superior authorities mentioned here are indeed the political rulers of this world. What effect, then, did this better understanding have on God’s people? Well, Jehovah had prepared them for this. It did not place them now in total subjection to political rulers, so as to drop the work that Jehovah through Christ had commanded them to do, but it emphasized that their subjection is relative. While they had always respected the rulers by following Jesus’ words: “Pay back, therefore, Caesar’s things to Caesar, but God’s things to God [as the supreme Authority],” they now saw this principle even more clearly. It gave them better balance and an even greater respect for the rulers of this world and served as a timely admonition and safeguard in a time when there is such great disrespect for authority in the world and when revolutions and upheavals are the order of the day.—Matt. 22:21.” (w67 June 1p. 333)

Kymmenen vuoden kuluttua asiaa käsiteltiin edelleen ja 1929/1962 muutosten ilmoitettiin johtuneen siitä, että Jehova opetti jehovantodistajia:

“Jehovah’s witnesses do not claim infallibility. They are being taught by God. (Isa. 54:13) Never will they know all things, but they will continually be learning from the inexhaustible wisdom of God as they walk in his truth.” (w72 Aug. 15 p. 501)

Vuonna 1981 (engl.) kuvattiin valon kirkastuminen ja edestakainen oppimuuttelun yhteyttä luovimisella:

”Toisinaan Jehovan näkyvän järjestön esittämät selitykset ovat näyttäneet olevan muutoksia takaisin aikaisempiin näkökantoihin. Mutta niin ei ole ollut todellisuudessa. Tätä voitaisiin verrata siihen, mitä purjehtijat sanovat ”luovimiseksi”. Purjehtijat voivat purjeitten avulla saada veneen kulkemaan edestakaisin oikealle ja vasemmalle, mutta kaiken aikaa he kulkevat kohti määränpäätä vastatuulista huolimatta. ....Oikean ymmärryksen saaminen Roomalaiskirjeen 13:1–7:stä on yksi esimerkki ’luovimisesta’ kohti oikeaa näkemystä. Varhaiset raamatuntutkijat ymmärsivät aivan oikein, että ’esivallat’ olivat tämän maailman hallitusmiehiä. Tämän ymmärryksen perusteella he päättelivät, että jos kristitty kutsuttiin asepalvelukseen sota-aikana, niin hänen täytyisi palvella armeijassa, pukea ylleen univormu ja lähteä taisteluun. ……Onneksi Jehova vuonna 1962 johti kansansa ymmärtämään suhteellisen alamaisuuden periaatteen. Ymmärrettiin, että vihkiytyneitten kristittyjen täytyy totella maallisia hallitsijoita ’esivaltoina’ ja tunnustaa ne iloiten ’Jumalan palvelijaksi’ heidän hyväkseen. (Roomalaisille 13:4) (Vartiotorni 1. toukokuuta 1982 sivut 27 ja 29)

Suhteelliseen alamaisuuteen ja varhaisiin raamatuntutkijoiden asepalvelusnäkemykseen vetoaminen on harhautusta, koska jo kymmenen vuotta ennen 1929 oppimuutosta Rutherford esitti, että taisteluun ei tule mennä, vaan ensisijaisena kohteena tulee olla sairaalapalvelu ja – yllätys yllätys – esimerkiksi Punainen risti. Totaalikieltäytyminen taas tuli kuvaan vuonna 1951, siis kesken oppikautta ja poistui 1996 kesken nykyoppikautta.

Tässä lopuksi Vartiotorniseuran viesti luovijalle:

”Nykyään meidän täytyy kuunnella jatkuvasti suurta Opettajaamme, Jehova Jumalaa. Meidän täytyy käyttää täysin hyväksemme ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä annettuja apuvälineitä. Tämä varmistaa sen, että meillä on ’suora polku’ jaloillemme. – Matteus 24:45–47; Jesaja 30:20, 21.” (Vartiotorni 15 joulukuuta 2003 sivu 14)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä