Neljäs käsky:Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Entä kun vanhemmat eivät kunnioita lapsiaan ja jättävät heihin syvät jäljet sieluun. Entä kun vanhempi kerta kaikkiaan tekee jotain hyvin pahaa eikä aiokaan kääntyä tai pyytää anteeksi. Tai jos vanhemmat ovat julman asenteellisia, kypsymättömiä, tyhmiä ehkä vielä vanhuksinakin. Mitä se kunnioitus tällöin on? Miten uskovainen lapsi kunnioittaa ateistivanhempaansa? Kyllä on aika paljon vaadittu lapselta, että hänen tulee kunnioittaa vanhempaansa, jos lapsi tietää, että vanhempi tekee jossain asiassa moraalisesti väärin. Eikös se aja lapsen hirvittävään psykologiseen ristiriitaan tällainen asetelma. Tiedän kyllä ettei raamatusta saa poimia yksittäisiä kohtia, mutta kun maailmassa nyt vain näin on ja uskovan on elettävä tällaisten asioiden parissa. Itse olen kokenut hirvittävät pettymykset vanhempiani kohtaan, nykyisten myös avopuolisoni vanhempia kohtaan. Haluaisin joskus kohdata elämänviisaan vanhemman ihmisen, joka myös noudattaa teesejään käytännössä. Jos täällä on sellaiseksi itseään luuleva, vaihdetaan sähköpostiosoitteita, tahtoisin sinut ystäväksi.
kun vanhemmat satuttavat
tirlittan
16796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olipa koskettava kertomus tuolla aiemmin, kun kunnioituksesta puhuttiin, nyt vasta luin. Mutta mitäs sitten kun se edelläkuvaamieni tilanteiden vanhempi on vanhus, pystyykö häntä säälimään tai kunnioittamaan. Pitääkö ihmistä kunnioittaa erityisesti esim. sen perusteella vain, että hän on sairas ja vanha, riippumatta mitä on miehuusvuosinaan tehnyt. Oli ehkä töksähtävästi sanottu, mutta joku varmaan ymmärsi mitä ajan takaa.
No tohon ei voi paljoo muuta sanoo, kuin että jokainen ihminen tekee valintansa oman tilanteensa mukaan, ja vanhemmatkin ovat ihmisiä... toista ei saa muutetuksi, joten pitäisi siis itseä muuttaa niin että tulee toisen kanssa toimeen. Riidalla ei ainakaan saa aikaan muuta kuin lisää riitaa.
Tuosta neljännestä käskystä, että siihen kuuluu myös se, että vanhemmat kunnioittavat lapsiaan. Tosin mitä apua siitä on, jos he eivät kunnioita. Heitä tulisi silti kunnioittaa ja sehän tässä on niin vaikeaa.
Toivon sinulle voimia jaksaa, ehkä kannattaisi mennä puhumaan jollekin papille tai seurakunnan perheneuvojalle tms?
Kyllä minä tiedän tämän!
Se on kauhiaa, kun sieluun tulee sellaiset vammat
ettei ne parane ikinään. Se on kauhiaa, kun joku
on isän ja äidin uskonnon kautta niin henkisesti kidutettu, että on ollut pakko kaataa bensiiniä päällensä ja polttaa itsensä kuoliaaksi, tai toinen joka uskonnon taholta on henkisesti lain raatelemana rikkirevityllä sydämellä mennyt komeroon ja hirttänyt itsensä.
Tätä tekee omavanhurskaus ja kirkko opit. Joka Jumalan silmissä on kuin saastainen vaate.
Kirjoita vaan minulle kyllä tahdon keskustella
kanssasi.Ja voin neuvoa sinua selviytymään kaikesta ehyellä nahkalla.
E-mail osoitteeni on: [email protected]
Niin sinun pitää Kunnioittaa vanhempias,olivatpa he millaisia tahansa, Ja vanhuksia myös,KARVOIHIN katsomata.
Katkeruus... Niin ja panepa se käsi omaan poveen hiveneksi aikaa,
Niin eiköhän sieltä löydy ne Vanhempaisi suuttumisen syyt.
..todella vastenmielistä ja mustavalkoista tekstiä.
KETÄÄN ihmistä ei tarvitse kunnioittaa VAIN hänen asemansa takia.
Kuka niin on sononut , että pitää kunnioittaa vahempiaan olivat he millasia tahansa ?
Eikö ihmisten kunnioitus ole molemminpuolista.
Ei luusi että tällästä joutuu lukemaan tänäpäivänä.
"eiköhän sieltä itsestäsi löydy ne syyt"
Kyllä on sitten vittumaisesti sanottu.
Avun pyytäjä ei ole edes antanut minkäänlaisia yksityiskohtia. Onko se lapsen syy, kun vanhemmat hakkaa, hyväksikäyttää tai pilkkaa? Onko se raiskatun syy kun tulee raiskatuksi? Onneksi en oo sinun lapsesi.
Jos syy joku kelpaa Kunniottamattomuuteen, niin eihän silloin Olisi tarvittu lain kautta kirakastaa että ;Kunnioita Issäsi ja Äitiäsi, jotta kauan eläisit ja menestyisit maan päällä..
No sanotaanko tuossa ettei tartte kunnioittaa jos Vanhemmat ovat sitä tai tätä.
Voihan sitä kunnioittaa vanhempaa ihmisenä ja nähdä sillä ihmisarvo vaikka ei arvostaisi sen tekoja tippaakaan. Ja kyllä vanhemman tulee kunnioittaa lasta, ihan ehdottomasti.
Raamatussahan niin sanotaan, siis kymmenessä käskyssä. Mitään ehtoja siinä ei mainita.
Minusta kyllä on eettisesti paljon parempi, että ihmiset itse pohdiskelevat asioita ja tekevät omat eettiset valintansa, joista myös kantavat vastuun kuin se, että hakevat jostakin vanhasta kirjasta elämänohjeensa.
Tirlittan.
Tule käymään täällä,
tiedän, että saisit vastakaikua ajatuksillesi, keskustellaan vaikeasta asiasta julkisesti ?
http://www.nakokulma.net
Jos en kunnioita sinua; miten voin vaatia kunnioitusta sinulta?
Miten voin vaatia kunnioitusta lapseltani, jos en kunnioita (osaa rakastaa) puolisoani?
En voi vaatia sinua rakastamaan, koska rakastan sinua.
Jeesus sanoi, että lopun aikana vanhemmat ja lapset nousevat toisiaan vastaan. Jumalan antaman rakkauden voimalla voimme rakastaa, mutta emme omalla voimallamme. Olen kolmen lapsen äiti. Ja jos haluat kirjoitella, niin tässä sähköpostiosoitteeni: [email protected]
Yleensä vanhempia ihmisiä tulee mielestäni kunnioittaa sen takia, että he on nähneet ja kokeneet elämää, kärsineet ja selviytyneet. Ei siis sen takia että he ovat vanhoja tai sairaita, tai että he ovat olleet arvostetussa asemassa.
Asia ei tietystikkään ole niin helppo kun kyseessä omat vanhemmat tai isovanhemmat. Heidät tuntee ja heidän tekonsa tietää. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ajan kanssa oppii antamaan anteeksi. En nyt kyllä tosin puhu niin rankoista asioista kuin vaikka pahoinpitelystä tai insestistä, sellaista en ole joutunut kokemaan.
Kun on kasvanut vanhemmaksi, on tullut vähän armollisemmaksi omia vanhempiaan kohtaan. Ehkä siksi, että on itsekin tullut tehtyä aika rankkoja virheitä. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Itse kunnioitan omia vanhempiani siksi, että he ovat antaneet minulle kodin ja pitäneet minusta huolta. Paljon on ollut riitaa, erimielisyyksiä ja vakaumuksellisia eroja, mutta he ovat kuitenkin tehneet parhaansa eikä siis heiltä voi enempää vaatia. Eivät he ole pahaa tarkoittaneet vaikka ovatkin monesti loukanneet ja satuttaneet. Olen usein todella vihannut vanhempiani!
Viha kuitenkin satuttaa eniten minua itseäni, eli ehkä sekin on jouduttanut anteeksiantoa. Miksi hautoa asioita sisällään ikuisuuksia kun ne voi jo jättää taaksekin?
Heippa,
Vanhempien kunnioittamisesta on täällä hyviä juttuja, jos kiinnostaa lukea:
www.scorpitos.com > Artikkelit
> Kunnioita isääsi ja äitiäsi
ja
> Vaarallista unohtamista
Itse kunnioitan vanhempiani joten kuten. Tosin myös vihaan heitä silmittömästi silloin tällöin niin että en tiedä miten päin olisin. Toivoisin saavani vihan ulos joskus. En oikein usko tilanne paranisi lopullisesti unohtamalla tai selittelemällä asioita parhain päin tai vertaamalla heidän vikojaan omiin vikoihini ja virheisiini.
Jos luette juttuja (ei pelkästään noita mihin viittasin: on paljon muitakin) (tai jos olette itse kokeneet), niin näette miten paljon raivoa voi olla vanhempien kaltoinkohtelun jäljiltä. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen kunnioittaa heitä. Minusta kunnioittamisen vaatiminen on väärin. Sellainen vahingoittaa. Kunnioitus on vähän kuin sellainen kukka että se kasvaa jos on kasvaakseen. Räyhäämällä tai vaatimalla sitä ei tule. Minä en kyllä arvostaisi sellaista "kunnioitusta" joka tulee pelkästään pelosta. Sellaisessa ympäristössä kasvaa kaksinaamaisuus, kierous ja pelko.
Kunnioitusta ja rakkautta ja tilaa aidoille terveille tunteille, etenkin vihalle
t. Henrik
Hyvä Tirlittan, kirjoituksesi oli liikuttava, ja olen itsekin pohdiskellut suurin piirtein samoin.
Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärtänyt: Tarkoitatko, ettet halua kunnioittaa muita, kuin niitä, joitten maailmankatsomus on sama kuin itselläsi. Siis täysin riippumatta siitä millainen ihminen muuten on tai miten hän toimii?
Itse kunnioitan moniakin ihmisiä, joiden maailmankatsomusta en edes tiedä. Jos joku paljastuu uskovaiseksi, en silti lakkaa kunnioittamasta häntä, vaikka olenkin ateisti.
Et ehkä huomannut kirjoituksessasi olevaa ateisteja halventavaa kohtaa, jossa annetaan ymmärtää, että ateistit olisivat jotenkin moraalittomia. Tätä voisi pitää melkein loukkauksena.
Eiköhän oteta ihmiset ihmisinä ja jätetään jumalat omaan arvoonsa. Joka niihin haluaa uskoa, niin uskokoon ja joka ei, niin olkoon uskomatta. Ei siinä sen kummempaa. Pääasia, että kohdellaan toisiamme hyvin ja inhimillisesti - ihan maailmankatsomuksista riippumatta.
Väittäisin jopa, että olemme molemmat ateisteja. Minä vain uskon yhtä jumalaa vähempään kuin sinä, sillä minä en usko yhteenkään. Et sinäkään varmaan kaikkiin jumaliin usko, joten olet ateisti niitten jumalien suhteen. :-) Tätä ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi vaan, että voisimme paremmin ymmärtää toisiamme. Ei ateismissa ole mitään pahaa. Ollaan ihmisiksi ja kaikkea hyvää sinulle!