Täällä on jo kauan ollut ilo irti tulevien presidentinvaalien tiimoilta. Kyllä siinä on irronnut muukin kuin ilo, varmaan monelta hieman heikommilla kirjoittajan kyvyillä puurtavalta hikikin, mutta enemmän sitä eritettä, jota ei ole sopivaa kutsua nimellä, jolla kansa sen tuntee.
Sivusta seurannutta tuo kaikki on lähinnä huvittanut. Asia, presidentinvaalit, ei ole lainkaan hupaisa, mutta sille täällä ladatut odotukset ja merkitykset kyllä.
Kuinka ihmeessä jotkut jaksavat painaa jonkun sellaisenkin ehdokkaan puolesta, jonka vuorenvarmasti tiedetään jäävän marginaaliin? Mikä heille sitä intoa antaa? Eivät kai he sentään voine uskoa kaikkea sanomaansa, kuten esim. että Soinista koko kansan presidentti?
Surkuhupaisempiakin ajatuksia täällä esitetään sinänsä arvokkaan asian tiimoilta.
Varmaksi tiedetään ne kolme ehdokasta, joilla saattaa kullakin olla mahdollisuus virkaan, yhdellä kahta muuta paremmin, mutta pieni yllätyksen mahdollisuus myös noiden kahden hyväksi saattaa olla olemassa. Ehkä vedonlyöntikerroin asiassa olisi 5 vastaan 95.
Kovan luokan asiakysymykset ovat jääneet melko vähälle huomiolle niin täällä kuin mediassakin. Ihan luonnollista, sillä eihän presidentillä ole enää juuri missään asiassa suurta valtaa päättää sitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Ei presidenttiys enää ketään huippupoliitikkoa viehätä vallan vuoksi, eikä valta sinänsä saisi viehättää ketään poliitikkoa, paremminkin vastuuntunnon pitäisi olla pyrkimyksen motiivina.
Presidentin virka etuineen kuitenkin houkuttelee ketä tahansa, joka uskoo siihen pääsemiseksi omaavansa mahdollisuuksia. Siksi presidenttiä kenties enemmän poliittista valtaa omaava pääministerikin mielellään siirtyisi siihen tehtävään, jos vain pääsisi.
Presidentin symbolinen arvo on suurempi kuin kenenkään muun: hän saa kuvansa lukemattomille seinille ja jää historiaan. Tässä mielessä viranhaltijan persoonallakin on väliä, ja on ihan oikein, että me äänestäjät otamme kantaa asiaan.
Mutta kun jokainen noista kolmesta pääehdokkaasta täyttää hyvin tehtävän asettamat mitat, niin helposti sorrutaan mekastamaan ihan väärillä asioilla, joille ei ole järkiperustetta. Ja hirveä mekastus sellaisilla kenen tahansa puolesta tai ketä tahansa vastaan on vain haitaksi ehdokkaalle.
Sanokaapa, mitä muuttuisi, jos presidentiksi valittaisiin Vanhanen? Tai Niinistö? En usko, että yhtään mitään muuttuisi. Nyt esille väkisin nostetussa natoasiassakin edettäisiin kenen tahansa johdolla reittiä, joka on jo hyvin tiedusteltu ja suunniteltu, mutta josta ei voida vielä puhua.
Kuka tahansa presidentiksi tuleekaan, Suomi tulee liittymään Natoon hänen kaudellaan. Tämä ei ole ennustus, tämä on johdonmukainen päätelmä tarkkanäköisen näkemästä.
Ja sisäpolitiikassa maa jatkaa entisellä urallaan, vielä 1,5 vuotta tämän punamullan johdolla, sen jälkeisestä on ennenaikaista esittää ennusteita. Ja vaikka sitten tulisi sinipunakin, mikä muuttuisi? Eihän tämä punamultakaan juuri mitään ole muuttanut siitä, mitä sinipuna rakensi 8 vuotta. Mutta tämä asia ei kuulu nyt edessä oleviin vaaleihin.
Mekkaloikoot toki ne, jotka siitä tyydytyksensä saavat. Eihän sillä ole vaikutusta tämän saitin ulkopuolelle, ja täälläkään meidän muiden ei ole pakko sitä kuunnella. Sellainen on kuin tynnyriin pierisi; pierijä kuulee äänen ja haistaa hajun, mutta muut ovat siitä onnellisen tietämättömiä!
Esitystapaansa ja kieltään kuitenkin voisi jokainen kohdaltaan pyrkiä parantamaan, sillä arvoton esiintyminen ja törkeä tai muuten kehno kieli ei ole sopiva täälläkään käytettäväksi. Varsinkin hyökkäily toista keskustelijaa vastaan niillä keinoin on todella epämiellyttävää ja kertoo hyvin huonoja asioita sellaiseen sortuvasta.
Sivusta seurannutta tuo kaikki on lähinnä huvittanut. Asia, presidentinvaalit, ei ole lainkaan hupaisa, mutta sille täällä ladatut odotukset ja merkitykset kyllä.
Kuinka ihmeessä jotkut jaksavat painaa jonkun sellaisenkin ehdokkaan puolesta, jonka vuorenvarmasti tiedetään jäävän marginaaliin? Mikä heille sitä intoa antaa? Eivät kai he sentään voine uskoa kaikkea sanomaansa, kuten esim. että Soinista koko kansan presidentti?
Surkuhupaisempiakin ajatuksia täällä esitetään sinänsä arvokkaan asian tiimoilta.
Varmaksi tiedetään ne kolme ehdokasta, joilla saattaa kullakin olla mahdollisuus virkaan, yhdellä kahta muuta paremmin, mutta pieni yllätyksen mahdollisuus myös noiden kahden hyväksi saattaa olla olemassa. Ehkä vedonlyöntikerroin asiassa olisi 5 vastaan 95.
Kovan luokan asiakysymykset ovat jääneet melko vähälle huomiolle niin täällä kuin mediassakin. Ihan luonnollista, sillä eihän presidentillä ole enää juuri missään asiassa suurta valtaa päättää sitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Ei presidenttiys enää ketään huippupoliitikkoa viehätä vallan vuoksi, eikä valta sinänsä saisi viehättää ketään poliitikkoa, paremminkin vastuuntunnon pitäisi olla pyrkimyksen motiivina.
Presidentin virka etuineen kuitenkin houkuttelee ketä tahansa, joka uskoo siihen pääsemiseksi omaavansa mahdollisuuksia. Siksi presidenttiä kenties enemmän poliittista valtaa omaava pääministerikin mielellään siirtyisi siihen tehtävään, jos vain pääsisi.
Presidentin symbolinen arvo on suurempi kuin kenenkään muun: hän saa kuvansa lukemattomille seinille ja jää historiaan. Tässä mielessä viranhaltijan persoonallakin on väliä, ja on ihan oikein, että me äänestäjät otamme kantaa asiaan.
Mutta kun jokainen noista kolmesta pääehdokkaasta täyttää hyvin tehtävän asettamat mitat, niin helposti sorrutaan mekastamaan ihan väärillä asioilla, joille ei ole järkiperustetta. Ja hirveä mekastus sellaisilla kenen tahansa puolesta tai ketä tahansa vastaan on vain haitaksi ehdokkaalle.
Sanokaapa, mitä muuttuisi, jos presidentiksi valittaisiin Vanhanen? Tai Niinistö? En usko, että yhtään mitään muuttuisi. Nyt esille väkisin nostetussa natoasiassakin edettäisiin kenen tahansa johdolla reittiä, joka on jo hyvin tiedusteltu ja suunniteltu, mutta josta ei voida vielä puhua.
Kuka tahansa presidentiksi tuleekaan, Suomi tulee liittymään Natoon hänen kaudellaan. Tämä ei ole ennustus, tämä on johdonmukainen päätelmä tarkkanäköisen näkemästä.
Ja sisäpolitiikassa maa jatkaa entisellä urallaan, vielä 1,5 vuotta tämän punamullan johdolla, sen jälkeisestä on ennenaikaista esittää ennusteita. Ja vaikka sitten tulisi sinipunakin, mikä muuttuisi? Eihän tämä punamultakaan juuri mitään ole muuttanut siitä, mitä sinipuna rakensi 8 vuotta. Mutta tämä asia ei kuulu nyt edessä oleviin vaaleihin.
Mekkaloikoot toki ne, jotka siitä tyydytyksensä saavat. Eihän sillä ole vaikutusta tämän saitin ulkopuolelle, ja täälläkään meidän muiden ei ole pakko sitä kuunnella. Sellainen on kuin tynnyriin pierisi; pierijä kuulee äänen ja haistaa hajun, mutta muut ovat siitä onnellisen tietämättömiä!
Esitystapaansa ja kieltään kuitenkin voisi jokainen kohdaltaan pyrkiä parantamaan, sillä arvoton esiintyminen ja törkeä tai muuten kehno kieli ei ole sopiva täälläkään käytettäväksi. Varsinkin hyökkäily toista keskustelijaa vastaan niillä keinoin on todella epämiellyttävää ja kertoo hyvin huonoja asioita sellaiseen sortuvasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä:
"Ja vaikka sitten tulisi sinipunakin, mikä muuttuisi?"
Kauhistuneita ilmeitä...vanhat naiset heittävät suolaa olkansa yli...jessus-sentään, SINIPUNA! Herra meitä varjele.
>>Kuinka ihmeessä jotkut jaksavat painaa jonkun sellaisenkin ehdokkaan puolesta, jonka vuorenvarmasti tiedetään jäävän marginaaliin? Mikä heille sitä intoa antaa? Eivät kai he sentään voine uskoa kaikkea sanomaansa, kuten esim. että Soinista koko kansan presidentti?
...ja sinivalkoiseen ja hieman sinipunaiseenkin ja on kai täällä apilanvihreitäkin!
Kirjoitat hyvin, mutta asiaa! Sinunlaisellesi on täällä tarvetta, mutta tulet kokemaan myös vaikeuksia, joihin varmaan olet varautunut.
Pahimmassa tapauksessa saatat joutua leimatuksi minuksi. Kestätköhän sellaisen koettelemuksen?
Mutta missä on kirjoituksesi, joka profiiliasi klikkaamalla tulee esiin (JormaKKorhoselle), mutta se viesti, johon ilmeisesti olet sillä vastannut, on poistettu. Näin ollen tältä saitilta ei pääse kirjoitukseesi.
Kiitos siinä esittämistäsi kauniista sanoistasi ja viisaista neuvoistasi. Parhaani mukaan koetan noudattaa sitä, ja uskon vihdoin jo onnistuvanikin!
Onnea ja menestystä!