Hei
mulla on IKÄVä omaa miestäni, niin ikävä etten tahdo jaksaa enää. Niin ikävä, että jos ikävä kasvaa, sydän ei jaksa enää.Kyyneleitä, kyyneleitä, mikään ei kiinnosta. Kotona olo ahdistaa, itkettää, pakotan itseni lähtemään kauppaan, ystäville ja yritän olla iloinen, mutta se on vaikeaa. Tuntuu etten koskaan enää voi iloita mistään. Pelottaa seuraava yksinäinen ilta. Pelottaa mieheni puolesta jos jotain ikävää sattuu.Pelottaa että rakkaus miestäni kohtaan muuttuu vihaksi (välillä syytän ja inhoan häntä) Minulla on kaksi ihanaa lasta, mutta en jaksa pelata/leikkiä heidän kanssaa,iltasadun luen kyyneleiden läpi. Mieheni on työkomennuksella ulkomailla. Miten jaksan tämän ajan? Kertokaa omasta ikävästä? Olen kertonut miehelleni tästä, mutta se ei auta ikävääni, haluan hänet heti viereeni, miksi minun pitää yksin nukkua. Tällaista elämää en koskaan halunnut itselleni ja mieheni tietää sen. Voinko kieltää työkeikat mieheltäni oman IKÄVÄN vuoksi? En halua kärsiä enää. Mistä saan elämänintoni takaisin.
mulla on IKÄVä omaa miestäni, niin ikävä etten tahdo jaksaa enää. Niin ikävä, että jos ikävä kasvaa, sydän ei jaksa enää.Kyyneleitä, kyyneleitä, mikään ei kiinnosta. Kotona olo ahdistaa, itkettää, pakotan itseni lähtemään kauppaan, ystäville ja yritän olla iloinen, mutta se on vaikeaa. Tuntuu etten koskaan enää voi iloita mistään. Pelottaa seuraava yksinäinen ilta. Pelottaa mieheni puolesta jos jotain ikävää sattuu.Pelottaa että rakkaus miestäni kohtaan muuttuu vihaksi (välillä syytän ja inhoan häntä) Minulla on kaksi ihanaa lasta, mutta en jaksa pelata/leikkiä heidän kanssaa,iltasadun luen kyyneleiden läpi. Mieheni on työkomennuksella ulkomailla. Miten jaksan tämän ajan? Kertokaa omasta ikävästä? Olen kertonut miehelleni tästä, mutta se ei auta ikävääni, haluan hänet heti viereeni, miksi minun pitää yksin nukkua. Tällaista elämää en koskaan halunnut itselleni ja mieheni tietää sen. Voinko kieltää työkeikat mieheltäni oman IKÄVÄN vuoksi? En halua kärsiä enää. Mistä saan elämänintoni takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
päivät vilahtavat ohi huomaamatta,kun vain on tietty aikataulu(ulkoilut, ruokailut jne.) Itse olen illalla, kun lapset nukkuvat(klo21), siivonnut, lukenut hyviä kirjoja ja katsellut televisiota. Onko läheisyydessänne puistoa tms? Jos on hakeudu sinne ja tapaat muitakin äitejä (näin olen uudella paikkakunnalla saanut ystäviä), tai sitten MLLperhekahvilaan, käy kirjastossa, luistinradalla tai pulkkamäessä. Tsemppiä sinulle!
Hei sinullekin
Tunnistan tunteitasi ja ajatuksiasi. En ole samassa tilanteessa, mutta jo lyhyet miehen poissaolot saa ahdistuksen ja ikävän jo etukäteen aikaiseksi. Aikoinaan miehen armeijaan lähtö oli niin hirveä kokemus minulle, että itkin aluksi päivittäin, koko 9kk ajan lähes päivittäin.. Opiskeluista ei tullut mitään ja kaikki tuntui kurjalle ja vastenmieliselle. Lomilla purin ikävää kiukuttelemalla..
Millainen lapsuus sinulla on ollut..? Olen huomannut omien tunteideni pulppuavan lapsuuden kokemuksista. Siitä, että äiti ja isä eivät olleet kotona juuri koskaan. Siitä, että äidin rakkaus ja huomio piti usein ansaita. Siitä, että heille lopulta tuli riitainen ero, johon lapsi (minä meistä 5 sisaruksesta) vedettiin törkeällä tavalla mukaan. Tai vapaaehtoisesti kai puolustin äitiäni, mutta äitini olisi pitänyt se kieltää.
Kesti KAUAN ymmärtää mistä kaikki johtuu ja miksi oli niin usein paha olo. Miksi eroaminen on niin tuskallista ja ikävä niin sanoinkuvaamaton. Ehkä jotain läheisriippuvaisuutta??
Jos mieheni nyt joutuisi lähtemään pidemmäksi aikaa pois, se olisi kurjaa, mutta uskoisin lasten kanssa/voimalla kyllä jaksavan. Olemme muuttaneet paikkakunnalle jossa ei ole yhtään tuttua ja hoidan lapsia kotona. Silti uskoisin, että ikävä ei enää tulisi niin massiivisena.
Kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti, päivän aikataulutus ja ohjelman järjestäminen saa ajan kulumaan kuin siivellä. Meillä on ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ulkoiluajat ja päivät jolloin harrastetaan. Lähteminen on joskus vaikeaa, mutta se kannattaa. Poikkeuksetta mieli on ollut hyvä kirjastoreissun tai reippaan pulkkailun jälkeen.
Voimia sinulle!