Kuukausi sitten Olavi lähetti Citylle sähköpostia. Hän pyysi Cityä selvittämään, onko presidentti Tarja Halonen vaalien alla valtamedioiden erityissuojeluksessa. Hmmm.
Tutkimme Suomen suurimpien päivälehtien Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden uutisointia välillä 7.11.–24.12..
Tarkastelun kohteena olivat pääkaupunkiseudun suosituimmat presidenttikandidaatit, Tarja Halonen, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen ja Heidi Hautala.
Vertailimme paitsi ehdokkaista julkaistujen kuvien ja juttujen määrää, myös kirjoitusten sävyä.
Tarkasteluun kelpuutettiin presidentinvaaleihin liittyvät uutisoinnit sekä jutut, joissa mainittiin kyseisen henkilön olevan ehdokkaana tammikuussa. Linnanjuhlat ja hallitus- tai presidentintyöuutiset jätettiin huomiotta.
“Presidentti ja pääministeri hyötyvät mediasta työnsä takia. Vaaleihin ‘ulkopuolelta’ tulleesta Euroopan investointipankin varapääjohtajasta tehdyt kirjoitukset ovat keskittyneet hänen vaalikampanjaansa, eivät hänen työmenestykseensä”, evästi tiedotusopin laitoksen professori Pertti Suhonen
Mitä selvisi? Halosesta kirjoitettiin yhteensä 54 kertaa, Niinistöstä 42, Vanhasesta 36 ja Hautalasta 14.
Jutut käsittelivät niin ehdokkaiden poliittisia teemoja kuin sitä, miksi mainostoimisto valkaisi Vanhasen hampaat vaalikuvaan ja kuinka Halonen hullaantui rintakoruihin.
Voiko valtamedioita pitää riippumattomina? Kysymys on aiheellinen.
Cityn selvityksen perusteella Niinistö saa kritiikkiä ja Halonen taas hämmästyttävän vahvaa tukea Suomen suurimmalta sanomalehdeltä Helsingin Sanomilta ja sen sisarlehdeltä, Ilta-Sanomilta.
“Tulos ei yllätä. En muista törmänneeni lehdessä Halosta koskevaan kritiikkiin. Tuki annetaan selvästi hänelle, ja halutaan ylläpitää Halosen positiivista julkisuuskuvaa”, uskoo Tampereen politiikan tutkimuksen laitoksen tutkija Erika Säynässalo.
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=1768
Tutkimme Suomen suurimpien päivälehtien Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden uutisointia välillä 7.11.–24.12..
Tarkastelun kohteena olivat pääkaupunkiseudun suosituimmat presidenttikandidaatit, Tarja Halonen, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen ja Heidi Hautala.
Vertailimme paitsi ehdokkaista julkaistujen kuvien ja juttujen määrää, myös kirjoitusten sävyä.
Tarkasteluun kelpuutettiin presidentinvaaleihin liittyvät uutisoinnit sekä jutut, joissa mainittiin kyseisen henkilön olevan ehdokkaana tammikuussa. Linnanjuhlat ja hallitus- tai presidentintyöuutiset jätettiin huomiotta.
“Presidentti ja pääministeri hyötyvät mediasta työnsä takia. Vaaleihin ‘ulkopuolelta’ tulleesta Euroopan investointipankin varapääjohtajasta tehdyt kirjoitukset ovat keskittyneet hänen vaalikampanjaansa, eivät hänen työmenestykseensä”, evästi tiedotusopin laitoksen professori Pertti Suhonen
Mitä selvisi? Halosesta kirjoitettiin yhteensä 54 kertaa, Niinistöstä 42, Vanhasesta 36 ja Hautalasta 14.
Jutut käsittelivät niin ehdokkaiden poliittisia teemoja kuin sitä, miksi mainostoimisto valkaisi Vanhasen hampaat vaalikuvaan ja kuinka Halonen hullaantui rintakoruihin.
Voiko valtamedioita pitää riippumattomina? Kysymys on aiheellinen.
Cityn selvityksen perusteella Niinistö saa kritiikkiä ja Halonen taas hämmästyttävän vahvaa tukea Suomen suurimmalta sanomalehdeltä Helsingin Sanomilta ja sen sisarlehdeltä, Ilta-Sanomilta.
“Tulos ei yllätä. En muista törmänneeni lehdessä Halosta koskevaan kritiikkiin. Tuki annetaan selvästi hänelle, ja halutaan ylläpitää Halosen positiivista julkisuuskuvaa”, uskoo Tampereen politiikan tutkimuksen laitoksen tutkija Erika Säynässalo.
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=1768
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama muka puolueettomuus on vaivannut meikäläistä jo vuosia. Näiden lehtien linja on pääkirjoituksista kolumneihin oksettavan puolueellista juuri siten kuin kuvasit. Tähän on lisänä vielä maalaisia kohtaan osoitettu ylemmyydentunne ja vääriin tietoihin perustuvat antipatiat.
Pravdalaisuutta kuvaa sekin, että lainaukset muista lehdistä tukevat vain lehtien omia poliittisia ajatuksia. Puhumattakaan siitä, että vierasyliöissä tai kolumneissa esiintyisi muiden puolueiden edustajia tai asiantuntijoita.
Tämä on saanut aikaan sen, että en luota näiden lehtien välittämiin uutisiin missään asiassa. Jos jotakin niistä luen , niin asia pitää tarkistaa vielä muista lähteistä.