Keskiajalla oli Ruotsin kuningas aina valittu vaaleilla, mutta Västeråsin valtiopäivillä 1544 Kustaa Vaasa ajoi läpi perintökuninkuuden. Tässä häntä tukivat mm. Suomen herrat, joilla oli taka-ajatuksena saada kuningas myötämieliseksi Viipurin vahvistamiselle ja sotilaallisen voiman lisäämiselle itärajalla, jossa oli jatkuvia selkkauksia. Venäläiset vaativat rajaneuvotteluja, ja molemmilla puolilla, myös Suomen herroissa, oli paljon niitä, jotka olisivat mieluiten ratkaisseet asiat asein.
Vuonna 1546 Turku paloi. Ulkomaankauppa oli jo ennestäänkin heikoissa kantimissa, ja Kustaa Vaasa arvosteli porvareita huonosta laskutaidosta ja lyhytnäköisyydestä. Luvaton purjehdus ja maakauppa rehottivat. Englantilaisten ja hollantilaisten Venäjän kauppa keskittyi Tallinnaan, jossa se hyödytti pääasiassa saksalaisia.
Kustaa ehdotti Erik Flemingille, että Turku rakennettaisiin uudelleen, mieluummin kuitenkin Suomenlahden rannalle sellaiseen paikkaan, jonne lännestä tulevien merenkulkijoiden olisi helppo purjehtia. Tarkoituksena oli siis muodostaa vahva kilpailija Tallinnalle. Flemingin - joka oli jo ollut perustamassa Tammisaarta - mielestä Viipuri olisi voinut ajaa saman asian, siellä kun ainakin venäläiset tunnettiin hyvin. Kuningas taas sanoi Viipurin sijaitsevan aivan liian kaukana idässä ja jatkuvien kahnausten takia kaupankäynnin siellä olevan turvatonta.
1547 kuningas myönsi varoja Viipurin muurien vahvistamiseen ja suuren tornin rakentamiseen. Samana vuonna oli Turussa säätyjen kokous, jossa Suomen herrat Henrik Klaunpoika Hornin johdolla päätyivät ehdottamaan pikkukaupunkien hävittämistä siten, että Raumalta ja Naantalista väki siirtyisi Turkuun ja Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren porvarit Viipuriin. Näin Suomeen jäisi kaksi taajaväkistä kaupunkia monen pienen sijasta. Samassa ehdotuksessa vaadittiin maakaupan ja talonpoikien purjehduksen täydellistä kieltämistä.
Fleming esitti valtaneuvoston mielipiteenä, ettei uusmaalaisten kauppaoloja saisi heikentää kaupunkeja lakkauttamalla, joten Porvoo ja Tammisaari oli syytä säilyttää. Ulvilan ja Rauman porvarit hän oli valmis siirtämään Turkuun, josta siten tulisi hyvä ja vahva kaupunki. Kustaa Vaasa taas arveli, että laiton kauppa vain yltyisi länsirannikolla, jos Ulvila ja Rauma lakkaisivat olemasta.
Kuningas palasi alkuperäiseen ehdotukseensa Turun rakentamisesta uuteen paikkaan Suomenlahden rannalle. Fleming vastasi tähän, että Turku saisi hänestä olla vanhalla paikallaan, mutta jonnekin vastapäätä Tallinnaa voitaisiin rakentaa kokonaan uusi kaupunki. Uudenmaan rannikon talonpojilla oli tapana purjehtia Suomenlahden yli Tallinnaan. Laiton kauppa saataisiin parhaiten loppumaan, jos Tallinnaa vastaava kaupunki olisi Suomen puolella. Jotkut kaupankäyntiin tottuneet talonpojat voisivat ryhtyä porvareiksikin.
Fleming vihjaisi myös, että Vantaanjoen suu voisi olla hyvä paikka kaupungille. Kustaa Vaasa kiinnostui Flemingin ehdotuksesta, mutta toisin kuin Fleming hän lähestyi asiaa mereltä eikä maalta.
1548 kuningas onnistui taas lykkäämään rajankäyntiä venäläisten kanssa parilla vuodella. Moskovassa käyneen lähetystön annettiin kylläkin ymmärtää, että sodan sattuessa vahvempi osapuoli joka tapauksessa tulisi merkitsemään rajalinjan juuri siihen, mihin sitä itseään huvitti.
Kustaa Vaasa oli tiedustelujensa perusteella päätynyt siihen tulokseen, että paras paikka uudelle kaupungille olisi Santahaminan saari. Se oli maastoltaan edullinen ja sinne johti mereltä selvä reitti. Lisäksi se oli sopivasti Tallinnaa vastapäätä. Hän kehotti Flemingiä laittamaan voudit asialle ja rakennuttamaan Santahaminaan vilja-aittoja. Itse hän lupasi lähettää Tukholman kauppamiehet tuomaan sinne sellaisia tavaroita, joita hollantilaiset haluaisivat ostaa.
Fleming piti yhä Vantaanjoen suuta parempana paikkana. Siellä olivat talonpojat vanhastaan lastanneet laivojaan ja Helsingin koskesta saatiin erinomaista lohta. Lisäksi Turun ja Viipurin välinen tie kulki aivan kosken niskan yläpuolelta. Hän kirjoitti kuninkaalle aikovansa vielä kysyä Raaseporin ja Viipurin läänien talonpojilta, mitä mieltä nämä olivat kaupungin paikasta. Kustaan mielestä asiaa oli enää turha talonpojilta kysyä. Hän oli edelleen Santahaminan kannalla.
Flemingillä oli omaa kaivostoimintaa ja muuta ”bisnestä”, joten hänellä varmasti oli tarve saada kaupunki itselleenkin edulliseen paikkaan. Hän kuitenkin kuoli kesken kaiken. Vähän ennen kuolemaansa hän joka tapauksessa ehti antaa Jöns Kirjurille, Porvoon läänin voudille, määräyksen rakennuttaa ranta-aitat Vantaanjoen suulle. Rakennustöistä vastasi käytännössä Hollolan vouti Matti Laurinpoika. Tulos oli sangen kehno: keväällä 1549 paljastui, että huterat aitat oli pystytetty liian lähelle vesirajaa ja olivat siksi kelvottomia viljan säilytykseen. Asiasta ei kiirehditty informoimaan kuningasta…
Helsingin (jonka kuningas ilmeisesti luuli sijaitsevan Santahaminassa) asuttamiskysymys ratkaistiin Suomen herrojen toivomalla tavalla. 12.6.1550 Kustaa Vaasa antoi Flemingiä Etelä-Suomen laamannina seuranneelle Henrik Klaunpoika Hornille valtuudet siirtää asukkaat Porvoosta, Tammisaaresta, Raumalta ja Ulvilasta vastaperustettuun kaupunkiin. Uusi kauppa- ja purjehdussääntö määräsi talonpojat Pohjanmaata myöten tekemään kauppansa Helsingissä.
Onko jollakulla näistä Helsingin perustamisen vaiheista ennen vuotta 1550 eriäviä näkemyksiä tai jotain uutta tietoa?
Vuonna 1546 Turku paloi. Ulkomaankauppa oli jo ennestäänkin heikoissa kantimissa, ja Kustaa Vaasa arvosteli porvareita huonosta laskutaidosta ja lyhytnäköisyydestä. Luvaton purjehdus ja maakauppa rehottivat. Englantilaisten ja hollantilaisten Venäjän kauppa keskittyi Tallinnaan, jossa se hyödytti pääasiassa saksalaisia.
Kustaa ehdotti Erik Flemingille, että Turku rakennettaisiin uudelleen, mieluummin kuitenkin Suomenlahden rannalle sellaiseen paikkaan, jonne lännestä tulevien merenkulkijoiden olisi helppo purjehtia. Tarkoituksena oli siis muodostaa vahva kilpailija Tallinnalle. Flemingin - joka oli jo ollut perustamassa Tammisaarta - mielestä Viipuri olisi voinut ajaa saman asian, siellä kun ainakin venäläiset tunnettiin hyvin. Kuningas taas sanoi Viipurin sijaitsevan aivan liian kaukana idässä ja jatkuvien kahnausten takia kaupankäynnin siellä olevan turvatonta.
1547 kuningas myönsi varoja Viipurin muurien vahvistamiseen ja suuren tornin rakentamiseen. Samana vuonna oli Turussa säätyjen kokous, jossa Suomen herrat Henrik Klaunpoika Hornin johdolla päätyivät ehdottamaan pikkukaupunkien hävittämistä siten, että Raumalta ja Naantalista väki siirtyisi Turkuun ja Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren porvarit Viipuriin. Näin Suomeen jäisi kaksi taajaväkistä kaupunkia monen pienen sijasta. Samassa ehdotuksessa vaadittiin maakaupan ja talonpoikien purjehduksen täydellistä kieltämistä.
Fleming esitti valtaneuvoston mielipiteenä, ettei uusmaalaisten kauppaoloja saisi heikentää kaupunkeja lakkauttamalla, joten Porvoo ja Tammisaari oli syytä säilyttää. Ulvilan ja Rauman porvarit hän oli valmis siirtämään Turkuun, josta siten tulisi hyvä ja vahva kaupunki. Kustaa Vaasa taas arveli, että laiton kauppa vain yltyisi länsirannikolla, jos Ulvila ja Rauma lakkaisivat olemasta.
Kuningas palasi alkuperäiseen ehdotukseensa Turun rakentamisesta uuteen paikkaan Suomenlahden rannalle. Fleming vastasi tähän, että Turku saisi hänestä olla vanhalla paikallaan, mutta jonnekin vastapäätä Tallinnaa voitaisiin rakentaa kokonaan uusi kaupunki. Uudenmaan rannikon talonpojilla oli tapana purjehtia Suomenlahden yli Tallinnaan. Laiton kauppa saataisiin parhaiten loppumaan, jos Tallinnaa vastaava kaupunki olisi Suomen puolella. Jotkut kaupankäyntiin tottuneet talonpojat voisivat ryhtyä porvareiksikin.
Fleming vihjaisi myös, että Vantaanjoen suu voisi olla hyvä paikka kaupungille. Kustaa Vaasa kiinnostui Flemingin ehdotuksesta, mutta toisin kuin Fleming hän lähestyi asiaa mereltä eikä maalta.
1548 kuningas onnistui taas lykkäämään rajankäyntiä venäläisten kanssa parilla vuodella. Moskovassa käyneen lähetystön annettiin kylläkin ymmärtää, että sodan sattuessa vahvempi osapuoli joka tapauksessa tulisi merkitsemään rajalinjan juuri siihen, mihin sitä itseään huvitti.
Kustaa Vaasa oli tiedustelujensa perusteella päätynyt siihen tulokseen, että paras paikka uudelle kaupungille olisi Santahaminan saari. Se oli maastoltaan edullinen ja sinne johti mereltä selvä reitti. Lisäksi se oli sopivasti Tallinnaa vastapäätä. Hän kehotti Flemingiä laittamaan voudit asialle ja rakennuttamaan Santahaminaan vilja-aittoja. Itse hän lupasi lähettää Tukholman kauppamiehet tuomaan sinne sellaisia tavaroita, joita hollantilaiset haluaisivat ostaa.
Fleming piti yhä Vantaanjoen suuta parempana paikkana. Siellä olivat talonpojat vanhastaan lastanneet laivojaan ja Helsingin koskesta saatiin erinomaista lohta. Lisäksi Turun ja Viipurin välinen tie kulki aivan kosken niskan yläpuolelta. Hän kirjoitti kuninkaalle aikovansa vielä kysyä Raaseporin ja Viipurin läänien talonpojilta, mitä mieltä nämä olivat kaupungin paikasta. Kustaan mielestä asiaa oli enää turha talonpojilta kysyä. Hän oli edelleen Santahaminan kannalla.
Flemingillä oli omaa kaivostoimintaa ja muuta ”bisnestä”, joten hänellä varmasti oli tarve saada kaupunki itselleenkin edulliseen paikkaan. Hän kuitenkin kuoli kesken kaiken. Vähän ennen kuolemaansa hän joka tapauksessa ehti antaa Jöns Kirjurille, Porvoon läänin voudille, määräyksen rakennuttaa ranta-aitat Vantaanjoen suulle. Rakennustöistä vastasi käytännössä Hollolan vouti Matti Laurinpoika. Tulos oli sangen kehno: keväällä 1549 paljastui, että huterat aitat oli pystytetty liian lähelle vesirajaa ja olivat siksi kelvottomia viljan säilytykseen. Asiasta ei kiirehditty informoimaan kuningasta…
Helsingin (jonka kuningas ilmeisesti luuli sijaitsevan Santahaminassa) asuttamiskysymys ratkaistiin Suomen herrojen toivomalla tavalla. 12.6.1550 Kustaa Vaasa antoi Flemingiä Etelä-Suomen laamannina seuranneelle Henrik Klaunpoika Hornille valtuudet siirtää asukkaat Porvoosta, Tammisaaresta, Raumalta ja Ulvilasta vastaperustettuun kaupunkiin. Uusi kauppa- ja purjehdussääntö määräsi talonpojat Pohjanmaata myöten tekemään kauppansa Helsingissä.
Onko jollakulla näistä Helsingin perustamisen vaiheista ennen vuotta 1550 eriäviä näkemyksiä tai jotain uutta tietoa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos!
historia avartaa, ei se Väinämöinen Suomen karttaa piirtänyt.
Mitä tiedät Flemingin Klasusta?
Birger Jaarli teki aikanaan Hämeen ristiretken, kronikan mukaan ensiksi vallattiin Hämeen satama.
Jotkut pitävät Vantaanjoen suuta Hämeen satamana, siihen ilmeisesti rakennettiin tukikohta itse varsinaista ristiretkeä varten.
Vuosi taisi olla 1249-57 välillä ...
Vartiokylän linna (Vuosaaren lähellä, Vantaanjoesta idempänä) ainakin lienee rakennettu Birger Jaarlin aikoihin Uudellemaalle Ruotsista siirtyneiden uudisasukkaiden turvaksi.
Mainittu Hämeen satama saattaa hyvinkin olla sijainnut Vantaanjoen suulla. Jotkut ovat muistaakseni pohdiskelleet, olisiko myös Kokemäen Teljä Satakunnassa voitu tulkita Hämeen satamaksi. Piispa Henrik esiintyy kansanrunossa "Hämeen Heinärikkinä", mutta surmarunon tapahtumat sijoittuvat Satakuntaan.
Hälsinglandilla jotain yhteyttä keskenään?
Olen jostain kuullut tästä, mutta en löytänyt selkeää asiayhteyttä.
Keskiajalla (enimmäkseen 1200-luvulla) Uudenmaan rannikolle saapuneet ruotsalaiset uudisasukkaat lienevät ainakin osaksi olleet kotoisin Ruotsin Hälgsinlandista.
Siitä nimet Helsingfors = Helsinginkoski ja Helsingin pitäjä.
ei ole rantautunut Helsinkiin.
Hälsinglandissa on oikein hapansilakkafestarit joka kesä. Helsingistä sellainen puuttuu.
Mutta, että se yhteys onkin jo 1200-luvulta. Luulin, että se oli perustamisen ajoilta. Siksi erehdyin etsinnöissä.
Kirjoituksesi oli niin hyvä, että haluaisin lukea asiasta lisää. Antaisitko kirjallisuusvinkkejä!
Joskus vuosia sitten tutkiskelin omiin tarpeisiini eräitä 1500-lukuun, erityisesti Kustaa Vaasan aikakauteen liittyviä asioita. Silloin törmäsin näihin Helsingin perustamisen vaiheisiin. Useista eri lähteistä muodostin silloin tuon käsitykseni tapahtumista.
Luin ihan Suomen historian yleisteoksia 1500-luvusta, en nyt muista edes nimeltä näin äkkiä. Helsingin kaupungin historiaan kannattaa ilman muuta tutustua. Luin myös esim. Henrik Klaunpoika Hornin elämäkerran.
Sellainen teos kuin Pentti Renvall, Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita, antaa Helsingin perustamisesta suunnilleen samanlaisen kuvan kuin tuo minun kirjoitukseni.
Muistuipa mieleeni vielä mielenkiintoinen, tosi vanha teos 1800-luvulta (voi olla vaikea saada):
Kustavi Grotenfelt, Suomen kaupasta ja kaupungeista ensimmäisten Vaasa-kuninkaiden aikana.