Välipala

Late ilahtunee seuraavasta:
Käsittelyssä hänen lempiaiheensa:
Piltdown ja siihen liittyvä valehtelu.
Valehtelu,joka jatkuu yhä tänä päivänä...

*Piltdown.*
Piltdownin ihminen oli paleontologinen huijaus. Se on luultavasti parhaiten tunnettu huijaus. Se kulki tieteessä nimellä Eoanthropus dawsoni Sen löysi Piltdownista Sussexista vuonna 1912 Charles Dawson, amatööriarkeologi, geologi, antiikkikauppias ja British muesumin fossiilien keräilijä. Vuonna 1915 hän löysi toisen piltdownin ihmisen kalloväärennöksen. Syyllistä ei koskaan löydetty:
Epäiltyjä on tämän vuoksi useita, Charles Dawson, Sir Arthur Conan Doyle, Teilhard de Chardin...

*Piltdownin "löydös"*
Piltdown kallo 1 ja 2: noin 620 vuotta vanhoja ihmiskalloja.
Piltdown leuka 1: noin 500 vuotias orangin leuka.
Elefantin luu: Tuntematon työkalu(krikettimailan muotoinen) muokattu aidosta,luultavimmin Tunisialaisesta, elefantin fossiilista.
Virtahevon hammas:Aito fossiili Maltalta tai sisiliasta.
Hammas: Pleistoseeninen simpanssin fossiili.

*Tiedemaailman reagointi*
Virallisesti löytö hyväksyttiin, mutta huhuja siitä että kyseessä saattoi olla väärennös liikkui:
Vuonna 1925 Edmonds väitti, että Dawson oli erehtynyt geologisissa ajoituksissa. Vuonna 1927 Grafton Elliot Smith julkaisi teoksen "The Evolution of Man", jossa hän sanoi:
"Yet it was found in association with the fragment of a jaw presenting so close a resemblance to the type hitherto known only in Apes that for more than twelve years many competent biologists have been claiming it to be the remains of a Chimpanzee."
1930-1950 -lukujen välillä Piltdownin fossiileita vähäteltiin tiedemaailman suunnalta: Esimerkiksi Roger Lewin lainasi Sherwood Washburnia teoksessaan "Bones of Contention" sanoilla
"I remember writing a paper on human evolution in 1944, and I simply left Piltdown out. You could make sense of human evolution if you didn't try to put Piltdown into it."
Franz Weidenreich taas esitti 1946 "Apes, Giants, and Men"-teoksessaan:
"In this connection, another fact should be considered. We know of a lower jaw from the Lower Pleistocene of southern England which is anatomically, without any doubt, the jaw of an anthropoid. The trouble is that this jaw, although generally acknowledged as a simian jaw, has been attributed to man because it was found mixed with fragments of an undoubtedly human brain case. I am referring to the famous Piltdown finds and to Eoanthropus, as the reconstructed human type has been called by the English authors... Therefore, both skeletal elements cannot belong to the same skull."

Piltdownia epäiltiin väärennöksiksi nimenomaan sen takia,että sen leuka vaikutti liian nuorelta ja kallon yläosa liian vanhalta sopiakseen kehitysoppiin. Se oli ns. mosaiikkimuoto. Jos Piltdownin löydös antaa syytä jollekkin kritiikille, niin sille, että tämä "evoluutiolle kiusallinen anomalia" jätettiin huomioimatta.
Evoluutikko Gould on sanonut, että ilman British museumin piilottelua väärennös olisi paljastunut varhaisemmin: British museumin puolustukseksi kallo olisi milloin tahansa ollut avoimesti tutkittavana. Tai siis näin ainakin jälkikäteen.
1951 Edmonds julkisti artikkelin esitti että Piltdownin eläinlöydöille ei ollut uskottavaa lähdettä. Vuonna 1953 Piltdown todistettiin väärennökseksi. Tiedemaailman itseäänkorjaava systeemi toimi -ainoastaan 40 vuoden viiveellä...

*Huijaus jatkuu*
Eikä Piltdownin ympärillä liikkuneen valeet loppuneet edes väärennökseksi paljastumiseen. "Origin of Mankind"(Impact series #101), joka oli Gary Parkerin "Creation-Life Publishers":in kautta julkaisema lehtinen vuodelta 1981 väitti,että Piltdownin ihmisestä olisi kirjoitettu 500 tohtorinväitöskirjaa. Hänen väitteelleen ei ole viitettä. Lubenowin "Bones of Contention" pysyy tässä väitteessä vielä 1992-luonnollisesti ilman viitteitä. Lubenowin ja Parkerin väite ei ole uskottava, sillä paleontologin piirissä tehdään nykyäänkin hyvin pieniä määriä tohtorinväitöskirjoja, ja luku oli 80 vuotta sitten paljon tätä pienempiä. John Rice Cole huomauttaa,että 1920 -luvulla USA:ssa tehtiin keskimäärin 2 väitöskirjaa vuodessa fyysisen antropologian alalta. Kun otetaan vielä huomioon aiheiden monimuotoisuus, jopa puoli tusinaa Piltdown-väitöskirjaa vaikuttaa suurelta. On todennäköistä,että niitä ei julkaistu ainuttakaan.

Tätä väitettä tukee Robert Parsonin suorittama systemaattinen aineiston läpikäynti:
Ainuttakaan viittausta tohtorinväitöskirjaan ei löydetty.