Huokaisen syvään ja vetäydyn taaksepäin. Hartiani ovat kipeät ja koetan toisella kädelläni painaa kipeästä kohdasta lujaa. Väsymys painaa silmiäni. Minulla ei ole yhtään tupakkaa. Se harmittaa, vaikken edes polta. Joskus vain pännii niin paljon, että sitä luulee tupakan ratkaisevan kaikki ongelmat. Vaikkei ongelmia edes tällä hetkellä ole. Masennun liian helposti.
Se ei ole sellaista epätoivoisen ihmisen rakkauden tarvetta. Tai ehkä se osasyyksi on sitäkin. Viennistä ei ole ollut puutetta - miehiä on oikeastaan aika helppo saada - vaikeaa on saada heidät jäämään. Eikä se ole sellainen vangitsemiskysymys tai omistuksen halu, vaan tuiki tavallista elämää. En ymmärrä kaksilahkeisia: ennen minusta tuntui, etteivät he ajattele ollenkaan, mutta käsitykseni on muuttunut siihen, että he ajattelevat liikaakin.
Katseeni harhailee parvekkeelta alas. Naapurit ovat tulossa ilmeisesti kotiin.
Nykyaikana miehiä on kahdenlaisia: kilttejä ja räväköitä. Ei ole sellaista kultaista keskitietä siinä välissä, josta saisi kiinni. Minä halusin räväkän ja kiltin miehen. Sellaisen paketin.
Minua kiusasi ajatus. Olin huomannut uuden piirteen itsessäni. Miltäköhän olin näyttänyt? Varmaan sellaiselta pikkutytöltä, jolla menee pala kurkkuun ja joka änkyttää. Sillon, jos en ole edes kunnolla suudellut miestä - jännitän enemmän. Tai no.. enemmän tai vähemmän.. yleensä en jännittä ollenkaan miehen seurassa. Ehkä se oli sellaista väsytystaktiikkaa. Miehen päällä vilkui sellainen mainosvalo, joka sanoi että kiinnostu minusta enemmän. Ja se toimi minuun liian hyvin. Minä kiinnostuin, kun en saanut heti kaikkea. En saanut edes sellaisia pieniä huomionosoituksia, jotka edellisissä suhteissani olivat olleet itsestäänselvyyksiä. Toisaalta inhosin pelailua. Mutta pitävätkö pelit suhteen mielenkiintoisena? Onko pakko pelata, jottei olisi liian tavoitettavissa?
En koskaan ollut liian selvä tapaus. Minun pääni sisällä liikkuu aina liikaa ongelmia ja joskus olen liian ujo miehien suhteen. Hassua, että minäkin olen ujo! Mutten uskaltanut edes katsoa kahta suomenruotsalaista miestä - kumpaakaan - junassa silmiin. Tuijotin vain sormiani ja leikin niillä. Se on se, mitä harrastan, kun tunnen oloni vaivaantuneeksi.
Ajatuskatkos..
Nousen ylös tuoliltani. Ilta on tullut viileäksi. Uusi ruskea hupparitakkini koristaa tuolilla ja nostan sen harteilleni. Kesä alkaa olla mennyttä juhlaa.
Se ei ole sellaista epätoivoisen ihmisen rakkauden tarvetta. Tai ehkä se osasyyksi on sitäkin. Viennistä ei ole ollut puutetta - miehiä on oikeastaan aika helppo saada - vaikeaa on saada heidät jäämään. Eikä se ole sellainen vangitsemiskysymys tai omistuksen halu, vaan tuiki tavallista elämää. En ymmärrä kaksilahkeisia: ennen minusta tuntui, etteivät he ajattele ollenkaan, mutta käsitykseni on muuttunut siihen, että he ajattelevat liikaakin.
Katseeni harhailee parvekkeelta alas. Naapurit ovat tulossa ilmeisesti kotiin.
Nykyaikana miehiä on kahdenlaisia: kilttejä ja räväköitä. Ei ole sellaista kultaista keskitietä siinä välissä, josta saisi kiinni. Minä halusin räväkän ja kiltin miehen. Sellaisen paketin.
Minua kiusasi ajatus. Olin huomannut uuden piirteen itsessäni. Miltäköhän olin näyttänyt? Varmaan sellaiselta pikkutytöltä, jolla menee pala kurkkuun ja joka änkyttää. Sillon, jos en ole edes kunnolla suudellut miestä - jännitän enemmän. Tai no.. enemmän tai vähemmän.. yleensä en jännittä ollenkaan miehen seurassa. Ehkä se oli sellaista väsytystaktiikkaa. Miehen päällä vilkui sellainen mainosvalo, joka sanoi että kiinnostu minusta enemmän. Ja se toimi minuun liian hyvin. Minä kiinnostuin, kun en saanut heti kaikkea. En saanut edes sellaisia pieniä huomionosoituksia, jotka edellisissä suhteissani olivat olleet itsestäänselvyyksiä. Toisaalta inhosin pelailua. Mutta pitävätkö pelit suhteen mielenkiintoisena? Onko pakko pelata, jottei olisi liian tavoitettavissa?
En koskaan ollut liian selvä tapaus. Minun pääni sisällä liikkuu aina liikaa ongelmia ja joskus olen liian ujo miehien suhteen. Hassua, että minäkin olen ujo! Mutten uskaltanut edes katsoa kahta suomenruotsalaista miestä - kumpaakaan - junassa silmiin. Tuijotin vain sormiani ja leikin niillä. Se on se, mitä harrastan, kun tunnen oloni vaivaantuneeksi.
Ajatuskatkos..
Nousen ylös tuoliltani. Ilta on tullut viileäksi. Uusi ruskea hupparitakkini koristaa tuolilla ja nostan sen harteilleni. Kesä alkaa olla mennyttä juhlaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. ihmekkään että äijät sun luota karkaa *sorke*.
Voih... Tuo kuulostaa enemmän kuin tutulta. Kuin suoraa omasta elämästä. Jopa uusi ruskea hupparitakki, on kuin suoraan omasta elämästä.
Kesä todellakin on kohta ohi, ei auta kuin odottaa seuraavaa. Jaksamista!
Niinkuin osa minun arkeani olisi kirjoitettu eteeni kun luin tekstisi.
Kai se joskus kolahtaa, jos kolahtaa.
Itsellä taitaa olla jo sellainen vaihe jolloin ei enää mikään *nappaa* eikä mihinkään pysyvään enää usko. Olen tullut samanlaiseksi kuin nämä miehet joista puhuit. Saan myös helposti seuraa, voin usein jopa valita, mutta ...
Haen kaverin silloin kun kaipaan juttuseuraa, syliä ja lämpöä ja siihen kaikki jää. En osaa enää jatkaa. Olen liikaa omassa maailmassani kiinni, työssä, lapsessa, arjessa.
En tiedä miten itsekäs minusta on tullut, elän vain omien sääntöjeni mukaan. Onnellisempi olisin, ehkä, jos joku muu päättäisi joskus asioista. Mutta en tiedä, pystynkö siihen enää.
Voimia, valoa tulevaan...
...Eikä sitä vaan jaksa. Ei jaksa aloittaa asioita uudestaan. Minäkin olen juuttunut tähän samaan oravanpyörään.
Haluisin jotain uutta ja tavallisesti se jokin uusi jää siihen kaverini juttuseurapohjalle. En väitä etteivätkö ystäväni olisi viihtyisää seuraa.. sitä kaipaa syvää rakkautta.
Mutten taida uskoa enää rakkauteen. Pitäisi taas aloittaa ne itsensämainostamiset "Kuules, kun mä olen ihan hyvä tyyppi!" ja siitä sitten kertoa koko kulunut elämä toiselle. Ei kiitos. Se ei toimi.
Toivotan teille (ja itselleni) kuitenkin kaunista syksyn alkua... täytyyhän sitä itsekäs vähän ollakin.
Kuule, oikeesti miehiä ei ole kahdenlaisia, ei edes naisia,
on vain yhdenlaisia ihmisiä, niitä jotka kaipaavat
rakkautta.
Muista se aina kun kohtaat jonkun ihmisen, oli sitten
vaikka mies. :)))syksyä:)))