Olen itsekin jollain tavalla uskomassa ja olen seurannut teidän keskusteluja ja ne ovat herättäneet ajatuksia ja myös ne vääryydet joita olen itse joutunut kokemaan ovat herättäneet negatiiivisia ajatuksia. Olen viallinen ja vikoja ja virheitä täynnä mutta koko ajan on sellainen olo kuin olisin kärsinyt hirmuisia vääryyksiä miksi joudun kärsimään sellaisia vääryyksiä elämässäni onko se minun vikani mun mielestäni se ei ole
mitenkä on
mitä
2150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala on rakastanut sinua niin paljon, että hän on kieltänyt käskyissään ketään satuttamasta sinua. Olet Jumalan silmäterä, niin kuin jokainen ihminen hänelle on. Jumala on antanut ihmisille käskyt, joiden mukaan ihmisillä ei ole lupaa vahingoittaa toisiaan. Joka niin tekee, rikkoo Luojansa tahtoa vastaan, ja tekee syntiä.
Tätä maata Raamattu kuvaa "synnin ja kuoleman varjon maaksi", juuri sen takia, että me ihmiset rikomme jatkuvasti Jumalan tahtoa vastaan. Ja se tuntuu. Jokainen joutuu vastaanottamaan kohdalleen pahuutta, huonoa kohtelua, valehtelua, varastamista, hyväksikäyttöä, halveksuntaan, pahoja puheita ym. ym. Tämä kohtelu saa meidät oikeutetustikin vihastumaan, ja se tunne on meille sallittu. Mutta Jumalan rakkaus, joka tekee meissä Jumalan Sanan kautta työtään, pehmittää uskovaa kohti anteeksiantoa, ainakin vähitellen, eikä jätä meitä vihaan ja katkeruuteen, vaan vapauttaa siitä...
Eikä mitään muumimaailmaa josta isi on sulle lukenu. Jos ihminen on jonkinlaisen kasvatuksen saanut, niin hän kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Siihen ei tarvita mitään saarnamiestä tai lahkoa. Ihmisen pitää itse repiä se elämänsä paremmaksi, joku ylempi voima voi korkeintaa auttaa siinä. Jos menet istuun tonne metsään ja luet siinä hurskaana Raamattua niin kyllä se kuolo vaan korjaa sut viimestään 2 viikon päästä ei satanu mannaa taivaasta. Mulla on ihan oma lahko jonka jäsenet kans pääsee taivaaseen, liity meihin.