Millä edellytyksin yhteys on

mamabeard kirjoitti:

Ehdotin uutta palstaa kristittyjen yhteydestä ja avasin nimien keruulistan että kuka kannattaa tai vastustaa, pyysin että ei aiheesta käytäisi keskustelua siinä.
Laitan nyt uuden aloituksen että voidaan asiasta tässä keskustella. Että aikaisempi aloitus saisi säilyä tarkoituksessaan jos ehkä joku vielä tahtoo sinne nimensä tai nimimerkkinsä pistää.

Perustan näkemykseni siihen Raamatun totuuteen josta olen täällä useinkin kirjoittanut vaikka kirjoitukseni on varmaan olleet niin pitkiä ja jaarittelevia että harva on niitä jaksanut lukea. Se totuus on että kun uudestisynnymme ja Jumalan lapsiksi tulemme niin me olemme uudestisyntymän perusteella Kristuksessa yksi hengellinen ruumis kaikkien muiden uudestisyntyneiden kanssa. Ei meitä yhdistä toisiimme sama oppi, samanlaiset ajatukset, sama kirkkokunta tai jokin organisatorinen rakenne. Mikä yhdistää on sama elämä joka sisällämme on. Se elämä kumpuaa Kristuksesta ja Hän meidät yhdistää. Ei voi olla yhteydessä Jeesukseen ilman että samalla on yhteys jokaiseen veljeen ja siskoon. Tämä on fakta.

Helluntaisaarnaaja Lauri Hokkanen vuonna 1937 ilmestyneessä Ristin voiton kustantamassa kirjassa "Nyt on herättävä!" kirjoittaa mielestäni aivan oikein:
"Kerta kaikkiaan asia on niin, että kaikki Kristuksessa olevat pyhät ovat minun veljiäni ja sisariani, vaikka minä en heitä siksi tunnustaisikaan. Ja päinvastoin. Kyllä minäkin vaivainen, mutta armoitettu syntinen olen sinun veljesi, jos olet Herrassa, vaikka sinä et minua veljeksesi tunnustaisikaan..."

1930-luvulla käytiin kovasti sotaa eri suuntausten välillä. Tässä on pieni kirjanen jonka kannessa on piirroskuva, yhdestä kulmasta ampuvat babtistit, toisesta helluntailaiset, kolmannesta vapaakirkolliset ja neljännestä luterilaiset. Kaikki tulittavat toisiaan järeällä tykistöllä. Luterilaisten puolella tulenjohtaja huutaa: - Pommittakaamme lahkolaisten fästingit maan tasalle!

Kirjasen on kirjoittanut B. Peltomäki ja kustantanut vapaakirkollinen Nuorten todistus.
Tässä kirjan päätössanat:
"Eikö pääasia ole se, että me pelastumme? Jos tätä pidämme silmällä, niin silloin ei meillä ole tärkeätä kirkot ja suunnat, vaan se, että olemme elävässä uskossa Herraan Jeesukseen. Silloin emme pyydä sitä, että oma suuntamme tai kirkkomme olisi suuri ja mahtava maan päällä, vaan että Jumalan seurakunta taivaassa olisi suuri ja sinne pelastuisi sieluja. Jos tulemme kerran perille taivaaseen, niin siellä ei kysellä suuntia ja joukkoja, kalleinta on siellä, että pääsimme perille."
(B.Peltomäki: Onko lahkolaisuutta vastustettava? Nuorten todistus, toinen painos 1933.)

* * *

Yhteys Kristuksessa ei tarkoita opin väheksymistä eikä sitä että meidän täytyisi yhdessä ollessamme ikäänkuin unohtaa ne raamatulliset käsitykset joita itse pidämme oikeina.
Esimerkiksi olen useita kertoja puhunut pienimuotoisissa ja joskus vähän isommissakin ev.lut.kirkon tilaisuuksissa joihin minua on pyydetty. Siellä puhuessani olen ihan yhtä paljon vapaaseurakunnan jäsen kuin joka paikassa muuallakin ja minulla on näkemykseni esimerkiksi kasteasiassa ja pidän joitakin luterilaisten opetuksia väärinä. Mutta ei Pyhä Henki ole käskenyt minua sellaisista puhumaan luterilaisen kirkon tilaisuuksissa. Minä rukoilen ja pyydän Herralta sanaa puhuttavaksi ja puhun sitten sen mikä sydämellä on.
Tärkeintä on että tunnustan luterilaiset uskovat veljikseni ja siskoikseni kuten kenet tahansa kristityn! Itse asiassa en yhtään edes ajattele kuka siellä mihinkin kirkkokuntaan kuuluu, toivon että voimme yhteisen Herramme armosta ja totuudesta rakentua. Jumala sitten on voimallinen jokaista omaansa ruokkimaan. Hän sydämet tuntee.
Ja otan ihan vapaasti ojennusta vastaan jos joku tulee tilaisuuden jälkeen sanomaan että tuo tai tuo kohta puheessa oli epäraamatullinen. Kyllä täytyy minulla puhujana olla sitten nöyryyttä sen asian kanssa Herran eteen mennä.

* * *

Schaeffer:

"Tätä asennetta tulee jatkuvasti ja tietoisesti kasvattaa puhumalla ja kirjoittamalla siitä keskuudessamme ryhminä ja yksilöinä. Siitä tulee puhua ja kirjoittaa ryhmiemme sisällä ja ryhmiemme välillä ja keskuudessamme yksilöinä..."

"Kristittyjen erimielisyyksiensä keskellä osoittama näkyvä rakkaus heitä tarkkailevan maailman edessä osoittaa eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja muiden ihmisten erimielisyyksien välillä. Maailma ei ehkä ymmärrä asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta hyvin pian se ymmärtää eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja maailman erimielisyyksien välillä, jos he vain näkevät meidän olevan eri mieltä avoimessa ja näkyvässä rakkaudessa aivan käytännön tasolla."

"...kun maailman ihmiset näkevät, että todelliset kristityt - vaikka heillä on erimielisyyksiä - osoittavat samalla näkyvää yhteyttä, tämä näkyvä tosiasia avaa heille mahdollisuuden pohtia kristinuskon totuudellisuutta ja Kristuksen väitettä, että Isä todella lähetti Pojan. Itse asiassa meillä on suurempi mahdollisuus osoittaa yhteyttä, josta Jeesus puhuu, keskellä erimielisyyksiämme kuin ilman niitä."

(Francis Schaeffer: Kristityn tuntomerkki, Uusi tie, 1978.)

* * *

Jokainen saa pitää luterilaiset, vapaakirkolliset, helluntailaiset ja adventistiset oppinäkemyksensä ja painotuksensa, on ihan oikein että hän ne pitää jos ne oikeiksi kokee, mutta tärkeätä on Kristukseen katsoa koska vain Hänessä on totuus. Jos ja kun Kristuksen totuuden mukaan eletään kyllä silloin voidaan yhdessä rakentua.
Tämä ei siis ole opin väheksymistä vaan ihan päinvastoin keskittymistä siihen mikä on opin perusta ja kaiken oikeasti kristillisen oikeaoppisuuden varsinainen sisältö: todellinen Jeesus Kristus joka omansa yhdistää.

Yhteys ei ole organisatorinen, rakenteellinen.
Yhteys on ikäänkuin orgaaninen, elävä, se on sisällinen. Jos Jeesus on viinipuu ja me olemme oksat, niin eikö kaikissa oksissa vaikka ne olisivat eri muotoisia ole kuitenkin sama elämä?
Oksia on paljon, runko on yksi...
Hän yhdistää meidät.

Siis, jos on synnytty samaan perheeseen niin ei se ole siinä että tullaan saman katon alle ja kirjoitetaan paperiin nimet että adoptoidaan nyt tämä ja tämä meidän perheeseen että oltaisiin yhtä, ei tietenkään, syntymään perustuva yhteys on siinä että olet sitten minkä katon alla tahansa sinussa on sisällinen todistus, se on elämässäsi.
Inhimillisessä elämässä todistus on geneettinen. Sinun geeneissäsi on sisällinen todistus että olet jonkun lapsi.
Hengellisessä mielessä todistus on hengellinen ja Hän on Pyhä Henki joka meidät yhdistää Kristuksesta kumpuavana iankaikkisen elämän osallisuutena. Siksi puhutaan Lapseuden Hengestä koska Hän on sinettinä jokaisen Kristuksen oman sydämessä että tämä henkilö kuuluu Jumalan perheväkeen!

* * *

Ekumeniassa on se vika että se voi kyllä yhdistää ihmisiä ajatusten ja teorioiden ja inhimillisen yhteistyön tasolla, mutta se ei voi antaa ihmiselle sisäistä elämää Kristuksessa ja Pyhän Hengen lahjaa.

Jos ekumenialla tarkoitetaan raamatullista yhteyttä (koinonia) että kristityt kirkkokuntiin katsomatta kokoontuu yhdessä rukoilemaan ja tunnustamaan toisensa veljiksi ja siskoiksi Jeesuksen sovintotyön pohjalta, sitä kannatan. Mutta en kannata että oppi lakaistaan kokonaan syrjään ja eri kirkot pyritään rakenteellisesti yhdistämään, koska jokin oppi siinä kuitenkin tulee vallitsevaksi ja pahoin pelkään että kun organisaation tasolla lähdetään tuollaisia rakentamaan, siitä tulee Maailmankirkko, jossa lopulta hyväksytään kaikki katsomatta onko kristitty vai ei. Sellainen oppi perustuu hinduismiin ja on antikristillisyydessään täysin kristinuskon vastainen: Kristus löytyykin nyt jokaisen sisimmästä ja pelastus on vain itsensä tiedostamista pelastetuksi siinä Kristuksessa, joka on kaikkiallinen maailmanhenki ja saa ilmauksensa kaikessa. Tuollaiseen eksytykseen väärä, epäraamatullinen ekumenia lopulta johtaa. Sitä en kannata.

Kannatan yhteyttä totuudessa. Eri kristityillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä mikä on totuus. Ja niistä täytyy saada keskustella ja kysellä yhdessä että millä ehdoin voidaan olla käytännön tasolla yhteydessä vaikka onkin erilaisia oppeja ja näkemyksiä. Mikä on se perusta, ikäänkuin vähimmäisedyllytys, joka on vaaditaan. Vaikka joku veli tai sisko ei minun mielestä olisi opissa Raamatun totuuteen perustuva ja minä en olisi hänen mielestä opissa Raamatun totuuteen perustuva, erilaisista tulkinnoista johtuen, jos kuitenkin tunnustamme että Jeesus Kristus on Herra ja tahdomme Hänen evankeliumia julistaa uskoen että vain siinä on pelastus, tässä on mielestäni se perustavaa laatua oleva totuus jonka pohjalta voimme yhdessä rakentua ja toisiamme kaikkeen totuuteen siunata rukoillen että Herra meitä itse kutakin sanansa tuntemisessa syventää.

Jos vaikka oppi tai sen tulkinta on niin erilaista ja opin yksityiskohdat niin tärkeitä uskovalle että hän ei yksinkertaisesti voi eri tavalla ajattelevan kristityn kanssa käytännössä evankeliumin työtä tehdä, siltikin on hengen tasolla se ykseys Kristuksessa että voi rakastaa vaikka ei voisi sitten käytännössä rakkautta osoittaa muulla tavalla, kuin että Kristukseen katsoen tätäkin opillisesti vinksahtanutta - körttiläistä tai äärikarismaatikkoa ja kaikkia meitä muita vinksahtaneita siltä väliltä - rakkaana veljenä ja siskona sydämessään siunaa!

Entä sitten jos ei hyväksy veljekseen ja siskokseen muita kuin ainoastaan toiset körttiläiset?
Toiset äärikarismaatikot?
Toiset adventistit?
Toiset lestadiolaiset?
Toiset luterilaiset?

Silloin on minun mielestäni körttilahkolainen, äärikarismaatikkolahkolainen, adventistilahkolainen, lestadiolaislahkolainen, luterilainenlahkolainen jne.
Lahkolaisuuden tunnusomainen piirre kun on se lihallinen me-henkisyys jota sielunvihollinen lahkohengen kautta käyttää hyväkseen pirstoakseen Kristuksen maan päällisen ruumiin eli hengellisen morsiusseurakunnan ykseyttä.

* * *

Mielestäni olisi hyvä että olisi palsta näistä asioista keskustelemiselle ja nimenomaan näiden käsittelemiselle. Jos olisin tuollaisen palstan sheriffi karsisin kyllä pahimmat lahkomieliset ylilyönnit ja pyrkisin pitämään keskustelua palstan aiheen puitteissa.

Säännöt voisi olla vaikkapa tällaiset:

1. Keskustelija tunnustaa että Jeesus on neitseestä syntynyt, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka kuoli ristillä syntiemme tähden että me Hänen sovitustyöhönsä uskoen pelastuisimme. Tai: Jos ei tätä tunnusta, kuitenkin lupaa keskustella asiallisesti ja keskusteluissaan kunnioittaen niitä, jotka uskovat.

2. Tunnustaa että jokainen Jeesukseen kohdassa 1 mainitulla tavalla uskova on minun veljeni ja siskoni Herrassa, ja että kuulumme mihin kirkkokuntaan tai yhteisöön tahansa on hengellisesti olemassa vain yksi tosi seurakunta, joka muodostuu kaikista todellisesti Jeesukseen uskovista. Tai: Vaikka en ajattelisi näin lupaan keskustella palstan aiheeseen liittyvistä kysymyksistä asiallisesti ja pilkkaamatta niitä, jotka ajattelevat toisin kuin minä.

Jos olet sitä mieltä että kannatat palstan avaamista tämänkaltaisin ehdoin, laitapa nimesi listaan (aloitus: Uusi palsta? Yhteydestä?) tuossa noin 20 riviä alempana.
Kiitoksia.

* * *

"Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen." 1.Kor.11:19.

"Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." 1.Kor.12:12,13.

"Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien."
Paavalin osoittama verraton tie - rakkaus uskonkoetuksena joka ilmaisee onko kristillisyytemme kiinnittynyt ensisijaisesti kirkkokunnan omaan tapakulttuuriin ja perinteisiin, vai ainoaan armolliseen Vapahtajaan, uskon alkajaan ja sen täyttäjään Jeesukseen:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen..." 1.Kor.13.luku.

Jeesuksen sanoin:
Keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä