Näistä olisi hyvä kuulla. Haastattelutilanteessa ja lomakkeissa ei saa lain mukaan kysyä sotilastodistusta. Tietoa ei myoskaan laiteta ansiluotteloon, tässä esimerkki:
http://www.helsinki.fi/filosofia/filo/henk/hincv.htm
EU:ssa on lainsäädänto, jonka mukaan pitää noudattaa Equal Opportunities-periaatetta.
Syrjintätapauksissa tulee kyseeseen hyvitys, jonka enimmäissumma on 15.000€ (yhdenvertaisuuslaki). Tehtyä valintaa ei voida peruuttaa, vaikka valinnassa olisikin syrjitty. Tämä siis Suomen lain mukaan.
Muualla korvaukset ovat HUOMATTAVASTI rajumpia.
Tosin aivan samaa kysymystä ei ole useimmissa länsimaissa koska pakollista asevelvollisuutta ei ole.
http://www.helsinki.fi/filosofia/filo/henk/hincv.htm
EU:ssa on lainsäädänto, jonka mukaan pitää noudattaa Equal Opportunities-periaatetta.
Syrjintätapauksissa tulee kyseeseen hyvitys, jonka enimmäissumma on 15.000€ (yhdenvertaisuuslaki). Tehtyä valintaa ei voida peruuttaa, vaikka valinnassa olisikin syrjitty. Tämä siis Suomen lain mukaan.
Muualla korvaukset ovat HUOMATTAVASTI rajumpia.
Tosin aivan samaa kysymystä ei ole useimmissa länsimaissa koska pakollista asevelvollisuutta ei ole.
Vastaukset 13
Vanhimmat
........argh
Jos hakisin kirjastonhoitajaksi niin en ehkä laittaisi sotilasarvoa ansioluetteloon mutta teollisuuden esimies- ja johtotehtävissä siitä on pelkkää hyötyä.
Samat sanat - jos hakisin tehtaaseen töihin laittaisin. Kirjastonhoitaja voisi kanssa laittaa:
http://berthockman.nettisivut.fi/curriculum_vitae/
http://www.uta.fi/~teppo.hjelt/cv.html
http://members.surfeu.fi/mikpen/cv.html
Henkilöt jotka ovat jo ansioituneet elämässä edes jollain lailla, kuten korkeakoulutasolla eivät yleensä laita sotilasarvoa.
Perustutkinnon vaativat virat, sekä esim. dosentti ja professori ovat juuri sellaisia tehtäviä.
Esimerkkinä
Vänrikki Hintikka:
http://www.helsinki.fi/filosofia/filo/henk/hincv.htm
Alikersantti Virtanen:
http://www.uwasa.fi/~itv/CV.html
Majuri Uusitupa:
http://www.uku.fi/johto/rehtori/curriculum.shtml
Ulkomaille toimitettaviin CV:hin ei koskaan laiteta sotilasarvoa, paitsi Belgiaan.
hyvin monet eivät ole saaneet paikkaa sivariuden takia.Työpaikan -jos onnistuu saamaan niin ei sitä helposti sen takia menetä.On vaan pieni prosentti sivareista jotka saavat koulutustaan vastaavan paikan ja varsinkaan esimiestehtäviin ei ole asiaa.Olen siihen nyt törmännyt viimeisen vuoden aikana liian usein.Turha höpöttää mistään pykälistä.Rekrytoijan kysyessä varusmiespalveluksesta tai sotilasarvosta sinu vedotessa lakipykälään niin lopputuloksen tiedät.Itse tein sen valinnan että menin siviilipalvelukseen ja se on ollut elämäni typerin veto.Kärsin siitä nyt ja aina työelämässä.
Itselläni ei ole sivarius vaikuttanut työnsaantiin millään tavalla, mutta se lienee uravalinnastakin kiinni. Minulla on humanistisen alan ylempi korkeakoulututkinto ja oman alan töitä on riittänyt opiskeluajoista lähtien.
Jo aloituksesi "voi kuule", viittaa neitimäisyyteen sekä mahdollisesti homoseksuaalisuuteen. Et ole mikään vakaumuksellinen sivari, jollaiset ovat kunnioitettavia periaatteen miehiä, vaan todellisuudessa olet innolla, ryhdillä, tahdilla ja puhdilla asevelvollisuuden suorittanut poikien suihkussa tiirailija, jollaisia erityisesti vapaaehtoisesti varusmiesjohtajakoulutukseen hakeutuvissa löytyy.
Karu totuus omalta kohdaltani on se, että varusmiespalvelu/sotilasarvo on vaikuttanut urakehitykseeni positiivisesti.
Valotatko hieman mitä teet ja miten sotilasrvo on siihen vaikuttanut.
Olen toimihenkilö voimansiirtoalalta.
Vasta näin jälkeenpäin minulle selvisi miksi kolleegat jäivät sutimaan lähtökuoppiinsa. Vaikka todistukseni ovat hyvät ja työkokemukseni on vankka silti myötätuulta on ollut enemmän kuin muilla ehkä upseeriveljien ansiosta.
Tässä työssä armeijan johtajakoulutuksesta on ollut hyötyä mm. turvallisuuspuolella.
Tunnetteko muuten ketää dippa-inssiä, joka olisi saanut edes jollain tasolla omaa alaansa ja koulutustaan vastaava työtä ja olisi sotilasarvoltaan jääkäri? Itselläni on kyllä työkokemusta ihan reilusti, mutta esimieskokemusta ei ole ollenkaan. Nyt on tullut melkoisesti paineita siitä, että en ehkä ikinä pääse urallani kunnolla alkuun, kun suurella osalla kanssaopiskelijoista on johtajakoulutus, mutta toisaalta ei välttämättä niin paljon työkokemusta.
Esimieheni on DI ja sivari Itse olen DI ja kersantti. Alaisistani eräs on DI ja reservin luutnantti, joka on innokas sählääjä, mutta ei millään tavalla ainakaan siviilissä ilmennä johtamistaitojaan. Ei siis viitettäkään siitä, että ylläolevissa kirjoituksissa olisi mitään perää.
Entinen esimieheni, DI, oli sotilasarvoltaan jääkäri. Mainio esimies, reilu ja asiantunteva kaveri. Ylennettiin osastopäälliköstä johtajatasolle vuosi sitten ja näyttää hanskaavan nekin hommat. Ja tämä isossa kansainvälisessä suomalaisfirmassa.
Vai "sotilastodistusta"... opettele asiat ja terminologia ja laki ennenkuin sössötät mitään paskaa