Laitetaas pieni hauska tarina pystyyn. Jokainen jatkakoon tarinaa, mutta muistaa liittää edellisen viestin omansa alkuun. Juttu varmaan jakautuu eri suuntaan, mutta ei haittaa saadaan tarinalle monta loppua. Älä kuitenkaan runoile pitkää tarinaa jatkoksi, vaikka juttua tulisikin.
Tarina vois olla vanhastapojasta Reinosta joka ei ole koskaan päässyt naista lähelle ja nyt on alkanut viikset väpättämään.....
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Tarina vois olla vanhastapojasta Reinosta joka ei ole koskaan päässyt naista lähelle ja nyt on alkanut viikset väpättämään.....
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
oli punainen ja tuoksui erehdyttävästi pontikalta. Kirje taitaa olla paikalliselta poliisisedältä, tuumi Reino.
Laitetaas pieni hauska tarina pystyyn. Jokainen jatkakoon tarinaa, mutta muistaa liittää edellisen viestin omansa alkuun. Juttu varmaan jakautuu eri suuntaan, mutta ei haittaa saadaan tarinalle monta loppua. Älä kuitenkaan runoile pitkää tarinaa jatkoksi, vaikka juttua tulisikin.
Tarina vois olla vanhastapojasta Reinosta joka ei ole koskaan päässyt naista lähelle ja nyt on alkanut viikset väpättämään.....
MUISTA LIITTÄÄ EDELLINEN VIESTI OMASI ALKUUN, NÄIN SAADAAN HELPOSTI LUETTAVA TARINA!!!
..........................................................................................................................................
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Kirjekuori oli punainen ja tuoksui erehdyttävästi pontikalta. Kirje taitaa olla paikalliselta poliisisedältä, tuumi Reino.
Sen rapina ja kohoumat saivat hänelle vilunväreitä.
Ajatellen "Nytkö se tuli, muuttuko elämäni sittenkin näin pian. Enhän vielä ole edes äitiäni saatellut hautaan?", huokaisi Reino jatkaen kulkuaan.
Niistä suloisista hurmoksellisista mietteistään, heräsi Reino naapurin Elsan hipaistessa häntä käsivarteen höyhenen kevyellä kosketuksellaan.
"Melkein voin haistaa tuon orvokin tuoksun.
Miksi hän aina pitää sitä, tietäen sen herättävän minussa kiusallisia muistoja?"
Näitä mietiskellessään hän kohotti katseen kirjeestään. Elsan kallistaen keimailevasti päätään, suikistaen kirkuvanpunaisia täyteläisiä huuliaan, virkkaen...
kassss...Reiska..*vieno huokaus*
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
"varmaan taas kirje ulosottomieheltä.....perkele!"
Ja juuri kun Reino alkoi suutuksissaan repimään kirjettä, niin Reino huomasi tiellä tekohampaat. "Onkohan naapurin Selmalla taas heinänuha kun hampaat on lentänyt suusta?" Reino mietti. Samalla muistui mieleen Tuhkimotarina...
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
"varmaan taas kirje ulosottomieheltä.....perkele!"
Ja juuri kun Reino alkoi suutuksissaan repimään kirjettä, niin Reino huomasi tiellä tekohampaat. "Onkohan naapurin Selmalla taas heinänuha kun hampaat on lentänyt suusta?" Reino mietti. Samalla muistui mieleen Tuhkimotarina...
Reino ajatteli "lähdempä etsimään hampaiden omistajaa, jos vaikka löytäisin samalla itselleni elämänkumppanin."
Hän nappasi tekarit taskuun ja suunnisti naapurin Selman luokse.
Reino koputti ovea, mutta samalla huomasikin että ovi olikin auki....
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
"varmaan taas kirje ulosottomieheltä.....perkele!"
Ja juuri kun Reino alkoi suutuksissaan repimään kirjettä, niin Reino huomasi tiellä tekohampaat. "Onkohan naapurin Selmalla taas heinänuha kun hampaat on lentänyt suusta?" Reino mietti. Samalla muistui mieleen Tuhkimotarina...
Reino ajatteli "lähdempä etsimään hampaiden omistajaa, jos vaikka löytäisin samalla itselleni elämänkumppanin."
Hän nappasi tekarit taskuun ja suunnisti naapurin Selman luokse.
Reino koputti ovea, mutta samalla huomasikin että ovi olikin auki.
-Hmm... salaperäistä? Aina hän on pitänyt oviaan kiinni eikä ole koskaan päästänyt ketään sisään.....niin ketään sisään..hmm sisään....luulen että hän on vielä neitsyt???
Varovasti Reino raotti ovea, mutta KAUHISTUS MITÄ HÄN NÄKIKÄÄN!!!
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Sen rapina ja kohoumat saivat hänelle vilunväreitä.
Ajatellen "Nytkö se tuli, muuttuko elämäni sittenkin näin pian. Enhän vielä ole edes äitiäni saatellut hautaan?", huokaisi Reino jatkaen kulkuaan.
Niistä suloisista hurmoksellisista mietteistään, heräsi Reino naapurin Elsan hipaistessa häntä käsivarteen höyhenen kevyellä kosketuksellaan.
"Melkein voin haistaa tuon orvokin tuoksun.
Miksi hän aina pitää sitä, tietäen sen herättävän minussa kiusallisia muistoja?"
Näitä mietiskellessään hän kohotti katseen kirjeestään. Elsan kallistaen keimailevasti päätään, suikistaen kirkuvanpunaisia täyteläisiä huuliaan, virkkaen...
”Mitä kirjeessäsi mahtaakaan olla, kun noin mietteissäsi kuljet”.
Näin Elsan silmäilevän kirjettä kädessäni. Huomasin hänen uteliaisuutensa kasvavan yhä voimakkaammaksi. Tiesin ettei hän malttaisi odottaa edes sen vertaa että itse ehtisin kirjeeni sisältöön tutustua. Tuntui kuin hän olisi halunnut riistää kuoren käsistäni.
Minua alkoi pelottaa, sillä Elsa….
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Sen rapina ja kohoumat saivat hänelle vilunväreitä.
Ajatellen "Nytkö se tuli, muuttuko elämäni sittenkin näin pian. Enhän vielä ole edes äitiäni saatellut hautaan?", huokaisi Reino jatkaen kulkuaan.
Niistä suloisista hurmoksellisista mietteistään, heräsi Reino naapurin Elsan hipaistessa häntä käsivarteen höyhenen kevyellä kosketuksellaan.
"Melkein voin haistaa tuon orvokin tuoksun.
Miksi hän aina pitää sitä, tietäen sen herättävän minussa kiusallisia muistoja?"
Näitä mietiskellessään hän kohotti katseen kirjeestään. Elsan kallistaen keimailevasti päätään, suikistaen kirkuvanpunaisia täyteläisiä huuliaan, virkkaen...
”Mitä kirjeessäsi mahtaakaan olla, kun noin mietteissäsi kuljet”.
Näin Elsan silmäilevän kirjettä kädessäni. Huomasin hänen uteliaisuutensa kasvavan yhä voimakkaammaksi. Tiesin ettei hän malttaisi odottaa edes sen vertaa että itse ehtisin kirjeeni sisältöön tutustua. Tuntui kuin hän olisi halunnut riistää kuoren käsistäni.
Minua alkoi pelottaa, sillä Elsa on aikoinaan tuomittu prostituutiosta vankeuteen ja on väkivaltainen, sekä voimakkaampi kuin gorilla...
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Sen rapina ja kohoumat saivat hänelle vilunväreitä.
Ajatellen "Nytkö se tuli, muuttuko elämäni sittenkin näin pian. Enhän vielä ole edes äitiäni saatellut hautaan?", huokaisi Reino jatkaen kulkuaan.
Niistä suloisista hurmoksellisista mietteistään, heräsi Reino naapurin Elsan hipaistessa häntä käsivarteen höyhenen kevyellä kosketuksellaan.
"Melkein voin haistaa tuon orvokin tuoksun.
Miksi hän aina pitää sitä, tietäen sen herättävän minussa kiusallisia muistoja?"
Näitä mietiskellessään hän kohotti katseen kirjeestään. Elsan kallistaen keimailevasti päätään, suikistaen kirkuvanpunaisia täyteläisiä huuliaan, virkkaen...
”Mitä kirjeessäsi mahtaakaan olla, kun noin mietteissäsi kuljet”.
Näin Elsan silmäilevän kirjettä kädessäni. Huomasin hänen uteliaisuutensa kasvavan yhä voimakkaammaksi. Tiesin ettei hän malttaisi odottaa edes sen vertaa että itse ehtisin kirjeeni sisältöön tutustua. Tuntui kuin hän olisi halunnut riistää kuoren käsistäni.
Reinoa alkoi pelottaa, sillä Elsa on elänyt vankilassa koko ikänsä ja hän on arvaamaton liikkeissään. Elsa riipaisi kirjeen kädestä ja sanoi haluavansa seksiä, eikä mitään normaalia sellaista........
Tarina alkaa näin:
Reino oli ahkera ja raju työmies, joka asui syrjäisellä maaseudulla, jossa ei autojen melu ja saasteet häiritse.
Reino käveli 2 km päässä olevalta postilaatikolta ihmetellen isoa kirjekuorta jonka oli saanut postista.
Sen rapina ja kohoumat saivat hänelle vilunväreitä.
Ajatellen "Nytkö se tuli, muuttuko elämäni sittenkin näin pian. Enhän vielä ole edes äitiäni saatellut hautaan?", huokaisi Reino jatkaen kulkuaan.
Niistä suloisista hurmoksellisista mietteistään, heräsi Reino naapurin Elsan hipaistessa häntä käsivarteen höyhenen kevyellä kosketuksellaan.
"Melkein voin haistaa tuon orvokin tuoksun.
Miksi hän aina pitää sitä, tietäen sen herättävän minussa kiusallisia muistoja?"
Näitä mietiskellessään hän kohotti katseen kirjeestään. Elsan kallistaen keimailevasti päätään, suikistaen kirkuvanpunaisia täyteläisiä huuliaan, virkkaen...
”Mitä kirjeessäsi mahtaakaan olla, kun noin mietteissäsi kuljet”.
Näin Elsan silmäilevän kirjettä kädessäni. Huomasin hänen uteliaisuutensa kasvavan yhä voimakkaammaksi. Tiesin ettei hän malttaisi odottaa edes sen vertaa että itse ehtisin kirjeeni sisältöön tutustua. Tuntui kuin hän olisi halunnut riistää kuoren käsistäni.
Minua alkoi pelottaa, sillä Elsa on aikoinaan tuomittu prostituutiosta vankeuteen ja on väkivaltainen, sekä voimakkaampi kuin gorilla. Jäisin auttamatta alakynteen jos Elsa saisi päähänsä käyttää väkivaltaisia otteita kirjeeni riistämiseen. Pelkäsin myös Elsan riistävän poikuuteni jota olin vaalinut ja säästänyt sitä oikeaa varten. Olihan Elsa jo kerran melkein onnistunut...
Keittiönpöydäääressä sitten avasin sen , hienoa olin voittanut uuden mersun. Katselin tarkemmin - Kunhan nämä laitatte EI tai KYLLÄ kuoreen , osallistutte arvontaan .
Se kohouma oli pahvinen mersunavain.
Keittiönpöydäääressä sitten avasin sen , hienoa olin voittanut uuden mersun. Katselin tarkemmin - Kunhan nämä laitatte EI tai KYLLÄ kuoreen , osallistutte arvontaan .
Se kohouma oli pahvinen mersunavain.
Reino kävi miettimään haluaisiko hän ottaa auton vastaan, kun hän mieleen pulpahti menneisyyden haamu:
hän ja elsa olivat kerran hänen minin takapenkillä harrastaneet irstaita juttuja, reono oli itse ollut niin humalassa ettei ollut muistanut paljon mitään, mutta nnaapurin erkki oli hänelee sen paljastanut, ja naapurin erkkiä ajatellessa reinon peni nousi ilmaan....
Keittiönpöydäääressä sitten avasin sen , hienoa olin voittanut uuden mersun. Katselin tarkemmin - Kunhan nämä laitatte EI tai KYLLÄ kuoreen , osallistutte arvontaan .
Se kohouma oli pahvinen mersunavain.
Reino kävi miettimään haluaisiko hän ottaa auton vastaan, kun hän mieleen pulpahti menneisyyden haamu:
hän ja elsa olivat kerran hänen minin takapenkillä harrastaneet irstaita juttuja, reino oli itse ollut niin humalassa ettei ollut muistanut paljon mitään, mutta naapurin erkki oli hänelee sen paljastanut, ja naapurin erkkiä ajatellessa reinon peni nousi ilmaan. Jotenkin tuntui siltä että Erkki oli kuitenkin se jota hän halusi. Reino päätti, nyt tai ei koskaan minun on kerrottava Erkille tunteistani häntä kohtaan. Nyrkkiä puristaen hän otti leivänpaahtimen ja kumautti sillä Elsaa kaaliin.
Keittiönpöydäääressä sitten avasin sen , hienoa olin voittanut uuden mersun. Katselin tarkemmin - Kunhan nämä laitatte EI tai KYLLÄ kuoreen , osallistutte arvontaan .
Se kohouma oli pahvinen mersunavain.
Reino kävi miettimään haluaisiko hän ottaa auton vastaan, kun hän mieleen pulpahti menneisyyden haamu:
hän ja elsa olivat kerran hänen minin takapenkillä harrastaneet irstaita juttuja, reino oli itse ollut niin humalassa ettei ollut muistanut paljon mitään, mutta naapurin erkki oli hänelee sen paljastanut, ja naapurin erkkiä ajatellessa reinon peni nousi ilmaan. Jotenkin tuntui siltä että Erkki oli kuitenkin se jota hän halusi. Reino päätti, nyt tai ei koskaan minun on kerrottava Erkille tunteistani häntä kohtaan. Nyrkkiä puristaen hän otti leivänpaahtimen ja kumautti sillä Elsaa kaaliin. Kaali oli kuitenkin kukkakaali. Elsa hämmästyi, miksi murjoit kaalini?
Keittiönpöydäääressä sitten avasin sen , hienoa olin voittanut uuden mersun. Katselin tarkemmin - Kunhan nämä laitatte EI tai KYLLÄ kuoreen , osallistutte arvontaan .
Se kohouma oli pahvinen mersunavain.
Reino kävi miettimään haluaisiko hän ottaa auton vastaan, kun hän mieleen pulpahti menneisyyden haamu:
hän ja elsa olivat kerran hänen minin takapenkillä harrastaneet irstaita juttuja, reino oli itse ollut niin humalassa ettei ollut muistanut paljon mitään, mutta naapurin erkki oli hänelee sen paljastanut, ja naapurin erkkiä ajatellessa reinon peni nousi ilmaan. Jotenkin tuntui siltä että Erkki oli kuitenkin se jota hän halusi. Reino päätti, nyt tai ei koskaan minun on kerrottava Erkille tunteistani häntä kohtaan. Nyrkkiä puristaen hän otti leivänpaahtimen ja kumautti sillä Elsaa kaaliin. Kaali oli kuitenkin kukkakaali. Elsa hämmästyi, miksi murjoit kaalini?
Oih, anteeksi, Elsa! Osuin väärään kaaliin. Reino nosti hieman kolhiintuneen leivänpaahtimen lattialta ja yritti uudestaan pamauttaa sillä Elsaa.
Mitä pahaa se on sulle tehny? Sehän on pelkkä kaali! Erkki kuitenkin oli kiinnostunut elsasta ja sanoi:
Juttelin juuri pastorin kanssa ja hänen mielestä minun pitää viedä naapurin leskiemäntä vihille, ettei ihan villiksi rupea ja kun hän on kanssani ikänsä puolesta minulle sopivampi.
Tiedäthän Elsa, ehkä se on niin parempi.
Eihän se sovi, että se vuosien takainen juttu vuotaisi kaikkien tietoon.
Onhan se vähän kumma, jos minä rupeaisin itseäni neljäkymmentä vuotta nuoremman kanssa heilastelemaan. Joka kaiken kukkuraksi vielä on entinen äitipuoleni.
Johan siitä vanhasta juorusta on juuri päästy.
En minä enää jaksa, kun kylillä kartetaan ja supatellaan, kai sinä sen käsität.
Puhuvat vieläkin että se jorma olisi minun poikani.
Minä siitä muuten, mutta kun aattelen millaiseen välikäteen minä joudun, kun en ole tuota muoriakaan vielä hautaan saatellut.
Juttelin juuri pastorin kanssa ja hänen mielestä minun pitää viedä naapurin leskiemäntä vihille, ettei ihan villiksi rupea ja kun hän on kanssani ikänsä puolesta minulle sopivampi.
Tiedäthän Elsa, ehkä se on niin parempi.
Eihän se sovi, että se vuosien takainen juttu vuotaisi kaikkien tietoon.
Onhan se vähän kumma, jos minä rupeaisin itseäni neljäkymmentä vuotta nuoremman kanssa heilastelemaan. Joka kaiken kukkuraksi vielä on entinen äitipuoleni.
Johan siitä vanhasta juorusta on juuri päästy.
En minä enää jaksa, kun kylillä kartetaan ja supatellaan, kai sinä sen käsität.
Puhuvat vieläkin että se jorma olisi minun poikani.
Minä siitä muuten, mutta kun aattelen millaiseen välikäteen minä joudun, kun en ole tuota muoriakaan vielä hautaan saatellut.
Silloin Elsa kimpaantui ja otti nurkasta kirveen ja sanoi: "Minä olen sinua rakastanut tulisesti viimeiset viisi minuuttia ja mitä sain palkaksi....? Sinä saatanan sonni teit viimeisen virheen!!!
Reino siinä hädissään huudahtamaan: "Laskehhan se kirves alas, tässä talossa ei kirvestä heiluttele kuin puunhakkaaja Toivo, eikä Toivokaan ole nyt paikalla!".
Elsan täristessä ja hitaasti laskiessa kirveen kyynelten virraten vuolaana, kastellen täysin hänen rintamuksensa saaden ohuen sifonkisen leningin läpikuultavaakin kuultavammaksi.
Antaen nännipihoille kauniin roosan sävyn joka syvenee saavuttaen itse kohoavan nännin, kuin illan purppura kilimanzaron ylle.
Reino siihen paikalleen nauliintuneena.
Sylki avonaisen suupielen reunasta hiljalleen valuen.
Tuijottamassa kauneinta näkyä, mitä koskaan elämänsä aikana tuskin oli nähnyt.
Haluten hyväksyä aviottoman pojan ja Elsan, jonka rintakehä kohoili kiivaan hengtyksen tahdissa.
Siihen unohtui pastori ja naimasopimukset.
Jonkin saaden vallan housuissa tehden ne tiukoiksi, niin että Reinon henkeä salpasi, päästäen ääneen vain hiljaisen ähkäyksen...
Reino siinä hädissään huudahtamaan: "Laskehhan se kirves alas, tässä talossa ei kirvestä heiluttele kuin puunhakkaaja Toivo, eikä Toivokaan ole nyt paikalla!".
Elsan täristessä ja hitaasti laskiessa kirveen kyynelten virraten vuolaana, kastellen täysin hänen rintamuksensa saaden ohuen sifonkisen leningin läpikuultavaakin kuultavammaksi.
Antaen nännipihoille kauniin roosan sävyn joka syvenee saavuttaen itse kohoavan nännin, kuin illan purppura kilimanzaron ylle.
Reino siihen paikalleen nauliintuneena.
Sylki avonaisen suupielen reunasta hiljalleen valuen.
Tuijottamassa kauneinta näkyä, mitä koskaan elämänsä aikana tuskin oli nähnyt.
Haluten hyväksyä aviottoman pojan ja Elsan, jonka rintakehä kohoili kiivaan hengtyksen tahdissa.
Siihen unohtui pastori ja naimasopimukset.
Jonkin saaden vallan housuissa tehden ne tiukoiksi, niin että Reinon henkeä salpasi, päästäen ääneen vain hiljaisen ähkäyksen...PRÖÖÖÖÖÖTTTT!!!! Kuului niin kova päräys että mandoliinikin soi kauan seinällä. VOI HERRAISÄ, JUURI SILLOIN HARVOIN KUN MINÄ PÄÄSEN NAISTA LÄHELLE NIIN LAKTOOSI-INTOLERANSSI ALKAA VAIVATA!!! Hän huusi pakon-omaisesti.
Siinä hän seisoi kahden kovettuneen nännin edessä paskat housussa.
Reinoa hävetti ja oli punainen kaljuaan myöten...
Hänen oli siitä paikasta juostava mitä pikimmiten ulkohuoneen kätköihin. Tunitien kuinka jotain lämmintä ja karkeaa valui hänen jalkaansa pitkin.
Ihokarvojen suojaten ihoa ja tekevän niihin ilmakuplia.
Hän tunsi kuinka housut liimautuivat hänen ihoonsa siinä hänen juostessa ja häneltä pääsi naurunpyrskähdys ajatellessaan kuinka pitkän hajuvanan hän taakseen jättää.
Suolen kuitenkin jälleen pettäen:"Ei perhana olisi pitänyt ruveta naureskelemaan!" Oli hänellä ensimmäisenä mielessä, sillä nyt hän jo tunsi kuinka kengät oli täynnä sitä itseään.
Kohta häntä voisi ruskeiden jälkien perusteella jäljittää.
Elsan kaunis kantava laulu ääni korvissaan Reino pinkoi minkä jaloistaan pääsi vain huomatakseen ulkohuusin olevan varatun.