Vasemmistolaismedian vaalityön taustoja:
http://64.233.183.104/search?q=cache:mi9dpLfUnx4J:www2.helsinginsanomat.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomettumisen0106.html Esko Tulusto hymy&hl=fi
Jotenkin ymmärrän, että aika oli toinen sodan loppuessa ja rauhan pitämiseksi on jouduttu tekemään pahaltakin tuntuvia ratkaisuja, mutta näissä ei ole enää siitä kysymys. Jatkuva noottien virta ja poliittinen painostus oli kova vielä 70-80 luvun taitteessakin, aina 80-luvun puoliväliin jokainen voi muistaa poliittisen ahdistuneisuuden ilmapiirin.
YYA:n rauettua ja Suomen liityttyä Unioniin Ahtisaaren johdolla, maa tuntui irtautuvan historiallisesta pysähtyneisyydestään, sekä kiinteästä tunteesta kuulumisesta osaksi Venäjästä vasta irtautuneista itämerenalueen pikkuvaltioista. Tunsimme olevamme menossa osaksi läntistä yhteyttä.
Kaikki muuttui kun SAK alkoi ajamaan omaa ehdokastaan Presidentiksi 8 vuotta sitten, pari vuotta ennen Ahtisaaren kauden loppua. Aloitettiin ennennäkemätön lokakampanja ansioituneen istuvan Presidentin tyrmäämiseksi pois jatkokauden haaveista. Haluttiin oma SAK:lle ja heidän hallussaan olevalle medialle mieluinen arvojohtaja, yksi omien joukkojen sisältä. Täysin uskomattomalla tavalla hyvinkin pätemätön Halonen tuli valituksi, halusimme seurata Islannin esimerkkiä, olla toinen eurooppalainen moderni valtio jossa olisi naispresidentti.
On hienoa, että se on mahdollista ja nyt se on nähty. Maa ei ole Ahtisaaren viitoittamalla tiellä. Tunnelma on samanlainen kuin Koiviston kauden slkuaikoina. Sisäiset ristiriidat repivät poliitikkojen arkea, kansan polarisoitumiskehitys osoittaa median aloittaneen uuden myllytyksensä kestämättömin ja jälleen ennätyksellisen alhaisin tavoin. Tarkoituksena saada oma ehdokas, SDP:n Tarja Halonen uudelleenvalituksi.
Halonen kommentoi hiljattain havainneensa ilmapiirissä suuren muutoksen, kritiikki on kovaa, ja sitä on ilmassa paljon. Hänen aikanaa maa on alkanut voimaan pahoin, ja Presidentin ilmeinen kyvyttömyys hoitaa tehtäviään näkyy ja tuntuu. Vientiteollisuutemme on kärsinyt tavattomasti vienninedistämättäjättämisestä, ja se on osoitettavissa selkeästi. Ahtisaaren suhteet ja aktiivisuus auttoi monia suuryrityksiämme merkittävästi. Muistissa on metsäjättiemme pääsy Indonesiaan. Ylipäätään 70-lukulaisilla äärivasemmistolaisilla arvoilla varustettu johtaja jakaa 2000-luvun kansaa. On vaikea puhua aidosta arvojohtajuudesta, kun 65 % kansastamme, eli oikeistolaisen maailmankatsomuksen omaava enemmistö, näkee asian toisin. Vain suomettuneen median aktiiviset ponnistelut punaisen värittämisestä siniseksi, ja sinisen patamustaksi, ovat pitäneet yllä illuusiota jostain mitä ei ole.
Tiedonvälitys kehittyy, ja maailma ei ole entisensä. Internetissä tiedon virtaa ei voi estää. Kukaan ei voi välttyä enää huomaamiselta, että kansa on jakautunut pelottavan voimakkaasti kahtia. Median suomettamispyrkimykset ovat kääntymässä tekijäänsä ja heidän ajamaansa etutahoa vastaan. Maa voi pahoin, ja se kerrotaan ääneen, vaikka kritiikkiä yritetään tarmokkaasti vaientaa.
Näennäinen maamme hyvä talous on illuusio. Kauppatase on laskenut kuin lehmän häntä, vienti on kärsinyt huomattavia mittatappioita. Pienentämällä kuntien valtionosuuksia, ovat valtaapitävät saaneet aikaiseksi harhan valtiontalouden suhteellisesta vahvuudesta. Kuntien alijäämästä on tullut samalla kroonista, ja tulevaisuutta syödää surutta, emmekä edes -muka- ymmärrä syövämme velaksi. Velaksi itseltämme, tulevaisuudeltamme. Seitsemän vuoden päästä olemme eläkkeiden maksun ja kuntien talouden kanssa haasteiden edessä, jotka nykymenolla eivät ole ylitettävissä. Asiaa ei vain nyt sovi kertoa, se voisi vaikuttaa edessä oleviin Presidentinvaaleihin, samoin kuin vuoden päässä oleviin eduskuntavaaleihin.
Talous on vain yksi osa. Poliittisen ilmapiirin siirtyminen kaksi piirua vasemmalle on merkinnyt pysähtyneisyyden tilaa, erkanemista osana läntistä yhteyttä. Suomi näyttäytyy maailmalla valtiona enää vain harvoin, ja silloinkin lähinnä kaksipäisen kotkan maana tilaisuksissa, joihin oli tarkoitettu vain pääministerien kokoonpano, eikä lainkaan -kirjaimellisesti istuvaa- Presidenttiämme vaikenemaan. Valta sokaisee, ja se saa ihmisen muuttumaan, on joskus sanottu. Osin näin, osin toisin. Näen Halosen politiikan pysyneen aina linjakkaana, se ei ole muuttunut miksikään, vaikka aikaa on kulunut 35 vuotta.
Laitoin aloitukseen linkin suomettamisen historiaan. Osoittamaan historiallista taustaa median itsesensuuripyrkimyksille. Se on lähinnä kuvottava referaatti taustoista, mutta kannattaa lukea. Sen, että tänä päivänä toiminta jatkuu yhä, osoittavat paitsi Presidenttiehdokkaiden epätasapuolinen kohtelu mediassa , myös kansan itsesensuuripyrkimykset. Kuten se, ettei aloitukseeni vastata.
A-Pisteen esityksen aikoihin Raimo Ilaskivi sanoi paikkansapitävästi, ettei koskaan rauhanaikana olla mediassa syyllistytty yhtä räikeään kamppailuun oman ehdokkaan puolesta, ja muiden alentamiseksi. Totta, ei varmasti. Ehdokas Arto Lahti ei suotta esittänyt vaalitarkkailijoiden vaatimusta avoimessa kirjelmässään tiedotusvälineille. Se, ettei sitä julkaista, ei ihmetytä.
Päätän teollisuusmies Antti Piipon sanoihin, Kansan silmät on avattava !
http://64.233.183.104/search?q=cache:mi9dpLfUnx4J:www2.helsinginsanomat.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomettumisen0106.html Esko Tulusto hymy&hl=fi
Jotenkin ymmärrän, että aika oli toinen sodan loppuessa ja rauhan pitämiseksi on jouduttu tekemään pahaltakin tuntuvia ratkaisuja, mutta näissä ei ole enää siitä kysymys. Jatkuva noottien virta ja poliittinen painostus oli kova vielä 70-80 luvun taitteessakin, aina 80-luvun puoliväliin jokainen voi muistaa poliittisen ahdistuneisuuden ilmapiirin.
YYA:n rauettua ja Suomen liityttyä Unioniin Ahtisaaren johdolla, maa tuntui irtautuvan historiallisesta pysähtyneisyydestään, sekä kiinteästä tunteesta kuulumisesta osaksi Venäjästä vasta irtautuneista itämerenalueen pikkuvaltioista. Tunsimme olevamme menossa osaksi läntistä yhteyttä.
Kaikki muuttui kun SAK alkoi ajamaan omaa ehdokastaan Presidentiksi 8 vuotta sitten, pari vuotta ennen Ahtisaaren kauden loppua. Aloitettiin ennennäkemätön lokakampanja ansioituneen istuvan Presidentin tyrmäämiseksi pois jatkokauden haaveista. Haluttiin oma SAK:lle ja heidän hallussaan olevalle medialle mieluinen arvojohtaja, yksi omien joukkojen sisältä. Täysin uskomattomalla tavalla hyvinkin pätemätön Halonen tuli valituksi, halusimme seurata Islannin esimerkkiä, olla toinen eurooppalainen moderni valtio jossa olisi naispresidentti.
On hienoa, että se on mahdollista ja nyt se on nähty. Maa ei ole Ahtisaaren viitoittamalla tiellä. Tunnelma on samanlainen kuin Koiviston kauden slkuaikoina. Sisäiset ristiriidat repivät poliitikkojen arkea, kansan polarisoitumiskehitys osoittaa median aloittaneen uuden myllytyksensä kestämättömin ja jälleen ennätyksellisen alhaisin tavoin. Tarkoituksena saada oma ehdokas, SDP:n Tarja Halonen uudelleenvalituksi.
Halonen kommentoi hiljattain havainneensa ilmapiirissä suuren muutoksen, kritiikki on kovaa, ja sitä on ilmassa paljon. Hänen aikanaa maa on alkanut voimaan pahoin, ja Presidentin ilmeinen kyvyttömyys hoitaa tehtäviään näkyy ja tuntuu. Vientiteollisuutemme on kärsinyt tavattomasti vienninedistämättäjättämisestä, ja se on osoitettavissa selkeästi. Ahtisaaren suhteet ja aktiivisuus auttoi monia suuryrityksiämme merkittävästi. Muistissa on metsäjättiemme pääsy Indonesiaan. Ylipäätään 70-lukulaisilla äärivasemmistolaisilla arvoilla varustettu johtaja jakaa 2000-luvun kansaa. On vaikea puhua aidosta arvojohtajuudesta, kun 65 % kansastamme, eli oikeistolaisen maailmankatsomuksen omaava enemmistö, näkee asian toisin. Vain suomettuneen median aktiiviset ponnistelut punaisen värittämisestä siniseksi, ja sinisen patamustaksi, ovat pitäneet yllä illuusiota jostain mitä ei ole.
Tiedonvälitys kehittyy, ja maailma ei ole entisensä. Internetissä tiedon virtaa ei voi estää. Kukaan ei voi välttyä enää huomaamiselta, että kansa on jakautunut pelottavan voimakkaasti kahtia. Median suomettamispyrkimykset ovat kääntymässä tekijäänsä ja heidän ajamaansa etutahoa vastaan. Maa voi pahoin, ja se kerrotaan ääneen, vaikka kritiikkiä yritetään tarmokkaasti vaientaa.
Näennäinen maamme hyvä talous on illuusio. Kauppatase on laskenut kuin lehmän häntä, vienti on kärsinyt huomattavia mittatappioita. Pienentämällä kuntien valtionosuuksia, ovat valtaapitävät saaneet aikaiseksi harhan valtiontalouden suhteellisesta vahvuudesta. Kuntien alijäämästä on tullut samalla kroonista, ja tulevaisuutta syödää surutta, emmekä edes -muka- ymmärrä syövämme velaksi. Velaksi itseltämme, tulevaisuudeltamme. Seitsemän vuoden päästä olemme eläkkeiden maksun ja kuntien talouden kanssa haasteiden edessä, jotka nykymenolla eivät ole ylitettävissä. Asiaa ei vain nyt sovi kertoa, se voisi vaikuttaa edessä oleviin Presidentinvaaleihin, samoin kuin vuoden päässä oleviin eduskuntavaaleihin.
Talous on vain yksi osa. Poliittisen ilmapiirin siirtyminen kaksi piirua vasemmalle on merkinnyt pysähtyneisyyden tilaa, erkanemista osana läntistä yhteyttä. Suomi näyttäytyy maailmalla valtiona enää vain harvoin, ja silloinkin lähinnä kaksipäisen kotkan maana tilaisuksissa, joihin oli tarkoitettu vain pääministerien kokoonpano, eikä lainkaan -kirjaimellisesti istuvaa- Presidenttiämme vaikenemaan. Valta sokaisee, ja se saa ihmisen muuttumaan, on joskus sanottu. Osin näin, osin toisin. Näen Halosen politiikan pysyneen aina linjakkaana, se ei ole muuttunut miksikään, vaikka aikaa on kulunut 35 vuotta.
Laitoin aloitukseen linkin suomettamisen historiaan. Osoittamaan historiallista taustaa median itsesensuuripyrkimyksille. Se on lähinnä kuvottava referaatti taustoista, mutta kannattaa lukea. Sen, että tänä päivänä toiminta jatkuu yhä, osoittavat paitsi Presidenttiehdokkaiden epätasapuolinen kohtelu mediassa , myös kansan itsesensuuripyrkimykset. Kuten se, ettei aloitukseeni vastata.
A-Pisteen esityksen aikoihin Raimo Ilaskivi sanoi paikkansapitävästi, ettei koskaan rauhanaikana olla mediassa syyllistytty yhtä räikeään kamppailuun oman ehdokkaan puolesta, ja muiden alentamiseksi. Totta, ei varmasti. Ehdokas Arto Lahti ei suotta esittänyt vaalitarkkailijoiden vaatimusta avoimessa kirjelmässään tiedotusvälineille. Se, ettei sitä julkaista, ei ihmetytä.
Päätän teollisuusmies Antti Piipon sanoihin, Kansan silmät on avattava !
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.