jumalkokemus

Minkälainen on kristityn jumalakokemus? Toisin sanoen mistä uskovainen tietää olevansa yhteydessä jumalaan? Minkälaisia ilmiöitä, asioita ym siihen liittyy? Miten tämä jumalkokemus on saavutettu?
8378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Eikö kenelläkään ole kokemuksia mistä voisi kertoa. Tämähän on uskonnon keskeisin asia olla suorassa yhteydessä jumalaan.

Äänestä
  • Ehkä kahdenkeskiset asiat eivät ole kaikkia varten tarkoitettukaan.Sellaisiakin asioita löytyy!

    Äänestä

  • maybe kirjoitti:

    Ehkä kahdenkeskiset asiat eivät ole kaikkia varten tarkoitettukaan.Sellaisiakin asioita löytyy!

    Onko näin että tuohon hyvin yksinkertaiseen kysymykseen ei kukaan osaa vastata kun ei ole kokemuksia. Vai onko kristinusko jotain salatiedettä jonka kaikista osa-alueista ei saa kertoa "maalikolle"?

    En ymmärrä miten joku jumalkokemus voisi olla henkilökohtainen juttu. Kyllähän se kokemuksena on kaikilla varmaan aika samanlainen. Eli siihen liittyy joitain ilmiöitä, kokemuksia ja tunteita. Miten tämä kokemus on saavutettu.

    Äänestä

  • tämä kaikki kirjoitti:

    Onko näin että tuohon hyvin yksinkertaiseen kysymykseen ei kukaan osaa vastata kun ei ole kokemuksia. Vai onko kristinusko jotain salatiedettä jonka kaikista osa-alueista ei saa kertoa "maalikolle"?

    En ymmärrä miten joku jumalkokemus voisi olla henkilökohtainen juttu. Kyllähän se kokemuksena on kaikilla varmaan aika samanlainen. Eli siihen liittyy joitain ilmiöitä, kokemuksia ja tunteita. Miten tämä kokemus on saavutettu.

    Helppo olisi tuosta aiheesta keskustella uskovien kesken, mutta miten se selittää jollekulle, joka ei sitä ole kokenut.

    Ensinnäkin uskovan suhde Jumalaan on täysin eri luokkaa kuin mikään muu suhde tässä maailmassa.

    Siitä voi saada jonkinlaisen häivähdyksen, jos katsoo pikkulapsen luottavaista suhdetta isäänsä. Pikkulapsi tukeutuu kaikessa isäänsä ja isä tekee kaikkensa hänen hyväkseen.

    Samoin häivähdyksen saa, kun näkee vauvan äitinsä imetettävänä tai äidin opettavan vähän isompaa lasta vaikka pukemaan vaatteita.

    Tai kun näkee kihlaparin tapaavan puistossa.

    Luottamus, turvallisuus, toivo, usko, rauha, rakkaus, iankaikkinen yhteys täydellisen hyvyyden kanssa.... Siinä joitakin määreitä.

    Jumalalta lahjaksi saatu usko on se, joka vie päivästä toiseen tapahtui mitä tapahtui. Jatkuva kommunikaatio Herran kanssa on sitä arkea. Kun lipeää johdatuksesta, tulee rauhaa häiritsevä ahdistuksen tunne, joka lähtee vain löytämällä syy ja tekemällä siitä parannus.

    Jos tarkoitit erityisiä tuntemuksia, niin niitä tulee silloin tällöin, yleensä yksinäisessä rukouksessa ja seurustelussa Herran kanssa. Tulee taivaallinen Pyhällä Hengellä täyttymisen tunne. Juhlahetkiä, joihin ei saa jäädä roikkumaan, vaan antaa tulla ja mennä. Juhlahetket eivät myöskään ole mikään hyvän Jumala-suhteen mitta.

    Äänestä

  • uskova_1 kirjoitti:

    Helppo olisi tuosta aiheesta keskustella uskovien kesken, mutta miten se selittää jollekulle, joka ei sitä ole kokenut.

    Ensinnäkin uskovan suhde Jumalaan on täysin eri luokkaa kuin mikään muu suhde tässä maailmassa.

    Siitä voi saada jonkinlaisen häivähdyksen, jos katsoo pikkulapsen luottavaista suhdetta isäänsä. Pikkulapsi tukeutuu kaikessa isäänsä ja isä tekee kaikkensa hänen hyväkseen.

    Samoin häivähdyksen saa, kun näkee vauvan äitinsä imetettävänä tai äidin opettavan vähän isompaa lasta vaikka pukemaan vaatteita.

    Tai kun näkee kihlaparin tapaavan puistossa.

    Luottamus, turvallisuus, toivo, usko, rauha, rakkaus, iankaikkinen yhteys täydellisen hyvyyden kanssa.... Siinä joitakin määreitä.

    Jumalalta lahjaksi saatu usko on se, joka vie päivästä toiseen tapahtui mitä tapahtui. Jatkuva kommunikaatio Herran kanssa on sitä arkea. Kun lipeää johdatuksesta, tulee rauhaa häiritsevä ahdistuksen tunne, joka lähtee vain löytämällä syy ja tekemällä siitä parannus.

    Jos tarkoitit erityisiä tuntemuksia, niin niitä tulee silloin tällöin, yleensä yksinäisessä rukouksessa ja seurustelussa Herran kanssa. Tulee taivaallinen Pyhällä Hengellä täyttymisen tunne. Juhlahetkiä, joihin ei saa jäädä roikkumaan, vaan antaa tulla ja mennä. Juhlahetket eivät myöskään ole mikään hyvän Jumala-suhteen mitta.

    Kiitos vastauksesta vaikka se herättikin mielessäni muutaman kysymyksen lisää.

    Epäilen että kun ihminen saavutta kosketuksen jumalaan niin silloin loppuu usko, tulee todellinen varmuus ja tieto jumalan olemassaolosta ja olemuksesta. Tämän jälkeen voi olla varma ettei tästä yhteydestä enää halua luopua.

    Jumalayhteys on toisinsanoen ihmisen luonnollinen olotila joka on aikojen kuluessa hävinnyt ja sen halutaankin olevan poissa. Jumalyhteydenssä olevan ihmisen ohjaaminen on mahdotota ja häneltä häviää tarve tyydyttää maallisia tarpeitaan. Materian mammonan vallan ym halut. Hän tietää ettei niillä ole tyydyttävän elämän kannalta mitään merkitystä, koska merkitys tieto tulee luojalta(mikä se sitten onkaan).

    Kristinusko on jotenkin outoa koska se perustuu niin voimakkaasti tunteisiin. Pelotteluun, ahdistukseen ym porkkana palkkio asetelmaan. Mielestäni jumalan yhteyteen siirtyminen ei ole tätä vaan se on ihmisen luomaa illuusiota joka on kaukana oikeasta jumalasta ja jumalkokemuksesta. Uskon tästä huolimatta, että kristinuskollakin voi saavuttaa osa ihmisistä aidon jumalyhteyden, mutta se vaatiin enemmän kuin pelkän uskon.

    Nämä olivat vain minun vaatimattomia ajatuksia kristinuskosta ja voi aiheuttaa närkästystä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni jokainenhan saa uskoa omalla tavallaan.

    Äänestä

  • vastauksesta kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta vaikka se herättikin mielessäni muutaman kysymyksen lisää.

    Epäilen että kun ihminen saavutta kosketuksen jumalaan niin silloin loppuu usko, tulee todellinen varmuus ja tieto jumalan olemassaolosta ja olemuksesta. Tämän jälkeen voi olla varma ettei tästä yhteydestä enää halua luopua.

    Jumalayhteys on toisinsanoen ihmisen luonnollinen olotila joka on aikojen kuluessa hävinnyt ja sen halutaankin olevan poissa. Jumalyhteydenssä olevan ihmisen ohjaaminen on mahdotota ja häneltä häviää tarve tyydyttää maallisia tarpeitaan. Materian mammonan vallan ym halut. Hän tietää ettei niillä ole tyydyttävän elämän kannalta mitään merkitystä, koska merkitys tieto tulee luojalta(mikä se sitten onkaan).

    Kristinusko on jotenkin outoa koska se perustuu niin voimakkaasti tunteisiin. Pelotteluun, ahdistukseen ym porkkana palkkio asetelmaan. Mielestäni jumalan yhteyteen siirtyminen ei ole tätä vaan se on ihmisen luomaa illuusiota joka on kaukana oikeasta jumalasta ja jumalkokemuksesta. Uskon tästä huolimatta, että kristinuskollakin voi saavuttaa osa ihmisistä aidon jumalyhteyden, mutta se vaatiin enemmän kuin pelkän uskon.

    Nämä olivat vain minun vaatimattomia ajatuksia kristinuskosta ja voi aiheuttaa närkästystä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni jokainenhan saa uskoa omalla tavallaan.

    Uskon kokemus on elämässä tapahtuvaa johdatusta jonka olemaassaolosta on tietoinen.
    Oman kokemukseni jätän kertomatta koska se koskee muiden ihmisten yksityisyyttä ja asettaisi itseni kyseenalaiseksi itsensäkehujaksi.
    Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa että usko on elämää eikä hartaustilaisuuksia varten.
    Elämässä näkee kuinka monet oppikysymykset ovat harhaoppia ja Jumalan johdatus kulkee toisia polkuja pitkin.

    Äänestä

  • maybe kirjoitti:

    Uskon kokemus on elämässä tapahtuvaa johdatusta jonka olemaassaolosta on tietoinen.
    Oman kokemukseni jätän kertomatta koska se koskee muiden ihmisten yksityisyyttä ja asettaisi itseni kyseenalaiseksi itsensäkehujaksi.
    Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa että usko on elämää eikä hartaustilaisuuksia varten.
    Elämässä näkee kuinka monet oppikysymykset ovat harhaoppia ja Jumalan johdatus kulkee toisia polkuja pitkin.

    Elämässä näkee kuinka monet oppikysymykset ovat harhaoppia ja Jumalan johdatus kulkee toisia polkuja pitkin.

    Aika hyvin sanottu. Onko noilla oppikysymyksillä loppujenlopusi suurtakaan merkitystä olessaa yhteydessä jumalaansa?

    Äänestä

Kristityn jumalkokemuksia on varmasti monenlaisia. Yksi niistä on se hetki, kun usko herää ristiinnaulittuun Vapahtajaamme, Jeesukseen Kristukseen. Tuo hetki on Jumalan lapseuteen ottamisen hetki. Sitten muita tällaisia merkittäviä Jumalan kohtaamisia ovat anteeksiantamuksen ja armon kokeminen. Edelleen mielen rauhan saavuttaminen armosta osalliseksi pääsemisen yhteydessä. Edelleen voidaan ajatella, että Kristus on luvannut olla päivittäin lapsensa elämässä mukana. Nämä ovat mielestäni sellaisia jumalakokemuksia, joita tiedustelit.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


???? kirjoitti:

Minkälainen on kristityn jumalakokemus? Toisin sanoen mistä uskovainen tietää olevansa yhteydessä jumalaan? Minkälaisia ilmiöitä, asioita ym siihen liittyy? Miten tämä jumalkokemus on saavutettu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu