Aloitus

Pe 13. päivä... Sitä tämä päivä on todellakin ollut. Mutta turha sitä on alkaa sen enempää kertaamaan. Alkaa muuten vituttamaan enemmän jos miettii, mitä tänään on tapahtunut.

Elämä on kyllä pitemmän päälle tylsää ja yksinäistä. Oikeestaan se on mun oma vika, koska jos olisin hallunut tänäänkin jotai säpinää, niin olisin voinut kyllä järjestää jotain tekemistä.
Mutta mä en jaksa, enkä oikeen voikkaan ku huomenna taas kutsuu tietyt velvollisuudet ja krapulassa yleensä voin vaan maata ja kattoa telkkaria. Taas näitä mun järkeilyjä.

On muuten yks poika, joka on tosi mukava ja kultainen mulle. Kaverina. (Minullahan on jo poikaystävä.) Se ei oo semmonen tuulella käyvä ystävä, joka viihtyy mun seurassa vaan, kun hyötyy siitä jotain. Tänään se taas tuli todistettua. Kiitos siitä hänelle. Mistähän muuten johtuu että tuun poikien kans paremmin juttuun. Tytöt on vaan niin kanoja, no ei kaikki.

Oon muuten masentunut, ollut jo kauan aikaa, mutta en jaksa tehdä sillekkään asialle mitään. En jaksa enää itse yrittää piristää itteeni. Jaksan vaan odottaa, että se menis itestään ohi. Ja kukapa meistä ei olisi masentunut joskus, mulla tämä paska olo tila on vaan kestänyt normaalia kauemmin. Täytyy vaan kestää.

Tylsistynyt,
Farine^