Onko vastemmielistä olla kimpassa mm. seuraavien lähialueen maiden kanssa:
-Norja, Tanska, Islanti, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Ranska...?
Vai onko jäätävää olla samassa sakissa mm. seuraavien lähialueen maiden kanssa:
-Venäjä, Ruotsi, Valkovenäjä, Ukraina?
Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat?
-Norja, Tanska, Islanti, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Ranska...?
Vai onko jäätävää olla samassa sakissa mm. seuraavien lähialueen maiden kanssa:
-Venäjä, Ruotsi, Valkovenäjä, Ukraina?
Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat?
Vastaukset 17
Vanhimmat
aikoinaan lausahti. Luettelmistasi maista ehdottomasti luotettavin ja läheisin kumppani on Ruotsi.
Vaikka Natossa ei olisikaan vikaa, niin ilmaiseksi se ei meille tule. Suomi elää vakaata aikaa. Mitään sotilaallista uhkaa ei ole näkyvissä. Suomella on omat puolustusvoimat.
Vastakysymys: mihin tarvitsemme Natoa?
...se, että NATO:n jäsenenä kukaan (lue: Venäjä) ei koskaan voisi painostaa meitä poliittisesti tai sotilaallisesti. Toinen etu olisi se, että olisimme samanmielisten demokratioiden kanssa samassa pöydässä suunnittelemassa maailmanrauhan turvaamista.
Ruotsi on kyllä luotettava, mutta ainakin viime sodissa tuki jäi vain henkiselle tasolle ja sotalapsien vastaanottamiseen. En usko Ruotsin puolustuskykyyn ja tahtoon naapurimaan kohdalla.
Mielestäni tarvitsemme NATOa siihen, että se suojaisi Suomea Venäjän mahdolliselta poliittiselta painostukselta. Sota ei ole näköpiirissä.
Esim Viro on Venäjän jatkuvan sotilaallis-poliittisen painostuksen kohde. Luulen virolaisten olevan hyvin tyytyväisiä NATO-tuesta näissä tilanteissa.
Venäjällä on vahvoja poliittisia aseita arsenaalissaan, ja se on osoittanut valmiutensa käyttää niitä. Entä jos maidemme välille syntyy jostakin esim talous/energia/logistiikka/vakoilu/tsetsenia... asiasta ristiriita? Täytyykö silloin aina olla niin, että silloin Suomi peräytyy?
ei mikään rauhanturvaaja. Esimerkiksi Irak. Tuomitsen terrorismin 100 prosenttisesti, mutta en hyväksy, että terrorismi lyödään terrorilla. Me suomalaisethan olemme tottuneet siihen, että jos joku tekee rikoksen, hänet laitetaan oikeudessa vastaamaan teostaan. USA, joka on käytännössä toteuttava taho Natossa, ei juuri tunne muuta, kuin koston käytännön.
JOS meillä olisi todellinen sotilaallinen uhka Venäjältä, voisi asia olla ajankohtainen. Tällä hetkellä, eikä näköpiirissä ole sellaista uhkaa. Varmin rauhantae Suomelle on maltillinen ulkopolitiikka. Hankilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Venäjän uhkasta jatkuvasti puhuminen ei edistä hyviä naapurisuhteita.
Ajatellaanpa asiaa yksilötasolla. Naapurissasi asuu kaveri, jolla on tunnetusti vähän "räyhä" tausta. Sen lisäksi hän on hankkinut urheilullisia saavutuksia voittamalla nyrkkeilyn arvokisamitalin. Olisiko mielestäsi viisasta huomautella jatkuvasti naapurille aidan takaa, että "sinä olet tunnetusti uhka minulle ja muille naapureille". Tätä toistaen silloin tällöin, jopa päivittäin.
Jos sitten sattuu, että kerran tulee turpaan, niin oletko mielestäsi käyttäytynyt viisaasti naapuriasi kohtaan? Tosiasia on, että Venäjä on heikkonakin ollessaan Suomeen nähden suurvalta. Meidän on hyvä muistaa se. Kekkonen luovi aikanaan viisaasti Neuvostoliiton kanssa. Häntä on monella taholla siitä morkattu,mutta voidaan kysyä, mitä haittaa siitä Suomelle oli?
Kyllä Venäjä on sotilaallinen uhka ja on aina ollut. Venäjä on agressiivinen ja arvaamaton. Ei pidä ajatella sitä, että se ei ole nyt hyökkäämässä Suomeen, mutta täytyy varautua siihen, että tilanne voi muuttua. Ennen talvisotaa ajateltiin samalla tavalla, kuten monet tällä hetkellä. Olihan ennen talvisotaa Neuvostoliiton ja Suomen välillä hyökkäämättömyyssopimus, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. kun Neuvostoliitto lähti hyökkäämään. Politikoilla on lähihistoria päässyt unohtumaan, kun ne pähkäilevät Natoon menemisestä. Ainoastaan yhdellä presidenttiehdokkaalla on selkeä kanta Naton suhteen.
suomalaiseen poliittiseen asenteeseen 1930 -luvulla. En väitä, etteikö Neuvostoliitto olisi tehnyt ensimmäisen sotatoimen Suomea vastaan, mutta ajanhenki oli meillä hyvin räikeasti Neuvostovastainen. Sillä oli oma vaikutuksensa talvisodan syttymiseen.
Vielä kerran; että Venäjän uhka Suomelle minimoitaisiin, se edellyttää rauhanomaista rinnakkaiseloa napurimme kanssa. Tätä mieltä on selkeästi ehdokas Niinistökin. Nämä Karjalan palauttamista ajavat liitelävät omissa haavemaailmoissaan. Vaikka Venäjä luovuttaisikin Karjalan (jota se ei tule tekemään), siitä tulisi Suomelle rasite, eikä mahdollisuus. Karjalasta evakkoon joutuneet nuorimmatkin ihmiset ovat yli 60 vuotiaita ja he, jotka ovat todellisessa nuoruudessaan eläneet Kaarjalassa ovat n. >80 vuotiaita. Meillä itsekullakin on tietynlainen kaipuu nuoruuden ja lapsuuden asuinmaille, mutta se johtuu yleensä siitä, että aika kultaa muistot. Työtä ja osittain kurjuutta on ollut karjalaisilla aikoinaan kotonaan, niin kuin meillä muilakin vanhoilla ihmisillä.
Lainaten Tamara Maunosta; "ei tule takaisin".
Pysytään tosiasioissa, suurimpia vastustajiahan olivat mm. Ranska ja Saksa, molemmat vahvoja NATO-maita. Irakiin hyökkäsi erikseen sitä varten perustettu "halukkaiden koalitio".
Venäjä on uhka, jos siitä pitää puhua kunnioittavasti riippumatta siitä, miten se käyttäytyy! Looginen häränpylly.
Venäjä "syleili ystävällisesti" baltian maat, jotka eivät tohtineet nousta aseelliseen vastarintaan suurta naapuriaan vastaan. Tämä ei ole -30-lukua. Baltian maiden miehitysmuseot, joissa olen itsekin käynyt, on perustettu vasta -90-luvulla!
Niinistö mainitsi eilen vuoden 2008.
Sillä vuodella on pohjaakin, Yhdysvallat on sille vuodelle suunnitellut laajentumiskokousta.
Lukekaapa:
http://www.niinisto.net/index.php?option=com_content&task=view&id=212&Itemid=26
Ei olisi vastenmielistä, vaan jopa luontevaa olla kimpassa Viron, muun baltian, Puolan, Saksan.. kanssa. Hyytävämpää Venäjän kanssa.
Ruotsissa on jo ollut aloitteita, että Suomen ja Ruotsin olisi hyvä liittyä NATOon samalla ovenavauksella, ehkä 2008. Mielestäni hyvä idea.
Ukraina myös on aktiivisesti liikkumassa kohti NATO-jäsennyyttä.
...haluaa pikku hiljaa hengittää vapaasti Venäjän naapurissa.
Venäjä on taas siirtymässä sulkeutuneen voimapolitiikan kauteen. Susiluodolla oli hyvä pointti HS:ssa, kun hän vertasi Venäjän avoimmuuden kausia Itämeren suolasykleihin.
Viimeinen avoimmuuden kausi Venäjällä oli 1985-2002.
Gorbasta Putinin ensivuosiin.
Edellinen oli n 1915-1928. Vallankumoukset ja NL:n alku jolloin vielä monet kukat kukkivat, kunnes tuli Stalin ja maatalouden kollektivisointi yms.
Sitä edellinen lienee ollut n. 1870-luku, kun maaorjuus poistettiin.
Ja taaksepäin: Aleksanteri I, Katariina II alkuaika, Pietari Suuri...
Kaikki ei tietenkään mene aivan analogisesti historiassa, mutta kyllä Putinissa alkaa näkyä samanlaista hyytävyyttä, agressiivisuutta ja vainoharhaisuutta kuin setä Stalinissa.
Olkoon vain, että USAn Irak-politiikka on perseestä.
Kyllä minä silti liittyisin pikinmiten NATOon.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat.htm
Tällaisia aatoksia on venäläisillä Suomesta.
Suomen lippua kannan, oli kuka tahansa presidenttinä. Tämä on enemmän meidän oma asia, jos kuka pelkää kertokoon ketä pelkää. Luottakaamme omiin voimiimme. Olen valmis nöyrtymään liittymispäätökseen silloin kun huom suomalaisista enemmistö sitä kannattaa. Luettolosi maista, jotka eivät kuulu NATOON oli aikalailla tarkoitushakuinen. Mielusti mainitsen joukosta Ruotsin. Ruotsi ja Suomi on maailmassa valtioita, joita kaikkialla kadehditaan.
Suomalainen politiikka muuttuisi suoraselkäisemmäksi, kun ei tarvitse nuolla neukkuja joka asiassa. Suomestakin tulisi vihdoin Länsimaa.
Kerro ketä hörhelöitä näet ympärilläsi.
...Mannerheimille pari päivää ennen talvisotaa. No, ehkä vähän kaukaa haettu vertaus.
Mutta miksi sitten ostimme Hornetit ja panssarivaunut? Myydäänkö pois, uhkaa ei ole?
Eikö hyvä syy NATO:oon olisi jo siinä, että olemme mukana joukossa, johon kuulumme. Vaikka sitten auttamassa Pakistanin maanjäristyksen uhreja.
pojilla olla leikkikaluja. Tarvitsemme oman armeijan mutta meille riittää hornetit ja Itä-Saksalaiset panssarit. Mitä tulee Pakistaniin, eipä kannata kehua NATOA sen enemmän kuin muita. Pakistanissahan on kyse siitä kuka on valmis sijoittamaan, rahoittamaan pelastusoperaation kulut. Kuten tiedämme ilmasto on siellä suurin haaste. Kulkuyhteydet eivät toimi, vaikka olisi miten hyvät "vehkeet". Pakistan on ismaliainen tasavalta, monella meistä innostus auttamiseen loppuu, koska se ei ole meidän kulttuuriin sopivaa. On kuitenkin mieltä ylentävää, kun hyvä ystäväni työskentelee Pakistanissa tällä hetkellä anestialääkärinä.