Kuntarakennekeskustelussa eräs liian vähälle huomiolle jäänyt peruskysymys mielestäni on, miten toteutetaan paikallista demokratiaa, osittaista itsehallintoa uusien suurten kuntien sisällä. Koko uudistuksenhan ei tarvitsisi merkitä vain hallinnon keskittymistä, vaan se voisi olla sekä keskittymistä että samalla jopa hajaantumista.
Nyt tulisi tulisi löytää ja määritellä selkeämmin kanta kuntien sisäiseen paikallisdemokratiaan ja sen tavoiteltaviin muotoihin. Asia liittyy kuntarakenneuudistukseen yleensä ja erikseen vielä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymishankkeeseen.
Konkreettisesti olisi hyvä samalla arvioida, voisimmeko ja pitäisikö ottaa oppia Ruotsin mallista? Tunnetaanko edes tuota Ruotsin kunnanosademokratiaa ja sen kokemuksia meillä?
Helsingin, Espoon ja Vantaan yhdistyessä paikallisdemokratia tarkoittaisi kaupunginosademokratiaa siten, että tämä yli miljoonan asukkaan kunta jaettaisiin ehkä 10 -15 luonnolliseen osaan, joilla on osittainen itsehallinto. Muualla maassa taas, varsinkin aluekuntatyyppisissä ratkaisuissa, se tarkoittaisi nykyisten kuntien osittaista itsehallintoa uuden suurkunnan sisällä.
Edellä esitetyn taustaksi tuon hieman hallinnollista tarkastelua:
Kunnallishallintohan edustaa periaatteessa paikallista itsehallintoa. Sitä edustavat periaatteessa myös maakuntien liitot ja kuntainliitot mm. kansanterveystyössä. Kaksiportaisuutta on siis jo olemassa. Tosin meiltä toisin kuin monesta muusta maasta siinä on puuttunut vaalidemokratia, aluehallintovaalit.
No nyt olemme ehkä saamassa aluehallintovaalit suurkuntien kautta, mutta miten silloin käy varsinaisten paikallisvaaleille!?
Valtiolla puolestaan on perinteisesti aina ollut paikallishallintoa, aluehallintoa ja keskushallintoa. Paikallishallinto on nyt pääosin kihlakunnissa, verottajaa unohtamatta, ja aluehallinto taas on hassusti hajautettu kahdelle tasolle, yhtäältä ympäristö- sekä työvoima- ja elinkeinopiireihin sekä toisaalta lääneihin. Valtionhallinnon puolella onkin nyt siis perätä neljä tasoa, missä on yksi liikaa.
Kunnallisen itsehallinnon puolella voisi aivan hyvin olla selkeämmin kaksi tasoa myös vaalidemokratian muodossa.
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen tosin asettui radiohaastattelussa tämän vuoden alussa selvin sanoin vastustamaan kaupunginosademokratiaa. Helsingin kaupungin hallinnossa onkin juuri pääosin luovuttu suurpiirijaosta. Asia on kuitenkin mielestäni niin, että jos meillä on yli miljoonan asukkaan kunta, on vaikea puhua kunnallisesta itsehallinnosta, jossa päätöksenteko olisi edes jotenkin riittävän lähellä kuntalaisia.
Haastattelussa Jussi Pajunen sanoi, että kaupunginosahallinnon sijaan pitää etsiä uusia kuntalaisten vaikuttamisen ja demokratian muotoja muun muassa tietotekniikkaan liittyen. Minunkin mielestäni pitää etsiä uusia muotoja, mutta se ei tarkoita sitä, että samalla pitäisi hylätä suurkuntia koskeva uusi, pienimuotoisempi vaalidemokratia. Ehkäpä niitä uusia muotoja olisi helpompi kokeilla ja toteuttaakin juuri lähempänä kuntalaisia.
Virtuaalidemokratia ei voi korvata reaalista vuorovaikutusta ja vaikuttamista.
Olisiko tässä asiassa nyt sen kuuluisan todellisen vaikuttamisen paikka!?
EY
Nyt tulisi tulisi löytää ja määritellä selkeämmin kanta kuntien sisäiseen paikallisdemokratiaan ja sen tavoiteltaviin muotoihin. Asia liittyy kuntarakenneuudistukseen yleensä ja erikseen vielä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymishankkeeseen.
Konkreettisesti olisi hyvä samalla arvioida, voisimmeko ja pitäisikö ottaa oppia Ruotsin mallista? Tunnetaanko edes tuota Ruotsin kunnanosademokratiaa ja sen kokemuksia meillä?
Helsingin, Espoon ja Vantaan yhdistyessä paikallisdemokratia tarkoittaisi kaupunginosademokratiaa siten, että tämä yli miljoonan asukkaan kunta jaettaisiin ehkä 10 -15 luonnolliseen osaan, joilla on osittainen itsehallinto. Muualla maassa taas, varsinkin aluekuntatyyppisissä ratkaisuissa, se tarkoittaisi nykyisten kuntien osittaista itsehallintoa uuden suurkunnan sisällä.
Edellä esitetyn taustaksi tuon hieman hallinnollista tarkastelua:
Kunnallishallintohan edustaa periaatteessa paikallista itsehallintoa. Sitä edustavat periaatteessa myös maakuntien liitot ja kuntainliitot mm. kansanterveystyössä. Kaksiportaisuutta on siis jo olemassa. Tosin meiltä toisin kuin monesta muusta maasta siinä on puuttunut vaalidemokratia, aluehallintovaalit.
No nyt olemme ehkä saamassa aluehallintovaalit suurkuntien kautta, mutta miten silloin käy varsinaisten paikallisvaaleille!?
Valtiolla puolestaan on perinteisesti aina ollut paikallishallintoa, aluehallintoa ja keskushallintoa. Paikallishallinto on nyt pääosin kihlakunnissa, verottajaa unohtamatta, ja aluehallinto taas on hassusti hajautettu kahdelle tasolle, yhtäältä ympäristö- sekä työvoima- ja elinkeinopiireihin sekä toisaalta lääneihin. Valtionhallinnon puolella onkin nyt siis perätä neljä tasoa, missä on yksi liikaa.
Kunnallisen itsehallinnon puolella voisi aivan hyvin olla selkeämmin kaksi tasoa myös vaalidemokratian muodossa.
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen tosin asettui radiohaastattelussa tämän vuoden alussa selvin sanoin vastustamaan kaupunginosademokratiaa. Helsingin kaupungin hallinnossa onkin juuri pääosin luovuttu suurpiirijaosta. Asia on kuitenkin mielestäni niin, että jos meillä on yli miljoonan asukkaan kunta, on vaikea puhua kunnallisesta itsehallinnosta, jossa päätöksenteko olisi edes jotenkin riittävän lähellä kuntalaisia.
Haastattelussa Jussi Pajunen sanoi, että kaupunginosahallinnon sijaan pitää etsiä uusia kuntalaisten vaikuttamisen ja demokratian muotoja muun muassa tietotekniikkaan liittyen. Minunkin mielestäni pitää etsiä uusia muotoja, mutta se ei tarkoita sitä, että samalla pitäisi hylätä suurkuntia koskeva uusi, pienimuotoisempi vaalidemokratia. Ehkäpä niitä uusia muotoja olisi helpompi kokeilla ja toteuttaakin juuri lähempänä kuntalaisia.
Virtuaalidemokratia ei voi korvata reaalista vuorovaikutusta ja vaikuttamista.
Olisiko tässä asiassa nyt sen kuuluisan todellisen vaikuttamisen paikka!?
EY
Vastaukset 1
Vanhimmat
Virkamiehistön sekä suurimpien puolueiden valtuustoryhmien johtajien käsissä se "demokratia" käytännössä on. Puoluekuri hoitaa loput, kuten eduskunnasssakin.