Kasvatusmedodeista

Ja mielestäni ehkäpä aiheetta. Vaikka varmaankin koettelin jollain lailla vanhempieni pinnaa. Mietin tässä todella sitä, että onkohan mikään rangaistusmuoto lapsen mielestä oikeudenmukaista? Milläslailla saat kakaran seisomaan nurkassa, jos se ei halua? Olen seurannut näitä kasvatusohjelmia mielenkiinnolla. Vieras täti tulee ja pistää pikku riiviöt kerrasta ojennukseen. Minä en saanut pahanilkistä poikaviikaria millään lailla ruotuun oikeestaan koskaan. Minusta tuntui silloin, että olen saanut 4 elinkautista peräkkäin. Se tuntui ikuisuusprojektilta. Koskaan en saanut poikaa tottelemaan en hyvällä, enkä pahalla. Jos pyysi jotain tekemään, tiesi jo pyytäessäänkin, että poika ei tottele. Ja sai selkäänsäkkin, hyvällä ja pahalla mielellä. Uhmainen oli 12 - eteenpäin. Koko perheen mieli-ala oli tämän pikku tyrannin takia monta vuotta sekaisin. Väärin tuli varmaan tehtyä. Ei ollut psykologiohjelmia neuvomassa, mitä tehdään. Olen ollut pahalla mielellä, menettelyjeni vuoksi, mutta en tiedä, jos tänä päivänä joutuisin samaan tilanteeseen, en usko, että käyttäytyisin sen kummemmin.

risua kirjoitti:

Ja mielestäni ehkäpä aiheetta. Vaikka varmaankin koettelin jollain lailla vanhempieni pinnaa. Mietin tässä todella sitä, että onkohan mikään rangaistusmuoto lapsen mielestä oikeudenmukaista? Milläslailla saat kakaran seisomaan nurkassa, jos se ei halua? Olen seurannut näitä kasvatusohjelmia mielenkiinnolla. Vieras täti tulee ja pistää pikku riiviöt kerrasta ojennukseen. Minä en saanut pahanilkistä poikaviikaria millään lailla ruotuun oikeestaan koskaan. Minusta tuntui silloin, että olen saanut 4 elinkautista peräkkäin. Se tuntui ikuisuusprojektilta. Koskaan en saanut poikaa tottelemaan en hyvällä, enkä pahalla. Jos pyysi jotain tekemään, tiesi jo pyytäessäänkin, että poika ei tottele. Ja sai selkäänsäkkin, hyvällä ja pahalla mielellä. Uhmainen oli 12 - eteenpäin. Koko perheen mieli-ala oli tämän pikku tyrannin takia monta vuotta sekaisin. Väärin tuli varmaan tehtyä. Ei ollut psykologiohjelmia neuvomassa, mitä tehdään. Olen ollut pahalla mielellä, menettelyjeni vuoksi, mutta en tiedä, jos tänä päivänä joutuisin samaan tilanteeseen, en usko, että käyttäytyisin sen kummemmin.

kyseinen h:lö on nyt aikuisena levitellyt juttuja ja aiheuttanut minulle vahinkoa niitten johdosta. Olen nyt sitten vuosien jälkeen tullut siihen tulokseen, että anopin ehdottama abortti olisi tainnut olla se paras ratkaisu, vaikka sitä silloin kiivaasti vastustin. Onkohan muut vanhemmat kokeneet epäonnistuneensa yhtä totaalisesti kun itse. Kun lapsen kasvatusprojekti on se tärkein, ja juuri kun luulee jotenkin onnistuneensa, heitetään p-askaa
naamalle. Olisimpa vienyt pojan kasvatuskotiin. Samalla laillahan se haukkuu nytkin, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. 1) Olisin päässyt helpommalla itse 2) Lopputulos kuitenkin sama. Terkkuja, äidit ja isät!