että ihmisellä on vain yksi elämä. Kaikki todisteet ovat puolellani. Sinua ei kerran ollut olemassa ja kuoltuasi sinua ei jälleen ole olemassa.
Miksi noin selvästä asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen?
Miksi noin selvästä asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
meitä ei koskaan ollutkaan. Mailmankaikkeuden möhkfantin persreiässä olemisen syvyys alkaa hahmottumaan. Keskus:http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/image/0601/gcenter_spitzer_f40.jpg
"Mailmankaikkeuden möhkfantin persreiässä olemisen syvyys alkaa hahmottumaan."
Huippuluokan uskovaistiedemiehet kreaattoriapinat jne. ovat todenneet, että me olemme molekyylejä. Luojana on toiminut möhköfantti. Möhköfantilla on aika ajoin mahakipuja, joita se helpottaa pieremällä. Pieru on molekyylipilvi, joka puolestaan olemme me. Möhköfantti luo uuden elämän joka seitsemäs minuutti (huom. seitsemän kuoleman syntiä).
On tamä suomenmaakin täynnä. Pini prosentti suomenkin kristityistä ei usko Raamatun ilmoitukseen sellaisenaan. Kreationisteistä osahan uskoo makroevoluution olevan Jumalan luoma apuväline maailman synnyttämiselle. Nimi- kreationistejä on myös paljon. Herran saapuessa uudestaan, löytääköhän Hän uskoa ollenkaan. Raamatun mukaan se on harvassa. Joten eksytys mistä Raamattu puhuu, pitää se tässäkin mielessä paikkansa. Saatana suoltaa valheitaa myös näennäisesti uskovien joukossakin, jotta valhe ja eksytys saisi vallan.
Oon täysin samaa mieltä, yksi elämä pitää riittää ja sillä sipuli.
Uskovainen hakee uskollaan jotain järjetöntä elämää taivaan iloissa.
Uskossaan horjuvia auttamassa on erilaisia seurakuntien järjestämiä selittelyorganisaatioita.
Lähi-idän paimentolaissatujen ristiriitaisissa kertomuksissa selittelykyky joutuu äärimmäisiin vaikeuksiin ja lopulta pappien ja muiden tukihenkiloiden on vain vedottava Jumalan päämäärien hämäriin, mutta hyvää tarkoittaviin periaatteisiin.
Ehkä se helpottaa kuolevan oloa joten pieni hyvää tarkoittava valehtelu on paikallaan.
Yhteinen piirre erilaisille uskonnollisille yhdyskunnille on maallisen mammonan kerääminen ja siitä kiinnipitäminen.
Ainoa jota voisi katsoa mammonasta luopumiseksi, on palkata uskonveljiä auttamaan horjuvia sanan voimalla, vaikka usein taloudellinen apu olisi ainoa vaihtoehto saattaa lähimmäinen uudelleen jaloilleen.
Näin uskonto ja seurakunnat ovat kiinnostuneita taloudellisesta vallasta ja maallisesta mammonasta, sopii vain ihmetellä kuinka uskovaisia huiputetaan uskomaan, ettei mammona ole tärkeää pienelle, sairaalle ihmiselle vaikka se on tärkeää seurakunnalle.
Köyhän kuuluu antaa viimeinenkin roponsa.
Leikitään ajatusleikkiä.
1.Jos filmi tosiaan katkeisi tämän maanpäällisen elämän jälkeen, niin eihän uskovaisuudella/ateistilla olisi väliä. Kummatkin jäisivät pimeyteen kuollessan. Mistä tulisi elämämme tarkoitus, moraali, laki, jne. Pelkkä hedonistinen ajattelu elää täysillä ja nautia joka hekessä ei antaisi todellista tyydytystä alkuperämme kysymyksille. Joka ihmisille on sisäänkirjoitettuna myös kaipaus Jumalasta.
2.Jos meillä kuitenkin olisi sielu joka olisi tarkoitettu iankaikkiseksi, olisi Jeesukseen uskova aina voitolla. Meillehän on palkintona iänkaikkinen elämä Jumalan kirkkaudessa. Niillä jotka eivät ole antaneet Jeesukselle lupaa pelastaa itseään, on luvassa iänkaikkinen ero Jumalasta jota kadotukseksikin kutsutaa. Voit omassa mielikuvituksessasi kuvitella minkälaista se olisi. Huomaa, että Jumalan on kuitenkin läsnä tässä ajassa. Sanassaan Raamatussa, puhuessa ihmisen sydämelle Pyhän Henkensä avulla, sakramentissaa mm. ehtoollinen, luomakunnassaan josta saamme kaiken tarvitsemamme täällä elääksemme, tasapuolisuudessaan Hänen rakastaessa yhtä paljon kaikkia ihmisiä, niin uskovia kun uskomattomia.
Jumalaan uskova siis voittaisia aina lopussa mikäli mahdollisuudet olisivat vain 50/50. Kuitenki Jumalan Sanassa kerrotaan että todellisuus on 100/0 sielun kuolemattomuuden puolesta.
On kolmaskin vaihtoehto jonka mukaan ateistit pääsevät taivaaseen ja uskikset joutuvat helvetin ikuiseen kidutukseen. Tämä vaihtoehto on yhtä todennäköinen kuin sinun 2. vaihtoehtosi.